maanantai 25. heinäkuuta 2016

Hetki onnea

Vuosittainen kisareissu Lappeenrantaan tuli taas tehtyä. Kuten kaikkina muinakin vuosina, oli draamaa jälleen ilmassa osallistumisen suhteen. Tällä kertaa Eemeli joutui jäämään kotiin loukkaantumisen takia ja olin aivan maani myynyt. Meidän oli tarkoitus Eemelin kanssa debytoida Lappeenrannsassa VaB-tasolla, mutta toisin nyt kuitenkin kävi. Mukaan lähti Eemelin sijasta Tokaj. 

Kisat sujuivat mukavissa merkeissä. Ensimmäisenä päivänä sekä Murde että Toksu menivät HeA:n ihan perussiististi. 

Toisena päivänä oli vuorossa täydellinen yllätys. Murden kanssa startattiin VaB:0 ja Murde oli aivan taivaallinen ratsastaa. Koko radan ajan Murde pysyi pohkeen edessä ja polki kohti tuntumaa, se oli aivan täydellisesti avuilla ja ratsastus oli lähes silkkaa nautintoa. Mulla ei varmasti koskaan ole ollut noin hyvä fiilis Murden selässä. Radalta ulos ratsastaessani totesin, että ihan sama, mitä pisteitä tulee, mut nyt fiilis oli niin mieletön, että se riittää mulle. 

Pisteet olivat kyllä fiiliksen mukaiset, sillä saatiin yhteensä reilu 64%, toiselta tuomarilta jopa yli 67%. Olin aivan äimän käkenä. Ollaan kuitenki vasta aloteltu vaativissa luokissa ja tää oli vasta meidän kolmas yhteinen kansallinen startti. Mä olin tullut paikan päälle vaan vähän harjottelemaan ja keräämään kokemusta Murdelle ja yhtäkkiä se onkin ihan superhieno! 

Siinä sitten odoteltiin ja ihmeteltiin, että riittääkö tulos ihan sijoille asti ja riittihän se. 38 ratsukon luokassa Murde sijoittui sijalle 8 ja sai vihreän rusetin, laittoipa toinen tuomari sen omissa kirjoissaan sijalle 2.

Fiilis oli ihan mieletön. Mun heppa, jonka ei ikinä pitänyt riittää mihinkään, sijoittuikin yhtäkkiä kovatasoisessa kansallisessa VaB-luokassa ja mikä parasta, mun hölmö hevoseni oli ekan kerran aivan mielettömän upea ratsastaa radalla. Olin kyllä onneni kukkuloilla. Tää oli myös mun ensimmäinen sijoitukseni tällä tasolla ja se tuli vielä tolla mun omalla hevosellani, jonka kanssa on lähdetty sieltä HeB 37% tuloksesta... :) 

Tällä jaksaa taas puksutella jonkun aikaa sateessa ja tuulessa, rämpiä loskassa ja hikoilla valmennuksissa... Tämä oli se päivä, jonka kaikessa rehellisyydessä en ikinä uskonut tulevan. Mut nyt kun se on tehtynä, täytynee yrittää tehdä se uudelleen... Ihmeiden aika kun selkeästikään ei siis ole ohi. :)

Nurmella on niin siistii....
Ilmeet aina kohdillaan...
Yhtä hymyä