torstai 17. joulukuuta 2015

Luukku 17: Zorro SA

Moi, mä oon Pondeponi ja mä oon ihan maailman taitavin esteponi.


Viime aikoina noi ihmiset on päässy vihdoin jyvälle siitä, mitä tällanen tosiponi tarttee. Ne on viäny mut siis noihin hyppyhommiin aika usein. On käyty isolla kirkollaki hyppelemässä ja ties vaikka misssä. Mut se onki siis NIIIIN siistii.


On vaan pari juttuu, mitä mä en niin ku ihan aina tajua. Esimerkiks niinq et must niit esteitä pitää kyl mennä ihan täydessä vauhdissa. Mitä ihmeen siistii siinä on, et tullaan rauhassa ja silleen jotenki nätissä paketissa??? Must pitää vaan kyl mennä ihan tädee, sillä sehän siinä just siistii on. On ihan parasta vaan pomppia ja loikkia ja mennä tädee. Niinq siis kuuluuki, ainaki kaikkien tosiponien mielestä.


Toinen juttu on se, et miks ne esteet on niin piänii?!?!? Siis luulis, et noi ihmisetki vähitellen tajuis, et mitä isompi sen parempi. Koolla on välii, eiks ne niin iteki usein puhele. En mä ainaskaan jaksa aina niit pienii loikkii mitenkään järkevästi vaan sit pitää keksii kaikkee oheistoimintaa. Sit ku on vähän haastetta, ni joutuu vähän miättiiki, et miten ne jalkansa sinne esteen päälle asettelee.


Ja sit mä en todellakaan tajuu, et miks noi ihmiset aina välillä viä mut semmosiin paikkoihin, mis ei OLLENKAAN oo esteitä. Siäl on vaan jotain semmosia pikkusii valkosii aitoja siellä täällä eikä niiden yli saa edes siis hypätä. Mä oon sit yrittäny kyl keksii kaikkee muuta puuhasteltavaa noissa reissuissa, mut ei niitäkään oo oikein arvostettu. Pitää vaan sipsutella silleen siististi sinne tänne. Ihan blaaaah. Mun uudenvuodenlupauksena onkin, et mä en kyl mee yksinkään semmosiin geimeihin enää vaan keskityn ihan vaan noihin esteisiin. Voin mennä vaik niit tukkei ja semmosiiki ja melkein mielummin jopa sinne veteen ku niinq niihin tyhmiin valkosiin aitoihin.


Mul olis kans toiveena, et saisin tsillaa mun kaiffareiden kaa taas niinq ennenki ja viihdytellä itseäni harjoitellen niiden uudelleenasustamista. Mä oon saanu niiden takeista tehtyä siis niin hienoja uusia muotiluomuksia, mut ei kukaan oo oikein tajunnu niitä paitsi mä. Siis must ihan viimesintä huutoo semmoset vähän uudelleen muotoillut loimet, mut pitäis varmaan mennä johki Pariisiin tai jotain, ni semmosis mestois mua ymmärrettäis ehkä paremmin.

Mut eipä siin, kyl mä muuten ihan viihdyn tääl, missä mä asustan. Kesäl on ruahoo ja talvel on lunta. Ne on just siistei juttui kans. Mun paras kaveri Murde asuu tääl kans, joten ei oo senkään puolest mitään hätää, sillä se kyl pitää meist aina huolta, vaik onki joskus aika ärsyttävä ja aika hölmö kans.


Ei siin kai hitseikään, mun piti vaan kirjottaa vähän itestäni ja tässä kai nää olennaisimmat. Ei muuta ku hyvät joulunodotukset kaikille, toivottavasti on paljon kuusenoksia ja pipareita tarjolla teillekin!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti