keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Leipää ja sirkushuveja?

Mua on jo pitkän aikaa kutkutellut kirjoittaa blogimaailman ihmeellisyyksistä ja kummallisuuksista. Blogimaailma on viimeisen parin vuoden aikana kehittynyt hevospuolellakin todella paljon ja ihan jopa jo jonkin sortin bisnekseksi asti. On yhteistyökuvioita, on portaaleita, on mainoksia ja on mitä milloinkin.

Kun itse vähän vajaa kuusi vuotta sitten aloitin bloggaamisen, olin juuri ostanut ensimmäiset omat hevoseni ja halusin kirjoitella ylös, mitä niiden kanssa tuli puuhasteltua. Bloggaaminen tuntui hyvältä ajatukselta, sillä olin myös aloittanut juuri yötyöt, jossa yön hiljaisina tunteina oli aikaa kirjoitella. Aluksi lähinnä kirjasin ylös tärkeimmät tapahtumat, mutta pikku hiljaa into kirjoitella asioista ja tapahtumista vähän tarkemminkin kasvoi.

Suurin piirtein vuoden 2011 aikana huomasin, kuinka ihanaa vertaistukea blogimaailmasta löytyikään. Oli kiva seurailla muiden blogeja, saada sieltä vinkkejä ja vaikutteita ja lukea muiden fiiliksistä sekä edesottamuksista hevostensa kanssa. Blogimaailmasta sai myös helposti motivaatiota omiin treeneihin, kun lueskeli muiden treeneistä. Pääsin tuolloin itse myös enemmän mukaan kilpailumaailmaan, jolloin kilpailuja ja niihin valmistautumista oli kiva pohtia ja analysoida blogissa.

Kun blogille alkoi kertyä historiaa, oli kiva välillä mennä ajassa takaisinpäin ja katsella omaa kehitystä eri ratsujen kanssa ja lueskella, mikä milloinkin oli tuntunut vaikealta ja minkälaisissa asioissa oli tullut onnistumisia. Tuolloin blogimaailmasta välittyi avoimuus ja halu jakaa kokemuksia muiden kanssa. Tältä ajalta ja vielä parilta seuraavalta vuodelta mukaan tarttui lukijoita, jotka olen myöhemmin tavannut ihan elävässä elämässäkin ja joiden blogeja seuraan edelleen innolla ja elän ruudun takana mukana heidän touhuissaan.

Parin viimeisen vuoden aikana bloggaaminen on selkeästi muuttunut. Bloggaajista ja heidän elämistään on tullut hevoskansan viihdettä. Blogeja pitäisi päivittää jatkuvasti, jotta lukijat voivat illalla ottaa popcorninsa esiin ja nauttia päivittäisen viihdeannoksensa. Tämän jälkeen he voivat mennä vaikkapa hevostallinettiin repostelemaan ja pohtia, mitä seuraavassa jaksossa tapahtuukaan. Olivatko he olleet jälleen kerran oikeassa käsikirjoituksen suhteen vai tapahtuiko sittenkin yllättävä käänne?

Välillä seuratessani blogeihin liittyviä keskusteluja esimerkiksi hevostallinetissä, tulee mieleen, että muistaako kukaan enää näiden bloggaajien olevan ihan oikeita ihmisiä tekstien takana? Muistaako kukaan, että bloggaaminen ei ole työ eikä velvollisuus vaan useimmiten mukava vapaa-ajan harrastus, vuorovaikutuksen keino ja treenipäiväkirja?

Siinä missä muutama vuosi sitten oli kiva kirjoitella avoimesti iloista ja suruista, onnistumisista ja epäonnistumisista, nyt joutuu miettimään jokaista kirjoittamaansa sanaa ja lausetta, sillä mikään ei jää huomiotta. Vaikka yrittääkin pitää bloginsa "samanlaisena" kuin aina ennenkin, ei se ole mahdollista sen jälkeen kun on pari kertaa lukenut, kuinka eräitä bloggaajia haukutaan ja heistä kirjoitellaan mitä tahansa perättömyyksiä...

Toinen asia, minkä olen ainakin omaa blogiani huomannut muuttavan vuosien saatossa, on oma kehitys. Sellaiset asiat, mitä pidin tärkeinä kirjoittaa ylös joitain vuosia sitten, ovat nykyään jo iskostuneet mieleen ja ovat ehkä jo jonkin sortin itsestäänselvyyksiä eikä niitä tulee siten enää itselleen täällä blogissa selitettyä juurta jaksain. Aloittaessani kirjoittelemaan tätä blogia, olin hyvin erilaisessa tilanteessa kuin nyt ja se varmasti myös näkyy kirjoituksissani, halusin tai en.

Haluan kuitenkin kiittää oman blogini lukijoita jälleen kerran, sillä te olette pitäneet tämän blogin kommentoinnin aina asiallisena, te ette ole vaatineet minulta mitään ja olette motivoineet ja tukeneet minua niin "bloggaajan urani" kuin "urani ratsastajanakin" aikana.

Tämä blogi tulee jatkossakin olemaan mun henkilökohtainen ilmoitustauluni, oma treenipäiväkirjani sekä muistiinpanovälineeni. Ne, ketkä tästä ovat kiinnostuneet, ovat enemmän kuin tervetulleita lukijoikseni ja ne, jotka tästä ahdistuvat, voivat jättää blogin suosiolla lukematta. :)

Toiveet blogin sisällön suhteen otetaan ilomielin vastaan ja monta toivekirjoitusta on mielessä, kunhan vaan aikaa kirjoittamiseen riittäisi. Silloin kun blogini elää hiljaiseloa, olen useimmiten hankkimassa tänne kirjoituksen aiheita eli heppailemassa. En ota stressiä edelleenkään siitä, kuinka usein tänne ehdin kirjoittelemaan vaan kirjoitan silloin kun on aikaa ja kirjoitus tuntuu luontevalta.

Ja yksi tämän blogin ylläpitävä tekijähän on laadukas kuvamateriaali. Usein en halua kirjoitella tapahtumista ennen kuin saan kuvat käsiini ja kun kuvaaja kuvaamisen lisäksi tekee pitkää päivää päivätöissä, kuljettaa hevoseni tapahtumiin ja hoitaa hevoset kanssani, ei kuvat aina ensimmäisenä siirry koneelle ja tule käsitellyksi.. Sekin vaatii aikaa ja jaksamista! Kuvat eivät ole automaatio, vaikka se välillä ehkä siltä jo tuntuukin. ;)

Näistä kuvista tunnun saavan myös eniten palautetta, sillä ne ovat mielettömän hyviä ja laadukkaita ja kiitos niistä kuuluu hovikuvaajalle, joka niitä jaksaa reissussa napsia. Jonkun makuun niitä silti on liian vähän ja ne ovat aivan liian kiiltokuvamaisia. Tähänkin todettakoot, että niitä on tämän bloggaajan omaan makuun valittu sopiva määrä ja kuvaaja ei halua huonoja kuvia esimerkiksi huonoista askeleen vaiheista laitettavan näytille, joten hyviä ne tulevat olemaan jatkossakin... Eri asia on sitten itse ottamani kännykkäräpsyt, joita aika ajoin olen täällä käyttänyt. Ne tasapainottakoot sitten kaikki kiiltokuvat... ;)

Niin ihanan lempeä ja ystävällinen kuin blogimaailma olikin muutama vuosi takaperin, on se nyt raadollinen ja kaupallistunut. Älkää siis ihmetelkö, miksi bloggaajat eivät jaa enää kaikkea kanssanne eivätkä blogit ole enää sitä mitä ennen. Jos ei blogeista osaa nauttia ja kunnioittaa niiden kirjoittajia, ei niiden anti myöskään ole sitä mitä toivoisi.

Seuraavan kerran kun otatte popparit esiin ja avaatte suosikkibloginne luettavaksi, miettikää, että senkin blogin takana on ihan oikea ihminen, joka kaikessa ihanuudessaan haluaa jakaa osan elämästään ja kokemuksistaan teidän kanssanne. Sen sijaan, että kirjoitatte ilkeämielisen kommentin kommenttikenttään tai menette levittämään perättömiä huhuja hevostallinettiin, hymyilkää ja olkaa iloisia siitä tekstistä, jonka bloggaaja on teitäkin varten luonut!

8 kommenttia:

  1. Mistä te löydätte niitä negatiivisia kommentteja ja keskusteluja, itse en koskaan niitä bongaa. Toisaalta en niitä myöskään etsimällä etsi.
    Välillä tuntuu että bloggaajilla on hiukka suuret luulot itsestään. Kaikki muka puhuu ja arvostelee, vaikka taitaa olla niin ettei suurinta osaa tunnisteta kun kohdataan.
    Tylsä sellinen blogi on jossa ei kommenttikentässä koskaan mitään keskustelua synny ja mielipide erot ja erilaiset näkökannat eivät ole negatiivista soopaa, vaan keskustelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komppaan osin edellistä kirjoittajaa. Kun on rohkeutta julkisesti avata oma elämänsä/harrastuksensa blogin muodossa niin pitää myös olla valmis vastaanottamaan eriäviä mielipiteitä. Blogeissa on monelle harrastajille suuri vertaistuki ja se otetaan mielellään vastaan mutta kritiikin suhteen monet (yleistän raakasti) ovat hyvinkin hienonokkaisia, vaikkakin se kritiikkikin saattaa olla joskus jopa asiallista. Harva blogisti on kuitenkaan valmis perustelemaan ratkaisujaan tai toimintatapojaan jos niistä joku eriävän mielipiteen esittää. Mielipiteiden perustelu saattaisi joskus olla hyvinkin opettavaista. Ja tällä keskustelun avauksella en tarkoita juuri tätä blogia vaan useita lukemiani. Toivon rakentavia ja opettavaisia keskusteluja meille kaikille, asiallisia kommentointeja lukijoilta ja vähemmän herneenpalkoja blogisteille ;)

      Poista
    2. Kiitokset kommenteistanne! Ihanaa, että aihe herättää keskustelua. Noita kommentteja löytyy aina aika-ajoin blogeista ja esimerkiksi hevostalli.netin ratsastus-puolelta ihan etusivun keskusteluista hyvin usein. Välillä on todella hyviäkin keskusteluita, mutta välillä olen törmännyt myös jäätävään reposteluun ja haukkumiseen. Vaikea sanoa, mikä määrä ihmisiä on inhottavien kommenttien takana, mutta kyllä niitä varmasti ainakin jokunen on. Ja olen kuullut joiltain bloggaajilta heidän saavan jopa henkilökohtaista sähköpostia, jossa heidän tekemisiään ja ihan jopa olemassaoloaan arvostellaan todella ikävään sävyyn.

      Itse tunnun onneksi pääosin kirjoittavan hajutonta ja mautonta blogia, joten olen tällaiselta omalla kohdallani säästynyt. Välillä vaan harmittaa kun todella laadukkaat omat suosikkiblogit saavat paljon kuraa niskaansa.

      Ja kyllä, olen itse huomannut myös tuon blogistien ylireagoimisen kritiikkiin ja itsekin välillä syyllistyn moiseen. Tai lähinnä siihen, että joku ihan asiallisesti kommentoi ja luen jotain rivien välistä ja kiukuttelen itsekseni. Kun annan päivän parin kulua, luen kommentin uudelleen ja vastaan vasta sitten. Toisella lukemalla näen useimmiten kommentin ihan erilaisessa valossa. Lukemastaan tekstistä on niin helppo löytää sävyjä, jota kirjoittaja ei siihen välttämättä ole edes ajatellut... :)

      Ja suuriin luuloihin, mulla onneksi on niin vähäiset lukijamäärät ja kommentoinnit, että moisesta en tiedä mitään. Ja silti aina ihmisiä tulee juttelemaan, joita en tiedä tuntevani ja jotka tietävät musta paljonkin. ;) Kiitokset heille, sillä on ihanaa törmätä ihmisiin, jotka selkeästi turinointejani seuraavat!

      Poista
  2. Milja, mainio kirjoitus, tästä aiheesta pitäisi julkaista laajemminkin!! -Liisu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Kiva, että tykkäsit. Tää on mielenkiintoinen aihe ja tästä olisi tosiaan voinut paljon enemmän ja syvällisemminkin kirjoitella. :)

      Poista
    2. Itsekin olen haaveillut blogin perustamisesta jo jonkin aikaa, ihan vain siitä syystä kun pääsääntöisesti yksin harrastaa päivät ja yöt, olisi mukava kerrata asioita muiden kanssa. Mutta kun siinä on juuri se MUTTA etten kaipaa jonnin joutavia foorumi kirjeenvaihtoja. Kritiikki ja kehitysideat ulkopuolisin silmin tietenkin ok. jossain kohtaa voisi toimia silmiä avaavana ja kehittävänä työkaluna. Mietintämyssy pysyy vielä päässä :)

      Poista
    3. Bloggaaminen on kyllä mainio harrastus, jossei sitä ota liian vakavasti. :) Mä nautin kirjottamisesta, itseni ja oman tekemiseni analysoimisesta ja opin paljon sitä kautta, että kirjoitan, analysoin ja katson samalla kuvia. Hetkeäkään en vaihtaisi omasta bloggaamisestani pois. Mutta olen ollut onnekaskin, että blogiin on valikoitunut ihania lukijoita ja kommentointi on pääosin positiivista ja kannustavaa!

      Poista
  3. Tämä on aihe, jolle olen ollut tosi allerginen jo muutaman vuoden. Bloggaaja on täysin vapaata riistaa anonyymien kirjoitusten tikareiden heiluessa. Eihän tainnut montaa hetkeä mennä tämän kirjoituksen julkaisemisesta kun netissä oli reteä "ystävällismielisesti" ja ihan vain kyselyn vuoksi kirjoitettu keskustelu eräästä bloggaajasta ja keikkuupa siellä keskusteluissa nytkin valitettavan monta topicia, jossa arvostellaan ratsukoita milloin mistäkin tunaroinnista, jonka joku on mennyt kameralla vangitsemaan (tai esittää sen otollisessa valossa).

    Asialliset kysymykset bloggaajille suoraan on asia erikseen ja niihin vastaaminen olisikin rakentavaa ja opettavaista, mutta piilovittuilu tai suora syyttely anonyyminä on ihan vain halveksittavaa eikä siihen mielestäni pidä vastata lainkaan. Hyvät, tai korjataan: ALKEELLISET käytöstavat hallitseva henkilö ei kirjoita toisesta henkilöstä tunnistettavasti nettiin mitään sellaista, mitä ei voisi hänelle suoraan sanoa tai kysyä. Kumma kyllä kun anonyymit kyseenalaistajat eivät koskaan kykene suoraa tekstiä bloggaajalle hänet tavatessaan sanomaan saati kysymään näitä "ihan kaikella ystävyydellä" esitettyjä kysymyksiä. Somessa saa käytöstavat unohtaa, niinkö se meneekin?



    VastaaPoista