maanantai 30. maaliskuuta 2015

Wicky's Romance S - sukulaisia

Lumisateen masentamana istuskelen kotona ja olen ihmetellyt netistä varsani taustoja. Ajattelinkin tehdä nyt pienen kokoonpanon näistä löytämistäni kuvista ja videoista tännekin.

Ensimmäisenä siis varsan isä Blue Hors Don Romantic (Don Schufro - Romancier):

Kuva: http://gransbostuteri.com/blue-romantic/ 
Kuva: http://www.oakhillranch.com 
Kuva: http://bluehors.dk/



Sitten emäisä elikkäs Wolkenstein II (Weltmeyer - Wendekreis):

Kuva: superiorequinesires.com
Kuva: augustehof.de


Ja vielä viimeisenä emänemänisä eli Matcho x (Pancho II - Timab de Fondelyn):

Kuva: http://www.sporthorse-data.com 
Kuva: http://www.sporthorse-data.com

Piet, day 2

Ensimmäisen päivän jälkeen mentiin hyvillä mielin toisen päivän treeneihin. Jälleen ensimmäisenä oli vuorossa Murde.


Murde oli toisena päivänä alusta asti pehmeän tuntuinen ja piti suunsa myös kiinni. Ensimmäisenä päivänä se oli siis hieman jäykkä ja kireä ja aukoi huomattavan paljon suutaan aluksi. Mitään muutoksia en kuolaimiin kuitenkaan päätynyt tekemään, sillä kuolainyhdistelmä oli juuri se, minkä kanssa hevonen on tähän mennessä kuitenkin ollut tyytyväisin.

Toisena päivänä jatkettiin työskentelyä enimmäkseen laukassa, paljon siirtymisiä laukan sisällä, jotta takajalat saatiin aktivoitua ja hevosen kropan alle. Murde kun helposti jättää takajalat hieman taakse mielummin kuin työntää ne kunnolla alle, jos ratsastaja ei ole aivan hereillä ja vaadi siltä riittävästi. Nämä laukan sisällä siirtymiset tuntuvat olevan Murdelle se juttu, jolla takajalat saa kivasti mukaan työskentelyyn ja koko hevonen herää unestaan.


Työskentelimme hetken myös jälleen nelikaarisella kiemurauralla niin, että keskelle tuli aina vaihto. Kuten edellisenäkin päivänä, kääntäminen oli vaikeampaa kuin vaihtaminen, mutta saimme kuin saimmekin tämän kuvion myös toimimaan varsin mallikkaasti.


Laukassa työskenneltiin myös sulkujen ja piruettilaukan kanssa. Koottiin laukkaa ympyrällä ja työskenneltiin se siinä sulun asentoon ja vähitellen mietittiin myös kääntämistä yhä pienemmälle ja pienemmälle voltille ja jopa piruettia kohden. Tässä saatiin aikaiseksi yllättävän hyviä askeleita ja välillä vähän jopa käännettiin piruettimaisesti. Tämän jälkeen työskenneltiin laukassa sulut myös kokonaisilla diagonaaleilla ja välillä jopa onnistuttiin ihan kivasti. Mä alan vihdoin pääsemään kiinni noihin sulkuihin ja osaan jopa välillä ratsastaa ne ihan asiallisesti. Vaatii kyllä aina keskittymistä ihan tosissaan!! Nyt on kuitenkin kiva kun Murde alkaa jaksaa niin hyvin läpi niiden sulkujen, ettei sitä tarvitse puskea vaan askellaji suurin piirtein säilyy ilman mitään äärimmäisiä ponnisteluja. :)


Kun laukkahommat oli tehtynä, siirryttiin vielä hetkeksi raviin ja työskenneltiin ravissa avot, sulut ja lisäykset läpi. Ja kuinka ollakaan, homma toimi ja kaikki oli helppoa. :) Murde alkoi toki olemaan jo aika väsynyt, mutta pääosin kuitenkin jaksoi aika kivasti loppuun asti. Avot tuntuivat jopa helpoilta, sulut menivät kohtuukivasti ja lisäyksissä sain ensimmäistä kertaa tehtyä muutaman lisäyksen ilman, että Murde painui alas tai pitkäksi. Oi sitä fiilistä!!! Ehkä mä vielä jonain päivänä opin Murdea ratsastamaan ihan oikeasti. Pitkä tie on jo kuljettuna, mutta varmasti vähintään yhtä pitkä tie vielä edessäpäin. Mutta on tää vaan niin superpalkitsevaa silloin kun hommat onnistuu ja valmentautuminen ylipäätään ihan supermotivoivaa!



Toisena vuorossa oli Eeemeli. Eemelikin tuntui heti alusta asti paljon paremmalta kuin edellisenä päivänä. Se oli tyytyväinen oma itsensä eikä enää kireä kuten edellisenä päivänä alkuun. Piet halusi sen ensin rennoksi ja pitkäksi edestä ja liikkumaan hyvin eteenpäin. Eemeli oli heti mukana pyynnöissä ja lähtikin toimimaan kivasti ja tunsi kuinka sen selkä pehmeni lähes välittömästi.


Pikkuhiljaa taas lähdettiin siirtymisten kautta hakemaan Eemeliä paremmin avuille ja tärkeää oli säilyttää pehmeä tuntuma ja muoto läpi kaikkien siirtymisten. Ravi-laukka-ravi-siirtymisiä ja myös muutama laukan sisällä siirtyminen.

Siirryttiin uralle ja lähdettiin työskentelemään avoja ja sulkuja. Avo pitkällä sivulla, puolivoltti ja sulussa takaisin uralle. Eemeli ei vielä kovin montaa kertaa ole sulkujen kanssa työskennellyt, mutta nyt selkeästi se oli saanut jutun juuresta kiinni ja teki varsin hienot sulut kumpaankin suuntaan. Vasemmalle jouduttiin hieman hiomaan, sillä en meinannut saada siinä kiinni omista avuistani, mutta oikealle sujui alusta asti varsin vaivattomasti. :) Huvittavaa on, että Murden kanssa mulla on juurikin se oikea vaikeampi itselleni ja Eemelin kanssa sit tuo vasemmalle.


Ravityöskentelyn jälkeen siirryttiin takaisin laukkaan, tehtiin kokoamisia, voltteja ja käyntiin siirtymisiä ja sen jälkeen yritettiin löytää taas muutama vaihto. Vasemmalta oikealle sain parikin hyvää vaihtoa jo heti alkuunsa, mutta oikealta vasemmalle jouduttiin vähän työstämään, että saatiin se puhdas vaihto ponista irti (ja tietenkin musta) irti. Vasemmassa laukassa annoin Eeemelin jotenkin turhaan levähtää ennen vaihtoa eikä vaihto sitten koskaan tullut. Kun sain pidettyä sen napakammin koossa ja terävänä loppun asti, saatiin kuin saatiinkin hyvä puhdas vaihto aikaiseksi ja siihen oli hyvä lopetella hommia.

Vielä pari lisäystä loppuun ja sitten kevyttä ravia hölkäten. Kylläpä oli jälleen taitava poni, vaikka satulan kanssa nyt ollaankin ihmeisään. Se ei vaan pysy enää paikoillaan vaan valuu eteen ja sepäs ponia vasta ärsyttääkin. Nyt sain asettelemalla geelipehmusteen satulan eteen sen jotenkin pysymään hieman paremmin kohdillaan, muttei se vieläkään ihan optimaalinen ole. Jotain tällekin asialle pitää taas pystyä tekemään, sillä tuolla ei kyllä nyt liian usein viitsi ratsastaa, ettei ponia vaan pääse se ahdistamaan...


Loppuun vielä kuva aiemmin esitellystä loimesta, joka on kyllä ollut varsin toimiva. Takana näkyy myös uusi ihana perheenjäsenemme eli uusi vetoauto, jolla on taas turvallisempaa kuljetella hevosia pitkin ja poikin. :)

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Piet, day 1

Pietin viimeisimmän valmennuksen ensimmäisestä päivästä mä kirjoitinkin jo hehkutuspostauksen. Nyt sitten vielä ne kuvat todistusaineistoksi. :)






keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Rodrigon valmennuksessa, osa II


Käyn läpi näitä menneitä valmennuksia, jotta tärkeät asiat jäävät itselleni muistiin ja jotta käyn valmennuksessa opittuja ja oivallettuja asioita itsekin läpi omassa mielessäni uudelleen. Optimaalista olisi toki ollut tehdä tämä paljon nopeammin valmennuksen jälkeen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Rodrigon kanssa myös toisena päivänä aloitettiin käynnissä, harjoiteltiin avojen ja sulkujen asentoa käynnissä sekä tehtiin takaosakäännöksiä, ratsuna siis edelleen Murde. Takaosakäännöksissä Rodrigo halusi nimenomaan liikkeen säilyvän koko ajan, vaikka käännös olisi ollut isokin, ei haitannut, kunhan takajalat polki koko ajan.

Kun käynnissä hommat oli hallussa, jatkettiin ravissa. Ensin pätkä pohkeenväistöä kohti seinää, seinällä loivaa avotaivutusta, sitten lävistäjälle lisäten ja lisäyksestä sulkutaivutukseen kuten edellisenäkin päivänä. Tätä tehtiin juurikin siksi, kun olin sanonut, että ongelmana suluissa on se, että Murde hyytyy kesken tehtävän. Kun tultiin linjalle lisäyksessä, ei hevonen hyytynyt, vaikka asento muuttui sulkutaivutukseen matkalla.

Näiden harjotusten jälkeen jatkettiin sik-sak-suluilla. Tässä Murdesta alkoi huomata hyvin, että väsymys alkoi painaa edellisen päivän tiukkojen harjoitusten jäljiltä ja laukka oli herkässä. Kun homma ei heti sujunut, palattiin sulkuihin uralla, lisäyksiin ja yksittäisiin sulkuihin. Kun saatiin nämä haltuun, tehtiin sik-sak onnistuneesti ilman laukkaa parikin kertaa. :)

Tämän jälkeen työskenneltiin ravissa Rodrigon auttaessa maastakäsin. Haettiin askeleita kohti piaffia ja joitain aina välillä saatiinkin. Kun Murden takajalat alkoivat polkea kivasti kropan alle, mikä on sille siis ajoittain hyvinkin haastavaa, sai Murde breikin ja pitkät ohjat.

Pienen breikin jälkeen jatkettiin laukassa. Avo-voltti-sulku uralla, ajatuksena, että voltti alkaa muistuttamaan piruettia. :) Sen jälkeen sulku keskilinjalta uralle. Tämä kumpaankin suuntaan. Sitten vielä piruettityöskentely kumpaankin suuntaan, vastalaukasta lyhyelle lävistäjälle ja siellä puolipiruetti. Oikealle oli hieman haastavampaa, joten työskenneltiin vielä työskentelypiruetilla hetki ja kun piruettiaskeleet alkoivat löytymään, lopetettiin hyvillä mielin.

Toista päivää varjosti jo hevosen väsymys, mutta Murde kuitenkin yritti parhaansa eikä heittänyt hanskoja tiskiin tai mitään muutakaan sen sellaista. Kiltti ja taitava heppa! Rodrigolta saatiin paljon kehuja ja motivaatiota harjoitteluun. Kotiläksyksi saatiin piaffi- ja passageharjoittelua, mutta niiden toteuttaminen saattaa ollakin sitten hieman haastavampaa.. ;) Piruetit pitää kuulemma myös ottaa ahkeraan harjoitteluun ja se nyt meidän olosuhteissa saattaa jopa joskus onnistuakin...

Hovikuvaaja ei valitettavasti tätä kertaa ollut ikuistamassa, mutta onneksi treeni kuitenkin videoitui kuljettajana toimineen Viivun toimesta. Suurkiitokset Viivulle tämän valmennuksen mahdollistamisesta! :)

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Poniratsastaja ja shirehevonen



Nykyisen työni ehdoton ilo on päästä näkemään ja kokeilemaan paljon hyvinkin erilaisia hevosia ja poneja. Mieli avartuu huimasti kun kokeilee mitä erilaisimpia ratsuja ja jokaisesta ratsusta aina oppii jotakin.

Reilu viikko sitten sain mahdollisuuden kokeilla shirehevosta. Eräällä asiakkaallani on valikoima kaikenlaisia ihania sukkajalkoja pihassaan ja tällä kertaa hän halusi minun kokeilevan paria niistä. Toinen oli juurikin tämä aivan ihastuttava shirehevonen Vili. En ollut koskaan aiemmin ollut shirehevosen selässä, joten olin aivan intopiukeana tästä mahdollisuudesta.



Vili on 9-vuotias Ruotsissa syntynyt shirehevonen. Se on lähemmäs 190cm korkea komistus ja kyllähän se varsin jyhkeä ilmestys on kun sen vieressä vaikkapa seisoo. Varsinkin tällaiselle poniratsastajalle tuo koko kyllä herättää kunnioitusta. Vili kuitenkin vaikutti olevan varsin lempeä jättiläinen. Ja onhan tämä rotu jalostettu työkäyttöön, joten aika viisaitahan niiden tulisi käyttöään ajatellen ollakin.



Työskentelin Vilin kanssa kaikissa askellajeissa ja sen askeleet olivat aivan ihanan pehmeät. Noin isoksi hevoseksi, sen selässä oli yllättävän helppoa olla. Vilihän työskeen on osaamattomampienkin ratsastajien ratsuna, joten tämä on siihen kyllä varsin mukava ominaisuus. Viliä ymmärtääkseni käytetään myös sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa, jossa uskon sen olevan aivan tähti sen ominaisuuksiensa ansiosta. Se, mikä oli äärimmäisen mukavaa huomata tässä jykevärakenteisessa ratsussa, oli sen herkkyys. Vaikka voisi kuvitella tuon kokoisen ja rakenteisen hevonen olevan hidas ja ehkä vähän jähmeä, ei tällaista todellakaan ollut havaittavissa vaan sen sijaan sellainen positiivinen herkkyys, joka on ratsulle kuin ratsulle varsin toivottava ominaisuus.



Vilin kanssa laukkaillessa tuli kyllä esiin sen koon tuoma voima, jolla se liikkuu eteenpäin ja voi hyvin kuvitella sen vetävän sillä voimalla raskastakin taakkaa. Tässä vaiheessa tuli myös mieleen, että jos tuon kokoinen hevonen päättäisi ottaa ja poistua, ei ratsastajalla selässä olisi kyllä juurikaan mitään sanomista asiaan.. Sen verran kärpänen sitä on siellä kyydissä. Tämän kokoisen hevosen kanssa siis kyllä korostuu, että sen pitää olla ehdottoman toimiva ja halukas toimimaan ihmisen kanssa, sillä muutoin voi kyllä tulla eteen roppakaupalla ongelmia. Noin ison hevosen kanssa ei ole siis leikkimistä...



Vilin kokeileminen oli kyllä hieno mahdollisuus ja upea kokemus. Hieman kyllä aluksi huimasi kun tuosta korkeudesta katseli alaspäin. ;) Vili oli kuitenkin kivan kompakti peli kun sitten päästiin töihin ja etenemään, ei tuntunut alkuunkaan niin isolta kuin mitä se oikeasti on. Ehkä se johtuu siitä, että Vili oli vähän kuin iso poni ratsuna. ;)


Vilin ja sen omistajan kanssa juteltuani pääsin myös hieman enemmän sisään shirehevosten maailmaan. Kuten voi kuvitella, shiret eivät ole ihan joka harrastajan juttu, sillä niiden ylläpitämisessä on paljon haasteita. Niiden koko on esimerkiksi varusteiden kannalta haastavaa, sillä ihan kaikki varusteet eivät sovi shirelle, etenkään näille isommille yksilöille, vaan välillä niitä varusteita saa etsiä kissojen ja koirien kanssa. Shiren ruokinta on myös ihan oma juttunsa, sillä tässäkin hevosen koko tulee esiin ja koska hevosen kroppa on valtaisa, pitäisi se saada myös kestämään mahdollisimman hyvin. Ja myös käsittelyssä täytyy olla riittävän taitava, jotta hevonen pysyy mukavasti hallussa. Kuten jo aiemmin mainitsin, näin iso hevonen ei ole mukava, jossei se kunnioita ihmsitä.. Ei siis ehkä ihan aloittelijoiden rotu, vaikka kilttejä jättiläisiä olisivatkin.


Kiitokset Vilin omistajalle tästä kokeilumahdollisuudesta. Vili on kyllä aivan mahdottoman ihana!

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Varoitus, hehkutusta ilmassa.

Siis nyt on kyllä tällainen hevosenomistajan harvinaislaatuinen päivä, jolloin on vaan niin iloinen ja onnellinen omista hevosistaan ja siis nimenomaan niiden osaamisesta. :) Ainahan niiden olemassaolosta on iloinen ja onnellinen, sillä ne ovat varsin ihania otuksia, mutta tänään tunsin jopa hetkellistä ylpeyttä katsellessani niiden videoita ja kuvia aamun treeneistä.

Olimme siis aamulla Pietin valmennuksessa. Piet on kyllä sellainen ihmemies, ettei mitään rajaa. Mitään sen suurempia ihmeitä tekemättä hevoset vaan lähtevät aina kulkemaan ihan superisti tämän miehen silmien alaisuudessa. Meillä on kotona ollut viimeiset kaksi viikkoa todellista jäätikköä koko piha eikä ole kyetty juurikaan treenailemaan. Olin hieman huolissani, miten valmennuskaan tulee sujumaan kun takana on vain maastotsillailua ja kevätauringosta nautiskelua.

Aamulla valmennukseen lähtöä tehdessäni mulla oli myöskin erittäin huono olo, kurkkua kutitti ja tuntui, että jälleen on flunssa iskemässä. Lähtökohdat ei siis olleet mitenkään mairittelevat...

Ensimmäisenä vuorossa oli Purde. Hölkkäilin sitä verryttelyssä jonkin aikaa ja se tuntui muutoin varsin hyvältä, mutta jostain syystä sillä oli koko ajan suu huomattavasti enemmän auki kuin normaalisti. Ei auttanut kuin toivoa, että suu oksahtaa kiinni hevosen vertyessä, sillä kuolaimet näytti olevan ihan normaalisti ja remmit ja ketjut normiasetuksissa. Turparemmi oli ehkä hieman vielä normaaliakin löysemmällä, tiedä sitten oliko se vaikuttava tekijä vaiko eikö.

Aloitettiin ravissa ja hetken ravin jälkeen jatkettiin laukassa. Laukkaa työstettiin kokoon ja eteen ja Purde tuntui todella hyvältä, vastasi hyvin apuihin ja laukkasi pyörivästi, muotokin parani koko ajan. Kun laukan sisällä siirtymiset oli hallussa, tehtiin laukka-käynti-laukka-siirtymisiä. Näistä on vuosien saatossa tullut kyllä jokseenkin kivan helppoja. Laukka nousee helposti ja pidätteet menevät läpi, hevonen tulee kokoon ja siirtyy hyvin käyntiin. Lisäksi nykyään laukka säilyy helposti hyvänä ilman minkäänlaisia ponnisteluita. Muistan elävästi ajan, kun jokainen askel piti ratsastaa ulos hevosesta eikä yksikään askel ollut helppo. Nyt siis voi vaan istua ja nauttia kyydistä.

Työskentelimme joitain kertoja myös laukassa nelikaarisella, jossa tehtiin aina vaihdot keskellä. Tämäkin onnistui yllättävän kivuttomasti. Kaarteet vaativat vähän tsemppailua, mutta jos kaarre ja suoristus onnistui, vaihto tuli kuin apteekin hyllyltä. Aika jees. Sitten laukkasulut, jotka sujuivat nekin yllättävän ok:sti. Murdellehan nämä sulut ei ole niinkään vaikeita, mutta jostain syystä sulku etenkin oikealle on mulle hyvin haastavaa. En saa riittävästi hevosta oikean pohkeen ympärille, jään vetämään oikeasta ohjasta enkä saa vasemmalta pidätteitä ja suoristusta läpi. Mutta tänään tämäkin jopa oli edes vähän helpompaa kuin yleensä. Ehkä mä vielä opin, kun vihdoin olen oppinut jo ymmärtämään ongelmani ja pystyn vähitellen sitä hieman korjaamaankin. Jiihaa!

Sitten vielä ravityöskentelyä, jossa ihan yhtäkkiseltään kaikki loksahti kohdilleen. Hevonen polki takaa eteen ja taipui ja venyi. Wau. En ole ehkä koskaaan saanut avotaivutuksia onnistumaan niin hyvin kuin tänään. Hevonen oli ihan uudenlaisessa ryhdissä ja ravasi ihan uudella tavalla itse eteenpäin. Ravisulutkin olivat vaivattomia, eivät vielä ehkä superhienoja, mutta ei myöskään sellaista jäätävää tahkoamista kuin aikaisemmin. Muutama lisäys vielä loppuun, jossa yritettiin saada hevonen pysymään ylhäällä ja siinä se sitten olikin. Vaikka alkufiilis oli aika jäätävä, loppufiilis oli ihan mieletön ja vielä kun katselin kameralta kuvia ja videoita, olin vielä aika yllättynyt, miten hyvältä kaikki näyttikin. Suukin meni kiinni, kun hevonen alkoi työskentelemään läpi kroppansa. Täytyy kuitenkin ehkä vähän tuunata suitsitusta huomiselle, josko vaihtelu kuolaimissa auttaisi taas hevosen suuta toimimaan paremmin.

Toisena oli vuorossa Eemeli. Nyt kun William on pitkään poissa pelistä, päätin, että Pietin valmennuksiin voidaan mennä kahden hevosen voimin, sillä muuten saadaan aivan liian vähän valmennusta keväälle. Eemeli on siis ollut viime aikoina hieman omituinen ja nyt sitten satulaa oli asennettu uuteen uskoon ja yritin itsekin tsemppailla mahdollisimman hyvin oman asennon kanssa. Aluksi Eemeli oli edelleen hieman omituisen oloinen, jännittynyt ja kireä. Sen takia en hirveästi verrytellyt itse vaan odotin, että päästään Pietin syyniin,  jossa yleensä kaikki toimii ja on helpompaa.

Aloitettiin perusravityöskentelyllä, jossa haettiin vaan hyvää tuntumaa ja taivutusta. Eemeli alkoi tässä koko ajan ravaamaan paremmin ja liikkumaan myös paremmin kohti tuntumaa. Hetken ravailtuamme, siirryimme laukkaan ja kuinka ollakaan, mitään ongelmia ei ollut. Jonkun aikaa laukka oli hieman kireää ja helposti pomppivaa, mutta kun poni pääsi vertymään ja sai kroppaansa auki, laukka parani paranemistaan koko ajan. Jossain vaiheessa vaan huomasin, että hevonen yhtäkkiä tuntui taas ihan mielettömän hyvältä omalta itseltään ja kaikki oli helppoa. Laukassa ja jopa ravissakin oikealle saan olla tarkkana, ettei poni ole hieman vinossa vaan liikkuu suorana. Vasemmassa kierroksessa ei niinkään ole tätä ongelmaa, vaikka taas itse olen kokenut juuri vasemmassa sen viime aikoina vinoutuvan. :) Mutta oikeakin korjaantui helposti kun siihen vaan kiinnitti huomiota. Purdellahan tämä on myös ongelma nimenomaan vasemmassa kierroksessa, sillä oma vasen jalkani on heikompi ja sen takia en muista ratsastaa riittävästi vasenta takajalkaa mukaan liikkeisiin. Tähän suoruuteen on helppo kiinnittää huomiota silloin kun on hyvät peilit, joita kohden ratsastaa, mutta ilman peilejä se on huomattavasti vaikeampaa...

Laukassa työskentelimme Eemelin kanssa myös volteilla ja laukka-käynti-laukka-siirtymisillä. Kokosimme myös laukkaa ja teimme laukan sisällä siirtymisiä. Kokeilimme myös muutaman vaihdon, joissa aluksi saimme pari puhdasta pukin kautta ja sen jälkeen emme enää puhtaita ollenkaan. Ei haittaa, niitä ehtii harjoitella. Poni oli tässä vaiheessa jo ehkä hieman väsynyt alun jännittämisistä enkä saanut pidettyä sitä tarpeeksi koossa vaihtoihin vaan se pääsi levähtämään pitkäksi.

Sitten vielä ravityöskentelyä, avoja ja muutama sulkukin. Poni oli ihan super ja pilottikin ok. Vasemmalle sulut jopa onnistuivat, oikealle mulla oli taas mun omat ongelmani, mutta tuli sinnekin ihan ok askeleita yllättäen. :)

Olin niin onnellinen kun poni tuntui taas omalta itseltään ja toimi niin kuin ennenkin. Mä aina huolestunut niin totaalisesti, jos Eemeli on omituinen, sillä silloin tietää, että jossain on jotain vialla. Nyt kuitenkin ehkä viat on taas hetkellisesti selätetty ja poni toimii!

Eemelikin näytti hyvältä videolta ja kuvissa. Toivottavasti saan niitä tännekin laitettua esille taas mahdollisimman pian. Nyt piti vaan saada nämä fiilikset kirjoiteltua heti muistiin, sillä kevään mittaan on jäänyt monta valmennusta läpikäymättä mielessä kirjoituksen merkeissä ja se on aina vähän hölmöä, sillä osa valmennuksesta menee silloin vähän hukkaan. Tämä fiilisten läpikäynti on ehdottoman tärkeää, jotta valmennuksesta saa eniten irti!

Olo on jäätävän kammottava, kuumeinen ja kurkkuunkin sattuu, mutta huomenna silti valmennukset jatkuu ja toivottavasti olisi yhtä hyvä päivä tiedossa huomennakin!!!

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Hiljaiseloa

Mun luottoläppärini, joka on mua auliisti palvellut ainakin neljä viimeistä vuotta, päätti vähän aikaa sitten käräyttää tuulettimensa ja sen jälkeen kaikki toiminta sen kanssa on ollut hyvin hidasta ja vaivalloista. Mitään videoita ei ole kunnolla pystynyt katsomaan saati lataamaan ja pikku hiljaa on motivaatio koko koneen käyttämiseen ylipäätään hiipunut. Valmennusraportit ovat jääneet kirjoittamatta ja blogin kirjoitustahti muutoinkin hidastui hidastumistaan. Nyt kuitenkin läppärin korvaaja on täällä ja homa pääsee jatkumaan hieman paremmilla kantimilla. :)

Viimeksi pääsin juuri fiilistelemään, että pohjat alkaa sulamaan ja pääsee hommiin hevosten kanssa. No niinhän ei tietenkään kuitenkaan käynyt vaan yöpakkaset saapuivat kuin saapuivatkin ja koko piha on ollut kuin luistinrata konsanaan. Hevoset ovat saaneet hieman kevyemmän pätkän, sillä noilla liukkailla ja kovilla pohjilla ei vaan ole viitsinyt lähteä niitä rikkomaan. Maastossa ponit ovat kuitenkin päässeet käymään hyvällä menestyksellä. Sekä Murde että Eemeli näyttävät kuitenkin onnellisilta, niiden mielestä kevyempi työskentelypätkä tähän väliin on ollut ihan jees. Ne ovat kyllä maailman ihanimmat hevoset. Kun tulen kotiin illalla rankan työpäivän jälkeen, ne tulevat luokse tsillailemaan ja rapsuttelemaan. Ne nauttivat ihmisten läheisyydestä ja ovat mieluusti ihmisen kanssa. Ne ovat ihan superluottavaisia ja kotona niiden kanssa kaikki on helppoa. Viikonloppuna suuntaamme kummankin kanssa Pietin valmennukseen, en malta odottaa!!!

Eemelin kanssahan olimme alkukuusta ensin Nipsun valmennuksissa pari päivää ja sitten Vihti Dressage Centerissä Nuorten hevosten demossa. Koko viikon Eemeli oli hieman omituinen, mutta kuitenkin valmennuksissa ihan superhyvä loppupeleissä. Homma kuitenkin kulminoitui Dressage Centerissä, jossa Eemeli käyttäytyi todella omituisesti. Ei saatu mitään järkevää aikaan, poni vain pukitti joka on sille äärimmäisen epätyypillistä. Seuraavalle viikolle sovin tapaamisen luottohierojamme kanssa, joka ei löytänyt Eemelistä minkään sortin vikaa, paitsi pientä kireyttä edessä. Tulimme siihen tulokseen, että satula on valunut eteen, joustovyö on pahentanut tätä ja soppa on valmis. Kun ei ole tilaa nousta edestä ylös, nousee takapää ylös. Etenkin superherkällä yksilöllä niin kuin Eemeli. Olen kyllä oppinut arvostamaan Eemelin herkkyyttä kertoa, jos sillä on jotain vialla, sillä on helppo puuttua epäkohtiin heti kun hevonen niihin reagoi. Nyt sitten on tuunailtu satuloita ja ihmetelty, että mikä sille saadaan sopimaan ja miten. Cobimaiseen tyyliinhän Eemelillä ei juurikaan ole säkää ja selkä on superpyöreä ja leveä. Siihen satulan löytyminen ei ole aina ihan läpihuutohomma. Hierojan kanssa kyllä tsekkailtiin vähän, mitä olisi tehtävissä ja sen jälkeen on pääosin ratsastettu estesatulalla, joka ei ole mitään reaktioita aiheuttanut. Katsotaan kuinka viikonloppuna sujuu taas koulusatulan kanssa... :) Harmittaa kyllä kun Dressage Centerin superhyvä tilaisuus meni nyt vähän harakoille, mutta ei auta. Aina ei voi onnistua...

Ponde alkaa vihdoin kotiutumaan Tuomarinkylään. Se oli aluksi aivan ymmällään elämästä Tuomarinkylässä, mutta nyt on jo selkeästi pirteämpi ja vatsa alkaa rauhoittumaan. Lisäksi se alkaa ehkä tottumaan eläämäänsä ruunana. Ruunauksen jälkeen se on ollut varsin vaisu ja sen vatsa on ollut äärimmäisen huonossa kunnossa, mahdollisesti johtuen leikkauksen jälkeisistä kipulääkkeistä, sillä moista oireilua sillä ei koskaan ole ollut. Nyt kuitenkin aloe vera alkaa tekemään tehtävänsä ja vatsan toiminta pikku hiljaa normalisoitumaan ja ponikin näyttää huomattavasti iloisemmalta ja pirteämmältä. Kovin monta muutosta oli pienen herran elämässä yhdellä kerralla, joten ei ihme, että vähän ihmetyttää. Nyt olen kyllä ollut varsin onnellinen, kun parilla viimeisellä kerralla Tuomarinkylässä käydessäni on vastassa ollut tyytyväisen ja iloisen näköinen poni, apaattisen ponin sijaan. Ensi viikolla Nipsu valmentaa Tuomarinkylässä ja näillä näkymin ratsukseni valikoituu juurikin Ponde ja jos vaan mahdun mukaan, niin ajattelin sillä startata Tuomarinkylässä järjestettävissä seurakisoissakin. Ettei Ponde ihan unohda kouluratsuilua.. :) Pondehan valittiin myös Emman kanssa edustamaan seuraamme Hevoshullu Power Cupiin. Ihan superia!!!!

Ihana musta tamma eli Cami-poni on aiheuttanut mulle harmaita hiuksia. Sehän sekosi silloin pari kuukautta sitten ihan totaalisesti maneesin katolta putoavien lumien johdosta ja sitä on nyt sitten palauteltu luottamukseen ja kunniotukseen sen jäljiltä. Pienen ponin mielen järkkyminen on vakava asia ja sillä voi olla pitkäaikaiset seuraamukset, sillä tosiaan helmikuun alusta asti on tilannetta korjailtu. Ponia on siis pelottanut sen jälkeen maneesi ihan hurjasti ja siellä toiminen etenkin maasta käsiteltynä on ollut varsin haastavaa. Nyt kuitenkin alkaa näkymään valoa tunnelin päässä ja olemme saaneet jo useita erittäin hyviä työskentelysessioita aikaiseksi eikä poni ole enää kauhuissaan kuin ajoittain. Tämä aika kauhistuneen ponin kanssa on kyllä opettanut ihan hurjasti. Olen taas oppinut lukemaan hevosia, niiden eleitä ja reaktioita huomattavasti paremmin. Osaan Camissa tunnistaa merkit huolestumisesta jo paljon aiemmin ja näen milloin se on valmis toimimaan ja milloin ei. Vaikkei kivaa olekaan ollut, kun poni on ollut kauhusta kankea, on taas löytynyt paljon uutta ajateltavaa ja harjoiteltavaa muidenkin hevosten kanssa. Viimeiset pari-kolme viikkoa on päästy jo ihan kunnolla ratsastushommiin takaisin ja Camin kunto alkaa nousemaan ja poni alkaa suoristumaan mukavasti, vaikka paljon on vielä työtä edessäkin. Cami on ilmoitettu kantakirjaukseen toukokuun lopulla ja siihen mennessä se pitäisi saada kivaan kuntoon ja paljonpaljon luottavaisemmaksi. Aika ei ole pitkä, mutta yritämme parhaamme! Alla pari kuvaa, jotka hovikuvaaja pääsi napsimaan puolitoista viikkoa sitten meidän treeneistämme.




Tokaj paranee kovaa vauhtia. Sillä on paljon energiaa ja se liikkuu paljon ja mielellään. Kohta pitäisi aloittaa ihan oikeat työtkin sen kanssa. Niin se aika vaan menee... Uusia ratsuja on myös kehissä ja saas nähdä, jos niistäkin pääsen joskus kirjoittamaan tänne. :)

Tässä siis vähän kuulumisia ja viime aikaisia mietteitä. Josko nyt uudemman koneen kanssa saataisi taas kirjoitusinto viriteltyä ja kuulumiset kehiin vähän useamminkin. Ainakaan tämän kirjoituksen aikana ei kone tökkinyt kertaakaan ja homma sujuu, joten mieli pysyy iloisena. :)

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Kevättä kohden!

Huomaa, että kevät on tulossa, sillä kalenteri tuppaa täyttymään nopeasti yli äyräitten. Kentät sulaa ja ihmiset on innokkaita aloittamaan kunnon treenit talven jälkeen. Kuten myös minä itse. Toistaiseksi ratsastaminen meillä kotona on vielä hieman haastavaa, sillä jäätikköä piisaa, mutta onneksi sekin tuntuu sulavan aika vauhdilla pois. :) Pakkasia ei juuri ole enää hetkeen nähty, joten maa alkaa olla sula ja treenit voi jatkua ihan näinä viikkoina täyspainoisemmin kotonakin. Ihanaa!

Toksuhan on nyt meillä parantelemassa itseään, se on pirteä ja iloinen ja liikkuu omaehtoisesti tarhassa todella paljon. Luottohieroja kävi sen tsekkailemassa ja tarkistelemassa, että mitään sen kummempia jumeja ei ole leikkauksen ja siitä seuranneen koppihoidon jäljiltä syntynyt. Toksu on siis tähän mennessä toipunut juuri niin hyvin kuin vaan mahdollista on. Viivu on hoitanut sen huolellisesti ja ajatuksella ja nyt se saa liikkua ja ulkoilla paljon oman mielen mukaan. Enää nelisen viikkoa ja pikku hiljaa voidaan aloitella työskentely sen kanssa! Aika ihanaa!

Pondeponi on ollut jo viikon Tuomarinkylässä ja viihtynyt kohtuullisen hyvin. Sillä on siellä paljon ohjelmaa ja pääsee liikkumaan paljon, vaikka vapaa ulkoilu jääkin nyt vähemmälle. Ratsastin sillä itse hetken perjantaina ja se tuntui kyllä varsin kivalta. Viikonlopun Ponde viettikin sitten aluevalmennuksissa ja oli hypännyt varsin hyvin! Lauantaina oli hieman väsymystä ilmassa, mutta se ei juuri ihmetytä, sillä ponilla oli henkisesti rankka viikko varmasti takanaan. Huomenna taas ratsastamaan sillä... Jiiihaaaa!

Eemelin kanssa oltiin pari viikkoa sitten Nipsun valmennuksissa Tuomarinkylässä ja sujui ihan mukavasti. Eemeli oli kuitenkin tiistaina hieman omituinen ja pukitti laukannostoissa omituisesti. Torstain tunnilla poni oli parempi, muttei vielä silloinkaan ihan oma itsensä. Tehtävät suoritettiin kuitenkin niin kivasti, etten osannut huolestua sen enempää. Tiistaina keskityttiin paljon pohkeenväistöihin ja torstaina taas tehtiin ravista vastalaukan nostoja ja vaihtoja. Sunnuntaina oli tarkoituksemme esiintyä Vihdissä Nuorten hevosten demossa, mutta esiintyminen jäi aika vaillinaiseksi, sillä silloin Eemelin omituisuus kulminoitui ja sitä ahdisti suunnattomasti. Syyksi selvisikin selän kehittyminen ja siten satulan valuminen helpommin eteen. Lisäksi olen vielä turhaan ehkä kiristänyt vyötä tiukemmalle kuin ennen, jotta satula pysyisi helpommin paikallaan, mutta se onkin aiheuttanut enemmänkin juuri lisää tätä valumista. Pari päivää juoksuteltiin demopäivän jälkeen ja Eemeli liikkui ehkä paremmin kuin koskaan aiemmin. Torstaina luottohieroja tuli kuulostelemaan Eemelin kroppaa ja ihan pientä jumia löytyi juuri niiltä kohtamilta, johon satula oli vaikuttanut, muuten Eemeli tuntui ihan superhyvältä! Loppuviikosta paluu selkään ja Eemeliä ei enää ahdistanut kun satula oli kohdillaan. On se välillä hyödyllistä, että on niin superherkästi reagoiva poni! Tietää heti kun joku on vialla ja osaa reagoida nopeasti asiaan.

Murde on ollut aika hiljaiselossa pohjien takia, mutta käytiin viime viikolla Andreas Hessen valmennuksessa Savijärvellä, jossa Murde oli ihan super. Se oli niin kiva ja kevyt lopuksi, ettei mitään rajaa. Kyllä mä joskus vielä sitäkin opin ratsastamaan, jeeeeeee!!!!!!

Viikonloppu menikin Horse Fair-messujen ja töiden parissa. Sami oli jälleen messujen kummiponina ja hoitikin pestinsä erittäin kunnialla! Itse en tänä vuonna päässyt sitä esittämään, mutta perjantaina käytiin hölkkäilemässä messuareenalla. Ihanaa vaihtelua jäätiköiden jälkeen!





tiistai 3. maaliskuuta 2015

Varsa

Puolitoista vuotta sitten olin koulutuomareiden sihteerinä Horse Showssa tsekkailemassa GP-kouluhevosia ja jotenkin silloin päähäni iskostui, että jos joskus opin ratsastamaan riittävän hyvin ja haluan edetä ratsastajanurallani pidemmälle, on mulla oltava riittävän hyvä puoliverinen hevonen. Siitä lähtien olen pitänyt silmällä myytäviä varsoja, välillä vähän aktiivisemmin ja välillä vähän vähemmän aktiivisesti. Parikin sellaista on osunut silmiin, joita harkitsin, mutta joiden kohdalla kuitenkaan ihan sitä lopullista halukkuutta ostaa niitä, ei tullut.

Tammikuun lopulla vietin toimistopäivää kotona koneen äärellä ja näin sellaisen kuvan eräässä fb:n myyntiryhmässä, joka ei jättänyt mua rauhaan. Siinä kuvassa oli rautias läsipäinen orivarsa, joka katsoi mua suoraan silmiin ja sanoi, et "osta mut". Tällä varsalla oli myös mun makuuni ihan supersuku. Eipä aikaakaan kun olin jo sopinut meneväni sitä katsomaan.

Kyselin eräältä emätamman aiemmalta omistajalta ja valmentajistani Nipsulta tästä varsasta mielipiteitä ja kun kummaltakin tuli kehoitus ostaa kyseinen varsa, eipä siinä sit enää oikein muu auttanut.

Menimme katsomaan varsaa eräänä sunnuntaiaamuna pienoisessa kiireessä ja härdellissä, mutta varsasta ei voinut olla muuta mieltä kuin että se oli niin mun näköinen varsa kuin vaan varsa olla voi. Vähän isohan se toki on jo tässä vaiheessa, mutta jos se on sen ainoa huono puoli niin olkoot!

Näin siis pienimuotoisena heräteostoksensa perheeseemme tuli varsa. Varsa jäi kylläkin vielä asustelemaan kasvattajansa luokse laumaan, jotta saa nauttia kavereista ja hevosen elämästä ja pääsee laumansa kanssa kesällä laiduntamaan!

Varsa on siis viime kesänä syntynyt FWB-oripoika Wicky's Romance S (Don Romantic - Wolkenstein II). Hovikuvaaja napsi siitä heti muutaman kuvan iloksemme:





Nyt vaan toivotaan terveitä ja leppoisia varsavuosia sille!

Rodrigon valmennuksessa, osa 1

Tammikuussa kävimme valmentautumassa Porvoossa Seiskatallilla. Valmentajana oli jo entuudestaan tuttu Rodrigo da Costa Matos. Rodrigo käy Suomessa valitettavan harvoin, mutta onneksi edes silloin. Linkin takaa löydätte Rodrigosta esittelyn, joka vastaa hyvin ainakin minun kokemuksiani kyseisestä valmentajasta.

Ensimmäiset kaksi päivää työskenneltiin Murden kanssa ja viimeiseksi päiväksi otin vielä lisätunnin Eemelin kanssa, sillä halusin saada myös Rodrigon vinkit Eemelin kanssa työskentelyyn, sillä ainakin Murden kanssa näistä työskentelyistä on ollut todella iso apu.

Murden kanssa aloitettiin tuttuun tapaan ensin käynnissä käymällä läpi hieman taivutuksia ja tarkastamalla, että se myötää niskastaan asti. Tämän jälkeen lähdettiin työskentelemään pohkeenväistöillä kumpaankin suuntaan vaihtelevilla linjoilla. Pohkeenväistöjä työskenneltiin myös niin, että aloitettiin linja ajatuksella kohti keskiravia, josta siirryttiin väistöön, jolloin saatiin isot askeleet säilymään läpi väistön eikä Murde päässyt sammumaan kesken tehtävän. :)


Pohkeenväistöjen jälkeen siirryttiin avotaivutuksiin ja leikittelyyn avojen ja sulkujen välillä. Tässäkin käytettiin välillä temponvaihteluita hyödyksi, jotta ravi jatkui mahdollisimman tahdikkaana ja eteenpäinpyrkivänä läpi tehtävien. Välillä Rodrigo auttoi Murdea myös maasta käsin ravaamaan paremmin ja aktivoimaan takajalkojaan. Sulkujen kanssa käytettiin myös linjan aloittamista keskiravilla ja sieltä siirtymisellä sulkuun. Tämä tuntui toimivan välillä aika kivastikin Murden kanssa, kunhan vaan muistin ulko-ohjan!!!!


Laukassa työskentelimme kääntämisen ja piruettilaukan kanssa. Kunhan vaan ratsastan, ei näistä kumpikaan ole mahdotonta, vaikka se siltä joskus saattaa tuntuakin. Kääntäminen onnistuu, jos vaan saan etuosasta kiinni ja etuosan edelle käännöksiin enkä siis tee siitä liian vaikeaa ja piruettilaukka onnistuu, kunhan uskallan tehdä virheitä ja etsin sen piruettilaukan enkä vain oleta, että se onnistuu heti kun nykäisen naruista. :) Lopuksi tehtiin piruettiharjoitus vastalaukasta ja siinä taisin saada jopa ihan oikeanlaisia askeleita löytymään. Vastalaukasta piruettilinjalle tuleminen helpotti tehtävää ainakin meille todella paljon ja sieltähän niitä hyviä askeleita tosiaan sitten löytyikin!

Superhyvä tunti, jonka jälkeen olimme kummatkin Murden kanssa tyytyväisiä. Homma tuntui sujuvan eikä ensimmäisenä päivänä kuntokaan loppunut kesken vaan saatiin todella hyvä työskentely aikaiseksi. :)

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Loimi

Ensimmäisenä yhteistyötuotteena Hippodome.comin kanssa esiteltäkööt tämä ihastuttava loimi! 


Kyseessä on siis Bussen kätevä monitoimifleeceloimi, jonka mahavyöt saa kätevästi nostettua ja kiinnitettyä ylös esimerkiksi jos sitä käyttää ratsastuksessa ja kaulaosion taas saa rullattua ja kiinnitettyä alas, jossei kaulaosiolle juuri sillä hetkellä ole käyttöä. Yllä olevassa kuvassa näkyykin hyvin nämä lisälenkit ja soljet. Loimi on siis erittäin monikäyttöinen. Itse en tällaisen monikäyttöloimen olemassaolosta edes aiemmin ollut tietoinen, mutta varsin mukava yllätyshän oli tällaiseen törmätä. Meilläkin kun esimerkiksi talvella maastoillaan loimet päällä, on tällainen siihen ihan omiaan.

Itse tykästyin loimen ihanaan, pehmeään materiaaliin ja tuohon pirteään, turkosiin väriin. Myös Eemeli tuntui pitävän loimesta. Loimi on kooltaan 135cm, mutta on sopivan reilun kokoinen myös ratsastuskäyttöön. Kuten kuvastakin näkyy, satula mahtuu hyvin loimen alle ja silti pituutta riittää hännän tyveen asti. Kaula-aukko on ehkä tämän kokoiseen loimeen hieman laaja ja tosiaan loimi hyvän pituinen, joten tallikäyttöön meilläkin saataisi jopa riittää yhtä kokoa pienempi versio. Tähän nykyiseen edustus/ratsastuskäyttöön loimi on juuri sopiva! Loimessa on myös pitkät helmat, joten se on siltäkin osin mukavan lämmin.

Tämä loimi on Horse Fair-messuilla tarjolla Hippodome.comissa tarjoushintaan 35e! Väreinä on tämä turkoosi ja lisäksi myös sinipunainen versio. Suosittelemme!