sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Ponde Horse Showssa

Tämä viikko on ollut ehdottomasti vuoden kohokohtia. Ponde ja esteratsastajansa Emma olivat kvaalanneet itsensä Amateur Tour-finaaliin Helsinki International UB Horse Showhun. Tämä koko idea Amateur Tourille osallistumisesta tuli esille vasta ihan loppukaudesta ja viime hetkellä hankittiin tarvittavat 80cm kvaalit kasaan ja Ponde kävi myös karsintakilpailussa Ypäjällä hyppelemässä mukavalla menestyksellä. Näin paikka finaaliin aukeni!

Torstaiaamuna suuntasimme siis pienen ponimme kanssa kohti Helsingin Jäähallia. Kaikki tuntui olevan vielä järjestävän tahon puolelta levällään kilpailupaikalla niin kuin varmasti aina kun tämän kokoista tapahtumaa järjestetään uusissa puitteissa. 

Emmalla oli kaksi ratsua samassa 80cm luokassa ja poneilla on vielä sama satula, joka aiheutti pientä aikataulutuksellista päänvaivaa. Ennen luokan alkua pääsi hetkeksi radalle käväisemään ja Ponde kävikin hölkkäämässä siellä pari kierrosta ennen kuin kuulutettiin, että luokan alkuun on 2 minuuttia ja Emmahan oli toisella ponillaan starttaamassa jo toisena... Siitä sitten ratsastaja salamana verkkaan ja Ponde-poni hetkeksi meidän hoiviin.


Kun Emman ensimmäinen rata oli suoritetu, oli tarkoitus jatkaa verryttelyllä Ponden kanssa. Verryttelyssä olikin sitten sellainen kaotia valloillaan, ettei sinne vaan nuoren orin kanssa kyennyt jäämään sekaan. Emma sai muutaman kierroksen seilailtua ympäriinsä, mutta siinä ajassa jo ihmisiä ehti ratsastaa päin ja poni alkoi kiehumaan ylikierroksilla. Suuntasimme parkkipaikalle kävelemään ja odottelemaan vuoroa. 

Ponde siis päätyi radalle lähes kylmiltään. Näin voi aina välillä ikävä kyllä käydä, mutta onneksi kyseessä oli vain pienet esteet ja sinänsä aika helppo tehtävä. Kun vihdoin Ponde ja Emma pääsivät radalle, puuttui menosta hieman draivia juurikin tuon verkkaamattomuuden takia. Yksi kulma hieman jännitti Pondea eikä se sinne suostunut oikein menemään ennen rataa. Nooh, pääsivät aloittamaan radan ja hypyt sujuivatkin mukavasti. Vain se samainen kulma tuotti ongelmaa radaltakin ja sinne tuli vähän peruutusaskeleita ja uusi yritys kulman selättämiseen, josta sitten yhteensä 5vp. Itse esteet jäivät kyllä kaikki pystyyn eikä tuo "kieltokaan" tosiaan ollut esteelle... :) 






Ensimmäinen päivä oli pulkassa ja fiilis erittäin tyytyväinen kaikesta huolimatta. Nuorelta ponilta nuoren ratsastajansa kanssa tällaisissa olosuhteissa erittäin hieno suoritus, muuta ei voinut sanoa tuon vedon jälkeen, vaikka toki parannetavaa vielä jäikin. 

Perjantaina pelon ja kauhun sekaisin tuntein suuntasimme uudelleen Jäähallille. :) Vähän siis hirvitti, että miten toisena päivänä selvitään verryttelyyn ja verryttelystä... Radalla uskoin kaiken sujuvan juuri niin hyvin kuin aina ennenkin. Tällä kertaa ponien välissä oli kaiken lisäksi vain kymmenen ratsukkoa. 

Verkassa oli hyvin tilaa reilusti ennen luokan alkua ja Emma kävikin siellä Ponden kanssa hölkkäilemässä ja kummatkin näyttivät varsin tyytyväiseltä. Sitten Emma toisen poninsa kyytiin ja me suunnattiin parkkipaikalle tsillailemaan. Luokan alkaessa menin takaisin verryttelyyn kävelyttämään Pondea, jotta se olisi valmiina verkkaan heti Emman ensimmäisen radan jälkeen. Ponde oli mukavan rauhallisen oloinen. Kun satula ja ratsastaja saatiin taas kyytiin, he ehtivät hieman verrytellä ja hypätäkin tällä kertaa. Mira oli Emmaa verkkauttamassa ja saivatkin ponin todella hyvään vireeseen verryttelyssä, suuri kiitos tästä Miralle. Ponde ja Emma näyttivät ihan superhienoilta siellä työskennellessään, wau!




Sitten taas radalle. Aikamoisessa hurmoksessa tuli katseltua sitä menoa, niin sujuvalta ja helpolta se näytti. Rata vaan eteni esteeltä toiselle hyvässä laukassa ilman mitään ongelmaa. Päällimäisenä fiiliksenä oli vaan se, että kyllä sai olla ylpeä tästä parivaljakosta! Tuloksena siis 0vp ja Ponde oli poneista yhdeksäntenä kun kuusi taisi sijoittua. Ei ihan huonosti siis! Ja mikä iloisinta, Emma sai iki-ihanalla miniponillaan Felisialla sijoituksen!!!! Hyvä Emma!!!





Siitä sitten taas ponista koppi ja kohti kotia tämän huiman kokemuksen jälkeen. Olipa hienoa nähdä, että tämä 5-vuotias pieni poniori kykeni tällaiseen suoritukseen poni-ikäisen ratsastajansa kanssa. Kyllä siinä on ponissa monta asiaa kohdallaan kun tällaiseen kykenee. :) 

Kiitokset Emmalle perheineen hienosta työstä Ponden kanssa ja tämän upean kokemuksen mahdollistamisesta! Tästä on jälleen hyvä jatkaa! :)



sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Laatuponikilpailu

Osallistuimme poniemme kanssa Laatuponikilpailuun tänäkin vuonna. Viime vuoden huonojen fiilisen jäljiltä oli aluksi vaikeaa motivoitua lähtemään reissun päälle, mutta koska pidän tapahtuman ajatuksesta ja haluan sen nähdä tapahtuvan jatkossakin, lähdimme kuitenkin reissuun. Tänäkin vuonna matka oli pitkä, mutta onneksi ponit ovat jo tottuneet matkustamaan näitä hieman pidempiäkin reissuja. Suuntasimme siis sunnuntaiaamuna Poriin, Yyterin ratsastuskeskukseen ponit kyydissä.

Zorro oli ilmoitettu sekä askellaji- että estepuolelle ja Eemeli pelkästään askellajeihin. Kun pääsimme aamusta paikalle, laitettiin Zorro heti kuntoon ja lähdettiin ihmettelemään maailmaa. Estekoe sekä verryttely olivat kentällä, jonka ympärillä oli hevosia tarhailemassa. Tästähän vähän meidän pikkuorhimme otti kipinää, mutta onneksi tyynen rauhallinen Emma istui selässä ja ravaili ponin rennoksi. Estekoe osoittautui olevan varmaan melkein puolisen tuntia myöhässä kun Zorron vuoro vihdoin oli esittää osaamistaan.

Estekoe sujui mukavissa merkeissä ja Emma ja Zorro selvittivät tehtävät hienosti. He eivät yhdessä ole juurikaan vielä näinkään isoja esteitä hypänneet, mutta tulipahan sekin nyt kokeiltua. :) Pari virhettä matkalle sattui kun Pondeponi ei ihan jäänytkään toivotusti pidätteeseen, mutta ei mitään katastrofaalista kuitenkaan. Olimme supertyytyväisiä sekä poniin että esittäjään. On hienoa, että 5-vuotias ori on niin toimiva, että sen voi helposti poniratsastaja esittää. Sellaisiahan niiden ponejen kuuluu ollakin, lasten kanssa toimivia ratsuja!

Alla vähän kuvamateriaalia Zorron estekokeesta:

Verkkailua
Mitäs nyt? 
Tais vähän lähtee mopo käsistä..? 
Mielenkiintoinen etujalkatekniikka!
Jiiihaaaaaaa, se lentää!
Ihanat!
Esteiden jälkeen suunnattiin rakennearvosteluun. Tänä vuonna kummatkin ponit oli esittämässä hovikuvaaja itse. Keväällä oli harjoiteltu RJL-päivillä ja nyt pääsi taas tositoimiin. Vielä huomaa, että esittäminen on aika uutta ja moni asia jää miettimättä, mutta pääosin kuitenkin homma onnistui aika kivasti. Ensin vuorossa oli Zorro eli Pondeponi, jonka kanssa homma onnistui muutoin varsin mallikkaasti, mutta ravia eivät vaan saaneet esitettyä. Ponde olisi halunnut mutustella ohjia tai painia sen sijaan, että olisi ravannut siivosti vierellä. :) Mutta tulipahan nyt kuitenkin esitettyä... Eemeli sen sijaan ei ollut ihan ryhdikäs oma itsensä vaan enemmänkin vähän chillasi turhan paljon eikä esittäjä saanut vireyttä löytymään ihan normaaliin tapaan, taisi esittäjää jännittää enemmän. ;) Eemeli kuitenkin käveli ja ravasi varsin mukavasti. Ihan hyvä fiilis näistä jäi, sillä nyt olikin juuri tarkoitus harjoitella jälleen kerran näitä esittämistilanteita. Mä olen niissä itse ihan surkea, joten jonkun muun ne täytyy meillä kuitenkin hoitaa. ;) Esitin Ponden itse 2-vuotiaana Laatuponikilpailun rakennearvostelussa ja sen pisteet laski kuukautta aikaisempaan esitykseen samoilla tuomareilla 6 pistettä. Eli kyllä siinä saa ihan itseään syyttää, et mitä on mennyt tekemään...

Sitten olikin jo kiire päällä, sillä Ponden vuoro askellajikokeeseen oli samaan aikaan kuin lopeteltiin Eemelin kanssa rakenteessa. Aamun estekokeet olivat hieman venähtäneet aikataulustaan ja siksi näin. Ehdin verrytellä vain muutaman minuutin ennen kuin pitikin jo olla radalla. Yhtään siirtymistä tai mun ainaisia verryttelysuosikkeja pohkeenväistöjä en ehtinyt tekemään vaan ehdin ainoastaan kevennellä pari kierrosta ja nostaa toisen laukan. Verryttely aikatauluvalvoja oli ärhäkkää ja ymmärtämätöntä sorttia, vaikka järjestäjiltä olin kysellyt, että saanko mennä askellajikokeeseen myöhässä, kun aikataulut olivat venähtäneet. Tämän verkkanatsin kanssa asiointi oli siinä määrin haastavaa, että päätin sitten jättää verryttelyt suorittamatta ja suunnata radalle ennen kuin olisin ollut vielä vihaisempi. ;)


Olin vielä tehnyt niin hölmön virheen, että en ollut tarkistanut ajoissa askellajiohjelmaa vaan olin olettanut, että ohjelma on sama kuin ennenkin. No eihän se todellakaan ollut ja yritin sen sitten opetella edellisenä iltana... Jouduin siis keskittymään myös radalla ihan liikaa siihen, mihin pitäisi seuraavaksi mennä sen sijasta että olisin voinut keskittyä ratsastamiseen. Ei näin!


Ponden askellajikoe meni siis hyvin hämmentävissä merkeissä kun yritin luotsata ponin läpi kuvioiden. Poni ei juuri taipunut eikä tullut pidätteisiinkään niin kuin toiveissa olisi ollut, mutta teki kuitenkin tehtävät suurin piirtein oikeissa kohdissa. :) En todellakaan ollut tyytyväinen suoritukseeni radalta pois päästyäni, muttei sitä ollut onneksi aikaa vatvoa kun piti käydä vaihtamassa Eemeli alle ja palattava tositoimiin.


Tuomarit tsekkailee.

Ravilisäyksistä tuli kehuja!
Nii nättii, nii nättii.
Lauggaaaaaa
Venyy pidemmälle kaulalle
Aikaa ei todellakaan ollut tässäkään välissä, joten en edes ehtinyt letittää Eemeliä, vaikka yleensä aina olen nuo cobit esittänyt askellajikokeessa letitettynä. Nyt sitten mentiin tukka hulmuten... Tässä vaiheessa oli menossa estepalkintojen jako, joten verryttelykentälle ei ollut mitään asiaa. Kävelin siinä sitten pihalla ympäriinsä ja palkintojenjaon loppuvaiheessa päädyin sekaan verryttelemään. Enpä Eemeliäkään muutamaa kierrosta enempää ehtinyt siinä verrytellä kun minut jo kuulutettiin radalle. Siellähän siis ei muutoin kuulutuksia juuri ollut, mutta verkkanatsi oli ilmeisesti huomannut, etten hänen pyyntöjään ollut hirveästi kuunnellut... :)


Radalle päästyäni kävelin aitojen reunaa pitkin ja siirsin Eemelin raviin. Raviin siirryttyään Eemeli kuitenkin säihkähti jotain reunalla ja livahti sivuun, horjahdin tästä johtuen ja Eemeli säikähti mun horjahdusta niin, että lähti pukkilaukassa sivulle. Oli kyllä elämäni ensimmäinen putoaminen valkoisten aitojen sisäpuolella hyvin lähellä. ;) Sain kuitenkin asentoni pysähtymään paikalleen ja sitä myöten Eemelikin pysähtyi ja sain kammettua itseni takaisin selkään... Eemeli kuitenkin jännittyi tästä tapahtumasarjasta sen verran paljon, etten meinannut saada sitä oikein enää rauhoittumaan. Keväällähän Eemeli saattoi vielä jännittyä näin useastikin, mutta pitkiin aikoihin ei ole moista tapahtunut. Piti siis muistin syövereistä yrittää keksiä, että milläs ponin saikaan rauhoittumaan. Jonkun verran sain kuin sainkin ponia takaisin kuulolle ja rentoutumaan, mutta en ihan niin hyvin kuin olisi pitänyt, jotta olisi saanut rennot askellajit esille.



Radan aikana saatiin Eemelin kanssa sekä huonoja ja hyviä pätiä aikaiseksi. Jännittyneisyyden takia en saanut ponia rentoutumaan selästään ja siitä johtuen käynti jäi jännittyneeksi ja kiireiseksi, samoin ravilisäyksissä tuli rikkoja. Laukkaohjelmassa poni alkoi onneksi jo rentoutumaan ja viimeiset laukkapätkät oli jopa jo aika laadukkaita taas.

Pötkii, pötkii.
Kohtuullisen jännittynyttä...
Ravi venyyyyy...
Laukkaa lisäten, jiihaa!
Lopputervehdykseen
Lähtökohdat huomioon ottaen, olin kuitenkin varsin tyytyväinen Eemelin suorittamiseen. Se selkeästi säikähti mun horjahtamista satulassa ja herkkämielisenä ponina jännittyi moisesta tilanteesta aika paljon. Saimme kuitenkin keräiltyä itsemme hyvin ja suorituksessa oli paljon hyvääkin. Eemeli on kyllä niin superponi ja sen kanssa on aina kiva käydä näyttäytymässä. :)

Jäimme Eemelin kanssa odottelemaan palkintojenjakoa, sillä laatuponikisassahan kaikki pääsevät aina palkintojenjakoon. :) Siinä odotellessamme saimme vihdoin pisteitä ja arvioita tietoon ja olin kyllä ihan supertyytyväinen tänä vuonna siihen, että tuomarien arviot täsmäsivät täysin omaan näkemykseeni. Papereita oli ilo lukea. Eemelistä sanottiin, että se on "Hieno, potentiaalinen poni". Ponden askellajipaperista löytyi arvio "Laadukas kilpaponi" ja estepaperista "Loistava esteponi, valtava kapasiteetti". Toki yhtälailla löytyi sieltä ne heikkoudetkin, Eemelin käynin kiireisyys ja alun jännittyneisyys sekä Ponden matalaryhtisyys.

Iloisin mielin siis palkintojen jakoon ja sen jälkeen kotia kohti! Kiitokset järjestäjille hyvin järjestetystä kilpailusta, kanssakilpailijoille äärimmäisen tiukasta kilpailusta sekä etenkin Siljalle ja Sandralle näistä hienoista poneista! Tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin kohti uusia koitoksia! :)

Tyytyväiset!
Onnelliset!

Supercobit, elämäni ratsut!

S.W. Summer's Dream Prince, 8vee
S.W. Red Charm, 5vee

perjantai 3. lokakuuta 2014

Normiratsastuksia

Eilen oli siitä ihana päivä, että mulla oli koko päivä varattuna mun omille hevosilleni. Olen vieläkin vähän puolikuntoinen ja siitä johtuen olin raivannut kalenteriini pari kevyempää päivää rennompaan menoon. Olo kuitenkin tuntui jo kohtuullisen hyvältä, joten päätin kuitenkin liikutella omat hevoseni kerrankin oikein ajan kanssa ja kunnolla.

Aloitin Zorro-ponista, koska se on tosiaan kivan kevyt ratsastaa, joten sen ainakin saisi ratsastettua, vaikka olo osoittautuisikin odotettua huonommaksi. Kävimme ensin letkeällä maastokävelyllä, jonka jälkeen suuntasimme pellolle työskentelemään. Aluksi käynnissä oikein pehmeäksi ja kuulolle ja pohkeet hyvin lähelle ja sitten siirtymisiä. Kun siirtymiset tuntuivat helpoilta ja pehmeiltä, jatkettiin ravityöskentelyllä. Viime aikoina Pondeponi on ollut niskastaan vähän jäykkä asettumaan, joten työskenneltiin paljon voltteja, suunnanmuutoksia ja pohkeenväistömäisiä askeleita. Tehtiin myös muutamia pitkiä linjoja avotaivutuksessa, jotta sain ponin astumaan hyvin sisätakajalan alle  ja kantamaan kroppansa. Poni tuntui välillä ihan superhyvältä! Sitten laukannostoihin. Nämä ovat olleet viime aikoina selkeästi liian vähällä huomiolla, sillä poni yrittää vähän rykäistä itsensä yös ja rynnätä laukkaan. Nyt jäin istumaan ja odottamaan nostoa ilman ryntäystä ja tämähän tietenkin toimi. :) Poni teki maltillisia nostoja niin ravista kuin käynnistäkin. Vielä pari käännöstä vastalaukkaan, vähän ravia kasvattaen lopuksi ja sitten pitkät ohjat ja pellolla sikin sokin käyntiä. Hieno poni! Nyt alkaa tuntumaan, että poni on saanut voimaa ja askel alkaa kipittämisen sijaan myös kantamaan. Tapukset ponille ja takaisin tarhaan.

Seuraavana vuorossa oli Eemeli. Eemelin kanssa kierrettiin sama alkulenkki maastossa ja vetristeltiin siellä käynti oikein mukavaksi. Sitten pellolle pyörimään. Aluksi ravailtiin hetki ja etsittiin hyvää kaulaa ja tahtia. Aika pian siirryttiin laukkahommiin ja tehtiin siirtymisiä kootun laukan ja lähes lisätyn laukan välillä. Kylläpä lähti poni toimimaan kivasti, tuli hienosti kokoamisiin ja lähti myös venyttämään askeltaan. Tämä venyminenhän on Eemelille haastavampaa, sillä se on melkein kuin "syntynyt kokoon". Poni jopa vähän intoutui tästä harjoituksesta ja laittoi itsestään enemmän peliin kuin yleensä. Hyvä näin. :) Lopuksi tehtiin samaa homma myös ravissa ja saatiin kyllä aika kivaa fiiistä haettua siihen raviinkin. Pikku hiljaa alkaa Eemelin kroppa voimistumaan ja takapää saamaan kantovoimaa. Loistavaa! Sitten kävelyt ja takaisin tarhaan. Eemeli toimi kyllä kuin ajatus, on se vaan ihan mahtava pieni poni!

Viimeisenä sitten Murde hommiin. Vieläkin olo oli ihan kohtuullisen hyvä, niin pystyi jatkamaan kolmannenkin hevosen vielä putkeen. Murden kanssa käytiin yhtä lailla alkukävely maastossa ja sitten hommiin. Aloitin Murden kanssa käynnissä sulkutaivutuksilla ja takaosakäännöksillä. Williamin tunnilla tehtiin sulkutaivutuksia ja William esitti uuden ajatuksen sulkujen ratsastamiseen. Tai siis sellaisen ajatuksen, jota kukaan ei aiemmin ollut mulle vinkannut. Tämä oli se, että koko sulkutaivutus lähtee ulko-ohjan napakoista pidätteistä. Erittäin järkeenkäypää, mutta ei aivan niin helppoa toteuttaa äkkiseltään. Mä olen ennemminkin tottunut panikoimaan, että mites tää koko homma nyt menee ja miten mä nyt taivutan ja miten mä nyt saan tän kropan pysymään kasassa ja unohtanut miettiä niitä mun apuja sen kummemmin. Tämä oli siis hyvä herätys siihen, et ei se sulkutaivutus mitään rakettitiedettä ole vaan johdonmukaisilla avuilla kohtuullisen helppo tehtävä. :) Nyt siis harjoiteltiin tätä sit ihan vaan käynnissä ja sainkin Murden sitä kautta aika kivaksi ja kuulolle. Murde on luonnostaan varsin jähmeä ja sen vertyminen saattaa kestää kauankin, mutta tämän sulkutaivutuksen avulla sain sen kohtuullisen nopeasti aika kivaksi jopa pelkästään käynnissä. Käyntisulkujen jälkeen jatkettiin laukkasuluilla ja yksittäisillä vaihdoilla sulkujen jälkeen. Yllätyksekseni nekin sujuivat kohtuunopeasti kohtuuhyvin ja hevonen alkoi ajoittain olemaan jopa aika kivasti takajaloillaan. Päätin huvikseni kokeilla vielä muutamat sarjavaihdot ja yllättäen nekin sujuivat. Tein muutamia puhtaita sarjoja joka neljännellä ja ne tuntuivat jopa helpoilta. :) Ei huono. Sitten ratsu alkoi jo vähän väsähtämään, muttei siltikään heittäytynyt pois avuilta vaan teki edelleen työtä käskettyä... Olipa omituista! Ehkä me Murdenkin kanssa vielä joku päivä opitaan...

Näiden ratsastuksien jälkeen oli kyllä ihan superfiilis. Oli ihanaa olla taas kunnossa, jotta pääsi ratsastamaan kunnolla ja oli ihanaa ratsastaa näillä omilla ihanilla hevosilla. Lisää tätä!

Eemeli Tuomarinkylässä 2.8.2014

Ponde Tuomarinkylässä 2.8.2014

torstai 2. lokakuuta 2014

Kuulumisia

Noniin, pitkästä aikaa ihan perinteisesti kuulumisia ja sen semmosia. On ollut sen verran haipakkaa nää viime kuukaudet, että blogi on meinannut jäädä ihan paitsioon. Yritän kuitenkin pitää huolta tästäkin elämäni osiosta ja kirjoitella kuulumisia muistiin, sillä niihin on niin hyvä palata jälkeenpäin, jos tarve vaatii ja toki ihan muutoinkin.

Mä oon ollut nyt 4 ja puoli viikkoa ihan tolkuttomassa flunssassa ja vaan yrittänyt selvitä normihommista ja pakollisista duuneista. Omat hevoset ovat olleet tästä syystä aika pitkälti heitteillä. Eemelille pieni breikki on tehnyt varmasti hyvää, sillä se teki pitkän treeniputken ja kunnollisen kisarupeaman kevään ja kesän aikana. Nyt se on palaillut kivasti hommiin kohden laatuponikilpailua viikonoppuna. Murde ei välttämättä breikkiä olisi hirvittävästi tarvinnut, sillä sillähän oli aiemmin breikkiä kengättömyyden takia myöskin, mutta se on siitä kiva hevonen, ettei sitä haittaa, vaikka välillä olisikin vähän kevyemmällä duunilla. Nyt on senkin kanssa tarkoitus jatkaa kunnolla hommia, kun olo alkaa pikku hiljaa parantumaan. Zorro eli Pondeponi on omista hevosista ollut eniten hommissa, sillä se on tehnyt estehommia esteratsastajansa Emman kanssa. Emma on sen kanssa käynyt treenailemassa ja koska se on mukava ja kepeä ratsastaa, olen myös itse sen kyennyt välillä liikuttelemaan.

Zorro on kesän aikana hypännyt muutamia kilpailuita 60-80cm tasolla Emman kanssa ja viimeisimpänä lunastivat paikan UB Helsinki Horse Show:n Amateur Tourille. Nyt sitten pitää vaan pitää poni vireessä ja toivoa parasta, että Jäähalliin ponin kanssa päästään! :)

Kumpumäki 14.9. 
Sami kävi viime viikonloppuna Hollannissa MM-kilpailujen esikisoissa Bredassa. Torstaina oli koulukoe, jossa oli tullut kalliita rikkeitä, mutta paljon hyvää kokemusta, lauantain maraton oli ollut pitkä ja raskas, mutta hyvää harjoitusta ja sunnuntain tarkkuus olikin sitten ollut parhaiten sujunut osakoe tällä kertaa. Olisin niin toivonut itsekin olevani mukana reissussa, mutta hyvien kavereiden häät juuri samaisena viikonloppuna estivät tähän reissuun lähtemisen. Ennen reissua Sami tuntui aika kivalta ratsain, vaihdoista myös vaikeampi alkaa pikkuhiljaa sujumaan ja kerran sain jopa jo pitkälle sivulle neljä vaihtoa puhtaasti onnistumaan! Eli kyllä me vielä opitaan vaikka mitä hienoja temppuja kun vaan päästään taas treenailemaan vähän enemmän. Olisi myös tärkeää päästä Saminkin kanssa valmentautumaan, sillä varmaankaan yli vuoteen ei olla valmennuksiin Samin kanssa yhdessä päästy. Kokoamisasteen kanssa on Samin kanssa etenkin todella paljon työtä ennen kuin seuraavan kerran vaativaa päästään starttailemaan.

Kerma-poni on ollut työn alla kohtuullisen säännöllisesti. Se on aika kivalla mallilla ja kohta sille voisi alkaa metsästämään vaihtelun vuoksi myös kankia. :) Sillä on vaan niin kovin pikkuruinen suu, joten voi olla, että sopivien oikeanlaisten kankien löytäminen vie vähän aikaa.

Vilppu on ollut kasvattajakilpailun jälkeen hieman kevyemmällä, mutta osallistui kuitenkin omistajansa Soilan kanssa heidän edustamansa seuran tätimestaruuksiin viime viikonloppuna ja kyllä vain, tätimestaruushan sieltä napsahti. Onnea Soila ja Vilppu!

Aluemestaruuksissakin kävin kääntymässä, sillä sain lainaan Ratsutila Rusthollin ihanan Valosa-tamman. Oli pitkästä aikaa mukava päästä näihinkin geimeihin osallistumaan, vaikkei huimaa menestystä näillä meidän muutamilla yhteisillä harjoituskerroilla tullutkaan. :) Valosa kuitenkin suoriutui tehtävistä hienosti ja nautin sen kanssa työskentelystä yhtä paljon joka kerta!







Sunnuntaina olisi vuorossa Laatuponikilpailu. Viime vuonna odotin tätä tapahtumaa kuin kuuta nousevaa, nyt lähinnä pelon ja kauhun sekaisin tuntein. Tällä kertaa onneksi askellajipuolella on tuomaristo sellainen, jota todella arvostan. Viime vuonnahan näin ei todellakaan ollut. Kummatkin ponit osallistuvat askellaji puolelle ja lisäksi Zorro osallistuu myös esteisiin nykyisen esteratsastajansa kanssa. Mennään kokeilemaan, miten homma sujuu ja toivotaan parasta. Hienoahan se on, että nuorille poneillekin tällaisia kilpailuita järjestetään, minkä takia poisjäänti ei tulisi mieleenkikään. :)

Ei kai tässä auta kuin lähteä poneja ratsastelemaan ja tsekkailemaan, ovatko ne valmiita koitokseen! Huomenna onneksi vielä Andreas Hessen valmennus!