Murden treenejä

Pari viimeistä viikkoa on vihdoin päässyt taas reenailemaan vähän tolkullisemmin kun pohjat ovat pehmenneet ja valoakin on tullut päiviin lisää.

Murden kanssa on siis päästy taas ihan perustreenin pariin. Olen kotosalla tehnyt sen kanssa paljon siirtymisiä ja vähän väistöjä. Meidän minimaalisessa ratsastustilassa kotona ei ihan hirveitä suorituksia saa aikaiseksi, mutta sen verran kuitenkin, että hevosen saa kivaksi perusavuille ja liikutettua.

Pari viikkoa sitten hölkkäilin Murden kanssa kotosalla ja kuvaajakin ehti paikalle. Ponit olivat aiemmin viikolla aurinkoisina päivinä nauttineet takittomasta elämästään tarhassa ja olivat myös väriltään sen näköisiä. :)

Toi oli siitä hauska ratsastuskerta, että viikolla oli jo päässyt ratsastamaan ihan sulalla pohjalla ja yhtäkkiä sitten saatiinkin taas lumikerros päälle. Ihan hyvä siinä oli silti mennä ja Murde tuntui ihan ookoolta. Harjoiteltiin Tainan tunnilta opittuja oppeja, isoa ravia pää "pystyssä" ja hyvää isoa laukkaa. Tuolla kertaa Murdella oli kokeilussa Sprengerin Turnado-nivelkuolain. Se tuntui sillä varsin mukavalta ja tyytyväiseltä, mutta vaikka Murden kuolainkoko on aina ollut 12.5, tuo kyseinen kuolain tuon kokoisena vaikutti aavistuksen liian kapealta. Kuolain siis päätyi kuitenkin ponien käyttöön ja Murde sai pitää oman aiemmin hankitun norminivelkuolaimensa.

Tuota sunnuntaita seuranneella viikolla Murdella oli ohjelmassa kaikenlaista hauskaa, vaikka pohjat päätyivät taas aika jäätiköiksi. Maanantaina Murde kävi tekemässä kunnon treenin Tuomarinkylän maneesissa hyvällä pohjalla isossa hallissa, tehtiin paljon laukkatyöskentelyä, vastalaukkaa, vaihtoja ja hieman väistöjä. Tiistaina juoksuttelin sitä riimunaruvirityksellä, joka venyttää kivasti selkää. Keskiviikko ja torstai Murdella oli vapaata, mutta perjantaina se pääsi taas jo maastokävelylle.

Reilu viikko sitten lauantaina suunnattiin uudelleen Tuomarinkylään ja tällä kertaa oli vuorossa Krista Mutasen istunta- ja kehonhallintatunti. Pääosin mukavaa hölkkäilyä maneesissa, mutta samalla sai hyvän tarkistuksen omaan istuntaan.

Istuntani tuntui olevan pääosin aika hyvällä mallilla, mutta kantapäiden kanssa saan olla tarkkana, että saan ne etenkin Murden kanssa hieman ulommaksi ja selän kanssa etenkin kilpailuissa, etten lähde liioittelemaan yliryhtiä. Kun harjoittelin tätä ajatusta "rypystä" alimman kylkiluun kohdalla, huomasin ajautuvani ongelmiin pään kanssa, mutta lopulta tunnuin kuitenkin saavan ihan hyvän fiiliksen kokonaisvaltaisesti.

Vaikka pääosin työstettiinkin ihan vain perusaskellajeja, kokeilin pari pohkeenväistöä myös kumpaankin suuntaan niin, että sain saman ajatuksen istunnasta säilytettyä. Helppoahan se on keskittyä itseensä, jossei mitään tarvitse pyytää hevoselta... Mutta entäs jos pyytää..? Ja ihan kivasti nekin sujuivat kun pysyin itse kasassa siellä satulassa. :) Aika yllättävää. ;)

Laukassa sain kasvaa vielä isommaksi ja pidemmäksi ja ajatella itseni ryhdikkäämmäksi. Se toimi kivasti ja hyvät vinkit ajatuksesta pyörestä laukasta siirtyminen ovaaliin laukkaan sai myös Murden lyhentämään laukkaa varsin mallikkaasti. Kyllä sillä siis vaan on merkitystä, että miten siellä satulassa killuu...

Oikein hyviä vinkkejä Kristalta ja mieluusti käyn uudelleenkin tarkistuttamassa istuntaani valvoan silmän alla. Koskaan aiemmin en varsinaisella istuntatunnilla ollutkaan ollut, joten tämä oli minulle aivan uutta. Toki Andreas Hesse on valmentajistani sellainen, joka myös välittömästi korjaa istuntaa, jos näkee siihen tarvetta!

Sunnuntaina käytiin vielä Rusthollissa tekemässä vähän puomihommia. Murde oli vähän hidas ja jäykkä, ehkä hieman väsynyt ja maitohapoilla edellisen päivän jäljiltä, mutta pienen vetristelyn jälkeen toimi kuitenkin ihan kivasti ottaen huomioon, että olin jälleen kerran ilman kepukkaa liikenteessä, jotta jonain päivänä oppisimme kulkemaan kivasti ilman sitä taikasauvaakin. Oikeastaan kyseessä oli vetristävä liikunta, jossa pääajatuksena oli päästä hyvässä tempossa puomeille ilman hidasteluita. Loppujen lopuksi tämä jopa onnistui. :) Väliin mahtui kyllä aika monta eteenratsastusta ja aikamoista haipakkaa uralla... Loppujen lopuksi alla oli kuitenkin kivasti eteenpäinliikkuva vertynyt hevonen.

Maanantaina Anni oli ratsastanut Murden ja Murde oli ollut varsin mukava. Tiistaina oli taas riimunnaruviritysjuokstuksen aika ja se toimi kyllä todella kivasti tälläkin kertaa. Murdehan osaa olla hankala juoksuttaa, mutta tällä viritelmällä on toiminut yllättävän kivasti eikä ole keksinyt mitään metkuja. Keskiviikkona Murde vapaili ja torstaina käytiin maastokävelyllä sekä pieni hetki työskenneltiin tarhassa laukannostojen kanssa. Murde oli jotenkin vähän väsynyt ja vetämätön, olikohan lämmin aurinkoinen päivä saanut sen hieman laiskaksi..? Perjantaina päästiin kaikki yhdessä kimppamaastoon, kunnon tunnin kävely maastossa pilottina herra hovikuvaaja! :) Lauantaina oli tarkoitus ratsastaa Murde, mutta olin Tiinan tuntien jälkeen niin väsynyt, etten vaan yksinkertaisesti saanut enää aikaiseksi ratsastaa. Sunnuntaina Murde joutuikin sitten kahdelle rundille kun ensin iltapäivällä toimi naapurin lastenlapsien talutusratsuna hienosti ja illalla vielä ratsastin sen.

Uskoisin, että Murden ruokintamuutos alkaa vihdoin tuottaa tulosta, sillä Murde oli ihan superhyvä ratsastaa! Olen vähän lisännyt energiarehuja Murden ruokintaan ja toiveikkaana odotellut, että ne rupeisivat vaikuttamaan. Nyt tuntui ensimmäisen kerran siltä, että näin voisi tapahtua. Tehtiin laukannostoja, siirtymisiä laukasta käyntiin, vastalaukkaa ja muutama vaihto vastalaukasta ja Murde tuntui todella kivalta. Taivutukset eivät ihan menneet kylläkään läpi, mutta se alkoi hetkittäin olemaan jopa nopea pohkeelle, kivaa!

Ratsastuksen jälkeen uskaltauduin ilmoittautumaan viikon päästä Dressage Centerissä järjestettäviin koulukisoihin He A:han... Katsotaan, kuinka meidän käy! Siihen asti on vaan jatkettava reenejä. :)

Alhon tila, 15.3.2014

Alhon tilalla järjestettiin vielä toisetkin harjoituskilpailut maaliskuussa. Ne ovat kyllä ihan mielettömän hyvin järjestettyjä tilaisuuksia, joissa on ilo käydä osallistumassa. :)

Tällä kertaa ratsuina oli Kerma-poni sekä Tokaj.

Kerma suoritti tällä kertaa ohjelman He B:3. Olin treenaillut Kerman kanssa pari edellistä päivää, jotta sain sitä vähän malttamaan ja kuulolle. Torstaina meillä oli vielä ollut aika paljon neuvotteluita joka asiasta, perjantaina poni alkoi olemaan jo aika kivasti kuulolla ja sitten lauantaina kilpailuissa poni oli jopa omaksi itsekseen jo varsin rauhallinen. Verryttelyssä poni tuntui siis varsin hyvälle, mutta pääsi ehkä himpun verran väsähtämään. Onneksi kuitenkin verkan ja radan välissä oli pieni kävelytauko ulkona, jolloin poni sai hieman vetää henkeä.

Rata Kerman kanssa sujui varsin positiivisissa merkeissä, ei mitään hölmöilyä, ei mitään totaalista epäonnistumista, semmosta tasaista pötkimistä eteenpäin, jonka ainoana varjopuolena oli ryntäisiin hakeutuva nenä. :) Kerma yllätti meidät kaikki jälleen kerran ja sai tästä startistaan peräti reilut 61%. Ihan hyvä veto näin kevään ensimmäiseksi yritykseksi siis.

Tokajin kanssa oli valittu ohjelmaksi tähän astisen ratsastajan urani vaikein ohjelma eli FEI:n joukkueohjelma junioreille. Eihän siinä mitään kovin ihmeellistä ole, mutta paljon erilaisia temppuja ja pohdittavaa. Mulla oli vielä parin viikon ratsastustauko Tokajilla alla loman sun muiden hommien tiimoilta. Pari kertaa olin toki sen jälkeen ehtinyt käydä kyydissä kokeilemassa, mitkä nappulat tällä kertaa saattaisi toimia.

Rata tuntui yllättävän hyvältä ja sujuvalta. Ei nyt tietenkään mikään homma onnistunut täydellisesti, mutta mulla alkaa olemaan jo vähän haisua, et miten hommien mahdollisesti kuuluisi tapahtua ja välillä osaan jopa pyytää niitä sen mukaisesti. Prosenteiksi saatiin muistaakseni jotain reilut 58%, mutta olin silti erittäin tyytyväinen. Hevonen oli hyvin kuulolla ja pystyin ratsastamaan omasta mielestäni ainakin varsin eleettömästi. Mikä oli erittäin positiivista oli että neljästä laukanvaihdosta kolmesta saatiin 7. Niissä ainakin on tullut selkeää kehitystä siis. Uramme alkutaipaleella ne olivat aina 5,5. :) Pitkästä aikaa päästiin esittämään myös esim. takarit radalla ja nekin sujuivat varsin ok:sti, muistaakseni 6,5 arvoisesti. Avot ja sulut ovat vieläkin radalla hieman hankalia saada juuri oikeanlaisiksi, yksi vaihto epäonnistui kokonaan ja ravilisäyskin oli hieman epävireinen. Mutta siis erittäin hyvä kokemus ja fiilis radalla oli myöskin todella positiivinen! Kiitokset Viivulle jälleen kerran tämän ihanan opetusmestarin lainasta!

Kuvaaja ei ollut paikalla ja siksi tämä raporttikin meinasi päästä kokonaan unohtumaan, kun ei ole kuvamateriaalia. On kuitenkin aina tärkeää muistaa raportoida päällimmäiset fiilikset näistä reissuista ja valmisteluista, jotta tarpeen vaatiessa niihin tunnelmiin voi palata myöhemmin.

Kuusi vuotta

Perjantaina tuli täyteen kuusi vuotta hevosen omistajana. Kuusi vuotta sitten tein ostopäätöksen Muru Murdesta. Päätöksen, joka on myöhemmin muuttanut elämääni aika lailla. :)

Muistan sen lumisen illan, jolloin sovittiin kaupoista Murden kasvattajien kanssa ja mentiin sitten katsomaan vielä yhdessä sitä pientä 1,5-vuotiasta oripoikaa Lahaan, kuin eilisen päivän. Olin kymmenisen vuotta haaveillut omasta hevosesta ja silloin siitä haaveesta oli vihdoin tullut totta. Fiilis oli ihan uskomaton.

Fiilis on edelleen uskomaton, sillä nyt, kuusi vuotta myöhemmin, on ilo katsoa ajassa taaksepäin ja huomata, mitä kaikkea tämä ostopäätös on tuonut mukanaan. Minulla on tietenkin maailman ihanin hevonen ja maailman paras läsiterapeutti, mutta sen omistamisen myötä olen myös oppinut hurjasti hevosista, ratsastuksesta, ihmisistä ja itsestäni, olen tutustunut lukuisiin uusiin ihmisiin ja hevosiin sekä olenpa ajautunut semiammattilaiseksikin hevosalalla sekä hankkinut Murdelle jopa oman heppatilan heppakavereineenkin. ;)

Murden ostopäätös oli siis varmasti yksi parhaista tekemistäni päätöksistä koskaan. Kiitokset päätöksenteon helppoudesta kuuluu Murden kasvattajille Katjalle ja Lauralle, he mahdollistivat minulle tämän kaiken.

Toivottavasti meillä Murden kanssa on vielä lukuisia vuosia yhdessä myös edessäpäin. Odotan innolla, mitä kaikkea ne tuovat mukanaan. :) 

Eemelin viime viikon treenit

Eemelillä oli rankka viikko viime viikolla, sillä maanantaina se muutti väliaikaisesti Tuomarinkylään asustelemaan ja tsillaili siellä aina torstaihin asti. Eemeli ei juuri ole ollut muualla kuin kasvattajallaan sekä meillä kotona, joten pienimuotoista shokkihoitoa oli siis kyseessä. :) Eemeli kuitenkin suhtautui tilanteeseen kaikessa rauhassa ja tavanomaisella tyyneydellään. Asustellessaan Kilpatallissa, se taisi hurmata niin hevosia kuin ihmisiäkin olemuksellaan. :)

Maanantaina käytiin vaan reenailemassa maneesissa. Olimme siinä uskossa, että meillä olisi Nipsun valmennus, muttei sitten ollutkaan. Hurruuteltiin siis vaan ympäri maneesia ja nautittiin hyvästä pohjasta. Tehtiin vähän Williamin harjoituksia sekä käynnissä että ravissa. Käynnissä siis hidasta käyntiä sekä kääntämisiä jalalla, ravissa taas avoja ja voltteja. Lopuksi laukkailin menemään ympäri hallia ja meillä oli varsin hauskaa. :) Kun olin lopetellut duunit, kävi oppilaani Viivu vielä selässä kääntymässä ja kokeilemassa, miltä Eemeli tuntuu. Tämä oli vain ihan pikainen visiitti selkään, mutta riittävä, jotta Viivu sai olla taas ihmeissään, miten erilaisia kaikki ratsut ovatkaan... :)

Tiistai-aamuna kävin taluttelemassa Eemeliä maastossa, käytiin kartanolla ja joen rannassa ja Eemeli oli ihmeissään ympärillä hengailevista ihmisistä. Käsiään heilutteleva lenkkeilijä oli todella kammottava ja meidän mummokin aamulenkillään vähintäänkin arvelluttava. :) Törmäsimme vahingossa Eemelin kanssa siis meidän aamukävelyllä olleeseen mummoonkin matkan varrella, hauska sattuma! Iltapäivällä oli sitten Annin vuoro käydä ratsastamassa Eemelillä hyvällä pohjalla maneesissa, jonka jälkeen olivat vielä suunnanneet maastoonkin tsillailemaan. Emu oli ollut peräti pomminvarma citymaasturi, taitava poni siis!

Keskiviikkona päästiin vihdoin itse asiaan ja Nipsun tunnille. Tällä kertaa en juoksuttanut ponia alle, mutta ehdittiin kävelemään aimo pätkät Nipsun koutsaillessa vielä edellistä ratsukkoa. Aloitettiin työskentely käynnissä ja vetristeltiin taas ponia kyljistään ja koitettiin saada sitä malttamaan hieman. Jossain vaiheessa meidän touhotusta katsellessaan Nipsu keksi laittaa meille käyntipuomeja, jotta askeleet hidastuisivat niiden avulla ja askeleisiin saisi vähän enemmän viivettä. Tämä olikin varsin hyvä idea ja pikku hiljaa käynti parani myös puomitehtävän ulkopuolella.

Koska puomit koettiin toimiviksi, jatkettiin niiden kanssa ravissa. Ensin oli tarjolla suhteellisen lyhyillä väleillä puomeja ja kun poni selvitti ne mukisematta, jatkoi Nipsu puomivälien venyttämistä hiljalleen. Eemeli tuntui venyvän loputtomasti puomitehtävän avulla ja jäi niiden välilläkin ravissa leijumaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Eemelihän on ollut varsin voimaton ravissa ja askellus on ollut turhan nopeaa, nyt puomien avulla vihdoin löytyi vähän sitä toivottua viivettä ja malttia niihin askeleisiin!

Lopuksi vielä laukattiin hieman, mutta poni alkoi olla jo väsynyt, joten ajautui välillä ristilaukalle ja oli vähän hukassa jalkojensa kanssa. Kun saatiin pätkä asiallista laukkaa kumpaankin suuntaan, oltiin vihdoin valmiita lopettamaan. Ponille isot taputukset ja pitkät kävelyt.

Torstaina hommat jatkui. Jostain syystä mulla ei ole torstaista yhtään niin hyvää mielikuvaa kuin keskiviikon puomihommista. Heti alusta asti poni oli kuitenkin paremman oloinen ja lähdettiin alkuvetristelyn jälkeen työskentelemään laukan nostoja käynnistä ja työskentelemään laukkaa pyöriväksi ja rullaavaksi ja hevosta hyvin letkeäksi kropastaan. Päästiin jopa ratsastamaan laukkaa ympäri koko hallin eikä ristilaukatkaan enää vaivanneet. Poni sai kehuja liikkumisestaan ja työskentelystään sekä valmentajalta että kanssavalmentautujilta. Kivaa oli edelleen ja poni toimi hyvin, vaikka sitä välillä vähän hämmensikin kaiken maailman ihmeelliset pyynnöt ratsastajan suuntamilta. :) Ravi on Nipsun mukaan jo parantunut todella paljon ja saanut voimaa, mutta laukasta huomaa sen, ettei talven aikana ole oikein päässyt reenailemaan, kun pohjat ovat olleet jäätikköä eikä lunta ole tullut.

Hyvillä mielin pystyi siis tunnin jälkeen pakkaamaan ponin koppiin ja kohti kotia. Vaikka Eemeli viihtyikin ihan hyvin Tuomarinkylässä muutaman päivän ajan, oli se huisin helpottuneen oloinen päästessään takaisin kotiin kavereidensa luokse. On ne vaan niin laumaeläimiä!

Perjantaina Anni kävi palauttelevalla maastokävelyllä Eemelin kanssa. Eemeli oli jo aika väsynyt, mutta kävely teki sille varmasti hyvää pitkän treenirupeaman jäljiltä. Lauantai olikin sitten ponin viime viikon ainoa vapaapäivä! Onneksi silloin sai nauttia auringon lämmöstä ja kavereista kivasti ulkoillessa koko päivän.

Sunnuntaina reenit jatkuivatkin jo, sillä kuljetimme pari ponia Rusthollin maneesiin reenailemaan. Mukaan pääsivät tällä kertaa Eemeli ja Murde, sillä Pondelle oli sovittuna illaksi pientä puomipuuhastelua Annin kanssa.

Nipsun ohjeiden mukaan laitettiin taas muutama puomi tyrkylle ja aloitettiin puomeilla ensin käynnissä. Kun käynti alkoi tuntumaan käynniltä, jatkettiin puomeille ravissa ja taas venytettiin välejä pikku hiljaa niin paljon kuin vaan uskallettiin. :) Puomit olivat keskellä ja tulin niitä vuorotellen oikeasta ja vasemmasta kierroksesta. Jossain vaiheessa tunsi taas saman efektin tapahtuvan kuin aiemmin viikolla Nipsun tunnilla, että Eemeli alkoi jäämään askeleisiin ja tuntui enemmän leijuvalta ravissaan kuin yleensä. Kun väliä oli venytetty riittävästi oli aika siirtyä uralle ja tehtiin ravissa hieman lisäyksiä ja lisäyksistä helppoja ja vaivattomia laukannostoja. Nämä sujuivat puomien jälkeen kuin vettä vaan ja Eemeli tuntui todella hyvältä! Juuri sen enempää ei sitten tehtykään, sillä poni oli jo tehnyt paljon ja pian vaan väsähtäisi. Kävelyihin ja taputuksiin siis, jälleen hieno poni! Alla vielä hieman kuvamateriaalia sunnuntain puomiharjoituksista... Ihan kivalta se Eemeli alkaa kyllä näyttämään. :)

Helsinki Horse Fair 2014

Vihdoin ja viimein on taas aikaa kirjoitella vähän rustauksia blogiinkin. Oon NIIN jäljessä kaikissa mun tarinoinneissa, ettei mitään rajaa... Yritän pikku hiljaa päästä näissä kirjoituksissa vähän enemmän ajan tasalle, saa nähdä kuinka onnistun.

Nyt kuitenkin kertomaan vähän fiiliksiä kevään ehdottomasta kohokohdasta eli Helsinki Horse Fair-tapahtumasta. Sami eli S.W. Summer's Dream Prince oli valittu messujen kummiponiksi jo jokin aika sitten. Pitkään tiedettiin, että jotain poni tulee esittämään messuilla, mutta kysymysmerkkinä oli, että mitä ja milloin. Joitain viikkoja ennen messuja meille ilmeni, että päästään aamupäivällä esittämään poni ratsain ja iltapäivällä se on mukana Indoor Driving Challenge-kilpailussa. Tämä oli varsin toimiva systeemi, sillä poni pääsi aamulla vähän jaloittelemaan ja vetristelemään itseään ja alkuillasta sitten tositoimiin! :)

Sami meni jo perjantaina paikan päälle ihmettelemään messukeskuksen menoa. Maailmanmiehenä sitä ei juuri meno hetkauttanut. Kuulutukset aiheuttivat ehkä pientä hämmennystä, mutta muutoin kaikki oli kivasti, heinä maistui ja nukkuakin sai!

Lauantaiaamuna sitten letiteltiin ja laiteltiin poni vireeseen. Pientä hämmennystä aiheutti verryttelykuviot, sillä verryttelykenttä oli laiteltavana alkavaa estekilpailua varten ja areenalla oli menossa poliisien show, jossa pillit ujelsivat ja pressut heiluivat. Niitäkin käytiin kyllä Samin kanssa ihmettelemässä eikä sitä juuri edes harmittanut ne! :)

Vihdoin päästiin sitten jyrän kanssa verryttelemään verkka-alueelle. Pohjaihmiset olivat ihmeissään, kun pieni Sami-kouluponi kykeni verkkailemaan jyrän ollessa hommissa... Meitä kun ei pienet jutut saa hätkähtämään! Sääli, ettei meidän yhteisverkasta jyrän kanssa saatu todistusaineistoa. Sen ikuistaminen tuli mieleen vasta jälkikäteen.

Tässä kuitenkin vähän verryttelyn menoa:

Samillahan oli pitkä hieman kevyempi treenijakso takana, sillä kenttä oli pitkään ollut jäinen eli kova ja liukas, joten kotona oli hölkkäilty lähinnä mummoravia ja tehty käyntityöskentelyä. Siksi tuntuikin mielettömän mukavalta päästä taas hyvälle pohjalle Samin kanssa fiilistelemään.

Verkan jälkeen päästiin sitten areenalle tositoimiin. Meillä oli vain noin viiden minuutin pituinen vuoro, jonka aikana oli tarkoitus esitellä Samia ja sen osaamista ja kuten aina, pitää vähän hauskaa! :) Poliisien jäljiltä areenalla oli lyhtyjä ja ilmapalloja ja ties vaikka mitä materiaalia ja sinne vaan sitten pötkittiin menemään ja esittäytymään. Sami otti heti mielettömän ryhdin ja lähti lähes lentoon kun päästiin areenalle. Se esitti hienoa lennokasta ravia, hyviä pohkeenväistöjä ja ihan mallikkaita lisäyksiä. Myös jonkin verran tehtiin laukkatyöskentelyä ja mentiin täysiä! Kuvat puhukoot puolestaan...

Areenalla fiilistely oli kyllä silkkaa nautintoa. Hienoa ponia sai ylpeänä esittää kerrankin vähän suuremmalle yleisölle hyvän mielen musaakin pauhatessa, mikä voisikaan olla sen parempaa..? 

Esityksen jälkeen Sami pääsi kävelylle ja tsillailemaan. Jonkun hetken päästä tulikin sitten lisäohjelmapyyntö meidän tiimille, kun FilmMe-järjestelmää haluttiin esitellä isolla areenalla ja siihen tarvittiin ratsukko kameran toimintaa demonstroimaan. Meidät siis pyydettiin apuun ja toki mieluusti lähdettiin toiselle rundille... Tälle kierrokselle oma hovikuvaaja ei ständiltään ehtinyt mukaan, mutta siitä toki on nämä FilmMe-taltionnit olemassa, joita pääsee ihailemaan seuraavissa osoitteissa:

http://www.filmme.tv/en/site/helsinki-horse-show-2014/Dxgnj9U6TlWqvYIY  

          

http://www.filmme.tv/en/site/helsinki-horse-show-2014/XQM4rIgfMG9iDyJr    

Illalla Sami pääsi sitten vielä vaunujen edessä tositoimiin Indoor Driving Challenge-kisassa. Ihan nappisuoritusta ei vielä lauantaille osunut, mutta hyvä veto ja ennen kaikkea hyvä harjoitus joka tapauksessa. :)

Näiden tohinoiden ja kävelyiden jälkeen Sami sai jäädä tsillailemaan yöksi, nauttimaan hyvin ansaitusta yöheinistä ja -unistaan. Edelleen poni vaikutti erittäin tyytyväiseltä oloonsa ja taisi se olla varsin tyytyväinen suorituksiinsakin. :) Ainakin meidän tiimi oli...

Sunnuntaina sitten oli samanlainen aikataulu, aamulla ratsastusta ja illalla ajelua. Aamun ratsastusesitys meni aika lailla samoissa merkeissä kuin lauantainkin veto, ponin taitoja fiilistellessä ja hymyilemässä kun oli niin mageeta! Uskalsinpa esittää pari laukanvaihtoakin tällä kertaa... Ja mukana oli myös ihana uusi satulahuopa, joka oli tarttui messuostoksena mukaan retkeltä. Sen sininen reunus mätsää niin kivasti mun siniseen kisatakkiini. :)

Ratsastuksellisesti näistä vedoista ei ole hirveästi analysoitavaa. :) Kunhan käytiin pitämässä hauskaa ja nauttimassa tunnelmasta. Ei tällaisiin tilaisuuksiin kuitenkaan kovin usein ole mahdollisuutta päästä... Tämä sunnuntain ratsastus taltioitui myös FilmMe-järjestelmän avulla ja löytyy seuraavasta osoitteesta:

http://www.filmme.tv/en/site/helsinki-horse-show-2014/wyCE5b7uBBDlJZEA    

Sunnuntain esityksen jälkeen saatiin jopa poliiseilta palautetta meidän asenteesta! :) Ilmeisesti moneen teki vaikutuksen juuri se, että mentiin sinne poliisien show:n kulisseihin ilman mitään mukisemisia... Mutta mitä sitä mukisemaan, kun poni on superluotettava ja tahtoo esiintyä. Poliisithan vielä sitten puhkaisivat noita ilmapallojaan kumpanakin päivänä mun ratsastellessani niiden ohi. :) Eli ei niillä hirveesti ollut sääliä mua kohtaan... ;) (Ja kuten kaikki ponin tuntevat tietää, jos tämä olisi tapahtunut kotikentällä, mä olisin todennäkösesti löytänyt itseni kuuta kiertävältä radalta...)

Sunnuntaina ei tullut lisähommia, mikä olikin ihan hyvä siinä mielessä, että illan valjakkoajokilpailuun jäi vielä voimia jäljelle. Sami teki sunnuntaina supervedon ja taisi olla kisan nelonen!

Valjakkokisan jälkeen urakka oli ohi. Sami oli suorittanut hienosti viikonlopun messujen kummihevosena ja jäi varmasti monelle myös mieleen! Horse Fair palkitsi sen vielä hienolla loimella, jonka kanssa se pääsi vielä poseeraamaan kameran eteen yhteiskuvassa äitinsä Malog Elanin eli Ellan kanssa! Ella oli viikonlopun ajan esittäytymässä rotunsa eli Welsh Cobin edustajana messualueella...

Messuista jäi todella hyvä mieli ja hienot fiilikset. Oli upea kokemus päästä tekemään jotain ihan erilaista ratsastuksen parissa eikä aina vaan treenata tai kilpailla. Me kummatkin Samin kanssa nautittiin tällaisesta esiintymisestä ihan mielettömästi. Saatiin tehdä kivoja juttuja ja pitää hauskaa, sehän meille kelpaa!

Iso kiitos siis messuorganisaatiolle tästä mahdollisuudesta, joka meille oli annettu, ja meidän ihanalle tiimille koko homman toteuttamisesta. Kiitos kuuluu myös meitä sponsoroineille Hippodome.comille ja Veljekset Wahlstenille. Heidän ansiostaan tiimiläisemme oli tunnistettavissa näistä kivoista takeista:

Kiitokset myös kaikille messuvieraille ja etenkin kaikille meidän faneillemme! Toivottavasti näemme taas pian joko samoissa tai hieman erilaisissa merkeissä... :)

 

P.S. Pahoitteluni hieman sekavasta tekstistä, näin jälkikäteen on niin hurjan vaikea saada ajatuksia koottua kovinkaan järkeviksi tällaisen tapahtuman tiimoilta...