keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Pää täynnä tyhjää

Ystävänpäivätekstin jälkeen mieli on ollut tyhjä kirjoituksia ajatellen. Jotenkin ei ole vaan tullut mieleen mitään kirjoitettavaa, vaikka varmasti olisikin paljon, mitä tännekin rustailla.

Nämä hämmentävät säätilojen muutokset ovat pitäneet treenit aika minimissä. Jäistä on ollut vähän joka puolella ja siksi ei ole juurikaan päässyt kunnolla ratsastamaan. Omat hevoset ovat olleet monesta syystä aika kevyellä viimeisen kuukauden ajan. Osittain johtunee väsymyksestä, osittain kiireistä ja osittain säätiloista. Nyt alkaa kuitenkin taas pikku hiljaa vaikuttamaan siltä, että kohta reenit voi jatkua ilman lunta ja jäätä. :)

Viime viikon torstaina ratsastin kaikki hevoset pellolla ja fiilistelin, että oli ihan mielettömän ihanaa, kun pelto oli aika lailla täydellisessä kuosissa. Vähän pakkasen kovettamaa lunta pellon päällä, jossa hevoset liikkuivat mielellään. Perjantaina Ponde ja Murde pääsivät maastoon, mutta Eemelin ratsastin siinä pellolla vielä uudelleen. Eemeli oli hyvässä vireessä ja liikkui kivasti. Fiilistelin vielä perjantai-illan lumisateessa, että ihanaa, jos viikonlopun pääsee vielä ratsastamaan lumisella pellolla. Toisin kuitenkin kävi. Lauantaiaamuna heräsin vesisateeseen ja kaikkialla oli vain jäätä. Jää alkoi kuitenkin sulaa sen verran, että uskalsin juoksauttaa hieman poneja. Ponit tekivät töitä äärimmäisen tyytyväisinä ja hyvin olosuhteista huolimatta. Sunnuntaina olin menossa niitä jälleen liikuttamaan, mutta ponit olivatkin keksineet hieman muuta puuhasteltavaa ja jouduimmekin aidan korjaustehtäviin ponien liikuttelun sijaan. Noooh, aidat saatiin paikkailtua ponien askarteluiden jäljiltä.

Maanantaina oli vuoden ensimmäinen ihkaoikea kevätpäivä. Tuunasimme tarhan aitatolppia hieman sopivimmiksi meidän ponien käyttöön eli "majavasuojasimme" ne kuvan osoittamalla tavalla. Samalla tuli suoritettua tarhojen siivousta tehokkaasti muutaman tunnin ajan, kyllä kroppa taas kiitti ja illalla kun laittoi pään tyynyyn, heräsi aamulla samasta asennosta. Kyllä se fyysinen duuni raittiissa ulkoilmassa tekee vaan ihmeitä! :) Ponitkin saivat nauttia kevätauringosta pelkissä sisätakeissa!


Tänään pääsin sitten taas ratsastamaan pari ponia. Koska Eemelillä on huomenna valmentautumista ohjelmassa, se sai jättää jäätikköjuoksun välistä, mutta Ponde ja Purde pääsivät molemmat duuniin. Pitkästä aikaa meidän tarhassa pääsi ratsastamaan ihan kohtuufiksusti, sillä päivällä lämpömittarin ollessa plussan puolella, tarhan pohja oli sulista kohdista jopa aika mukavan joustava. Ponden ehdinkin ratsastamaan alkuillasta ja sain sen ratsastettua ihan kivasti. Tehtiin paljon siirtymisiä sekä askellajien sisällä että välillä, taivuteltiin ja notkisteltiin ponia. Koko ajan pidin huolta, että se kulkee kohti tuntumaa, ei jää tyhjäksi eikä myöskään vahvaksi. Lopulta poni tuntui tekevän hyviä siirtymisiä kohti tuntumaa ja etenkin laukan nostot tuntuivat todella hyviltä!

Myöhemmin illalla ratsastin Murden. Silloin pohja oli jo jäätynyt hieman turhan kovaksi, mutta hölkkäiltiin kuitenkin jonkun verran. Jälleen kerran Murde tuntui ihan superhyvältä. Olen nyt muutaman viimeisen kerran mennyt sillä ilman kepukkaa ja se on silti tehnyt mitä pyydetään, kerrassaan hämmentävää. :) Se tuntui sopivan energiseltä ja liikkui kivasti jalasta eteen. Mitään varsinaista haipakkaa ei nyt annetulla pohjalla voinutkaan mennä, mutta sen mitä pyysin, Murde pötki menemään. Tehtiin vähän käyntiväistöjä, siirtymisiä ja ravissa vähän taivuteltiinkin. Kummallekin taisi jäädä hyvä mieli tästä hömpöttelysessiosta. Oli myös kiva huomata, kuinka rennon oloinen Murde oli ja se olisi kulkenut ihan minkälaisessa asennossa tahansa kevyenä ja mukavana. On kerrassaan hämmentävää, kuinka tuo hevonen on nyt vaan jatkuvasti aika kiva ratsastaa eikä alkuunkaan niin hidas ja kammottava kuin mitä se on ollut. Selkeästi nyt ollaan vähän löydetty toisiamme ja opittu lukemaan toisiamme paremmin. Kunhan nyt vielä taas pohjat paranee ja päästään reenaamaan vähän enemmän, voi Murdesta vielä tulla ihan kivakin ratsu! :)

Eemeli siis reenaili viime viikolla taas vähän enemmän ja valmistaui tänään henkisesti huomiseen reeniin. Suuntaamme Riverbankiin William Matthewn valmennukseen, jälleen aivan uusi valmentajakokemus minulle. Odotan kyllä mielenkiinnolla!

Messuhommat ovat myös pitäneet kiireisenä. Herra Hovikuvaajan ständin rakentaminen on ollut aktiivisesti käynnissä, on tilattu ja kehystelty kuvia eri kokoisina ja laatuisina ja on pohdittu mitä sinne laitetaan esille ja miten ja niin edelleen. Onneksi materiaali alkaa vähitellen olemaan kasassa, joten sen suhteen ei juuri tarvitse enää murehtia. Lisäksi Samin messuesiintymistä on tullut pohdittua vimmana. On mietitty mitä esitetään, miten esitetään ja sen sellaisia. Olen käynyt Saminkin kanssa ahkerasti reenailemassa, mutta jäätiköt ovat vähän sitäkin ikävä kyllä haitanneet. Ihan ok reenejä on saanut tehtyä, mutta kukapa sitä jäätiköllä jaksaisi mennä porskuttaa... Viikonloppuna onneksi päästään käväisemään harjoituskilpailuissa fiilistelemässä, että miten niitä temppuja esitettiinkään. :) Pitäisi vaan päättää, minkä ohjelman haluaisin Samin kanssa suorittaa... Voi olla, että tällä kertaa se voisi olla He A:4, vaikka mielummin kyllä esittäisinkin vaikkapa pohkaria kuin avoa ja harjoitusravia kuin koottua ravia... Voi olla, että Kenttä 6 on kuitenkin sitten lopullinen valintani. Kummatkin kivoja ohjelmia ja Samille sopivia, mutta nykykunnossa ehkä Kenttä 6 voisi olla toimivampi. Mene ja tiedä!

Omat ponit ei tällä kertaa pääse kilpailemaan, sillä mulla on työputki menossa ja viikonloppuna Samin startin lisäksi myös valmennus Tokajin kanssa, joten puuhaa riittää. Sunnuntaina starttaamme vielä lomareissuun, joten sitäkin ajatellen pitäisi olla paikat kunnossa, jotta kehtaa reissuun lähteä.

Eipä oikeastaan tällä kertaa sen kummempia. Kunhan nyt ajattelin vain ilmoittaa, että hengissä ollaan ja kesää odotellaan! :)

perjantai 14. helmikuuta 2014

Otteita ystäväkirjasta

Jillan Torsten ja Into innoittivat ystävänpäivän kunniaksi munkin ponit datailemaan ja tässä tuloksia:


Nimi
Muru Murmeli eli tuttujen kesken ihan Murde vaan.

Ikä
No siis mä oon kuullut sanottavan jotain, et mun henkinen ikä on noin neljä, mut kyl mä ihan aikuisten oikeesti oon jo 8, ainaski melkein.

Kansalaisuus
Sukujuuriltani mä olen hollantilainen kuninkaallinen, mut kai mä kuitenki olen ihan suomalainen, kun mä oon joku semmonen ähveepee, mitä ikinä se lienee tarkoittaakin ja satuin syntymään erääseen sipoolaiseen kotipihaan joitain vuosia sitten.  

Isä, äiti, sisarukset
Mun isi on semmonen ihan sikahieno hollantilainen kouluratsu, joka muuten just muutti Saksaan naisten perässä (ja mun vaari vasta upea onkin ja sanoi kuka mitä tahansa, mul on ihan vaarin korvat). Äitikin oli hollantilainen kaunotar (rauha hänen sielulleen), hänessä virtasi gelder-veri, näin olen kuullut sanottavan ja sieltä periytynee mun superkaunis väritykseni. Sisaruksia mulla on varmasti hirvittävästi isän puolelta, mutta äidinkin puolelta 3. Mun isoveli on pohjosessa estehevosena, se on mun idoli, sillä se on ihan superurhea, ylittää semmosia melkein puoltoista metrisiä esteitä, joissa on niitä lainelankkuja ja vesimattoja ja muita (oon nähny paljon kuvia). Ja sit mul on pikkusisko ja pikkuveli, Minimuru ja Mikromuru, niiden täytyy kans olla tositaitavia niin ku mäki oon.

Jouhien väri
Mul on aika kivasti raitoja, pohjaväri on nätti ruskea, mut mul on mustia ja valkosia raitoja just sillain coolisti.

Mistä pidän
Porkkanoista, niistä meen ihan sekaisin. Huomiosta, sillä oon kaiken (ja kaikkien) huomion arvoinen. Ja tiätty retkeilystä, se on NIIIN kivaa!

Mistä en todellakaan pidä
Vaikeista asioista.

Lempiruoka
No ne porkkanat! <3 p="">

Lempiväri
Porkkanan oranssi

Harrastukset
Aitalangoilla nojailu, ponien komentelu ja maaninen katselu.

Lempikouluaine
Välitunnit, onks ne oma aineensa?

Isona musta tulee
Maailman pähein kouluratsu, kunhan ei vaan tartte tehdä kauheesti niitä kauheen vaikeita juttuja. 

Parhaat kaverit
Ponde on mun paras kaveri, mut se on ihan hölmö, kun jaksaa aina meuhkata kaikesta kauheesti ja tahtoo aina vaan juoksennella ja riehua. Siks tykkään tsillata nykyään Eemelin kanssa, sen kanssa pääsee paljon vähemmällä.

Mottoni
"Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma!"



Nimi
Mul on niin paljon kaikkia nimiä, et en mä oikein tiedä, et mikä se oikea niistä on. Viime aikoina mua on eniten kutsuttu Pondeksi, olkoon se sit vaik se paras nimi. Ainaki se on coolein nimi kaikista!

Ikä 
Mä oon jo 5, jeeeee!

Kansalaisuus
Mä oon ihan supisuomalainen, mut mun mutsi oli semmonen welsh-poni, vaikka olikin Belgiasta kotosin ja mun faija on taas hollantilainen. Faijassaki kyllä kuulemma on just sitä samaa welshiä ku mutsissaki, liekö se sitten ollut se, mihin mutsi on ihastunut! 

Isä, äiti, sisarukset
Mutsi ja faija on kummatki olleet esteponien parhaimmistoa ja kilpailleet maailmalla hypäten valtaisia esteitä! Minä ja mun sisarukset aiotaan tietysti ihan samaa. Mulla on yks täyssisko, joka on ihan yhtä täydellinen ku mäkin! 

Jouhien väri
Hmmm. Lihapiirakan ruskea.

Mistä pidän
Kauniista heppatytöistä, esteiden ylittämisestä, loimien tuhoamisesta, treenaamisesta ja aitojen nakertelusta.

Mistä en todellakaan pidä
Syksystä.

Lempiruoka
Mä tykkään siitä Racing Progressista, riittävästi protskuu tämmöselle atleetille ku mä. En mä niin niistä hiilareista diggaile. 

Lempiväri
Ehkä sininen, se on aika kiva väri. Tai ruohon vihreä!

Harrastukset
Mä tykkään laittaa kaikkea uuteen uskoon, vähän niin ku silleen DIY-tyyppisesti. Aidoista tykkään tehdä tikkuja, loimista tykkään tehdä tilkkuja ja sen semmosta. Ne on semmosia aika hauskoja harrastuksia. Sit mä kans härkin mun kavereita aika paljon, mut välillä ne on tylsiä ja menee semmoseen paikkaan, et en pääse niitä härkkimään.

Lempikouluaine
Siis mä tykkään kaikista aineista, kuhan vaan saan tehdä kaikkee, ni mikä tahansa menee. Ehkä tommoset puuhasteluaineet on kaikist kivoimpii sit kuitenki. 

Isona musta tulee
Hurjia esteitä ylittävä superkilpuri. 

Parhaat kaverit
Murde, vaik se ei kyl ymmärrä mua. Eemeliki on aika kiva ja sit meil asu aiemmin semmonen Tokaj, ni se oli tosi kiva ja aika hyvänmakuinen kans. 

Mottoni
"Jokainen tsäänssi on mahdollisuus!"


Nimi
Eemeli

Ikä 
Mä oon kai kans 5.

Kansalaisuus
Suomalainenhan mä olen, mutta mä kyl tiedän oikeesti, et oon semmonen britti, tarkemmin welshman, sieltä nummilta mä olen, ihan varmasti olen, älkää uskoko, mut oon kuiteski!

Isä, äiti, sisarukset
Mun äiti on maailman kaunein poni ja mun isi on maailman komein poni. Siks mustakin on tullut niin upea! Mulla on semmonen tosi kuuluisa veli, Sami ja sit semmonen pikkusisko Elsa, josta tulee vielä kans tosikuuluisa. 

Jouhien väri
Kaunis vaalea!

Mistä pidän
Ruuasta, uusista jutuista, palloista, vesikupeista (niiden kestävyystesteistä) ja sen semmosista.

Mistä en todellakaan pidä
Ötököistä! Onneks niit ei oo tälleen talvella...

Lempiruoka
Mä oon kaikkiruokainen, syön kaiken mitä annetaan, yleensä mulle annetaan vaan kaikkia hyviä juttuja. Syksyllä kävin kyl syömässä semmosia pyöreitä makeita juttuja suoraan puusta, se oli aika siistii!

Lempiväri
Mä tykkään vaaleenpunasesta, se pukee mua! Mä näytän siinä hyvältä!

Harrastukset
Mitä milloinki on tarjolla ja mihin mun kaverit yllyttää mut. Mä tykkään vaihtelusta, kuka nyt jaksais samaa juttua puuhata päivästä toiseen. 

Lempikouluaine
Mä tykkään siit lontoon kielestä, ku se on lähinnä, mitä tääl Suomes opetetaan sitä mitä siel nummilla puhellaan. Siel nummilla saattais kuulemma pärjätä tol lontoon kielellä, ni mä oon nyt kovasti harjotellu sitä.

Isona musta tulee
Tosi iso ja tositosi taitava!

Parhaat kaverit
Mulla on aika paljon hyvii kavereita, mut mun suuri rakkaus on Cami. Se on NIIN kaunis tyttönen ja sen kaa me suunniteltiin matkaa sinne nummille, mistä me ollaan oikeesti kotosin. Mut seki teki sit oharit, me lähdettiin yhessä semmoselle retkelle eikä se tullu sielt sit enää vaan takasin. Et kehenkään ei voi luottaa nykypäivänä. Murde on mun semmonen arkikaveri ja sit jos haluun vähän coolimpaa seuraa, ni hengailen semmosen Ponden kanssa, se on nimittäin tosicooli tyyppi.

Mottoni
"Hyvää yritetähän, mutta priimaa pakkaa tulla!"


Eemeli, Ponde ja Murde toivottavat kaikille blogin lukijoille IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!


Rataharjoitus Vihdissä

Viime lauantaina pakkasimme taas ponit autoon ja suuntasimme kohti Vihti Dressage Centeriä. Siellä on niin ihanat puitteet reenailla, että pyrimme käymään siellä aina kun on vaan jotain sopivaa häppeninkiä. :)

Tällä kertaa matkaan lähti Murde ja Eemeli. Murde lähti ottamaan revanssia He A:2-radasta ja Eemeli muistelemaan vähän rataratsastusta ja hakemaan kokemusta alkavaa kautta ajatellen. Kummallakin oli joitain harjoituksia takana sillä viikolla ja Anni oli vielä perjantaina maastoillut niiden kanssa sopivasti!

Ensimmäisenä oli vuorossa Murde. Sillä oli uusi kuolainkokeilu myös meneillään, sillä Jilla oli lainannut meille sekä Sprengerin Turnado-bridongin että HS-kangen. Tällä kertaa kokeilussa oli tuo Turnado-bridongi ja Esmeraldalta kokeilussa oleva lyhytvartinen kanki yhdessä. Tuo pitkävartinen HS-kanki jää vielä kokeilulistalle, sillä sitä en uskaltanut kokeilla ensimmäistä kertaa rataharjoituksessa. Turnado-bridongi oli ollut kokeilussa jo kerran kotosalla ja se tuntui hyvältä.

Päätin kerrankin verrytellä Murden mahdollisimman hyvin ja kunnolla, jotta se olisi edes vähän avuilla ennen rataa ja se tuntui aika toimivalta taktiikalta. Paljon kroppaa avaavaa harjoittelua, kun päästiin pitkästä aikaa kunnolla pitävälle pohjalle eikä tarvinnut sipsutella. Vastalaukkaa, harjoituksen vuoksi myös laukanvaihtoja, kokoamisia, lisäyksiä ja sitten vielä vähän raviväistöjä. Ravia pitäisi kyllä ratsastaa vielä enemmän, mutta kun se on niin pirun vaikeaa, niin tuppaan aina jättämään sen liian vähälle! Huono minä.

Ratsastin tällä kertaa harjoituksen taas kepukka kädessä, sillä halusin, että Murde liikkuu koko ajan eteenpäin eikä tule mitään sellaista tilannetta, etten pääsisi sitä korjaamaan, jos se yhtään nihkeilee.

Yllättäen kepukkaa ei juuri joutunut käyttämään vaan hevonen pysyi kivasti avuilla läpi radan ja sujui jonkin verran eteenkinpäin eikä vaan taaksepäin. Raviohjelma tunnetusti oli yhtä tuskaa, mutta laukassa oli jopa aika kivaa välillä. Väistöt onnistuivat kohtuullisesti tällä kertaa, toinen paremmin kuin toinen, siirtymisetkin tulivat lähes kohdillaan ja käynti oli aika rentoa. Kokonaisuudessaan ihan jees rata, vaikka tommosen he aa kakkosenhan pitäis olla meille jo ihan helppoa kauraa. Mutta kun ei ole, niin ei vaan ole. Ehkä jonakin päivänä vielä. :) Radasta kuitenkin 64% ja mainintaa tasaisuudesta. Nooh, sitähän se oli, mutta ei saisi olla!!!  Pitäisi olla vielä paljon muutakin...

Alla kuvina kaunisteltu totuus asioiden laidasta sekä verryttelystä että radalta. :) 

 

Sit kun oppisi tän saman alas istuen...
Tällainen muoto kun joskus saataisi vakiinnutettua...





Tyytyväinen hevonen!
Nooh, Murde teki sen, mihin pystyi ja pilotti ei ehkä ihan kaikkea... Osa radasta oli videolla ja hötkyin kyllä tossa Murden ravissa juuri niin paljon kuin kuvittelinkin hötkyväni. Kammottavaa. Siitä suivaantuneena ilmoittauduinkin kehonhallintakurssille Murden kanssa! Saa nähdä onko meitä mahdollista saada järjestykseen.

Murden jälkeen vuorossa oli Eemeli. Sen kanssa olen vielä siinä vaiheessa, ettei ole oikein hajuakaan, että miten tai minkä verran sitä pitäisi verrytellä. Ei muuta kuin kokeilemaan siis. Eemeli oli jälleen äärimmäisen viisas, se ei katsellut mitään vieraassa paikassa, mennä pörötteli vaan.

Alkuunsa poni oli jälleen kuitenkin kireä kuin viulunkieli eikä meinannut rentoutua. Hetken työskentelyn jälkeen löytyi kuitenkin pikkuhiljaa hieman rentouttakin mukaan matkaan. Ensimmäisestä kuvasta näkyy hyvin Eemelin kireä-asento. :) Ja siitä sitten vähitellen alkaa löytymään vähän rennompi olomuoto, kun hommat jatkuu ja poni alkaa keskittymään töihin eikä vain siihen, että on ehkä hieman jännittävää.





Vaikkei Eemeliä ihmetyttänyt juurikaan aidanpätkät eikä tuomaripöytä, käytiin sitä kuitenkin ihmettelemässä varmuuden vuoksi. Ja juteltiin vähän mukaviakin sillä matkalla. :)



Sitten päästiin laukkailemaan, jiihaaaa! Eemeli otti ilon irti pitkästä hallista ja hyvästä pohjasta. Se laukkasi superinnolla ja tuli ehkä ensimmäistä kertaa elämässään jopa hieman vahvaksi laukkaillessaan innolla ympäri hallia ja lävistäjiä pitkin. Eipä siinä, hyvä vaan, että on intoa ja tohinaa, helpompaa se on kuin Murden kaltaisella hitaalla hevosella mennä pötkiminen.





Sitten vihdoin ratahommiin. Eemelillä oli suoritettavanaan HeB: Nuorten hevosten kenttäohjelma, joka on varsin mukava ohjelma näille nuorukaisille. Siinä on sopivasti tilaa ja se on pelkästään eteenpäin koko ohjelma eikä mitään ihe nysväilyjä. Tämä rata tulee myös vastaan 5-vuotiscupissa, joten sitä on hyvä harjoitella.

Olin pyytänyt tuomarilta luvan mennä välillä kevyttä ravia, jos tuntui siltä, että poni sitä vaatii ja niin ohjelma menikin vähän vaihdellessa kevyen ravin ja harjoitusravin välillä. Kun tuntui hyvältä, istuin alas ja kun tuntui huonolta, kevensin taas. Sain kuitenkin yllättävänkin pitkiä pätkiä suoritettua harjoitusravissakin. Eemeli kun ei vielä oikein osaa ihan kantaa niiin harjoitusravi on sille vaikeaa. Harjoitukset kuitenkin jatkuvat senkin asian tiimoilta!


 Laukkaohjelma meni vielä aika haipakkaa ja laukasta raviin siirtymiset oli kohtuullisen pitkälti "herran haltuun". Radalla nousi myös väärä laukka vasemmassa kierroksessa, mikä on sinänsä ihme, sillä yleensä se oikean laukan nosto on se vaikeampi jos joku. :) Nooh, nämä ei haittaa, pitää vaan valmistella vielä huolellisemmin. Senhän tästä vaan oppi jälleen kerran.




Ihan ok rata kuitenkin kokonaisuudessaan. 61% oli tuomarin antamat pisteet ja olimme niihin varsin tyytyväisiä. Mukaan kuitenkin mahtui se yksi isompi rikekin. On se Eemeli vaan niin tolkuttoman hieno poni ja sen kanssa oli ilo tehdä hommia! Loppukeventelyt vielä kentällä ja sitten kotiin tsillailemaan.

Mukava päivä ja oli taas niin hyödyllistä reenailla! Onneksi näitä reenejä on vielä kevään mittaan tulossa lisää ennen kuin kisakausi pyörähtää käyntiin!

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Nipsun reenissä, kuvat!



Tässä pari otosta Eemelistä viime viikon Nipsun tunnilta Tuomarinkylässä! Superhyvä treeni ja niin viisas poni!

maanantai 10. helmikuuta 2014

Oma hevonen, oma talli


Muru Murde
Ratsastuksessa ja hevosharrastuksessa pystyy oppimaan paljon käymällä tunneilla, hoitamalla hevosia, vuokraamalla hevosia, liikuttamalla hevosia ja tekemällä ylipäätään ihanmitä tahansa hevosten kanssa. Ei tarvitse omistaa hevosta tullakseen hyväksi ratsastajaksi tai hyväksi hevosten käsittelijäksi, mutta ainakin itse koen, että niin oma hevonen kuin oma tallikin ovat tuoneet ihan uudenlaista ajatusmaailmaa ja uudenlaisia näkemyksiä harrastukseen.

Hevosen omistamisessa, kuten kaikki varmasti tietävätkin, on paljon sekä hyviä että huonoja puolia. Se ei ole mitään ruusuilla tanssimista ja ratkiriemukasta rallattelua päivästä toiseen vaan siihen liittyy erittäin paljon vastuuta ja erittäin paljon tunteita.

Hevosen omistamiseen ainakin omalla kohdallani sekä useiden ystävieni, joiden kanssa olen asiasta keskustellut, kohdalla liittyy todella paljon suurta tunnetta. Kaikki, mikä liittyy omaan hevoseen, on jotenkin hyvin tunnerikasta. Se varmasti johtuu siitä, että hevosen omistaminen ei ole mikään läpihuutojuttu vaan monille se on vuosien haaveilujen toteutuminen sekä siihen käytetään lähes loputtomasti niin rahaa kuin aikaakin.

Ensimmäisen oman hevoseni eli Murden kanssa on opeteltu kaikki kantapään kautta. Vaikka kokemusta oli hoitohevosista, vuokrahevosista sekä ratsastettavista hevosista ennen oman ostoa, tuli monet asiat kuitenkin vasta oman hevosen myötä ihan oikeasti omalle vastuulle ja itse hoidettavaksi. Loimitukset, kengitykset, ruokinnat, varusteet, eläinlääkintätoimenpiteet sun muut oli mukamas tuttuja jo ylläpito- ja vuokrahevosten kautta mutta totuus oli kuitenkin aivan toinen. Murden kanssa olen opetellut näitä kaikkia ihan eri tavalla kuin vuokrahevosten kanssa, joiden tapauksissa lopullisen päätöksen teki kuitenkin joku muu, joka myös kantoi lopullisen vastuun tekemistään päätöksistä. Monilla tavoin ennen oman hevosen hankintaa oli tietynlainen onnellinen vapaamatkustaja. Sai nauttia harrastuksen hyvistä puolista ilman sen kummempia vastuita tai velvoitteita.

Itselleni tuli ensimmäisen oman hevosen myötä myös entistäkin suurempi epäonnistumisen pelko. Kun laittoi niin paljon itsestään oman hevosen hyvinvointiin, koulutukseen ja käsittelyyn, tuli hirveä huoli siitä, että mitä jos epäonnistunkin. Tällaista tunnetta en ollut koskaan kokenut minkään toisen hevosen kanssa ennen Murdea enkä oikeastaan sen jälkeenkään. Huomasin usein, että jätin asioita mielummin tekemättä kuin altistin itseäni epäonnistumisille. Onneksi päädyin kuitenkin Murden kanssa loppujen lopuksi ihanaan kannustavaan ympäristöön, jossa mua potkittiin altistamaan itseäni niille epäonnistumisillekin ja oppimaan sitä kautta paljon lisää. Ja kun tästä päästiin eteenpäin, on oma hevoseni opettanutkin minulle ihan järjettömästi niin ratsastamisesta, hevosen käsittelystä kuin itsestänikin.

Oman hevosen kanssa suhde on hyvin erilainen kuin muiden hevosten. Etenkin tuntuu siltä, että juuri se ensimmäinen oma hevonen on äärimmäisen tärkeä ja sen kanssa on kaikkein syvin suhde. Voi olla, että myöhemmätkin hevoseni pääsevät samaan asemaan oltuaan mulla yhtä pitkään kuin Murde, mutta toistaiseksi tuntuu, että suhde Murdeen on kaikkein välittömin. Murde lukee mua kuin avointa kirjaa ja mäkin tunnen Murden kujeet aika hyvin jo. Mutta kun on päässyt tällaiseen suhteeseen yhden hevosen kanssa, tuntuu muutkin hevoset paljon "läheisimmiltä". Ennen ratsuttaessani ja työskennellessäni eri hevosten kanssa, ne olivat mulle useimmiten vain hevosia. Nykyään pyrin pääsemään paljon lähemmäs näitä hienoja eläimiä ja saamaan ihan huomaamattanikin aikaiseksi hyvän suhteen hevosten kanssa. Usein esimerkiksi leikin hevosten nenien kanssa tai otan niitä "korvasta kiinni" ja joskus on käynyt niinkin, että olen pelaillut ja rapsutellut jonkun hevosen korvien kanssa ja omistaja on paikalle tullessaan ilmoittanut, että eihän kyseinen hevonen anna edes koskea korviin yleensä. Mä juttelen hevosille ja tykkään rapsutella niitä. Useimmiten tykkään laitella ratsastamiani hevosia kuntoon itse juuri siksi, että tulee niiden kanssa puuhasteltua muutakin kuin hypättyä selkään ja tehtyä duunia. Nämä kaikki tavat ovat vahvistuneet sitä kautta kun on oppinut pääsemään vähän omien hevosten pään sisälle ja oppinut niiltä, mistä hevoset pitää ja miten ne haluavat niitä kohdeltavan. Ja lisäksi olen oppinut, että omistajalleen nämä hevoset ovat juuri yhtä tärkeitä ja suuria tunteita herättäviä kuin mitä mun omat on mulle ja kohtelen niitä juuri niin kuin haluaisin omiani kohdeltavan.

Toinen, mikä on opettanut todella paljon omien hevosien lisäksi, on oma talli. Nyt lähes 1,5 vuotta hevoset ovat asuneet omassa tallissa ja se on ehkä parasta, mitä mulle on tapahtunut kehityksessäni hevosten käsittelijänä. On ihan mielettömän opettavaista nähdä päivästä toiseen, miten hevoset käyttäytyvät, minkä verran ne syövät ja juovat, minkä verran niitä pitää loimitella, jotta niillä pysyy lämmin, minkälaisista asioista ne stressaantuvat ympäristössään, nähdä laumahierarkiaa ja siis ylipäätään olla hevosten elämässä mukana muutoinkin kun käydä ratsastamassa tai taluttelemassa niitä tunnin verran päivässä.

Hevosten asuessa kotipihassa niihin tulee vielä entistäkin voimakkaampi tunneside. Niistä tulee enemmän lemmikkejä kuin silloin kun ne asuvat jonkun toisen pitämässä tallissa jonkun matkan päässä kotoa. Niiden mielenliikkeitä näkee aamusta iltaan ja usein jos niitä vaivaa joku, sen pystyy havaitsemaan hyvin nopeasti, sillä näkee käyttäyvätkö ne normaalisti, onko niiden jätökset normaaleja, syövätkö ne normaalisti, juovatko ne normaalisti ja kaikenlaista muuta olennaista. Niiden kanssa voi myös viettää aikaa silloinkin kun niitä ei ole juuri liikuttamassa. Usein käyn vaan rapsuttelemassa hevosiani kun esimerkiksi tulen kotiin tai kun vaikka laitan niille heiniä.

Oman tallin pitämisen myötä oppii myös arvostamaan toisia tallinpitäjiä, sillä ymmärtää kuinka paljon kaikkea siihen kuuluu. Ei ole kysymys vain hevosten päivittäisestä ruokinnasta, karsinan siivouksista tai tarhauksista loimituksineen (joka sekin on valtava määrä duunia) vaan kaikki paikat pitää pitää kunnossa ja turvallisina. Jokaisena päivänä pitää olla varautunut siihen, että kupit ja kipot tai seinät tai aidat tai mikä tahansa on rikki ja rempallaan. Hevonen on niin iso ja vahva eläin, että vahvemmatkin rakenteet saattavat kärsiä, jos hevonen jää esimerkiksi piehtaroidessaan kiinni karsinassaan. Näitä ei voi vaan sivuuttaa ja korjata kun on aikaa vaan ne pitää saada heti toimintakykyisiksi ja turvallisiksi hevosille ja sivullisille. Täytyy myös olla varautunut siihen, että hevosille sattuu ja tapahtuu ja pitää pystyä olemaan jonkin asteisessa valmiudessa viemään hevosia esimerkiksi klinikalle tarpeen vaatiessa.

Lisäksi on pitänyt opetella milloin hevoset haluavat mahdollisesti jäädä aamulla hieman pidemmäksi aikaa sisään tai tulla illalla vähän aiemmin sisään, milloin säät on sellaiset, että hevoset tarvitsevat ulkona ollessaan enemmän ruokaa vähän useammin ja lukea muutoinkin tilanteita ja muuttuvia osa-alueita kuten esimerkiksi säätä. Lauman välillä muuttuessa, on ollut jännittävää myös huomata, kuinka paljon toiset hevoset reagoivat lauman vaihtumiseen ja kuinka toisille hevosille sillä ei ole niin paljon merkitystä. Tällaistakaan en olisi ehkä koskaan oppinut ajattelemaan ja huomioimaan, josseivät nämä koekaniinit asuisi omassa pihassani.

Olen myös oppinut, kuinka tärkeää hevosille on saada hevoskontaktia toisista hevosista ja elää lajityypillistä elämää. Hevosia ei ole tarkoitettu elelemään yksin pienissä karsinoissa ja pienissä tarhoissaan lokeroituna erilleen toisista hevosista. Hevoset laumaeläiminä nauttivat toistensa seurasta enkä voisi enää kuvitella laittavani hevosiani pidempiaikaisesti sellaisiin oloihin, joissa ne eivät saa minkäänlaista hevoskontaktia tai liikkua vapaasti järkevän kokoisessa tarhassa. Ainakin omat hevoseni liikkuvat tarhoissaan todella paljon päivän mittaan ja uskon, että se niiden omaehtoinen liikkuminen pitää niitä myös kunnossa. Niillä on aina kuivat jalat eivätkä ne oikeastaan koskaan ole esimerkiksi mitenkään erityisen jäykkiä ratsastusta aloitellessa.

On myös oltava valmis tekemään paljon duunia pitääkseen puitteet eli esimerkiksi tarhat ja rakennukset kunnossa. Tarhojen siivoamis-hommat ja rakennusten ylläpidolliset duunit eivät lopu koskaan ja vaikka jonkun viikon niistä pitäisi vapaata, se sama määrä lantaa odottaa silti siellä tarhoissa siivoajaansa eikä rakennuksetkaan ylläpidä itse itseään.

Mutta vaikka duunia ja vastuuta on paljon, en vaihtaisi päivääkään pois, en tallinpitäjänä enkä hevosenomistajana. Kummastakin olen oppinut ihan valtavasti sekä hevosista, niiden käsittelystä että itsestäni ja omista taidoistani hevosten käsittelijänä. Olen myös oppinut ymmärtämään hevosia ihan eri tavalla ja pääsemään niiden maailmaan sisään erilailla kuin elämässäni ennen omia hevosia ja omaa tallia.

Hevoset on upeita eläimiä ja haluan oppia jatkossakin ymmärtämään niitä vielä paremmin sekä ratsastajana että niiden käsittelijänä. Ja ennen kaikkea, haluan, että hevosillani on hyvä olla ja ne saavat olla hevosia!

Terapiaa

Nipsun reenissä!

Keskiviikkona ja torstaina piti jatkua mun ja Eemelin valmentautumisputki Nipsun tunneilla Tuomarinkylässä.

Keskiviikkona päästiinkin paikan päälle ihan hyvissä ajoin ja juoksautin Eemeliä vähän alle, kuten Nipsu on aiemmin aina toivonut. Turhat höyryt jää silloin pois ratsastuksesta ja Eemeli saa vähän ajatusta taivutuksiin ilman, että kukaan häiritsee sitä kyydissä. Sitten selkään ja hommiin.

Tehtiin keskiviikon tunnilla hommia ainoastaan ravissa sillä ajatuksella, että tehdään sitten torstaina enemmän laukkaa. Aloitettiin ensin käynnissä niin, että saatiin poni hyvin kuulolle ja pidätteisiin. Hiljalleen jatkettiin ravissa ja etsittiin hyvää tuntumaa vastataivutusten kautta. Ajateltiin loivaa avotaivutusta ja ajoittain jopa hieman loivaa pohkeenväistöä ulospäin, jotta saatiin poni tukeutumaan hieman paremmin ohjaan eikä se pääsisi olemaan jatkuvasti vähän "tyhjä" edestä. Tämä oli hieman haastavaa ajoittain ja etenkin oikeaan kierrokseen, mutta antoi paljon hyviä fiiliksiä sen onnistuessa.

Lisäksi ratsastettiin kulmiin hyvin. Ei niin, että olisi ratsastettu syvälle kulmiin vaan että ratsastettiin hyvä kulma, mutta lähdettiin valmistelemaan kulma ajoissa, jotta siitä saatiin riittävän pyöreä, vaikka olisikin menty hyvin kulmaan "sisään" ja samalla lailla ratsastettiin kulma huolella loppuun asti, ettei vaan käännetty kulmaa ja tultu ulos kulmasta vaan pidettiin se loppuun asti pyöreänä, jotta se oli mahdollisimman helppo hevoselle toteuttaa. Pari kertaa sainkin ihan käsittämättömän wau-fiiliksen, kun tunsin ehkä ensimmäisen kerran, että Eemeli kantoi itsensä läpi kulman.

Näiden kahden pääasiallisen tehtävän lomassa myös leikiteltiin ensin ravin sisällä siirtymisillä ja lopuksi tehtiin myös ravi-käynti-ravi-siirtymisiä ihan vain pelkällä istunnalla niin, ettei ohjastuntuma juuri hievahtanutkaan vaan sen täytyi pysyä hyvänä ja tasaisena, kun se kerran sellaiseksi oli saavutettu tunnin aikana. Ravi-käynti-ravi-siirtymiset olivat itse asiassa yllättävän helpon tuntuisia kun taas ravin sisällä siirtymisissä meinasi lähteä mopo käsistä aina aika ajoin. :) Etenkin isoon raviin päästessään Eemeli helposti unohtaa kaiken muun ja harppoo vaan menemään, minkä jaloistaan pääsee...

Ihan superhyvä treeni jälleen kerran ja sain paljon vinkkejä ja ajatuksia taas ponin ratsastamiseen. Lisäksi oli jälleen kerran ihana huomata, kuinka viisasti Eemeli suhtautui kaikkeen. Sitä ei haittaa mitkään maneesin ovet eikä kakkakärryt eikä juoksutukset, se vaan mennä pöröttelee ja keskittyy omaan tekemiseensä yllättävän hyvin!

Torstaina piti sitten lähteä heti aamusta uudelleen valmentautumaan, mutta toisin kävi. Pakattiin poni ja lähdettiin pihasta ja huomattiin, että trailerin oikean puolen renkaat on lukossa. Nooh, ajateltiin, että kyllä ne siitä lähtee pyörimään, kun pyörivät edellisenäkin päivänä. Eipä kuitenkaan pyörineet, joten ei muuta kuin poni pihalle ja kokeilemaan, josko hieman "jumppaamalla" traileria jäätkin irtoaisivat. Niin ei kuitenkaan käynyt, joten kuljettaja ajoi trailerin kotiin tyhjänä ja toinen oikean puolen rengas edelleen lukossa ja mä talutin sitten ponin kotiin kuljetussuojineen päivineen. Eikä harmittanut yhtään... Olin niin odottanut toista päivää Nipsun valvovien silmien alla, sillä se olisi tullut todella tarpeeseen. Siinä sain sitten valmentautumisen sijaan nauttia kauniista kotimaisemista ja kävellä ponin kanssa 3km kohti kotia. Kotiinpäästyä oli hovikuljettaja saanut renkaankin kumilekalla kuntoon, mutta kello oli jo niin paljon, että ei enää olisi milläänä ehtinyt tunnille... Näinkin voi siis käydä. Ehkä taas joku toinen kerta paremmalla onnella!

Parempia otoksia odotellessa laitetaan esille snapshot kotimatkakävelyltä:

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Satuloista...

Parin viime viikon aikana olen pohtinut ja kokeillut paljon satuloita. Omien hevosteni kehittyessä ja kasvaessakin jatkuvasti, olen välillä pyrkinyt tarkastelemaan niiden satuloiden sopivuutta ja pohtimaan, että mikä satula sopii millekin parhaiten ja tarvitseeko ne jotain lisukkeita mahdollisesti mukaan liikkuakseen paremmin ja mielummin. Satula on kuitenkin ehdottoman tärkeää olla sopiva ja asianmukainen käyttötarkoitukseensa niin hevoselle kuin ratsastajallekin.

Pondeponi oli selällään hieman reagoinut satulaan ja epäilinkin, että sillä käytetty satula oli jäämässä sille ahtaaksi rangan kohdalta. Siinä oli kuitenkin käytetty välissä "räkää", joka mahdollisesti on kaventanut sitä entuudestaan. Satula näytti ilman "räkää" istuvan varsin mallikkaasti ja onkin nyt kokeilussa ilman lisukkeita, josko se siltikin sopisi. Kokeilin sille kaikki muutkin 3 tyrkyllä olevaa satulaa, mutta ne ovat kaikki sille auttamatta vielä liian leveitä. Viime keväänä oripäiville valmistellessa Ponde levisi niin paljon, että nyt käytetty satula jäi ahtaaksi ja yksi noista nytkin kokeilluista satuloista olikin sille sopiva silloin, mutta vielä ei selkeästi olla samassa tilanteessa. Mutta eihän Ponde ole vielä ollut kuin 1,5 kuukautta hiljalleen takaisin töissäkään... Tilanne varmasti kuitenkin elää ja satulan istuvuutta on tarkisteltava säännöllisin väliajoin.


Murde on kasvattanut hieman lihasmassaansa ja levinnyt vähän sään takaa, mutta sille sopii onneksi samat satulat kuin ennenkin. Sen Anky on sille hieman liian pitkä, muttei se ole koskaan siihen reagoinut millään lailla ja mun ihana taikasatulani, vanha Daaleman, sopii sille yhtä lailla ja on vähän lyhyempikin. Daaleman on kuitenkin hieman vino, joka tuntuu Purden selässä ja siksi olen siirtynyt takaisin käyttämään Ankya hieman enemmän kuin tuota ihanaa Daalemania. Kumpaakin kuitenkin käytän varmasti jatkossakin Murdella. Murdekin toivottavasti jatkaa leviämistään selästään sitä myöten kun se saa enemmän lihasta paremman treenin myötä. :) Lisäksi Murden pitäisi saada ihan kyllä lihaakin luiden päälle enemmän. Se on aina ollut aikamoinen silakka ja vaatinut paljon ruokaa, mutta nyt alan pikkuhiljaa vihdoin oppimaan minkälaisella ruokinnalla sitä on mahdollista saada hieman massakkaammaksi. Joten tätä ajatellen senkin satula-asiaa on tsekkailtava aika ajoin.

Eemeli on tyytyväisin tuon taikasatulan eli vanhan Daalemanin kanssa. Se on Eemelille hankittukin, mutta jossain vaiheessa se ei oikein tuntunut siitä pitävän. Nyt kuitenkin se on sille kaikkein paras vaihtoehto ja se liikkuu sillä mieluusti. Kokeilin siihen Mattes-karva variaatioita, jotta satulan saisi hieman suoremmaksi, mutta ongelmana on Eemelin superpyöreä selkä, jossa ei vaan karvan kanssa pysy yksikään satula paikoillaan. :) Eli sillekin sopii tämä satula parhaiten ihan ilman mitään viritelmiä.

Välillä on kyllä äärimmäisen hyödyllistä laittaa eri satuloita hevosten selkään ja katsella, että mikä sopii mistäkin kohtaa ja mistä taas ei. Aina oppii lisää ja näkee erilaisia asioita kun on vähän vertailukohtia eikä vain se yksi ja sama, jota tuijottaa päivästä toiseen siinä samassa selässä. Aikaa tähän satuloiden pyörittelyyn sai kyllä kulumaan ihan mielettömiä määriä, mutta eiköhän se ole sen arvoista, että hevosilla on sopivat satulat, joiden kanssa ne liikkuu tyytyväisinä.

Näiden omien satulatutkailujeni jälkeen pääsin ihan oikeisiinkin satulakokeilugeimeihin. Tai noooh, ihan samaa settiähän se oli kuin nämä omat kokeilunikin, mutta ammattilaisen kanssa. Akua on marraskuusta asti selkeästi ahdistanut joku aika ajoin, ei aina eikä säännöllisesti, mutta kuitenkin niin, että se on huomattu hyvinkin selkeästi. Sen kanssa on poissuljettu monia eri syitä tälle omituiselle käytökselle ja nyt sitten päästiin satuloihin. Akuhan on kehittynyt kropaltaan viimeisen vuoden aikana todella paljon, joten loogista toki on, ettei satulat ole pysyneet kehityksen tasalla. Kokeilin viime viikolla ratsastaa Akun estesatulalla ja se oli kuin eri hevonen kuin mitä se on ollut viime aikoina koulusatulan kanssa. Tästä havainnosta johtuen, tilattiin aika Hipposportin satulastudioon satuloita ihmettelemään. Viime torstaina pääsimme sitten paikan päälle, kerroimme ongelmastamme sekä havainnoistamme ja rupesimme ihmettelemään satuloita.

Aku on juurikin todella leveä sään takaa ja sinne on sitä leveyttä kehittynyt viime aikoina vielä lisää. Lähdimme siis etsimään sellaista vaihtoehtoa, jolla saisimme tältä kyseiseltä alueelta painetta pois, joka on selkeästi Akua ahdistanut.

Muutama satula matkaan ja maneesiin. Satuloiden alle laitettiin "tietokonehuopa", joka antoi dataa satuloiden istuvuudesta. Sieltä näki hyvin ne kohdat, mihin painetta tuli ja mikä mahdollisesti aiheutti ongelmia. Painetta lisättiin ja poistettiin ja mä kerroin selästä, että helpottiko vaiko paheniko tilanne. Kokeiltiin kahta eri koulusatulaa, omaa estesatulaa ja sitten sitä parhaiten sopivaa koulusatulaa kokeiltiin karvan kanssa, ilman karvaa ja lopuksi vielä ilman tietokonehuopaa, mutta karvan kanssa.

Oli todella mielenkiintoista havaita, kuinka paljon hevonen reagoi eri satuloihin ja eri yhdistelmiin. Kun se mukaan lähtenyt satula laitettiin selkään ensimmäisen kerran karvan kanssa, lähti Aku melkein lentoon. Se liikkui yhtäkkiä paljon isommin ja käytti itseään paljon paremmin. Oli todella makee fiilis, kun muutos oli yhtäkkiä niin suuri. Ja se, mikä oli myös mielenkiintoista havaita, oli kuinka eri fiiliksen kaksi näennäisesti sopivaa satulaa voi antaa ratsastajalle. Niistä kahdesta Akulle valitusta mahdollisesti sopivasta satulasta toinen tuntui todella hyvältä ja toiseen mä en päässyt istumaan kunnolla ollenkaan, se ei vaan istunut mulle eikä Akukaan siitä tuntunut tykkäävän... Toki osa syystä voi Akun tykkäämättömyyteen olla juuri se, etten mä päässyt sinne oikein istumaan vaan killuin vaan sen satulan päällä. 

Voin kyllä suositella tätä satulastudiohommaa, jos on sellainen hevonen, jolla on jotain ongelmaa tai vaikkapa vain sellainen hevonen, jolle on vaikeaa löytää satulaa. Tokajin kanssa on aiemmin käyty myös tarkistamassa satulat Hipposportissa ja hankittukin estesatula sieltä ja jo silloin olen ollut erittäin tyytyväinen saatuun palveluun. Nyt vielä kun päästiin ongelmanratkaisupuuhiin, oli kyllä erittäin hyödyllinen reissu, muuta ei voi sanoa! Uusi satula tarttui siis matkaan ja toivotaan, että nyt lähtisi reenit taas kulkemaan vanhalla mallilla tai mieluusti toki vielä paremmin! :)

Mielenkiintoisia kyllä nämä satula-asiat. Mun omat hevoset tuntuu olevan aina aika samanlaisia, laitan minkä satulan selkään hyvänsä, mutta nyt Akun kanssa koin kyllä ihan toisenlaisia fiiliksiä, kun satuloita muutettiin vain ihan vähänkin... Eli ehdottoman tärkeää on, että on sopiva satula, jonka kanssa hevonen työskentelee hyvin ja halukkaasti!

maanantai 3. helmikuuta 2014

Andreas Hesse 1.-2.2.

Viikonloppuna oli ohjelmassa kouluratsastusluennon lisäksi myös Andreas Hessen äärimmäisen tarkkojen silmien alla valmentautumista. Koska olin lauantaina Murden kanssa jo aamusta ollut liikenteessä, otin lauantaille vain yhden hevosen matkaan ja sunnuntaille sitten kaksi.

Eemeli pääsi jälleen näyttämään osaamistaan (tai osaamattomuuttaan...) Andreakselle. Kuten aina Eemelin kanssa, alkoi tunti rauhoittelulla ja rentouttamisella. Ajatuksena oli saada hevonen odottamaan ja niin hitaaksi, että päästään ratsastamaan sitä kautta jalalla vähän eteenpäin ja hevonen pidemmäksi. Eemelillä on tapana aloittaa työskentely "isoilla" etujaloilla ja "pienillä" takajaloilla varsinkin vieraassa paikassa jännittyessään ja siksi sen kanssa on tärkeää aluksi vain saada se toimimaan koko kropastaan yhtä paljon.

Kevyessä ravissa haettiin siis tahtia, rentoutta, selkää ylös ja kaulaa pidemmäksi. Työskenneltiin ympyrällä ja vaihdeltiin ympyrän kokoa ratsastamalla spiraalimaisesti sisään ja ulos. Näin päästiin työskentelemään jalasta kohti tuntumaa ja hevosella oli kuitenkin koko ajan tekemistä, muttei liian vaikeaa sen hieman jännittyneeseen mielentilaan nähden.





Kun ravi oli kumpaankin suuntaan järkevää, saatiin huilia hetki!


Huilin jälkeen tehtiin ravissa myös muutamia pohkeenväistöjä. 3/4-linjalta väistätettiin uralle hyvin loivasti, ihan vaan niin, että hevonen ohjautui sisäpohkeesta kohti ulko-ohjaa, ei mitään sen kummempaa. Tärkeää oli, että linja pysyi samana ja että ratsastaja päätti linjan. Hevonen ei saanut omin päiin valahtaa kohti uraa vaan sitä piti myös ohjata tarvittaessa ulkojalalla.


Sen jälkeen päästiin laukkahommiin. Ympyrällä ravista laukannostoja niin, että nosto tulee aina samassa kohdassa avoimelta sivulta seinälle päin ratsastettaessa. Keskellä avointa sivua harjoitusraviin, ajatus pohkeenväistöstä seinälle, nenä aavistuksen sisään ja pieni lantion liike tekee noston. Kyllä, näin se toimii kun vaan tekee kaiken oikein! :) Sitten laukassa työskentelyä hetken aikaa ja siirtyminen raviin jälleen avoimelta sivulta seinää lähestyttäessä ja heti ulko-ohjasta takaisin rauhalliseen raviin, poni ei saa jäädä juoksemaan vaan tässäkin vaiheessa sen täytyy odottaa... Tuttu harjoitus Pietin valmennuksesta muuten! :) Selkeästi on aika yksioikoista, että mitä meiän pitää Eemelin kanssa harjoitella. Mutta nyt näissä onnistuttiinkin usein aika hyvin. Sama homma tehtiin siis kumpaankin suuntaan ja välissä työskenneltiin myös laukassa hieman pienemmälle ympyrälle ja takaisin vähän isommalle ympyrälle.





Sitten vielä loppuhölkkää ja paljon kehuja ponille! On se vaan viisas poni. Täysin vieraassa paikassakin se vaan mennä pöröttelee tyytyväisenä minne pyydetään... :)


Sunnuntaille lähti mukaan sekä Eemeli että Murde. Eemeli aloitti aamun urakan. Siitä jatkettiin, mihin edellisenä iltana jäätiin. Jälleen rennoksi ja mahdollisimman pitkäksi alkuunsa. Ravi oli jo heti alkuunsa tasapainoisempaa edellisen päivän työskentelyn jäljiltä.



Kun ravi oli taas saatu haltuun, jatkettiin pohkeenväistöillä. Sama 3/4-linja ja uralle pohkeenväistössä. Nämä sujuivat heti hyvin, joten jo muutaman toiston jälkeen siirryttiin vaativampaan tehtävään eli avotaivutukseen uralla. Helpommin sanottu kuin tehty. Vasemmassa kierroksessa aloitettiin ja koska se on ponille helpompi suunta taipua, saatiin aika pian jonkin sortin avotaivutusta aikaiseksi. Andreas halusi nimenomaan hevosen taipumaan hieman rungostaan eikä juurikaan kaulastaan vaan kaula piti olla kohtuullisen suorassa. Oikeassa kierroksessa Eemelillä on tapana muutoinkin nojailla lapa sisällä, joten nyt kun se piti saada taipumaan vielä normaalia paremmin rungostaan, tuntui se äärimmäisen vaikealta alkuunsa. Parin voltin ja hetken tunnustelun jälkeen saimme kuitenkin muutaman ihan asiallisen askeleen aikaiseksi siihenkin suuntaan. Alla olevien kuvien viimeisestä näkee hyvin, kuinka oikealle ei aluksi todellakaan ollut minkäänlaista avoa tarjolla vaan suoralla (?!?) hevosella mentiin kohti Andreaksen ohjeita.  Mutta tässäkin asiassa lopussa kiitos seisoi. Riittävästi toistoja ja riittävän selvät avut ja johan poni ymmärsi, mistä oli kysymys. Wau!





Hetken huili oli taas paikallaan kun avotaivutuksen ajatus oli vihdoin ja viimein hallussa!


Sitten vielä laukkaa täsmälleen samalla ajatuksella kuin edellisenä päivänä. Nyt ei jääty laukkaa itsessään työstämään sen enempää vaan pelkästään siirtymisiä kohti seinää. Vuorokierroksin mentiin  ravia ja laukkaa. Hienoja nostoja alkoi pikkuhiljaa löytymään Eemelin työkalupakista ja mäkin taisin tehdä jotain oikein. Välillä pidätteet eivät meinanneet ihan mennä läpi ja saatiin ohjeeksi jopa pysäyttää, jossei poni ole kuulolla. Lopulta löytyi kuitenkin mukava harmonia myös alaspäinsiirtymisiin. Tärkeintä oli, ettei jää vetämään kummastakin ohjasta samaan aikaan vaan pidäte ulko-ohjasta, istunta ja jalat olisi ne, mitä pitää siirtymisessä muistaa eikä suinkaan kiskoa kaksin käsin minkä pystyy! :)




Ja sitten jälleen rentoa loppuhölkkää pitkällä pyöreällä kaulalla ja mahdollisimman rentona. Ravi olikin siinä vaiheessa jo varsin rentoa ja ponikin uskalsi pikkuhiljaa venyttää kaulaansa. Saatiin paljon kehuja ja kotiläksyksi juuri näitä samoja juttuja. Poni on menossa oikeaan suuntaan ja on ihan hurjan luottavainen tällä hetkellä. Sitä ei häirinnyt ympärillä vaihtuvat hevoset eikä vieressä aurailtava kenttä eikä mikään mukaan, se vain teki keskittyneesti juuri sitä työtä mitä pyydettiinkin. Hieno poni!


Sitten oli vuorossa Muru Murde. Murde oli hieman hysteerisen oloinen uuteen maneesiin jouduttuaan jälleen, mutta rauhoittui aika kivasti jo ennen kuin kapusin selkään. Sen kanssa aloiteltiin ensin käynnissä ja pikkuhiljaa siirryttiin ravityöskentelyyn. Sen kanssa lähdettiin hakemaan ympyrällä kevyessä ravissa siirtymisiä ravin sisällä, vähän takaisin, vähän eteen, vähän takaisin, vähän eteen. Tämä sujui yllättävän hyvin ja välillä tunsi selkäänkin oikein kunnolla, miten takajalat polki ihan todenteolla kropan alle. Vasemmassa kierroksessa tuli saada pieni taivutus, sillä siihen suuntaan Murde ei niin halua taipua ja samalla piti myös tsekata, ettei jää vetämään ulko-ohjaan ja sitä kautta kantamaan koko hevosen painoa sillä ohjalla. Kun siirtymiset sujui hyvin isolla ympyrällä, tuli ympyrää pienentää ja suurentaa ja jatkaa samalla tätä siirtymistyöskentelyä.





Pikkuhiljaa hevonen lähti taipumaan pehmeämmin niskastaan ja tuli pienemmillä avuilla siirtymisiin. Oikeassa kierroksessa Murde mieluusti vähän taipuisi omia aikojaan, joten siinä tuli pitää hevosta suorempana. Muutoin sama ajatus säilyi ja tehtävät tehtiin samalla lailla. Hevonen tuntui koko ajan todella hyvältä ja tyytyväiseltä. Toki mentiin sille aika mukavuusalueella, mutta sitäkin on välillä erittäin tärkeää tehdä. Andreas painottaa hevosen tyytyväisyyttä ja korrektia koulutusta ennen kaikkea. Asioiden edelle ei saa mennä vaan hevonen täytyy rakentaa pikku hiljaa. Esimerkiksi ravin sisällä siirtymistä Andreas totesi, että kun työskentelet näitä kaksi vuotta, voit tehdä siirtymiset välillä passage ja piaff, mutta siihen ei ole oikotietä, voima pitää rakentaa ja alkuunsa se on työskentelyä välillä reilu ravi ja puolipidäte. NIIN totta! Myös näissä kuvissa on silmiinpistävää tuo hevosen tyytyväisyys. Se etenee korvat lerpallaan ja suu kiinni, kaikki on miellyttävää ja se ymmärtää, mitä siltä pyydetään.




Ravityöskentelyn jälkeen käveltiin hetki ja siirryttiin laukkatyöskentelyyn. Laukassa työskenneltiin myös siirtymisten ja kääntämisen parissa. Erityisvahdinnassa laukassa oli mun kädet. Nyrkit piti olla pystyssä ja ranteet suorassa ja kun mä käänsin, mun piti tuoda kädet hieman sisään. Ja kun onnistuin sen tekemään ja säilyttämään istunnan hyvänä, ei kääntämisessä yhtäkkiä ollutkaan mitään ongelmaa. Jeeee! Lisäksi tehtiin muutamia siirtymisiä laukka-käynti-laukka. Niissä mun piti valmistella huolellisesti ja ajoittaa siirtyminen juuri oikealle hetkelle, jotta hevonen pysyy takaosallaan eikä siitymisen valahda etupainoiseksi. Tämäkin onnistui! Laukkaa olisin mieluusti tehnyt pidempäänkin, mutta en taaskaan saanut. :) Aina nää valmentajat laittaa mut menemään sitä ravia, vaikka laukka olis niin paljon kivempaa !




Lopuksi siis vielä työskenneltiin hetki ravissa ja tehtiin sulkutaivutuksia. Jälleen kerran pääroolissa oli linjat ja niiden ratsastaminen, kun kulma on hyvä, pääsee sulkuun kohti pituushalkaisijaa ilman mitään ongelmaa. Jos kulman jättää ratsastamatta, on pulassa! Perusjuttuja, mutta ah niin tärkeitä. Harjoitusravihommissa huomasi, että ei olla ihan vielä sinut Murden kanssa vaan harjoiteltava on ja paljon! Siinä se tyytyväisyys kaikkoaa hevosesta kun mä hytkyn ja pompin ja vedän samalla ohjista miten sattuu.



Mutta onneksi nyt on kotonakin kunnolla lunta, joten päästään taas vähän paremmin harjoittelun makuun! Ei muuta kuin jalustimet pois ja pellolle harjoitusraviharjoituksiin! Eiköhän se siitä ala taas löytymään... (tai sitten ei) Sitten vielä loppuhölkät ja kävelyt ja ei muuta kuin kotiin!



Oli kyllä jälleen kerran erittäin antoisa valmennus! Sain paljon mietittävää ja paljon harjoiteltavaa. Aika samanlaisilla ohjeilla mentiin kuin muidenkin valmentajien kanssa, mikä on aina yhtä mukavaa huomata. Vaikka jokaisella on oma tapansa lähestyä asioita ja omat työkalunsa, on kuitenkin päämäärä aina sama ja harjoituksetkin usein hyvin samantyyppisiä juuri näille kahdelle kyseessä olevalle ratsulle. Nämä kaksi ovat kyllä siitä mukavat harjoittelukumppanit, että ne ovat kuin yö ja päivä, toinen on energinen ja tohiseva ja toinen on hidas ja jähmeä, joten ei ainakaan ole pelkoa että oppisi ratsastamaan vain yhdentyyppisiä hevosia...

Tällä kertaa tällainen pitkä ja erittäin paljon kuvitettu postaus. Toivottavasti joku jaksaa lukea ja katsella kuvatkin läpi. Kuvissa oli sen verran paljon sanomaa, etten malttanut juuri jättää mitään laittamatta, kun niitä kuvia kerrankin taas on tyrkyllä. Talvella kun ei aina ole kuvausmahdollisuudet ihan niin hyvät kuin kesällä...