torstai 30. tammikuuta 2014

Lilja

Päivitetään välillä koirulin kuviakin... Nää on kuun puolivälin paikkeilta. On se vaan jo aika iso koira ja Horse Showsta hankittu hieno Bucasin takkikin alkaa olla jo auttamattomasti liian pieni.. Onneksi se silti lämmitti kivasti kovien pakkasten aikaan! 



maanantai 27. tammikuuta 2014

Kuulumisia

KIRJOITETTU TORSTAINA...

Vapaat on taas vietelty ja muutama yö menee taas näyttöruutujen äärellä. Tällä kertaa vapaat sujuivat yllättävästi muissa kuin hevoshommissa kun oli järjestettävänä polttarit... Niistä selvittyä pystyi  onneksi taas keskittymään oleelliseen muutaman päivän ajan.

Pakkaset ovat latistaneet hiukan tunnelmia, vaikka aurinkoisina päivinä olisikin ollut mukava viettää paljon aikaa kauniissa talvisäässä.

Murde on joutunut pakkasen ja lumettomuuden uhriksi. Sen herkät anturat ovat reagoineet kylmään ja kovaan eikä se liiku edestä puhtaasti. Nyt olen sutinut sen anturoihin jodispriitä ja syöttänyt sille kipulääkettä ja pohtinut, pitäisikö sille kokeilla pohjallisia taas. Kahtena viimeisenä talvena on ollut paljon lunta ja tältä on säästytty kivasti. Sitä edellisen talven Murde asusti maneesitallilla eikä ongelmaa tietenkään ollut. 3-vuotiaana käytin Murden tästä syystä klinikalla tsekattavana ja silloin sille määrättiin kipulääkettä ja pohjalliset. Katsotaan nyt rauhassa, miten tilanne kehittyy ja ihmetellään sitten lisää. Nyt kuitenkin siis Murden hyvä reenivire on jäänyt taka-alalle ja tilalla on leppoisia peltokävelyitä. Mikä hämmentävintä, Murde on koko ajan ihan superhyväntuulinen, ei sitä itseään siis tunnu liialti haittaavan tuo ahdistus, vaikka mua se ahdistaakin suunnattomasti.

Pondeponi on oma ihana itsensä. Anni oli työskennellyt sen kanssa viime viikonloppuna mun viettäessä polttareita ja se oli toiminut mukavasti sekä maastossa että tarhassa ratsastellessa. Sen jälkeen se saikin muutaman päivän taas vapaata, kun mun kotiuduttuani iltaisin tuntienpidosta, on ollut niin kylmä, ettei ole paljoa tehnyt mieli ratsastella enää. Tänään suoriuduttiin pellolle hölkkäilemään, vetristeltiin kylkiä tekemällä voltilta väistöä ympyrälle kummassakin suunnassa kaikissa askellajeissa. Aluksi poni oli taas vähän malttamaton ja hätäilevä, mutta pikkuhiljaa alkoi kuuntelemaan mukavasti ja sain sen mukavasti läpi kummallekin pohkeelle ja pidätteille. Lopuksi vielä paahdettiin pellon ympäri isossa ravissa venyttäen koko kroppaa. Olipa kivaa!

Eemeli teki tiukan treeniviikon viime viikolla, ensin mun kanssa töitä kolmena iltana maastakäsin. Suoristeltiin, vetristeltiin ja notkisteltiin. Aluksi aina menee jokunen hetki tohotellessa, mutta joka kerta nopeammin saatiin suoristumaan ja rentoutumaan koko poni, hyvä näin. Sitten viikonloppuna poni sai tohotella Annin kanssa. Lauantaina taisivat mennä vaan peltohölkkää, joka oli tällä kertaa Emun mielestä huisin jännittävää ja sunnuntaina tekivät vähän totisemmin hommia. Eemeli oli yrittänyt ilmaista tietävänsä asiat Annia paremmin, mutta Anni oli todistanut jälleen Eemelin luulot vääriksi... :) On kyllä hauskaa, miten noilla nuorilla tulee aina jossain vaiheessa se vaihe päälle, että ne tietävät paremmin kuin pilotti ja turhaa se pilotti siellä komentaa, ku he tekevät jo ihan oikein... Nyt Eemeli on ollut taas muutaman päivän tsillailulla ja huomisesta aloitetaan jälleen duuniputki!

...JATKETTU SUNNUNTAINA

Noniin, pakkaset ovat lauhtuneet ja ponit ovat päässeet hommiin. Murde sai eilen nahkapohjalliset etusiinsa täytteineen ja näyttää heti paljon paremmalta. Hyvä niin! Huomenna ajattelin palautella sitä pikkuhiljaa töihin, jos kaikki näyttää edelleen hyvältä. Se on kyllä tämän tauon aikana päässyt sekä mun että Annin kanssa metsä- ja peltokävelyille, joten ei se ihan vain työttömänä ole onneksi ollut. Odotan innolla, että pääsen taas Purmelin kanssa tositoimiin ja kankikokeiluihin!

Anni ratsasti Pondeponin perjantaina ja lauantaina, Ponde oli oma ihana herkkä ja hieman kuuma itsensä. :) Katselin lauantaina kun menivät pellolla ja hyvältähän se näytti. Muutamia hienoja laukanvaihtojakin oli tarjolla. Perjantaina oli ilmeisesti ollut pidätteiden kanssa hieman ongelmia, mutta lauantain muutamalla vinkillä saatiin nekin kivasti taas kuntoon eikä poni juossut vaan omia aikojaan. Tänään ratsastin Ponden itse pellolla, taivuttelin sen oikein pitkäksi ja notkeaksi kumpaankin suuntaan ajatuksella, että kaula lähtee säästä alaspäin. Se tulikin lopulta oikein notkean tuntuiseksi kropastaan. Ponden kanssa tulee helposti vaan huruuteltua, kun se on niin kiva ja simppeli ja siten unohtaa kaiken oikean työskentelyn. Kohti kisakautta täytyy kyllä alkaa tsemppailemaan ja työstämään sitä enemmän ihan oikeasti!

Eemeli oli Annin kanssa hommissa perjantai-iltana niin, että olin itse katsomassa menoa. Virtaa oli ihan hurjasti, mutta pikku hiljaa poni saatiin kuulolle ja odottamaan ja pohkeiden ympärille. Varsin hyviä ravi- ja laukkapätkiä nähtiin ja poni sai purkaa energiaansa. Lauantaina Anni ja Eemeli olivat sitten samoilleet maastossa pitkin ryteiköitä ja nauttineet siitä täysin siemauksin. Metsästä tulikin ulos silmin nähden rento ja tyytyväinen poni! Eemelin kanssa jatketaan huomenna reenejä ja loppuviikosta mennäänkin sitten jälleen Andreas Hessen ihmeteltäväksi! Ihanaa!

Oma selkäni on ollut viikonloppuna todella huonossa kunnossa ja jätin ratsastukset oikeastaan kokonaan väliin. Illalla olin ihan totaalisen masentunut, että mikä tätä mun selkääni nyt oikeasti riivaa kun se on joulusta asti ollut ihan superhuono. Päätin sitten ryhtyä sitä työstämään, sillä jouduin jopa perumaan ratsastuksia, koska en vaan ollut kykenevä oikein mihinkään. Yritin muistella, mitä hierojani on sanonut selkäni ongelmista ja jalkojeni tukkoisuudesta ja googletin hieman. Löysinkin sitten aivan superhyvän venyttelyharjoituksen, jonka avulla sain vähän takareisiäni auki ja SI-niveleen liikettä ja siksi päädyin kokeilemaan Pondella ratsastustakin venyttelytuokion päätteeksi. Pitkästä aikaa pystyin istumaan ihan oikein satulassa enkä vaan vähän sinnepäin. Eihän tuo selkä eikä jalat vieläkään hyvät ole, mutta helpotti paljon. Nyt pitäisi vaan ihan oikeasti yrittää venytellä nuo jalat päivittäin, jotta selkä pysyisi paremmassa kunnossa.

Kuluneella viikolla tuli ratsasteltua ihan urakalla. Sami ja Kerma olivat kummatkin pari kertaa työn alla. Toisella kerralla sain Samin kinttuihin vähän vipinää ja kun tarpeeksi vetristeltiin kinttuja, saatiin 2 puhdasta vaihtoa vaikeampaan suuntaan! Niitä ei vielä koskaan ole ollut liialti tarjolla, mutta nyt saatiin hetkellisesti tähdet kohdilleen. Helpompi suunta alkaa olla jo kohtuurutiinisuoritus ja jokaisella ratsastuskerralla saa useita puhtaita vaihtoja siihen suuntaan. Hitaasti, mutta varmasti siis nämäkin alkavat vihdoin löytymään ja loksahtelemaan kohdilleen. Kerma on ollut nyt hurjan mukava ratsastaa. Sen kanssa on valjakkovalmentajan pyynnöstä tehty paljon pohkeenväistöjä ja ne menee jo ihan kuin vettä vaan. Jopa eräällä ratsastuskerralla päästiin sellaiseen mielentilaan, että lävistäjällä pohkeenväistön sisällä saatiin suoritettua siirtymisiä käynnistä raviin ja ravista käyntiin! Muutoinkin pidätteet ovat menneet pikkuhiljaa paremmin ja paremmin läpi ja kaulaa on saatu pidemmäksi ja avoimemmaksi sen sijaan, että se olisi vaan rullattuna ryntäisiin.

Esmeraldan ratsastin torstaina ja se oli aivan taivaallista. Pitkästäpitkästä aikaa Esmeralda oli ihan supervireessä ja toimi lähes ajatuksen voimalla. Olin niin onnellinen tämän pienen ponin selässä, sillä olemme sen omistajan kanssa olleet siitä varsin huolissamme, että tuleeko se enää koskaan kuntoon sen kokeman vääränlaisen kengityksen ja siitä seuranneiden vaivojen jälkeen. Mutta nyt näyttäisi vihdoin todella hyvältä ja jopa ehkä siltä, että tulevalla kaudella voisi tämänkin ponin kanssa päästä taas starttaamaan! Tehtiin Esmeraldan kanssa siirtymisiä, vastalaukkaa ja harjoiteltiin vähän myös laukanvaihtoja, jotka nyt onnistuivatkin niin kuin niiden kuuluu eikä pieninä köpöinä, mitä ne on pitkän aikaa olleet! Kuntoutus ja treeni jatkuu siis! Ratsastin samalla kertaa myös pienen Formula-ponin, joka on kyllä mainio tapaus. Se on pieni, mutta erittäin laadukas poni, jolla on paljon ponnua hyppäämiseen sekä todella joustavat askellajit. Formula ei ole aina se ihan simppelein ratsu, mutta tällä kertaa sekin toimi äärimmäisen hyvin ja kuuliaisesti. Ehkä se johtui vaan mun superhyväntuulisuudesta Esmeraldan ratsastamisen jäljiltä... :)

Tokaj on myös ollut mulla liikutettavana pakkasista johtuen ja se on ollut jotenkin ihan todella mukavassa vireessä. Tiistaina ja keskiviikkona juoksutin sen pitkästä aikaa pessoalla. Juoksuttelin sitä useita kertoja silloin kun se oli meillä kotona asustelemassa, sillä mun mielestäni juoksuttaminen on varsin toimiva työskentelymuoto Tokajille, mutta nyt sen asustellessa taas Tuomarinkylässä, on juoksuttelut jääneet. Oli hyvä nähdä taas hevonen liikkeessä, sillä siitä näki hyvin ne ongelmakohdat, mistä Nipsu on valmennuksissa huomauttanut. Esimerkiksi sen muoto, joka on aina samanlainen ellei sitä ratsasta erikseen erilaiseksi, venyttele ja vanuttele. Nyt juoksutuksessa sainkin kivasti kaulan pitkäksi ja auki, mitä olen myös ratsain kovasti yrittänyt. Toisena on Tokajin siirtymiset laukasta raviin. Se ei tahtoisi millään venyä takajaloistaan kropan alle isoon raviin, joten se hivuttautuu raviin laukasta huonon pienen laukan kautta. Tätä on nyt yritetty työstää niin, että hevonen tulisi aina isosta laukasta isoon raviin ilman sitä sipsutusta ja säästelyä. Helpommin sanottu kuin tehty! Mutta oli tosiaan varsin opettavaista nähdä hevosen tekevän näin myös juoksuttaessa eikä suinkaan vain pilotti kyydissään. Torstaina ja perjantaina oli sitten ratsastuksen vuoro. Torstaina tehtiin ihan peruslaukkatyöskentelyä, paljon vastalaukkaa ja Nipsun ohjeiden mukaan vaihtoja pituushalkaisijalla. Pituushalkaisijalla tuli siis saada aina hevonen suoraksi ennen seuraavaa vaihtoa, vaihtaa ei saanut ennen kuin hevonen oli suora. Välillä saatiin vaihto, 2 askelta, vaihto ja välillä taas kesti koko pituushalkaisijan suoristaa ratsu. Lopuksi kuitenkin kiva sarja joka neljännellä ja suoralla hevosella. Se oli ehkä vahinko..? Perjantaina jatkettiin laukkatyöskentelyllä, aloitettiin siirtymisillä lauan sisällä, keskilaukkaan ja takaisin, keskilaukkaan ja takaisin. Tokaj oli yllättävän hyvin pohkeen edessä ja reagoi hyvin jalkaan. Lähdin työstämään kokoamisia ja työskentelypiruetteja, jotka onnistuivatkin varsin hyvin. Jopa vasemmalle saatiin ihan hyviä askeleita aikaiseksi, jiiiihaa! Sitten taas siirryttiin vaihtojen pariin. Ensin pituushalkaisijalla suoraksi ja teräväksi, kun se sujui, tehtiin muutamia sarjoja lävistäjällä. Jos ratsu ei ollut kuulolla, pysähdys ja peruutus ja uusi yritys. Lopulta onnistuin saamaan 7 vaihtoa joka toisella ja olin superonnellinen! Ehkä mä vielä joskus opin tekemään ne pirun sarjatkin... :) Mun vaan pitää olla niin pirun päättäväinen, että saan ponin kuulolle ja tekemään, mitä pyydän eikä ihan kaikkea muuta. Ja sit vielä kun sais tän saman fiiliksen kanget päässä... Hohhoijaa! :)

Vielä kun tähän lisätään parin oppilaan hevosten ratsastus, toisen kaksi kertaa ja toisen kerran ja Akun ridailut, niin kyllä on taas tullut ratsastettua ihan riittämiin... Toiset vähentää ratsastusta pakkasten aikaan ja mulla taas näyttää duunit vaan lisääntyvän silloin. Mutta yhdenkään hevosen kanssa ei kyllä tullut kylmä, pakkasista huolimatta! Hyvin oli siis tullut ainakin varustauduttua säiden armoille... :)

Ensi viikolla vihdoin pitkästä aikaa taas valmentautumaan. Ensin lauantaiaamuna Vihtiin kouluratsastusluennolle ja demoon ja sitten illalla Andreas Hessen oppiin. Herra Hessen opit jatkuu vielä sunnuntainakin, silloin kahden ratsun voimin!

maanantai 20. tammikuuta 2014

Hassu kuva...


Aina kuvaajalla ei ole ihan helppoa!

perjantai 17. tammikuuta 2014

Yrittäjäksi

Bloggausta aloitellessani vuonna 2009 olin aivan tavallinen ratsastuksen harrastaja. Olin vasta vuotta aiemmin, keväällä 2008, ostanut ensimmäisen oman hevoseni, Murden, ja keväällä 2009 toisen, Noel Nuudelmanin. Kummallakin näistä ensimmäisistä hevosistani oli samat kasvattajat, joiden kautta pääsin ratsastamaan useampia hevosia ja kehittymään sekä ratsastajana että hevosten käsittelijänä.

Olen aina ollut erittäin motivoitunut kehittymään ratsastajana ja kun sain vähitellen ratsastaa useampia hevosia, aloin myös nostaa jatkuvasti omia tavoitteitani. Matkalla kohti tavoitteitani on viimeisien vuosien aikana löytynyt ihana valikoima ratsuja, joiden omistajia haluan kiittää luottamuksesta taitoihini. Olen päässyt valmentautumaan ja kilpailemaan sekä ennen kaikkea ratsastamaan todella paljon ja mikä parasta, hyvin erilaisilla hevosilla ja poneilla. Tämä kaikki on mahdollistanut kehitykseni ratsastajana.

Nyt on se aika, että olen päättänyt jakaa osaamistani ja perustaa ratsutus- ja valmennuspalveluita tarjoavan yrityksen. Kysyntää on ollut tälle jo pidemmän aikaa, mutta juuri nyt vuoden vaihtuessa uudeksi tuntui sopivalta hetkeltä ryhtyä sanoista tekoihin tässäkin asiassa.

Vielä en ole saanut yritykselle virallisia nettisivuja avattua, mutta toiminnallani on kuitenkin jo sivu Facebookissa: https://www.facebook.com/mrdressage. Teille blogin lukijoille siellä onkin paljon tuttuja kuvia ja infoa, mutta tervetuloa silti tutustumaan tähänkin sivuuni! Ja jos joku on kiinnostunut yhteistyöstä, niin ottakaa toki rohkeasti yhteyttä!

Blogin yritän säilyttää ennallaan omana henkilökohtaisena ajatuksenvirtanani. Tämä on niin hyvä tapa pitää kirjaa, missä mennään, mitä on tehty ja mitä on mietitty. Näihin teksteihin, kuviin ja tunnelmiin on hyvä palata jälkeenpäin ja seurata sekä omaa että ratsujen kehitystä.

Haluan bloginikin kautta kiittää niitä henkilöitä, jotka ovat mahdollistaneet kehitykseni ja sitä kautta myös tämän perustamani yrityksen tulevan toiminnan. Näistä erityismaininnan saavat kaikkien omien hevosteni kasvattajat Katja Andreev, Laura Vatanen, Silja Vihavainen, Sandra Aaltonen sekä Salma Aaltonen sekä superratsujeni omistajat Leena Vähä-Erkkilä, Viivu Padden, Maarit Luukkainen-Soilu, Janine Tiljander, Kirsi Rannasmaa, Maija Karhusaari ja Soila Lehmusvaara. Ilman teitä ja teidän luottamustanne en olisi nyt tässä tilanteessa! Suuren kiitoksen kehityksestäni ansaitsee myös ihana parempi puoliskoni, hovikuvaajakuljettajani Pekka Pietikäinen, oma unelmani on tainnut kehittyä yhteiseksi unelmaksi viimeisten vuosien aikana! :)


keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Lumisia poneja tai ainaki maisemia!

Vastalaukkaa pusketaan menemään...
Näin me väistetään!
Lentävä Kerma
Uus kypärä!!!!
Kerranki ei oo ihan nokka ryntäissä...
Harpotaan toiseenki suuntaan, vaik toi pilotti kaatuukin tonne vastavirtaan...
Tää on se semmonen päätön ratsastaja..?
Kokoo koko kobi?

tiistai 14. tammikuuta 2014

Esteitä!

Noniin, nyt siis itse asiaan.

Jo pitkään olen pohtinut ja ääneen puhunutkin, että jos herra Moniponi meidän pihaan jää asustelemaan, opettelen sillä hyppäämään. Poni on niin luotettava kaikissa hommissa, ettei mua sen kanssa oikeastaan koskaan ole pelottanut, joten olen ajatellut, että jos jollain joskus hyppään, sen täytyy olla juurikin Ponde. Tätä olin puhellut usein sekä Heidille että Annillekin ja kumpikin on todistanut mulle Ponden olevan varsin viisas esteponi. :)

Nyt sitten oli aika ryhtyä sanoista tekoihin. Viime tiistaina tein itsekseni puomitreenin kotipihassa sekä Pondella että Purdella. Mulla oli ihan vaan ravipuomeja hieman korotettuna maasta, joita tulin suoralla. Se oli niin kivaa, että innostuin siitä sitten miettimään tätä mun tulevaa esteuraani. Ja kun en oikein mitään kouluvalmennuksiakaan ollut bongannut mistään tammikuulle, päädyin kyselemään, josko Kari Nevalan valmennuksessa Tuomarinkylässä olisi viikonloppuna tilaa... Ja kuinka ollakaan, tilaa oli, joten ilmoittauduin mukaan.

Viikko meni sitten vähän kauhun ja pelon sekaisissa tunteissa. Torstaina päädyin rakentamaan pikkuriikkisen esteen kotipihaan ja ylitin sen muutamia kertoja kummastakin suunnasta Ponden kanssa. Totesin, että ei kai tässä hitsejäkään, kyllä mä ehkä selviän esteistä... :)

Lauantai vihdoin sitten koitti ja oli aika lastata poni koppiin ja ottaa suunta kohti Tuomarinkylää.

Maneesiin päästyäni löysin edestäni kammottavan näköisiä tehtäviä. Sinne oli rakennettu kolmen esteen linjoja kaksin kappalein. Toinen oli kolmen pystyn linja lävistäjällä yhden laukka-askeleen väleillä höystettynä maapuomeilla joka välissä. Toinen taas oli kolmen okserin linja pitkällä sivulla kahden laukan väleillä sekä välipuomeilla.

Verryttely sujui mukavissa merkeissä, mikäs siinä hyvällä pohjalla ravaillessa ja laukkaillessa. Kivaahan se oli!




Sitten oli aika hypätä. Hui! Ensin pelkkää pystylinjaa ja sitten kummatkin linjat. Mä olin aika hukassa alkuunsa ja jäin linjojen loppuvaiheessa vähän liikaa tukeutumaan suuhun sen sijaan, että olisin osannut tukea käteni kaulaan. Muutoinkin kolme estettä peräkkäin tuntui näin aloittelijan makuun hieman haastavalta, sillä viimeistään sillä kolmannella esteellä oli jo sellainen olo, ettei päässyt ihan toivotusti hyppyyn mukaan ihan vaan johtuen rutiinin puutteesta.




Kun sitten piti yhdistää kummatkin linjat niin että tultiin ensin okserit ja siitä sitten pystyille, jouduin hieman vaikeuksiin. :) Okserilinjan jälkeen olin vielä jossain esteiden ylitys-huumassa ja ajauduin oviseinää kohden uhkaavasti. Ponde korjasi itsensä pois seinältä, mä takaisin seinälle ja Ponde uudelleen pois seinältä sillä seurauksella, et mä jäin oikealle seinälle ja Ponde jatkoi kuin jatkoikin oikealle pois seinältä. Kun mä jäin matkasta, Ponde jäikin sitten kiltisti odottelemaan ja tsekkaamaan, et mihin mä oikein katosin. Kiltti poni! 

Sain kuitenkin linjat suoritettua mallikkaasti ja vielä yhdistettyäkin ne niin, että pysyin kyydissä koko matkan ajan! Jes, eka päivä pulkassa ja edelleen hyvä mieli. Esteilyhän oli oikeastaan aika hauskaa! 




Sunnuntaina oli sitten vuorossa isompi halli ja siellä vähän ratahommia. Edellisen päivän jäljiltä olin hyvillä mielin, sillä tällä kertaa olisi maksimissaan kaksi estettä peräkkäin ja muutoin vain yksittäisiä esteitä. Paljon helpompi pysyä kyydissä siis! :)

Verkassa oli jälleen vaan kiva antaa mennä... Toki ravissa piti vähän malttaakin, mutta laukassa saatiin vähän edetä isossa hallissa pitkillä suorilla. Ponde tykkäsi! Ja kyllä mäkin tykkäsin! :)






Sitten muutama verkkahyppy ja eikun rataharjoitukseen. Rata oli aika lyhyt ja simppeli, sopiva alkukauden harjoitteluun. Sain ratsastaa radan läpi kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla mentiin aika haipakkaa, vähän turhan lujaa siis ja toisella kerralla sitten aika hyvin. Lukuun ottamatta mun väärän radan ratsastusta siis, sillä hyppäsin ykkösesteen väärästä suunnasta, ohops! Ai miten niin rutinoitumaton esteradan opettelija..? Ponde vei mua kiltisti yli esteiden ja niiden välissäkin, se on vaan niin supersimppeli pieni poni, tekee just mitä pyydetään ja välillä vähän jopa enemmänkin. :) Mä itse huomasin vaappuvani välillä vasemmalle ja jouduin sit hieman korjailemaan tilanteita, et päästiin taas keskelle esteitä, mut onneks sekään ei häirinnyt Ponden menoa. Tässä vielä muutama kuva matkan varrelta katsottavaksi, vaikka videon olisittekin jo nähnyt...




Oli kyllä kivaa ja opin taas paljon uutta itsestäni, ponistani ja myös ratsastamisesta! Nyt himottaa jo päästä hyppäämään uudelleen, aika hämmentävää... :) Saas nähdä, vaihtuuko helmikuun alun suunniteltu koulurataharjoitus sittenkin Karin seuraavaan kurssiiin. Ehtiihän niitä koulurataharjoituksia taas ratsastaa koko kesän..?

Ponde on kyllä niin kiva esteponi. Siitä täytyy kiittää Heidiä, joka on maltillisesti, mutta säntillisesti vienyt sitä eteenpäin kohti ponille asetettuja tavoitteita! Ponille on kertynyt sellainen itsevarmuus tämän reilun vuoden aikana, että se kantaa tällaisen munkinkaltaisen tumpelon yli esteiden mukisematta alkuunkaan!




Viikonlopun jäljiltä oli sekä tyytyväinen poni että ratsastaja. Välillä tekee vaan niin hyvää tulla pois mukavuusalueelta ja haastaa itsensä sellaisiin tekoihin, joihin ei normisti ryhdy. Hyvä mieli on taattu kun on uskaltanut ylittää itsensä!

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Yllätys itsellenikin!

Hihi, kävin viikonloppuna estevalmennuksessa Ponden kanssa ja laitetaanpa nyt videot tännekin näytille. :)

Kirjoitan enemmän viikonlopun tehtävistä ja fiiliksistä jossain lähitulevaisuudessa, mutta ajattelin nyt laittaa nää videot tänne ihmeteltäväksi samoin tein.

En itsekään vielä ihan usko, että mä oikeesti kävin estevalmennuksessa ja selvisin siitä vielä kohtuukunnialla ja vain yhdellä putoamisella... ;) Edellinen estetunti, jolla olen käynyt oli kuitenkin joskus keväällä 2007 Englannin maalla!

Ponde on kyllä ihan superponi!



keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Kuolaimista ja vaikutuksista



Tutkailin internetin saloja kuolaimista ja niiden vaikutuksista, sillä useampi henkilö on pyytänyt mua avaamaan Andreas Hessen mietteitä kolmipaloista ja nivelkuolaimista. On joskus ihan hyvä lueskella paljon jostain tietystä aiheesta mitä erilaisimmista lähteistä ja pohdiskella niitä sitten sen pohjalta, mitä itse on oppinut omilta valmentajiltaan ja itseään viisammilta hevosihmisiltä!

Nyt tutkailin tätä kuolainasiaa sillä ajatuksella, että voin kirjoittaa siitä tänne selkeän ja yksioikoisen tekstin. :) Mutta eihän siinä tietenkään niin käynyt...

Uskon itse siihen, että jokainen ratsukko on uniikki ja siten saattaa tarvita juuri tietynlaisen linkin eli tässä tapauksessa kuolaimen välilleen. Se, miten hevonen reagoi ratsastajaansa kuolaimen kautta, riippuu täysin siitä, mitä ja miten ratsastaja sen kuolaimen kautta hevoselta pyytää.

Tuossa ylläolevassa videossa on paljon hyvää pohdittavaa, mutta mun mielestä siitä jäi se kaikkein tärkein kertomatta eli mikä sitten olisi hyvä ratkaisu. Itse asiaa pohtien pidän kaikkein tärkeimpänä sitä, mitä siellä satulassa tapahtuu ja mitä ne ratsastajan kädet puuhastelee ja kuinka paljon ne laittavat sinne suuhun sitä vetoa ja painetta ja kuinka hyvin ne kädet on ratsastajan hallussa... Eli loppupeleissä kuolain ei ehkä olekaan juuri koskaan se ongelma vaan se tuntuma kokonaisuudessaan!

MUTTA se tuntuma muodostuukin siitä kädestä, hevosen suusta, kuolaimesta ja niiden kaikkien yhteispelistä ja toki myös ratsastajan istunnasta ja muiden apujen käytöstä. :) Eli en usko olevan yhtä oikeaa kuolainta hevoselle tai ratsastajalle vaan pitää löytää se sopiva kuolain kyseiselle ratsukolle!

Tässä tällaista alkupohdintaa, palaan vielä siihen nivel- ja kolmipalakuolain vastakkainasetteluun ja herra Hessen pohdintoihin kunhan saan kuvamateriaalia aikaiseksi. Tuossa videossa sivuttiin samaa aihealuetta, mutta keskityttiin kuitenkin enemmälti nivelkuolaimen huonoihin puoliin.

tiistai 7. tammikuuta 2014

Suosikkikuvia vuosien varrelta!


Hovikuvaajallahan on tänä keväänä hevos- ja ratsastusaiheinen valokuvanäyttely tuloillaan ja sitä varten täytyy ruveta vähän katsastamaan kuvia ja miettimään, mitä sinne laitetaan esille... Aikani kuluksi keräilin omia suosikkiotoksiani blogissa julkaistuista kuvista ja jos haluatte, niin kommentoikaa vaikka suosikkejanne näistä tai yhtälailla muista aiemmin esiintyneistä kuvista. Kommenttejen perusteella voidaan valikoida osa kuvista valokuvanäyttelyyn näytille!

Vuosien saatossa on tullut huomattua, että ihmiset pitävät hyvin erilaisista kuvista eli rohkeasti vaan kertomaan, jos joku kuva on ollut teidän mielestä jotenkin spesiaali tai mieleenjäävä. Blogissa on toki ollut muidenkin ottamia kuvia näytillä aika ajoin ja nehän eivät nyt sitten tähän kommentoinnin piirin kuulu. Ainakin lähes kaikissa hovikuvaajan ottamissa uusimmissa kuvissa on tuo kuvaajan vesileima, josta kuvat on tunnistettavissa. Saadaan sitten esille muitakin kuin vain juuri mun silmääni miellyttäviä.. :)
     
Syksyn värit ja tiikerinkirjavia jalkojaan ojenteleva poni!
Ihanat ilmeet!
Aurinko tuo mielettömän kiillon hevoseen...
Ylväs ilme pienellä ponilla!
Tukka hyvin, kaikki hyvin!
Tän kuvan tunnelma on vaan jotenkin lähes käsin kosketeltavissa!
Kyllä voi hevosella olla huolestunut ilme...
Tässä on vaan värit ja asettelu jotenki ihan superkivasti!
Keväisessä auringossa karva kiiltää jälleen ja värit korostuu. Myös varjot toimivat tässä kuvassa ihan superhyvin mun makuuni...
Kesän riemua, tässä kuvassa on myös kiva valon ja varjon leikki.
Tää vaan toimii. Ehkä se on toi läsi..? :)
Aurinko, huuru ja rekiretki. Puhumattakaan noista hatuista!
Tässä kuvassa mä tykkään väreistä ja fiiliksestä, kaikki vaan toimii, kukat, tiimikuvaaja, ponin ilme, lippu taustalla jne..
Läsi ja tukka!
Lumi ja aurinko on vaan mieletön yhdistelmä kuvassa!
Kevätaurinko se on tässäkin, mikä jyllää, vaikka sisällä ollaankin...
Ja taas, lumi ja aurnko. Ja toki ponikin on varsin kuvauksellinen! :)
Tässä on taas värit kohdillaan niin hienosti, ettei mitään rajaa...
Varsojen leikkiä on ihana katsella kuvista!
Tässä on taas värien ja valon sopusointua parhaimmillaan...
Nää tukkakuvat välillä on vaan niin hienoja!
Joskus ihan tämmönen poseerauskuvakin. :) Näitä meillä ei ole liialti tyrkyllä, mä oon huono poseeraamaan...
Tässä taas musta ja valkoinen ovat kivasti vastakkain höystettynä vihreydellä!
Tässä kuvassa on se erityistä, että katsomalla sitä voi tuntea, miltä toi kyseinen askel tuntui selkään. Jännä kuva!
Kuvaaja on kerrankin ollut hereillä oikeaan aikaan! :)
Tuo katse!
Kesä!
Oranssi ja sininen!
Fiilis.
Tiimi työssään
Kaikki on kohdillaan paitsi tausta! :)
Upeus!
Toinen tiimi