Sinnehän sitä sitten laiteltiin parin kuukauden ajan ja ihan kunnialla suoriuduttiinkin Harjun reissusta. Vilppu teki kaikki pyydetyt asiat varsin mallikkaasti karsinnassa, vaikka valmistautuminen jäikin aika olemattomaksi kaiken maailman kengän irrottamisineen ja kaviopaiseineen.
Ratsastukset Vilpun kanssa sujuivat Harjun karsinnan jälkeen aina juhannukseen asti varsin positiivisissa merkeissä ja nousujohteisesti. Vilppu pyöristyi, vahvistui ja voimistui, ennen kaikkea sillä alkoi olla varsin mukava ratsastaa.
Juhannuksen jälkeen Vilppu lomaili, jonka jälkeen oli tarkoitus jatkaa treenejä. Loman jälkeen Vilpulla kuitenkin alkoi varsinainen ongelmien kierre. Vilppu on varsinainen prinsessa ja jos joku asia ei sitä miellytä, se kertoo sen myös. Vilpun satula oli laidunloman kasvun jälkeen aavistuksen sille epäsopiva, ei niin, että se olisi siitä kipeytynyt, mutta niin, että se ärsytti sitä ja sehän me ratsastajat saatiin kyllä huomata. Vilppu juoksi päin seiniä ärsyynnyksessään ja oli hyvin haluton töihin. Nooh, se huomattiin ja ongelma ratkaistiin. Sen jälkeen Vilppua alkoi vaivaamaan mitä ilmeisimmin hampaat. Vilpulla oli ollut pieniä piikkejä, jotka toisia hevosia tuskin edes haittaisi, mutta Vilpun herkkä sielu ei sellaista kestänyt... ;) Ja tähän samaan syssyyn Vilppu myös vielä kasvoi ja selkeästi sen ollessa kesken kasvuvaiheissaan, se on ollut erittäin hukassa kroppansa kanssa...
Koko talvi meni siis erinäisiä ongelmia ratkaistessa ja Vilppua tunnustellessa. Onneksi oli paljon lunta ja hangessa kulkeminen oli Vilpun mieleen, joten peruskuntoa on kuitenkin pystytty koko ajan ylläpitämään, vaikka varsinainen oikea ratsutyöskentely onkin ajoittain ollut mahdotonta.
Nyt kuitenkin kevään koitteessa Vilppu on taas hyvässä vireessä. Se on levinnyt viime vuodesta ihan huimasti ja ehkä korkeuskasvuakin on vielä ollut ilmassa. Vuosi sitten keväällä sen etujalkojen väliin mahtui juuri ja juuri nyrkki, nyt mahtuu reilusti ainakin kaksi nyrkkiä. Vilppu on siis kehittynyt kropaltaan huimasti. Se onkin varsin raamikas suomenhevostamma näinä päivinä!!!
Viimeisen kuukauden ajan olemme päässeet ratsastuksessa eteenpäin. Olemme päässeet vihdoin työstämään laukkaa, laukannostoja, vähän käyntiväistöjä ja kaikenlaista muuta pientä hauskaa ilman, että Vilppu turhautuu, kun on sille liian vaikeaa. Tämä on ollut ihan mieletöntä. Kaikkien vaikeuksien jälkeen tuntuu ihan suunnattomalta voitolta se, että voi mennä kaikkia askellajeja ja vaihdella omaan tahtiin niiden välillä. Vieläkään ei ratsastus Vilpulla ole suinkaan helppoa, mutta se on paranemaan päin ja hevonen tuntuu vihdoin olevan sinut kroppansa kanssa. Tässä hieman fiiliksiä alkukuun treeneistä:
Ehkä jonain päivänä Vilpustakin tulee vielä ihkaoikea ratsu!! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti