lauantai 27. huhtikuuta 2013

Haaveesta tuli totta.

Joskus muutama vuosi sitten kun ryhdyin ratsastamaan enemmän tosissani ja päädyin laittamaan kaiken aikani ja kaikki varani kiinni tähän harrastukseen, haaveilin siitä, että jonain päivänä voisin laitella poneja "ammattimaisesti". Silloin ajatus tuntui vielä kuitenkin aika kaukaiselta ja jopa lähes mahdottomalta. 

Ensimmäinen sysäys kohti poniratsastusta oli oppilaani ponit Grace VA ja Pin Rock's Esmeralda. Vaikken Grace-ponilla koskaan edes ratsastanut, oli sillä suuri merkitys poniratsastajan uralleni sekä omana itsenään sekä toki ensimmäisen oman ponini Zorron äitinä.  Pin Rock's Esmeralda tuli oppilaalleeni läes ratsastamattomana 5-vuotiaana, jonka olen onnistunut itse kouluttamaan hyvälle Va B-tasolle. Nämä ponit saivat minut ihastumaan welshien tapaan liikkua ja niiden ystävälliseen luonteeseen.

Pin Rock's Esmeralda, kantakirjaus 2010



Seuraavana talvena sain ratsastettavakseni myös Idän Ratsun omistaman suomenpienhevosorin A.T. Jesperin, jonka kanssa opin todella paljon. Tämän herrasmiesorin kanssa kilpailtiin joitakin kertoja aluetasolla ja sen kanssa koin monia todella hienoja hetkiä. "Jöpön" kanssa osallistuimme myös suomenpienhevosten koulumestaruuskilpailuun, joka oli kilpailureissuna ihan mieletön kokemus; ihania toisiaan kannustavia ihmisiä ja lämminhenkinen tunnelma. Silloisille osallistujille vieläkin kiitokset näistä muistoista!

A.T. Jesperi, aluekoulukilpailut 2011
 A.T. Jesperin myötä löytyi myös naapurista elämäni poniratsastajana lopullisesti mullistanut Sami eli S.W. Summer's Dream Prince. Tarkoituksena oli opettaa Samille ratsun hommia ja näyttää se 5-vuotiaana laatuponikilpailussa. Loppu on historiaa. Vaikka tämä poni hurmasikin minut ensimmäisestä ratsastuskerrasta lähtien hienoilla liikkeillään ja hyvällä ratsastetavuudellaan, en ehkä niillä kerroilla olisi uskonut sen ponin olevan ratsuni ensimmäisen kansallisen kilpailun voittaessani..! :)

Samin debyytti keväällä 2011 seurakilpailuissa Kumpumäellä
Samin myötä vimma myös omaan poniin yltyi. Oma hieno poni voisi olla sellainen työnäyte omasta osaamisesta, jota ei voisi oikein muutoin saada tehtyä. Kun minulle sitten tarjoutui mahdollisuus saada omistukseeni 2-vuotiaaksi kääntynyt Zorro eli Moniponi, en voinut kieltäytyä. Olosuhteet olivat otolliset ponin hankintaan ja niin minulla oli ihanien ratsastettavien ponien lisäksi myös ihan ikioma poni. Salainen haave oli jo silloin pitää Zorro orina ja katsoa, mihin sen rahkeet riittävät... Haaveenani kun oli myös valmistella poni oripäiville.

Zorro kesälaitumella 2011
Samana kesänä pääsin poneilun makuun enemmältikin. Samin kanssa ensimmäiset kansalliset, Vermon poninäyttely ja laatuponikilpailu olivat kaikki ihan mielettömiä kokemuksia. Ennen kisakautta luulin menestyväni mahdollisesti hevosilla, mutta löysinkin itseni menestymässä nimenomaan ponigeimeissä kun yhdelläkään hevosella en päässyt edes starttaamaan..! :)

Moniponin ekat rusetit ja pokaalit, Vermo 2011
Pitkin kesää Samin kanssa oli koluttu kilpailuissa ja ymmärretty ponin laatu muidenkin silmissä kuin vain omissa. :) Laatuponikilpailun menestys tuli silti yllätyksenä ja vaikutti paljon itseluottamuukseni, sillä vihdoin tuntui oikeasti siltä kuin olisin todella tehnyt jotain oikein laitellessani tämän ponin sisäänratsastetusta raakileesta hienoksi ratsun aluksi. Tämän jälkeen vielä ensimmäinen voitto aluetasolla Samin kanssa tuli hyvään saumaan ja haaveeni alkoi pikkuhiljaa näyttää enemmän mahdolliselta ja aloin uskomaan, että minusta on tähän hommaan!

Laatuponikilpailun Askellaji Champion 2011
Ponien kanssa parasta on se, että kaikki on mahdollista. Niiden kanssa voi mennä mihin vain ja tehdä melkein mitä vaan mieleen tulee. Voi hurruutella miljoonaa lumihangessa, ajella reellä, käydä öisellä maastokävelyllä ilman satulaa, kilpailla kansallisissa kilpailuissa kaikkia puoliverisiä vastaan ja treenata täysillä! Ne ovat vaan niin ihania ja niiden kanssa mikään ei tunnu niin vakavalta kuin puoliveristen ratsujen... Toki sekin on omasta asenteesta kiinni enemmän kuin mistään muusta, mutta totuus kuitenkin on, että ponit ovat jalostettu tähän kaikkeen kun taas puoliveriratsut ovat jalostettu hieman toisenlaista käyttötarkoitusta hakien... 

Sami hankitreenissä tammikuussa 2012
Kerma ohjasajossa helmikuussa 2012
Jöpön kanssa tsillaillaan kesällä 2011
Pieni Kerma-poni tuli ponielämääni tammikuussa 2012. Se oli ensimmäinen pikkuponiratsuni, sitä on seurannut myös Pin Rock's Hustle and Bustle, jota on myös työstänyt aina tarvittaessa. Kerma-poni on hurmaava pieni poni, joka on ollut kohtuullisen haasteellinen laiteltava, muttei silti missään vaiheessa mahdottomalta projektilta tuntuva. Tosin olen useasti todennut, että jos Kerma olisi yhtä tuhma ja yhtä nopea, mutta ison hevosen kokoinen, olisi multa jäänyt ehkä ratsastukset jonkun kerran suorittamatta... ;)

Kerma-poni keväällä 2012
Kesä 2012 oli enemmän kuin olisin koskaan voinut kuvitella ja toivoa. Kansallisia sijoituksia ja voitto ponilla puoliveristen keskellä oli jotain, mikä oli itsellekin hieman vaikeaa käsittää. Olinhan mä tiennyt, että poni on hieno, mutta että me yhdessä olisimme niinkin taitavia.. Kvaalautuminen 6-vuotiscupin finaaliin oli ollut sellainen kaukainen haave ja yhtäkkiä se olikin totisinta totta. Nooh, epäonni astui siinä vaiheessa kuvioihin ja finaaliin ei koskaan päästy, mutta hienoahan se oli sekin, että sinne oltiin ylipäätään oltu menossa. Hienoa oli myös se, että ihmiset alkoivat selkeästi uskomaan siihen, että ponista on aikuisenkin ratsuksi ja että ponillakin voi pärjätä jopa kansallisella tasolla!


 Kesän 2012 aikana myös omasta Zorro-ponistani alkoi kuoriutumaan hieno ratsun alku. Ratsastin sillä kesän aikana muutaman kerran ja sillä ratsastamisesta sai kyllä todellisia wau-fiiliksiä ja aloin pohtimaan ihan toden teolla sen valmistelemista oripäiville. Keväällä se oli myös lunastanut paikkansa Kyvyt esiin-finaaliin syksylle, mutta silloin kaviopaise oli riesana eikä hyppääminen maistunut. Onneksi se oli kuitenkin vain ohimenevää...

Zorro SA kotitreeneissä kesällä 2012
Kesällä 2012 pääsin vihdoin näyttämään myös Pin Rock's Esmeraldaa kouluradoille. Olin tehnyt sen kanssa töitä 4 vuotta ja nyt ensimmäisen kerran päästiin radoille näyttämään yhteistä osaamista. Saatiin suoritettua 2 starttia aluetasolla, joista toinen päättyi sijoitukseen ja toinen voittoon. Ei ollenkaan hullummin siis tältäkään ponilta!!!  Nämä startit suoritettiin he a-tasolla ja kauden 2013 tavoitteena on vihdoin päästä debytoimaan myös va b-tasolla, sillä sen ei pitäisi olla meille mikään ongelma, jos tähdet vaan pysyvät suotuisina...

Pin Rock's Esmeralda, ensimmäiset aluekilpailut ja voitto!



Talven 2012-2013 aikana haaveeni alkoi toden teolla käydä toteen. Samin kasvattajilta löytyi kesän ja talven aikana laiteltavia poneja ja sitä kautta olen päässyt upeiden ponien kyytiin kokeilemaan yhtä jos toista upeaa ponia! Samin ja Eemelin perhe on tullut käytyä läpi. Samin isukki tosin on jossain kaukana Brittein saarilla, mutta äiti ja veli on tyypattu sekä veljen eli Eemelin isi.

Samin äiti, Malog Elan, KTK I
Eemelin isi, Carneddau Deryn Du
Eemeli, Samin veli
Talven aikana keskittyminen suuntautui pääasiassa Moniponin oripäiville valmistautumiseen. Siihen kului suunnattomasti aikaa, rahaa ja energiaa. Homman mennessä puihin, olin aivan loppu, tuntui, ettei koko hevoshomma oikein kiinnostanut eikä ollut intoa ruveta valmistautumaan kilpailukauteen, kun taustalla oli vain paljon pettymyksiä. Mitä turhaa treenata, kun ei koskaan pääse näyttämään työnsä tulosta... Onneksi kuitenkin lepo ja poniterapia alkavat pikkuhiljaa taas tehoamaan ja alan pikkuhiljaa innostua alkavasta kisakaudesta, vaikka suurimmat tavoitteet onkin asetettu kilpailukauteen 2014... :)



Poniterapiaa Samin tyyliin
Kermakin on kehittynyt!
 Oripäivien jälkeisen tauon jälkeen Moniponikin on jälleen aivan iskussa ja oma ihana terapiaratsuni. On hämmentävää, että tämä 4-vuotiaaksi kääntyvä pieni poniori toimii meillä muiden hevosten maasto-opena ja sen voi viedä minne vaan eikä tarvitse pelätä, että sen kanssa ei pärjäisi. Se on niin mieletön yksilö, että tällaisia ei osu kohdalle kovinkaan usein. Toivotaan, että se pysyy samanlaisena ja että pääsisimme ensi vuonna näyttämään sen oripäivillä paremmalla onnella!

Harrastelua Moniponilla keväällä 2013
 Viimeisen parin viikon aikana olen saanut blogini kautta yhteydenottoja työstettävistä poneista ja nämä kyselyt saivatkin minut huomaamaan, että nyt alan tosiaan olla siinä, mistä pari vuotta sitten uskalsin vain haaveilla. Sinnikäs työ on tuottanut tulosta ja minusta onkin tullut ihkaoikea vakavastiotettava poniratsastaja! ;) Palkittiinhan minut viime vuonna seurani vuoden poniratsastajanakin.. :) Toinen asia, joka on laittanut minut miettimään tätä, on Samin ehdokkuus SRL:n palkintogaalan palkintokategoriassa "Tulevaisuuden hevonen". Hieno saavutus, että tällaisen harrastelijan laittelema poni on päässyt sellaiseen titteliin edes ehdolle. En toki itse ole ponia kokonaan tehnyt eikä se suinkaan omien saavutuksieni takia siellä ollut ehdolla, mutta olen moiseen saanut olla osallisena, upeaa sekin! Kaksi muuta ehdokasta olivat rautaisten ammattilaisten kouluratsuja, Stella Hagelstamin ratsuttama Sandoz Sil sekä Kyra Kyrklundilla reenissä oleva Constantinos. Kovassa seurassa kilpailtiin siis...

Onko tässä tulevaisuuden ponikilparatsu?
Haaveesta on siis vähitellen tulossa totta. Poneja on tulossa laiteltavaksi ja pari omaakin projektia on olemassa, oma talli on pihassa ja ihania (poni-)ihmisiä ympärillä. Vaikka kevään aikana onkin joutunut etsimään omaa motivaatiota koko puuhaan ja on ollut väsynyt ja loppu, on hyvä huomata, että haaveesta on siinä samalla kuitenkin tulossa totta ja nyt pitää ruveta nauttimaan siitä!

Parasta poniterapiaa omalla pihalla!
Ilman mitä ihanimpia tukijoukkojani en kuitenkaan koskaan olisi tässä enkä eläisi unelmaani. Parempi puoliskoni on täysin korvaamaton sekä henkisellä puolella, hevosten käsittelijänä että tutuissa rooleissaan kuvaajana ja kuljettajana. Ilman häntä olisin tuskin puoliakaan siitä, mitä nyt olen. Sari, Jöpön omistaja, oli mitä paras sponsori sekä pr-henkilö. Ilman hänen luottamustaan, en olisi koskaan päässyt Samin selkään. Leena, Samin omistaja, on mahdollistanut koko tarinamme Samin kanssa, uskonut poniinsa sekä minuun sen pilottina. Silja ja Dauso, Samin kasvattajat, ovat antaneet minulle vuoron perään mitä ihanampia poneja kokeiltavaksi ja koukuttaneet minut lopullisesti Welsh Cobeihin, jossen aiemmin vielä ollut. Viivu on ollut mitä parahin vertaistuki ja keskustelukumppani, jonka loputtomat kysymykset ovat laittaneet minutkin miettimään kaikkea tekemääni entistä syvällisemmin. Lisäksi yhtä lailla tähän tarinaani ovat vaikuttaneet lukuisat muut henkilöt, ystävät, jotka olette minulle kaikki tärkeitä. Kiitos teille kaikille!

On joskus niin kovin hassua pysähtyä miettimään jotain tällaista. En koskaan aiemmin ollut pohtinut asiaa tältä kantilta. Ei ehkä ole koskaan aiemmin ollut oikea aika tälle pohdinnalle, mutta yhtäkkiä kun tulee mieleen, mistä on lähtenyt ja mikä on tilanne nyt, muuttuu elämä hetkessä, kun huomaa elävänsä unelmaansa, tekevänsä sitä, mistä on pitkään haaveillut. Tällä ajatuksella mennään taas monta hetkeä eteenpäin. Ihan mieletöntä.

4 kommenttia:

  1. Kiitokset kommenteista sekä onnitteluista ja ihanaa, että tykkäsit tekstistä! Todella upeita poneja olen kyllä saanut ratsastettavakseni ja siitä olen varsin onnellinen. :)

    Ihan varmasti pääset, jos sinne kilparadoille vaan todella halajat! Tsemppiä treeniin ja toivottavasti viihdyt lukijana jatkossakin.

    VastaaPoista
  2. Niin hieno kirjoitus! Tätä oli ihana lukea. Mahtavia poneja olet laitellut, ja niinkuin näkee niin poneista on moneksi eikä niiden kanssa tosiaankaan tarvitse häpeillä puoliveristen joukossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Tätä kirjoitusta oli kiva kirjoittaa, kun oli niin hyvä fiilis siitä, että oli juuri tajunnut tämän kaiken. :)

      Ponit on parhaita ja seuraava haave onkin reteästi sitten kouluttaa poni gp-tasolle. Siihen saattaa mennä yhtä pitkään kuin nollasta tähän pisteeseen, mutta koska olen osoittanut itselleni haaveiden toteutumisen olevan mahdollista, uskallan lähteä sitäkin yrittämään! :)

      Poista
    2. Ja vielä, poneista todella on moneksi! Se on ihan varma se! :)

      Poista