Viikko pähkinänkuoressa

Vapaaviikon jäljiltä on taas niin paljon kerrottavaa, ettei oikein edes tiedä, mistä pitäisi aloittaa...

Maanantai

Viikonlopun Pietin tuntien ja töiden jäljiltä olin ihan hurjan väsynyt, mutta tuttuun tapaan vapaaviikolle oli sovittuna ohjelmaa todella paljon, joten laakereilleen ei kyennyt jäädä lepäilemään. Maanantaina kävin tsekkailemassa, että Toksu oli kuosissa ja hyvällä mallilla kohti viikon haasteita. Ihan ok:lta se tuntuikin ja harjoiteltiin sarjoja, jotka on meille vielä vähän vaikeita aina ajoittain. Toksu kun tykkää tehdä mitä sarjoja milloinkin. :) Mä saatan luulla pyytäväni nelosia ja Toksu tarjoaakin neljä ykköstä... Mutta ihan ok:sti saatiin nelosia ja kolmosia tehtyä kun vaan sain oman kroppani ja pääni toimimaan.

Vaihtoharjoitukset jatkuivat seuraavassakin osoitteessa ja Samin kanssa tehtiin ensin vähän avoja ja sulkuja ja siirryttiin sitten vaihtohommiin. Jälleen kerran otin lähestymistavaksi sen, että vaihtelin paljon sen välillä, miten vaihtoihin tultiin. Välillä tultiin kovaa, välillä käynnin kautta, välillä väistöstä ja välillä ihan vaan vähän niin kuin huomaamatta. Treeniin sisältyi näillä eväillä kaksi puhdasta vaihtoa, jotka tuntuivat superhyviltä ja helpoilta. Loput 35 vaihtoa olivat eri tavoin huonoja. ;) Mutta selkeästi pikkuhiljaa työ alkaa tuottamaan tulosta ja jotain tapahtuu.

Kerma-ponin ollessa hieman vireä pakkasen yllyttämänä, päätin juoksuttaa sitä ensin ja samalla katsastaa, että miltä se oikein näyttääkään. Aivan liian harvoin näen työstämiäni hevosia maasta käsin, vaikka se on todella hyödyllistä. Oli kiva nähdä, miten Kerma reagoi haasteisiinsa itsenäisesti ilman apua selästä ja minkälaisista asioista se hermostuu ja yli päätään ihan vaan, miten se liikkuu. Kivaltahan se poni näyttää ja välillä kun löytää raviin rauhallisen tahdin, se näyttää varsin hienolta. Paljon on ponin kanssa työtä vieläkin kyllä tehtävänä, siitä ei pääse mihinkään. Mutta onneksi ei ponin kanssa ole kiire mihinkään.

Tiistai

Tiistaina oli sitten riittämiin ihan perusratsastusta, Akun kanssa tehtiin muutama hieno väistö ja muutoinkin sen ravi tuntui oikein hyvältä, laukassa on vielä työtä. Pitkästä aikaa pääsin Esmeraldan selkään ja sen alkutuhmailujen jälkeen se alkoi olemaan kiva oma itsensä. Vähän joutui kyllä laittamaan ruotuun... :) Samoin kuin joutui laittamaan ruotuun pienen tuhman Formula-poninkin. Joskus pienet ponit kyllä yrittävät niin kympillä saada ylivaltaa ihmisestä, mutta onneksi tällä kertaa kummatkin siinä epäonnistuivat ja kulkivat varsin kivasti loppupeleissä. :)

Keskiviikko

Keskiviikkona oli aika suunnata ensimmäisen kerran kahteen vuoteen Murden kanssa Nipsun tunnille. Edellisen kerran taidettiin siellä käydä Murden 5-vuotiskeväänä, jonka jälkeen en ole Murden kanssa moiseen puuhaan uskaltanut vaan olen käyttänyt stunttihevosia tässä hommassa. :) Nyt Nipsun tunnit tulivat kyllä tarpeeseen ja saatiin paljon uutta työstettävää kotiharjoituksiin. Vihdoin Murdelle on löytynyt aika tasaisen ok eteenpäinpyrkimys niin, ettei siihen varsinaisesti tarvitse keskittyä läpi kaikkien harjoitusten vaan se tulee jo enemmänkin oletusarvona, mikä on kyllä suuri harppaus meidän elämässämme... Nipsu oli tyytyväinen Murden takaosan työskentelyyn, mutta korosti paljon sitä, että etuosa on saatava elastisemmaksi, taipuisammaksi ja "kumimaisemmaksi", jotta saadaan koko hevonen työskentelemään tasapainoisemmin. Murden eteenpäinpyrkimättömyys on varmasti ollut suurin syy sille, että etupää on jäänyt lähes tulkoon kokonaan jumppaamatta, kun on vaan keskittynyt ratsastamaan sitä takaa kohti tuntumaa ja edestä ei ole vielä koskaan aiemmin oikein päässyt kiinni ottamaankaan. Nyt sitten työskentelimme kootussa laukassa sekä uralla että ympyrällä. Uralla piti ratsastaa kulmat kootummin ja suorille antaa hieman sujua. Kootussa laukassa minun tuli myös antaa hevosen jäädä koottuun laukkaan rauhassa, jotta se oppii, ettei se ole väärin laukata kootusti, sillä itse rupesin liian nopeasti hätiköimään ja ratsastamaan sitä eteen, ettei se jäisi pohkeen taakse. Tämä on kaikki ihan uutta Murden kanssa ja näitä pitää ehdottomasti ruveta harjoittelemaan. Laukan jälkeen työskentelimme vasemmalle taivutusten kanssa ja etuosan elastisuuden lisäämisen kanssa. Pikkuhiljaa Murde tuli koko ajan paremmaksi, rennommaksi ja taipuisammaksi. Se tuli myös ihan supertuntumalle, pysyi kevyenä, mutta oli kuitenkin koko ajan selkeästi tuntuma ilman nojaamista tai tyhjäksi tulemista. Tunnin jälkeen oli superfiilis, sillä oli erittäin hyvä ratkaisu ottaa nyt Murde Nipsun katsottavaksi kun mulla on siihen hyvä fiilis ja uskallan ratsastaa sitä.

Keskiviikon toiselle tunnille pääsin pitkästä aikaa Samin kanssa. Keskityimme vaihtoharjoitteluun, jossa on harjoittelemista niin mulla kuin ponillakin, mutta noin 4 puhdasta vaihtoa saimme työstettyä tunnin aikana yhdessä muille nähtäväksi ja lisäksi kymmenittäin niitä vaihtoyritelmiä. Tällä kertaa paras tulos saatiin aikaan lähtemällä uralta lävistäjälinjalle väistössä, suoristamalla keskihalkaisijalle ja ajattelemalla siinä vastasulkua ja siitä vastasulusta vaihtaa kohti lyhyttä sivua. Vastasulun kautta sain takajalat oikeaan osoitteeseen ja hevosen suoraksi. Oma virheeni on taivuttaa kaulasta liikaa tai kääntää liikaa vaihtoon, jolloin menetän otteen takajaloista aivan liian helposti. Pikkuhiljaa Samikin väsähti ja lopetimme kun olimme saaneet hyvää työskentelyä aikaiseksi ja myös oikeita reaktioita paljon. Sami oli kyllä taas tyytyväisenä kun pääsi oikeisiin hommiin. Sen mielestä on kivaa päästä näyttämään itseään maailmalle, vaikka sitä vähän suututtaakin jos paikalla on häntä isompia hevosia. Sipen gp-ratsu Gringolle piti vähän luimistella siihen malliin, että "kyllä mä sulle vielä näytän..". :) Nooh, ei mua varsinaisesti haittaa, jos näyttääkin... :)

Sitten vielä lisää poniratsastusta Formulan ja Esmeraldan merkeissä. Ponit olivat jo paremmin ruodussa alkujaankin ja niillä oli jopa ihan kiva ratsastella tällä kertaa. Kyllähän ne vieläkin yrittivät vähän esittää jotain mielipiteitä, mutta mulla ei ole tapana antaa valtaa niiden mielipiteille vaan mun mielipiteillä kyllä mennään! Esmeralda on kyllä niin ihana poni, sillä on vaan suunnaton ilo ratsastaa silloin kun se toimii. Se osaa paljon ja haluaa miellyttää ratsastajaa, jos vain ymmärtää, mitä häneltä pyydetään... Tai siis sehän osaa juuri niin paljon kuin olen sille itse opettanut! ;) Kiva kyllä kun sekin on takaisin treenissä ja paluu kohti kilpakenttiä odottaa toivottavasti yllättävänkin pian... Esmeraldallahan on jo kvaali kansallisiinkin, sillä sillä on kaksikin yli 58% ylittävää tulosta alue helposta a:sta. Nyt vaan kuntoa kohottamaan ja eiköhän sinne kansallisiinkin vielä päästä!

Torstai

Torstaina jatkui Nipsun treenit ensin Murden kanssa. Aloiteltiin laukassa työskentelyllä ja etsittiin melkeinpä piruettilaukkaa. Oikealle piti ajatella melkein avoa ja vasemmalle melkein sulkua, jotta sain Murden pysymään suorassa ja takajaloillaan. Ajatus kokoamisesta löytyi jo aika hyvin, mutta se säätelyvarmuus puuttui edelleenkin. Teki mieli potkaista pois kootusta juuri kun koottu laukka oli hyvää ja välillä taas en uskaltanut pyytää Murdea riittävän kokoon. Mutta kyllä hyviäkin askeleita oli tarjolla. Laukan jälkeen tehtiin harjoitusravissa pienen pieniä siirtymisiä vähän pienempään ja vähän isompaan raviin niin, ettei mennä aina vaan täysillä tai ei ollenkaan vaan että ravissa on paljon vaihteita ja niiden välillä voidaan surffata vaivatta ilman sen suurempaa työtä. Superhyvä tunti ja superkiltti hevonen. Todella paljon hyödyllisiä juttuja ja taas on motivaatio kotihommiin kohdillaan, vaikkei aina kotihommat olekaan maailman helpoimpia kun meillä on vielä toistaiseksi sen verran rajoitetut tilat käytössä. Mutta siellä kotona työskennellen on tähänkin asti päästy joten miksei vielä tästäkin eteenpäin...

Murden palautettua kotiin, suuntasin takaisin kohti Tuomarinkylää toiselle tunnilleni. Tämä toinen tuntini taisikin olla viikon kohokohta. Sain lainaan Nipsun tunnille Tokajin, jonka kanssa oltiin sovittu tekevämme vähän temppuja. Ja kyllä temppuja sitten tehtiinkin. Aloiteltiin laukkasuluilla loivalla kiemuralinjalla, ensin sulku vasemmalle, vaihto ja sulku oikealle. Ja sama homma myös toiseen suuntaan, sulku oikealle, vaihto ja sulku vasemmalle. Sitten kun nämä kummatkin oli sujunut vaivattomasti ja helposti, tehtiin pituushalkaisijan kummallakin puolella sik-sak-sulku laukassa vaihdoilla. Tässä vaiheessa fiilis oli ihan mieletön. Sama hyvä koottu laukka säilyi koko ajan, pystyin korjaamaan hevosta miten vain tahdoin ja se kuunteli ja teki juuri mitä pyysin. WAU! Fiilis oli todella hyvä ja oli sellainen tunne, että mähän osaan jopa vähän ratsastaa. Sarjaharjoittelut ei mennytkään sitten ihan niin hyvin. Nipsu opetti mulle sarjojen perusajatuksen vähän niin kuin uudelleen ja oli paljon tarkempi kaikesta kuin aiemmin näissä. Nyt piti saada hevonen säilymään oikeasti suorassa ja  tehdä vaihdot ennen kaikkea ulko-ohjalla. Vähän samaa ongelmaa oli huomattavissa tässä tilanteessa kuin Samin kanssa vaihtoja tehdessä, että heitän kaulaa tai käännän hevosta liikaa vaihdossa enkä keskity tarpeeksi suoruuteen ja siihen, että vaihtoavun pitää mennä läpi niin, että hevonen pysyy suorana. Hyvää mietiskeltävää ja toki myös toteutettavaakin, jälleen kerran! Lopuksi vielä vähän piruettiharjoittelua, joka menikin ihan mukavasti, vaikka hevonen alkoi jo olemaan aika väsynyt. Mutta ihan mieletön ratsastus ja hevonen tuntui todella hyvältä läpi tämän ratsastuksen. Lisää tällaista!!! Nipsukin vielä väläytteli mulle, että mun pitää tähdätä kokeilemaan Toksulla jossain harjoituskilpailuissa Pyhää Yrjöä. HUIHUIHUIHUI. Vielä kun totesin, että oon joskus pohtinut kokeilevani Va A:0-rataa, tuli tiukka komento, et ei mitään semmosta, eihän se oo juuri vaativaa b:tä ihmeellisempää... No mut ku!!!! :)

Perjantai

Nooh, perjantaina sitten pudottiinkin takaisin maan tasalle ja omalle tasollemme. Järjestimme Tuomarinkylässä rataharjoituksen ja toki sitten osallistuimme siihen itsekin. Minähän tietenkin osallistuin Tokajilla ja ajattelin näin vuoden alkajaisiksi ottaa radaksi meille jo kohtuullisen tutun Juniorien esiohjelman. Tokaj oli jo hieman väsynyt ja kypsynyt käytyään ensin jo Viivun kanssa kerran esiintymässä, mutta suostui tsemppailemaan vielä munkin kanssani onneksi. Mun totaalisia sössimisiä lukuun ottamatta rata onnistui jopa ihan kohtuullisesti, mutta siltikään emme vielä ole sillä tasolla, millä toivoisin olevamme. Toisen vaihdon onnistuin saamaan ala-arvoiseksi ja toisen lisäyksen annoin sammua puolen välin paikkeilla. Myös avoissa ja suluissa oli hurjasti parantamisen varaa. Sitten taas esimerkiksi ravivoltit oli ensimmäistä kertaa meillä seiskat!!! Niissä meillä oli hurjasti ongelmia viime kaudella, joten ihanaa, että ne sujui nyt jopa niin hyvin, että itselläkin tuli niistä hyvä mieli. :) Helmikuussa on sitten seuraava rataharjoitus ja siellä toivottavasti pääsen starttaamaan jonkun toisen ohjelman ja harjoittelemaan lisää tätä aina yhtä vaativaa vaativan ratsastusta. Tällä kertaa jäätiin edelleen vielä karvan verran alle sen 60%, mutta mä lupaan, että tällä kaudella se yli 60% vielä jostain vaativasta napataan matkaan!!

Rataharjoitusten jälkeen nokka kohti Akua, Esmeraldaa ja Formulaa. Akun kanssa tehtiin samanlainen työskentely kuin tiistaina, mutta Aku ei tuntunut ihan niin hyvältä. Yritettiin kyllä kovasti, mutta samanlaista fiilistä ei saavutettu... Ensi kerralla sitten taas. Esmeralda ja Formula taasen olivat ihan superkivoja kummatkin. Alkuviikon työstöt ei olleet menneet hukkaan vaan kumpikin teki töitä hyvällä energialla ja hyvällä motivaatiolla. Heidän kotonaan on iso ihana kenttä ja vaihtelun vuoksi suuntasimme maneesin sijasta kentälle töihin ja kummatkin ponit tuntuivat nauttivan siitä täysin siemauksin. Paljon laukkaa ja kevyttä ravia ja hyvää kuntoreeniä! Lumessa on vaan niin ihanaa ratsastaa.

Sieltä suunta kotiin omia hevosia tuunailemaan. Murde sai viettää vapaapäivää rankan rupeaman jäljiltä, mutta Moniponin kanssa käytiin työskentelemässä lumisella pellolla kuun loisteessa. Oli ihan mielettömän ihanaa. Meillä pelto on vähän kalteva ja koska siellä on nyt niin paljon vähän jo kovettunutta lunta, että välillä tuntuu, ettei poni pääse enää ihan lumesta ylös, tehtiin niin että käveltiin aina alamäkeen ja tultiin laukalla ylämäkeen ja poni toimi kuin ajatus, vaikka sillä viikon tauon jälkeen olikin aika paljon virtaa alkuunsa! Hieno poni!

Lauantai

Lauantaina sitten olikin kiireinen päivä tiedossa. Anni onneksi ratsasti Murden ja Heidi kävi Moniponin kanssa Antin valmennuksessa, johon en itse päässytkään tällä kertaa mukaan, joten olen tyytynyt vain raporttiin Heidin blogissa, kun en itse esitystä nähnyt. Hyvin oli kuitenkin mennyt ja videolta katsottuna näytti hommat varsin mukavilta. Omat hevoset oli siis hyvässä huomassa ja pääsivät kummatkin liikenteeseen.

Itse suuntasin aamulla ensin Vilpun kanssa duuniin maneesille. Vilpulle sopii tämä maneesityöskentely tällä hetkellä todella hyvin. Se luottaa pohjaan ja sen kanssa on siten kiva työskennellä. Pitkästä aikaa saatiin ihan asioita aikaiseksi ilman valmennustakin ja Vilppu kuunteli ja yritti. Laukkaakin mentiin vaikka millä mitalla, kun kerrankin oli hyvä pohja, jossa pystyi vaan antaa Vilpun mennä. Hyvä mieli jäi tästä reissusta varmasti sekä pilotille että ratsulle ja taas tuntuu mielekkäämmältä jatkaa asiassa eteenpäin. Yritetään saada nyt näitä maneesitreenejä mukaan kuvioon, jottei ihan olla säiden ja kentän kunnon armoilla Vilpun treenin kanssa. Vilppu kuitenkin niin kovin mieluusti tahtoisi päästä tänä vuonna laatuarvosteluun esittelemään taitojaan!

Vilpulta sitten suunta Lopelle. Olin luvannut tyypata Samin äidin, joka oli palautunut ratsastuskoulusta koeajalta, koska ei ollut kyennyt edes nostamaan laukkaa ja oli muutoinkin ollut jännittynyt ja oikea tahmatassu. Omistajansa halusi sitten minun kokeilevan, että onko poni nyt ihan oikeasti niin mahdoton vai mikä sen kanssa on tilanne.

Ensin pitkä maastokävely metsässä Ellan kanssa ja sitten pellolle tyyppailemaan. Mentiin käyntiä, ravia ja laukkaa. Vähän siirtymisiä ja ihan vaan perusratsastusta, jotta poni uskalsi liikkua eteen ja sai hyvän fiiliksen. Pari kertaa poni jäi laukannostoissa paikalleen pukittamaan, mutta kun antoi tilaa edestä ja tuki jalalla, niin lähti laukkaamaan oikein sievästi. Samin äiti on vaan joutilaana oltuaan hieman pulleassa kunnossa ja satula, jolla sitä kokeiltiin, valui vahvasti eteenpäin, joten kovin kauaa ei viitsitty ponia työstää, kun oli niin kiltti ja viisas ja teki todella hyvin hommia. Tästä on ihan kuvamateriaaliakin ja laitetaanpa sitä nyt tännekin, jottei ihan kuvattomaksi jää tämä teksti.

 

 

 

 

Ella on kyllä ihan mielettömän hieno poni, jolla on todella kiva ratsastaa. Sillä on superlaukka ja kiva ravi myöskin ja kulkee samanlaisella ihanalla keveydellä kuin aiemmin kokeilemani cobit Sami ja Santtukin. Tämä oli varsin mieluisa kokeilu ja toivottavasti pääsen ratsastelemaan Ellalla vielä uudelleenkin. Jospa sen vaikka saisi himpun verran sporttisemmaksi kaikkien mammailuvuosien jäljiltä. :)

Työstimme myös vähän yhtä nuorta ponia liinassa ja laitettiin sille satulakin selkään ensimmäistä kertaa. Hauskaa puuhaa tämä poneilu!!! 

Sunnuntai

Ratsastin tunninpidon yhteydessä yhden uudemman tuttavuuteni ja sen kanssa sujui aika mukavasti. En ole vielä kyseisellä ratsulla kovin montaa kertaa ratsastanut ja se on minulle vielä aika mysteeri, mutta tällä kertaa alkoi tuntumaan, että sain siitä jo vähän otetta ja saatiin vähän jotain asioitakin tapahtumaan. On kyllä kiva päästä ratsastamaan erilaisia ja eri tasoisia hevosia. Jokaiselta hevoselta kuitenkin on aina jotain opittavaa. 

Sitten vielä kotimatkalla Villen ratsastus. Olen nyt aika harvoin päässyt Villeä ratsastamaan, mutta oli kiva huomata, että sen omat ihmiset ovat tehneet todella hyvää työtä sen kanssa ja se on taas paljon suorempi ja pehmeämpi ratsastaa. Se alkaa vihdoin muistuttaa samaa hevosta kuin viime kesänä, jolloin se oli ehdottomasti parhaimmillaan tähän mennessä. Nyt myös siirtymiset ovat tulleet taas paljon paremmiksi ja hevonen jaksaa kantaa läpi siirtymisten paremmin takaosallaan ja voi kuvitella, että se laukasta käyntiin siirtyminenkin tulee vielä joskus mahdolliseksi. Mutta kuten monessa muussakin asiassa, hiljaa hyvä tulee. Pikkuhiljaa rakennellaan ja laitellaan, sillä laatua hevosessa on, kunhan se vaan hiljalleen saadaan sitä ulos sitä myötä kun se vahvistuu. Pitkästä aikaa Ville alkoi taas tuntumaan siltä hyvän mielen hevoselta, mihin siinä alun perin ihastuin!

Maanantai

Maastossa omilla pokuilla Annin kanssa. AIVAN IHANAA! Löydettiin metsäajoteitä, jotka olivat tamppautuneet kun meidän takametsässä on tehty metsänhoitotöitä. Niitä metsäajoteitä sitten laukkailtiin menemään ja oli ihan mieletöntä. Useat niistä oli vielä vähän mäessä niin että käveltiin ensin katsomaan, mihin ne meni ja tultiin sitten laukalla mäet ylös. Harvoin olen nauttinut metsässä laukkailusta yhtä paljon kuin tänään... (Harvoin olen suostunut metsässä laukkailemaankaan) Ehdottomasti pitää päästä takaisin metsään tsillailemaan ennen kuin nämä tamppautuneet metsätiet ovat taas historiaa tältä talvelta. Pokutkin taisi nauttia tästä ja kummatkin olivat vähän väsyneitä kotiin päästyään. Ei ole ihan kevyttä puuhaa se lumessa juoksentelu... 

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa ja tulipa jäätävän pitkä postaus. Huoh. Urhoollisuusmitali pitäisi melkein jakaa niille, jotka oikeasti lukivat koko tekstin ja jaksoivat olla näistä mun löpinöistäni kiinnostuneita! Alkanut viikko onkin viimeinen viikko ennen oripäivien ilmoittautumisen umpeutumista. Iiiikiiikiiik. Keskiviikkona suunnataan Stellan silmäiltäväksi ja sunnuntaina viedään Ponpon hyppäämään Antin kanssa. Huisin jännittävää!!!!

Tavoitteista...

Tässä vaiheessa vuotta on hyvä miettiä hieman, että mitä sitä oikein lähtee hakemaan alkavalta kaudelta. Toki koskaan ei tiedä, mitä hevosen kanssa sattuu ja tapahtuu, onko kauden alkaessa yhtään ehjää ratsua ja niin edelleen, mutta hyvähän sitä kuitenkin on olla joitain ajatuksia, mitä kohti suuntaa ja mitä kohti hevosia rakentaa. Nämä siis lähinnä kilpailullisia tavoitteita eikä niinkään ratsastuksellisia tai kehitystavoitteita.

Murden kanssa olisi tarkoitus päästä ratsastamaan rennompia ratoja tällä kaudella niin, että hevosella säilyisi eteenpäinpyrkimys läpi ratojen ja siten tehtävien suorittaminenkin olisi aika lailla helpompaa. Alue helppo b-tasolla olisi kiva vaikka saada joku rusettikin ja loppukauden tavoitteena olisi saada he a-tasolta kvaali kansallisiin luokkiin. Nämä eivät ole mitään kiveen kirjoitettuja täytyy tapahtua-juttuja vaan lähinnä haaveita. Murden kanssa kaikki kilpailutilanteet on aivan täysi kysymysmerkki ja siksi haluankin jatkaa sen kanssa sellaisella tasolla kilpailemisen harjoittelemista, missä sen on helppo suoriutua ja sille tulee hyvä mieli radan tapahtumista ja kilpailutilanteesta. Hevosen ehdoilla siis mennään, mutta sen osaamistasolle he a-radat ei pitäisi olla ongelma, ainoastaan henkiselle kantille.

Moniponin tavoite on selviytyä hengissä oripäiviin asti ja oripäivistä! Siinä on pienelle ponille tavoitetta näin alkuunsa aika riittävästi. Oripäivistä selviydyttyään Moniponi saanee huilia ja tsillailla ja nauttia elämästään ja sitten loppukaudesta se osallistunee nuorten hevosten festareille sekä laatuponikilpailuun. Laatuponikilpailussa etenkin estepuolella olisi tarkoitus ehkä jopa saada jonkin sortin menestystä. Nuorten hevosten festareilla se osallistunee 4-vuotiaiden koulujuttuihin, jos on vaan silloin kunnossa ja omistajan kukkaron nyörit antaa periksi sinne lähteä.

Samin tavoitteet tällä kaudella ovat enemmälti valjakkoajon puolella. SM:t ja ehkä PM:tkin ovat omistajalla mielessä. Siinä ohessa Sami käynee kilpailemassa koulukilpailuissa jonkun kerran. Jos vaihdot alkavat löytymään, voisi mahdollista olla osallistua 7-vuotiscupin osakilpailuihin, jossei niin tyydymme todennäköisesti avoimiin kansallisiin helppo a-luokkiin. Aluejoukkuemestaruuspaikasta taistellaan tänäkin vuonna, joukkue-SM-paikkaa olisimme voineet myös havitella, mutta nämä kilpailut osuvat harmillisesti valjakkoajon SM-kilpailuiden kanssa samalle viikonlopulle.

Akun kanssa tavoitteena on vakiinnuttaa aluetason helppo a-luokissa yli 60% tulostaso ja sitä myötä päästä starttaamaan myös kansallisissa kilpailuissa. Kvaali meillä on kansallisiin jo viime vuodelta, mutta odotamme vielä saavamme hieman suoritusvarmuutta ennen kuin suuntaamme kansalliselle tasolle esiintymään. Alkavan kauden aikana se on kuitenkin ehdottomasti tavoitteena!

Tokajin kanssa tavoitteena on vakiinnuttaa 60% huiteilla oleva tulostaso vaativa b-luokista aluetasolla ja osallistua jälleen myös joihinkin sopiviin kansallisiin luokkiin kauden aikana. Tokaj kuitenkin keskittyy pääasiassa kilpailemaan omistajansa kanssa ja havittelemaan rusetteja helppo b-tasolla aluekilpailuissa.

Esmeraldan kanssa on tavoitteena osallistua ensimmäisiin yhteisiin kansallisiin kilpailuihimme kauden aikana ja lisäksi myös startata ensimmäisen kerran vaativa b-tasolla. Nämäkin startit suoritetaan kuitenkin ponin omistajan oman kilpailemisen ehdoilla, sillä omistaja kilpailee ponilla itse sekä koulu- että esteratsastuksessa aluetasolla.

Villen kanssa pyritään osallistumaan joihinkin mukaviin suomenhevoskilpailuihin. Agrimarket-luokat voisivat ainakin olla mahdollisia ja tietenkin pyritään lähtemään kuninkaallisiin kilpailemaan. Se, mikä on kilpailtavien luokkien taso kuninkaallisissa, jää nähtäväksi kauden edetessä. :)

 
Vilppu tähtää 5-vuotiaiden laatuarvosteluun. Vilppu on ollut hidas kehittyjä, joten sen kanssa yhtä lailla pitää mennä sen omilla ehdoilla. Saattaa olla, että Vilppu on hyvinkin valmis ikäluokkakoitokseen, mutta voi myös olla, että se kasvaa edelleen eikä siten olekaan siihen vielä valmis.

Lisäksi on toki muutama muukin projekti vireillä, jotka saattavat käydä kilpailuissa, mutta tässä nämä varsinaiset kilpurit, jotka tähtäävät joko alue- tai kansalliselle tasolle kilpailemaan alkavalla kaudella.

Kiireitä...

Viikko on taas kulunut enkä ole ehtinyt kirjoittelemaan mitään kuulumisia tännepäin. Nyt niitä onkin sitten vaikka millä mitalla ja taas tyrkyllä megapostausta, kun on niin paljon kaikenlaista kerrottavaa.

Viime viikonloppuna Moniponi jatkoi siis sunnuntaina Karin kurssilla Tuomarinkylässä Heidin kanssa. Poni oli alkuunsa ihan intopiukeana ja liikkui varsin mukavasti, mutta ehkä hieman turhan kuluttavasti, sillä väsähti sitten todella nopeasti. Se teki muutaman hyvän hypyn, sen jälkeen väsymys alkoikin jo painamaan eikä poni enää jaksanut oikein hypätä. Sitten yhden hyvän tehtävän jälkeen se saikin lopetella sille päivälle. Tämä viikonlopun retki oli todella antoisa ja teki varmasti hyvää ponin kunnon kohotukselle. Sillähän ei aiemmin ole kahtena päivänä peräkkäin päästy vielä hyppäämään, mutta nyt on hyvä saada moisia treenejä pikkuhiljaa alle, jotta kunto on huipussaan oripäiviä lähestyttäessä. Helmikuussa on myöskin Karin valmennus Tuomarinkylässä, joten silloin tähdätään ehdottomasti myös sinne ponia hypyyttämään. Kuten aina aiemminkin, ponin kanssa oli helppo ja mukava matkustaa ja se toimi vieraassa paikassa kuin kotonaan. Sunnuntain valmennus oli nimittäin Tuomarinkylän vanhassa maneesissa, jossa poni ei koskaan aiemmin ollut päässyt vielä käymään.

Keskiviikkona Moniponi jatkoi oripäiville valmistautumistaan ja kävi röntgenkuvissa Orimattilassa. Siellä saatiin kuvat otettua ja saimme varsin hyvää palvelua. Pitkään mietin, että minne suuntaamme kuvat ottamaan ja lopulta päädyin Orimattilan klinikkaan lähinnä etäisyyden johdosta. Olen tähän päätökseen ainakin toistaiseksi erittäin tyytyväinen, sillä homma hoitui sielä varsin vaivattomasti ja nyt kuvat pitäisikin olla Hippoksessa odottamassa analysointia.

Treenin puolesta tämä viikko on ollut Moniponilla kevyempi viime viikonlopun tiukan treenin jäljiltä ja sillä on ollut vain kaksi ratsastuspäivää. Kummallakin kerralla se on liikkunut erittäin hyvin ja tehnyt ratsastajastaan onnellisen, kuten sillä on yleensä tapana... :) Alkavalla viikolla se saa jatkaa harjoituksia vähän tiuhemmalla tahdilla ja toivottavasti saataisi taas estetreenejä mukaan kuvioon myöskin. Sitä seuraavalla viikolla Moni pääseekin taas myös koulureeniin!

Purden kanssa ollaan reenailtu jonkun verran kotosalla ja se on tuntunut varsin mukavalta. Ei vieläkään kaikki suju aina niin kuin toivoisi, mutta paljon se on parantunut ja uskallan jo ratsastaa sitä huomattavasti enemmän ja paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Siitä on tullut kotiin muuttamisen jälkeen varsinainen luottoratsu. ;) Se mennä pöröttelee, minkä osaa ja pystyy, aina iloisella mielellä. Jos sillä on vapaapäivä eikä sen kanssa puuhastella, se katsoo tarhasta maanisella katsellaan, että "Ota mut, ota mut". Etenkin näin tapahtuu, jos poni pääsee treeniin, mutta hänen suuruutensa ei. On se kyllä semmonen mamman muru, että oksat pois!

Nyt viikonloppuna päästiin pitkästä aikaa valvovan silmän alle, tällä kertaa oli vuorossa Pietin tunnit. Lauantaina Purde tuntui jo verryttelyssä todella hyvältä, se kulki mielellään eteenpäin ja reagoi hyvin apuihin. Tunti menikin ihan uskomattomissa merkeissä. Tehtiin ravissa avoja ja sulkuja, jotka jopa onnistuivat yllättävän kivasti ja lopuksi myös harjoiteltiin laukkasulkuja ja vaihdeltiin laukkaa mitä erinäisimmillä linjoilla. Vaihtoja tehtiin sulun jälkeen suorilla, radan poikki-linjalla, täyskaarto-linjoilla ja lävistäjillä. Vaihdot tulivat pääosin avusta ja puhtaina ja pilotti muistutti näiden jäljiltä enemmän Hangon keksiä kuin itseään! Ihan superhieno fiilis ja mahtava ratsastus omalla hevosella! Eikä siis pelkästään ne temput vaan yleisesti ravia oli helppo ratsastaa, se sujui hyvin eteenpäin ja oli ratsastettavissa, välillä pystyi vaan fiilistelemään, kuinka helppoa ja kivaa ratsastus Murdella voi olla kun se sujuu...Wau!

Sunnuntaina oli aika palata maan pinnalle, sillä sekä minä että hevonen oltiin ihan tolkuttoman väsyneitä eikä hommista meinannut tulla yhtikäs mitään.  Nojoo, ehkä siinä on hieman itsekritiikkiä mukana, sillä kuitenkin saimme ravissa avoja ja joitakin hienoja sulkuja aikaiseksi ja laukassakin sulun tapaista ja vaihtojakin tuli, muttei vaan ihan niin hyvin ja helposti kuin eilen. Lisäksi yleisratsastusfiilis muistutti enemmän sitä normaalia vanhaa kuin edellisen päivän uutta aika mageeta fiilistä. :) Mutta taas sain lisämotivaatiota harjoitella vaan ahkerammin ja uskaltaa kokeilla niitä vaikeampiakin asioita, jotta ihan perushommista tulisi helpomman tuntuisia sekä hevoselle että minulle ja toki myös siksi, että ne vaikeammatkin asiat alkaisivat tulla haltuun jossain vaiheessa. :)

Ensi kuussa olisi taas Pietin tunteja tarjolla, mutta mun pitää nyt tsekkailla, että onko varaa sinne mennä vai ei. Oripäivät tekee ison loven muuhun heppailubudejttiin, mutta yritetään keräillä pennosia kasaan, sillä nämä Pietin tunnit ovat vaan meille todella tärkeitä harjoittelukertoja... :) Alkavalla viikolla uskaltaudun ensimmäisen kerran pariin vuoteen Purden kanssa Nipsun tunnille Tuomarinkylään. Saa nähdä, mitä siitä tulee... Vähän kauhun ja pelon sekaisin tunnelmin odottelen näitä kahta aamua Tuomarinkylän maneesin uumenissa.

Samin kanssa reenailtiin pari kertaa tällä viikolla ja viimeisimmällä kerralla sain neljä vaihdonkaltaista asiaa suoritettua. :) Eli askeleessa vaihtui laukka, mutta tämä askel oli ehkä hieman epämääräinen... Samin kanssa on harjoiteltu vaihtoja monella tavalla mm. niitä on pyritty työstämään käynnin kautta vaihtojen kautta, jotta takajalat saisivat nopeutta ja voimaa. Nyt sitten mitä ilmeisemmin aletaan olemaan siinä rajoilla, että voima ja nopeus alkaa löytymään, sillä nämä neljä vaihtoa olivat jo sellaisia, että poni nousi ilmaan ja ilmassa vaihtoi laukan, tosin saatoi hieman pukittaa samalla tai tehdä jonkun muun omalaatuisen loikan, mutta pääasia oli, että askeleen jälkeen laukka jatkui eri laukkana kuin sitä ennen. Sami sai hirvittävän määrän taputuksia ja laukkailla vapaavalintaisessa tempossa ympäri sen jälkeen ja sitten vielä taputettiin ja lopetettiin. Pitkästä aikaa aloin olla taas hieman toiveikkaampi sen tiimoilta, että laukanvaihdot meille löytyvät ja päästään sinne vaativiin luokkiin vielä jonain päivänä. :) Lisää treeniä vaan siis tähänkin asiaan, ei ne taida sieltä itsestään ilmaantua...

Kerma-poni on harjoitellut pysähdyksiä ja on jonkun verran oppinutkin seisomaan paikallaan. Välillä se tekee jopa jo varsin asiallisia pysähdyksiä monia peräkkäin, mutta aina ajoittain menee edelleen kuppi nurin ja pieni poni tarjoaa mielummin piaffia kuin seisoo paikallaan. Selkeää gp-ainesta siis! ;) Kerma-ponin askellajit alkaa pikkuhiljaa löytymään niin, että se tietää milloin mitäkin askellajia pyydetään ja se kyseinen askellaji pysyy puhtaana eikä se yritä päästä suorittamaan jotain toista askellajia sen sijaan... Kerma on varsin hassu pieni poni, mutta luotamme, että hyvä siitä vielä tulee kun sitä jaksaa rauhassa rakentaa ja työstää sitä!

Akulla kävin ratsastamassa myös kerran menneellä viikolla ja se oli yhtä mukava kuin ensimmäiselläkin kerralla tauon jälkeen. Mennä pörötteli rennon letkeästi ympäri kenttää ja teki mitä pyydettiin. Vasen laukka oli vähän vaikeaa taas tauon jälkeen, mutta pikku hiljaa pitää sitäkin laitella kuntoon taas.

Huomenna alkaa vapaaviikko, joka näin etukäteen tarkasteltuna näyttää hyvin hevospainotteiselta. Nipsun valmennukset, omien ponien ratsastukset, Samin ja Kerman reenit ja Akun reenit ovat nämä normit ja sitten lisäksi vähän poniratsastusta Esmeraldan ja Formulan merkeissä, Samin äidin tyyppaus, Vilpun kanssa maneesille ja tarkoituksena olisi ehtiä myös Villen kanssa reenailemaan.. Perjantaina on myös Tuomarinkylässä rataharjoitus, johon pitäisi Tokajin kanssa osallistua ja kokeilla ratsastella joku vaativa b- ohjelma läpi! Huomaa, että kevät alkaa lähestymään, kun ratsastusten määrät alkavat taas lisääntymään huomattavasti. :)

Tilastontapaisia

Kauden 2012 aikana starttasin 9 kansallista starttia ja 24 aluestarttia. Ratsuina näissä starteissa oli 6 eri hevosta. 6 näistä starteista johti sijoitukseen.

Samin eli S.W. Summer's Dream Princen kanssa startattiin kansallisella helppo a-tasolla 7 kertaa, joista 1 johti voittoon ja 2 muihin sijoituksiin.

Samin ja mun ensimmäinen kansallinen sijoitus!

Tokajin kanssa kilpailtiin kaksi kertaa kansallisella tasolla sekä kuusi kertaa aluetasolla. Tokajin kanssa valikoimassa oli sekä helppo a- että vaativa b-luokkia. Lisäksi yksi aluetason kilpailuista oli aluemestaruuskilpailu.

Aluemestaruuskilpailut

Murden eli oman Gallops Jamironi kanssa starttasin aluetasolla kolme kertaa helppo b-luokissa sekä kerran helpossa a:ssa sijoittumatta kertaakaan.

Järvenpäässä melkein sijoituttiin! :)

Aku eli Acrobat KS osallistui aluetasoiseen helppo a-luokkaan kuusi kertaa sijoittumatta kertaakaan, mutta kerran saamalla aikaiseksi ei-hyväksytyn tuloksen.

Akunkin kanssa hätyyteltiin sijoituksia Järvenpäässä

Peri-Villen kanssa startattiin neljä kertaa aluekilpailuissa helppo b-tasolla. Näistä starteista kolme oli suomenhevosille suunnatuissa luokissa. Sijoituksia irtosi yksi.

Halikosta tältä radalta saatiin Villen ensimmäinen rusetti!

Pin Rock's Esmeraldalla osallistuin aluekilpailuun kaksi kertaa. Ensimmäisen starttimme helppo a-tasolla voitimme ja toisessa sijoituimme.

Esmeralda verryttelee ennen meidän voittoisaa aluedebyyttiämme!

Lisäksi osallistuin kahdeksaantoista harjoitus- tai seurakilpailuun ratsastaen niissä yhteensä 27 starttia.

Osallistuin myös Ypäjällä Nuorten hevosten festivaalin yhteydessä järjestettyyn 3-vuotiaiden ryhmäratsastusluokkaan ponilla S.W. Summer Solstice sekä Suomenhevosten laatuarvostelukarsintaan Harjussa hevosella Hessin Näyttelijä.

Hessin Näyttelijä Harjussa

Oma ponini Zorro SA osallistui lisäksi Lohjalla järjestettyihin Kyvyt Esiin-karsintoihin sekä Ypäjän finaaliin.

Onpa kyllä hauskaa huomata kuinka paljon sitä onkaan tullut kilpailtua ja harjoiteltua kilpailuja varten erinäisissä harjoitustilaisuuksissa. Vuosi oli todella hieno ja opettavainen. Koskaan aiemmin minulla ei ole ollut mahdollisuutta kilpailla yhtä paljon ja yhtä korkealla tasolla ja monenlaisissa tapahtumissa. Tästä on kiittäminen kaikkia näiden kilparatsujeni omistajia heidän osoittamastaan luottamuksesta minua kohtaan ja toki myös omia hevosiani kuljettanutta hovikuljettajaani/kuvaajaani. Eli kiitokset vielä kerran kaikille asiaan osallistuneille viime kaudesta! Ja lisäksi kiitokset kuuluu kilpailujen järjestäjille, jotka mahdollistavat nämä kaikki hienot tilaisuudet oli ne sitten harjoituksia tai suuria kansallisia kilpailuita! 

Perusmeininkiä

Viikko alkaa olla taas pulkassa ja mukavasti on taas tullut harrasteltua. Omat pokut ovat tälläkin viikolla olleet erityisesti työn alla. Alkuviikosta ratsastettiin Annin kanssa yhdessä sekä Poni että Murde, mä verkkailin Murden ja Anni ratsasti Ponin ja sit vaihdettiin niin, et mä loppukävelin Ponin ja Anni fiilisteli verrytellyllä Murdella. Lopuksi vielä maastokävely ihanalla metsäpolulla. Oli ihan superkiva ratsastustuokio, vaikka suorittelinkin sitä suoraan töistä tulleena heti aamusta. :) Lisää näitä! Ponitkin olivat tyytyväisiä kun saivat kunnolla liikuntaa ja mielenvirkistystä. Murde näytti hyvältä Annin kanssa ja vaikutti liikkuvan mielellään. Anni ratsasti pitkästä aikaa ponin sileällä ja huomasi sen edistyneen ratsuna muunmuassa niin, että laukka on jo aika kivasti säädeltävissä.

Keskiviikkona Heidi ratsasti Ponin, jotta olisi viikonloppuna mukavasti tuntumaa poniratsastukseen.  Poni näytti iloiselta ikkunasta katseltuna. ;)

Torstaina ja perjantaina reenailin itse Purden kanssa. Olen nyt ottanut väistöt työn alle ihan tosissaan ja vääntänyt kättä niistä Murden kanssa. Oikeaa pohjetta Murde väistää varsin mukavasti, mutta vasemman pohkeen väistäminen meillä on aina ollut hieman hakusessa. Nyt sitten työstimme toki kumpaakin suuntaa, mutta vielä enemmän keskityttiin juuri sen vasemman takajalan aktivoimiseen ja astumiseen kropan alle ja ristiin. Ensin käynnissä ja sitten ravissa. Ajoittain tuntui siltä, että asia meni perille ja oli jopa helppoakin, kunnes sitten taas jonkun kerran ei meinannut sujua alkuunkaan. Mutta en masennu vielä. :) Nyt kuitenkin muutoin Murde on ollut superkiva ratsastaa ja sillä on jopa pikkuhiljaa alkanut olemaan aika kiva eteenpäinpyrkimys ravissakin. Laukkahan on pitkään ollut aika helppoa ja kivaa. Muodon kanssa saan olla itse tarkkana, etten etenkään laukassa pyydä sitä liian syvälle vaan, että Murde pikkuhiljaa oppisi kantamaan oman kroppansa vähän ryhdikkäämmin. Sehän kuitenkin periaatteessa on nyt jo 7-vuotias ja siten aikuinen ja siltä pitää pikkuhiljaa alkaa vaatimaan ihan oikeita töitä.

Murde on nykyään kotona mitä mukavin ratsu. Se ei juuri hötkyile eikä ihmettele maailman menoa sen ympärillä vaan suorittaa tyytyväisenä kaiken, mitä se ymmärtää siltä pyydettävän. :) Sinä aikana kun se on ollut mulla kotona, on kyllä meno muuttunut todella paljon ja meidän välinen suhteemme parantunut ihan huimasti, vaikkei se aiemminkaan huono ole ollut. Uskallan luottaa Murdeen koko ajan enemmän ja Murde myöskin muhun, mikä on tulevaisuutta ajatellen varsin tärkeää. Murde kun ei meiltä mitä todennäköisimmin tule koskaan mihinkään lähtemään. Se kun on ensimmäinen oma hevoseni ja siten se on enemmältikin perheenjäsen kuin mitään muuta.

Poni huili torstain ja perjantain keräillen voimia viikonlopun estevalmennuksia varten. Tänään sitten toimitettiin Poni Tuomarinkylään ja siellä se hyppäsi Karin valmennuksessa Heidin kanssa. Tehtävät olivat kivan simppeleitä, mutta nuorelle ponille niissä oli myös sopivasti haastetta. Sekä poni että pilottinsa Heidi suoriutuivat annetuista tehtävistä erittäin mallikkaasti ja väläyttivätpä he muutaman aika komean hypynkin matkan varrella. Ponin menoa oli ilo katsella, sillä se on kyllä aika hieno, ainakin näin ruusunpunaisten lasien takaa katseltuna. :) Sen laukka on oikeasti aika kiva ja sen meno näyttää niin tasapainoiselta ja helpolta, ettei mitään rajaa. Katsotaan nyt vielä, miten huomenna sujuu ja minkälaisia kommentteja saadaan ponista ja raportoidaan sitten lisää! Heidi varmaankin kirjoittelee tarkemman raportin valmennuksista omaan blogiinsa, joten sitä odotellessa. :) Ja kyllähän paparazzitkin olivat paikan päällä, joten uskoisin, että myös videomateriaalia tapahtumasta on tarjolla.

Tokaj oli myös Annin kanssa hyppelemässä valmennuksessa ja hui, miten isoja esteitä se hyppääkään. :)

Akunkin selkään pääsin tällä viikolla ensimmäistä kertaa reiluun kuukauteen ja se oli ihan superkiva ratsastaa ja toimi aivan mielettömän kivasti. En edes raaskinut mennä kovinkaan pitkään kun se teki niin hienosti kaiken mitä pyysin ja oli ihan superasenteella liikenteessä. Super-Aku!

Ensi viikolla päästäänkin Murden kanssa taas Pietin valmennukseen!!!! Saa nähdä, miten siellä sujuu vai sujuuko ollenkaan...

Uusi vuosi!

Loistokasta uutta vuotta 2013 kaikille lukijoilleni! :)

Uusi vuosi on alkanut ihan mukavissa merkeissä lepäillen joulukiireiden jäljiltä ja palautuen pikkuhiljaa normiratsastusrutiineihin.

Viikko meni vuoden vaihtumisen jälkeen palauttelevissa tunnelmissa. Ehdin ratsastaa omat hevosenikin jonkun kerran. Ponin kanssa jatkettiin hankitreenejä pellolla pari kertaa ja Murden kanssa työstettiin pohkeenväistöjä ja siirtymisiä, jotka kummatkin on meille erittäin hyviä harjoituksia. Kummatkin omat ponit ovat olleet erittäin mukavia ja niiden kanssa on ollut kiva harrastaa. Hokkikausi vaan riivaa meitä edelleen ja poneilla tuntuu olevan polkemia jaloissaan vähän liiankin usein. Siksipä kävinkin Murdelle ostamassa putsit joka jalkaan tarhailua varten, koska se tuntui olevan poneista se, joka oli alttiimpi näille polkemille. Noooh, toki sitten heti seuraavana päivänä oli Moniponilla pienet polkemat kummassakin takajalassa. Elikkäs täytynee sillekin vaan hankkia putsit loppuhokkikaudeksi jalkoihin, jottei tule mitään ikäviä yllätyksiä ennen oripäiviä.

Eli siis oripäiville ollaan edelleen kovasti osallistumassa. Täytyisi saada Moniponille varattua aika röntgenkuviin, jotka oreilta vaaditaan ja samalla voisi tarkistuttaa hampaatkin, jottei niissä ole mitään sanomista ennen suuria koitoksia. Puoli vuotta alkaa kohta olemaankin edellisestä raspauksesta, joten hyvä onkin pikkuhiljaa aikaa seuraaville varata.

Muutoinkin alkaa olemaan mietinnässä monenlaiset asiat ennen oripäiviä. Ruokinta on ollut vähän työn alla, että löytyy sopiva määrä ruokaa, jotta poni saa mukavasti massaa, muttei kuitenkaan pääse lihoamaan liialti. Pohdinnassa on ollut myös klippaaminen, mutta toisaalta taas jos karvanvaihto ehtisi päästä hyvälle mallille ennen oripäiviä, olisi kiiltävä kesäkarva paljon klippaamista kauniimpi vaihtoehto, joten se jää vielä odotuksen alaiseksi. Loimi on hangannut toisesta lavasta ikävän kolon Moniponin karvaan ja se nyt on ainakin sellainen pieni esteettinen haitta, joka pitäisi saada kuntoon ennen oripäiviä. Myös kaiken maailman karvojen leikkelemistä pitää vähitellen ruveta mietiskelemään, jotta tulee sitten tehtyäkin ennen itse koitosta. Treeniä on yritetty tehdä sopivasti, ei liikaa eikä kuitenkaan liian vähän. Lähinnä treenit ovat olleet maasto- ja peltopainotteisia. Lumessa on ollut erittäin hyvä treenailla. Viime viikko mentiin liikunnalla ma, ke ja pe, tällä viikolla taas tehdään parin päivän pätkissä ensin ti ja ke ja sitten loppuviikosta Karin kurssilla Tuomarinkylässä la ja su. Varusteasiat ovat myös olleet pohdinnan alla. Lainasatulamme näyttäisi ihan kelvolliselta tällä hetkellä ja suitsituskin on pysynyt samana alusta asti. Uudet hyppysuojat olisi kiva saada, mutta kaikkien näiden muiden menoerien keskellä taitaa uudet suojat jäädä ponilta saamatta. Toki jos jaksaisi olla oikein noheva, voisi yrittää etsiä ponille sponsoreita oripäiville osallistumista ja mikä ettei kisakauttakin varten. ;)

Viikonlopppuna on siis vuorossa Moniponin tulikoe eli Karin valmennus Tuomarinkylässä: kahtena päivänä hyppyjä kahdessa eri hallissa muiden hevosien keskellä. Iiksiiksiiks.

Viime viikonloppu olikin hevostäyteinen. Kävin Vilpun kanssa Dressage Centerissä Tiinan tunnilla kumpanakin päivänä ja olipa jälleen kerran todella hyödyllinen reissu. Vilppu yllätti sekä minut ja omistajansa saaden hirvittävästi kehuja ja toteamuksen, että "kyllä tästä vielä hyvä tulee". Vilppu oli alkuun kumpanakin päivänä oma juokseva itsensä, mutta pikkuhiljaa tehtävien kautta alkoi kuuntelemaan ja keskittymään aina askeleittain paikka paikkoin. Ensimmäisen päivän suorakaideharjoitukset siirtymisineen menivät paljon odotettua paremmin ja laukkakin oli maltillista ja mukavaa, ei ollenkaan niin kovaa ja kaatuen kuin olin odottanut. Sunnuntaina vuorossa oli sitten pohkeenväistöharjoituksia, joissa Vilppu jopa lähes loisti. Vaikkei se juuri pohkeenväistöä ollut koskaan tehnyt, sujui loivat raviväistöt kuin vettä vaan. :) Vilppu siis haluaa jatkossa vaikeampia tehtäviä ja enemmän haastetta eikä todellakaan mitään helpotusta niin kuin tähän asti on kuviteltu. ;) Ihanat tunnit siis, kiitokset SUORA:lle ja Tiinalle näistä valmennuksista ja Vilpun omistajalle sekä kuljettajalle Vilpun järjestämisestä paikan päälle.

Viikonloppuna kävin myös ratsastamassa toisen suomenhevosratsuni Villen, joka oli mukava oma itsensä. Se on kyllä ihan superkiva suomenhevonen ja sopii mulle kuin nenä päähän. Ville ja Sami ovat ratsuina ehdottomasti omaan käteeni sopivimmat, kuten myös aikaisempi ratsuni Tuppu oli. Semmosia sopivan pirteitä, omin jaloin liikkuvia hevosia, joita on helppo työstää ja jotka ovat pyöreitä kompakteja paketteja. Villen kanssa päästiin työstämään laukasta käyntiin siirtymisiä, mitkä ovat vielä meille niin kovin vaikeita. Tällä kertaa saatiin useita kohtuukivasti onnistuneita mukaan kuvioon ja olinkin niistä onnellinen. :) Nämä laukasta käyntiin siirtymiset kun saisi Villen kanssa kuntoon, voisi harkita helppo a-starttiakin. Vastalaukatkin toki on vielä työn alla, mutteivät ollenkaan mahdottomia. Ravilisäysten kanssa on myös tekemistä, mutta eiköhän nekin vielä Villelle saada tehtyä! Ensi kauden salainen tavoite onkin saada joku helppo helppo a-startti suoritettua loppukaudesta. :)

Myös Samin ja Kerman työstin pari kertaa viime viikolla. Ensimmäisellä kerralla kummatkin oli vahvoja eivätkä kuunnelleet juuri alkuunkaan, mutta toisella kertaa olivat jo paljon pehmeämpiä ja enemmän omia itsejään. Samin kanssa on nyt tehty paljon siirtymisiä, jotta takaosaan löytyisi taas voimaa ja nopeutta ajatellen vaihtoja ja toki muutoinkin. Kerma taasen harjoittelee edelleen pidätteisiin jäämistä, joka päivä päivältä onnistuukin yhä paremmin ja paremmin. Ilman painetta se osaa jo olla varsin rauhallinen ja mukava, mutta paine aiheuttaa siinä vielä vähän liikaa paineita. ;)

Paljon kaikkea hauskaa uutta ja ihmeellistä on luvassa alkavalle kaudelle ja odotankin innolla kevättä ja uuden kisakauden alkua!