tiistai 27. marraskuuta 2012

Valmennuksia

Viime viikko oli täynnä touhua. Valmennuksia riitti ihan urakalla ja niistä johtuen monenmoisia fiiliksiä.

Tiistaina oli Moniponin kanssa Sepon tunti Metsäniityssä. Oli todella hyvä päästä heti samoin tein toisen kerran reeniin ponin kanssa ja saada hommat heti alkumetreiltä oikeille raiteille. Poni on helppo ja vaivaton, mutta silti on ihan niitä perusasioita, joissa pitää olla todella tarkka sen kanssa. Ihan yhtä lailla kuin vanhempikin hevonen, tulee nuori ponikin saada pehmeäksi kyljistään, sisäpohkeen ympärille ja hyvään tahtiin. Moniponilla on laukassa hyvä tahti, mutta ravissa ja käynnissä se on helposti kiireinen. Näissä kahdessa askellajissa pitää olla erityisen tarkka, ettei lähde mukaan kiireisyyteen vaan ratsastaa maltilla. Vasemman pohkeen ympärille poni tulee aika hyvin, mutta oikean pohkeen ympärille sitä täytyy vielä työstää. Tämä on helposti huomattavissa siitä, että vasemman laukan nostaminen on helppoa, mutta oikea vaatii hieman työstöä. Tunti oli ihan superhyvä ja saatiin taas paljon oikeanlaisia asioita mietittäväksi! Poni oli jälleen uudessa paikassa ihan superviisas eikä hötkyillyt yhtään mitään. Huomasin vaan tunnilla istuvani satulassa hieman liian takana ja sitä tarkkailtuani myöhemmin lisää, tulin siihen tulokseen, että poni on hieman levähtänyt ja taitaa kaivata uuden satulan peliin ihan lähiaikoina. Olenkin nyt sitten loppuviikosta kartoittanut satulatilannetta ja tälläkin hetkellä on yksi satula kokeiltavana, jonka toivoisin olevan ponille sopiva. Vielä yksi Sepon tunti olisi ennen joulua ja siihen toivoisin kovasti pääseväni osallistumaan, mutta tällä hetkellä näyttää, että olisin silloin töissä. Täytynee tutkia, josko pystyisin vuoroa joko vaihtamaan tai vuorosta luopumaan, jotta pääsisin tunnille osallistumaan. Silloin varmaankin Purden kanssa kylläkin.

Keskiviikkona jatkui FWB-valmennukset Boessa. Olin ihan kuoleman väsynyt ja poikki, joten kuultuani Stellan tyypanneen tuttunikin hevosen, kyselin häneltä josko hän ratsastaisi Murdenkin ja kyllähän hän kapusi Murden kyytiin. Tämä oli erittäin toimiva päätös, sillä hän sai irti Murdesta enemmän kuin kukaan koskaan aiemmin ja selkeästi ymmärsi Murden sielunelämää. :) Stella ratsasti Murdella varmaan parisenkymmentä minuuttia samalla kertoen minulle koko ajan mitä tekee ja miksi tekee. Työskentely oli käsittämättömän järjestelmällistä ja johdonmukaista. Hevonen liikkui todella paljon ja mielellään. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt, mitä hevosestani irtosikaan ja oli myös erittäin motivoivaa nähdä, miten sen saa liikkumaan kun vaan osaa ja uskaltaa pyytää. Samalla oli toki myös kohtuullisen masentavaa todeta, kuinka vähän siitä itse saa irti verrattuna siihen, mitä tämä rautainen ammattilainen hevosesta taikoi ensimmäisellä kokeilukerrallaan. :) Hyppäsin hetkeksi Stellan jäljiltä kyytiin ja olihan hevonen todella eri tuntuinen. Se oli reaktiivinen, kevyt ja liikkui niin paljon kuin vaan pystyy. Tällaiseksi kun oppii sen itse ratsastamaan joskus, on todella päässyt pitkälle ratsastajana. Itse ratsastan hevosta aivan liian varovasti ja aivan liian paljon jalalla. Stellan neuvo oli pitää jalat irti koko ajan, mikä on mulle ihan äärimmäisen vaikeaa, varsinkin kun raviin jotenkin otan tukea jalalla hevosesta ihan huomaamattanikin, sekä harjoitusraviin että kevyeeseen raviin. Tähän on ehdottomasti keskityttävä jatkossa, sillä jossen saa jalkojani kontrolliin, en myöskään saa hevosta kuulolle ja pohkeen eteen. Ei mikään ihan pieni ongelma siis. Laukassa tulee nostaa hevonen lähes pois peräänannosta, jotta saa sen etujaloille tilaa nousta eikä se jää laukkaamaan "pylly pystyssä". Siinä sen sijaan jalan käyttö on helpompaa kun pysyy satulassa pitämättä siinä itseään jaloilla kiinni. Huoh, niin paljon opittavaa!!!! Stella oli kuitenkin hyvin positiivisin mielin Murdesta ja sen tulevaisuudesta, joka toki antaa itsellekin uskoa asiaan! Kunhan vaan selätämme tekniset ongelmamme, on tästä luvassa myös hieman videomateriaalia... :)

Viikonloppuna olikin sitten Pietin valmennusten vuoro. Murde oli Stellan ratsastuksen jäljiltä vielä mukavassa vireessä etenkin tuntien alkupuolella. Kun vaan muistin olla jalat irti hevosesta ja jättää sen enemmän yksin tekemään kun pusertaa itse, hevonen toimi varsin mukavasti. Varsinkin laukassa sain hyviä fiiliksiä siitä, että ihan ilman jalkaa sain koottua ja ylläpidettyä laukkaa ja jalasta lähetettyä hevosen eteen. Taivutukset ja siinä askellajin säilyttäminen yhtä hyvänä ei vielä ollut kovinkaan helppoa, mutta sitäkin työstettiin. Avotaivutukset olivat pääasiassa ihan hyviä ja sulkujakin saatiin tehtyä jo niin, että liikkeessä oli tunnistettavia sulkutaivutuksen askeleita. Siirtymisiä tehtiin valtavasti aktivoidaksemme hevosta ja minua, myös pysähdyksiä ja peruutuksia oli ohjelmassa. Laukanvaihdot olivat ihan supereita, epäilemättä Stellan myötävaikutuksen johdosta nämäkin. :) Olimme tunnin jälkeen kummatkin hiestä läpimärkiä ja aivan poikki. Murde teki kaiken pyydetyn ja siihen sai olla varsin tyytyväinen vain omaan ratsastukseeni sain taas olla hieman pettynyt, sillä paljon on opeteltavaa ja yhtä lailla pois opeteltavaa.

Sunnuntaina jatkettiin aika samoilla tehtävillä kuin lauantainakin, mutta vielä enemmän keskityttiin siihen, että ajatus tulisi olla koko ajan enemmän ylämäkeen ja hevosen tulisi säilyä lyhyempänä edestä eikä valahtaa missään vaiheessa pitkäksi pötköksi. Alussa sain hyvin tsemppailtua ja hevonen liikkui hyvin itsellään, mutta vähitellen sen väsyessä munkin otteeni herpaantui ja syyllistyin liikaan puskemiseen. Se, mikä oli silti ilahduttavaa oli, että vaikka varsinaisissa tehtävissä saatettiin hyytyäkin, kun palattiin suoralle uralle, löytyi kaasu heti uudelleen. Tämäkään ei ole ollut aina mikään itsestäänselvyys meidän yhteistyössämme. :) Lisäksi mentiin myös todella paljon harjoitusravia, mitä ei ole aina pystytty tekemään juuri alkuunkaan. Avot oli edelleen helpohkoja, sulut tulevat pikkuhiljaa, vaihdot olivat buenot ja pysähdykset hieman hankalia. Murde kyllä pysähtyy kun pyydetään, mutta jos ruvetaan korjaamaan jalkojen asentoa, se hermostuu äärimmäisen helposti. :) Niinkin pieni asia voi saada hevosen kupin nurin totaalisesti... Onneksi kuitenkin tällä kertaa pysyi kohtuullisesti hallussa näissäkin harjoituksissa. Pysähdyksissä ja peruutuksissa minun tulee olla tarkkana, että muoto säilyy lyhyenä ja hevonen lähtee myös liikkeelle lyhyenä eikä niin, että se pääsee aina liikkeellelähdössä valahtamaan pitkäksi kuin nälkävuosi. Niin paljon muistettavaa ja opeteltavaa ja tehtävää, huoh!  Mutta nyt kyllä tätä kirjoittaessani sormet syyhyää päästä ratsastamaan ja toteuttamaan näitä kaikkia hienoja ajatuksia ja toimintamalleja. :) Kunnes sitten pääsen taas selkään, totean, ettei mikään toimi ja masennun saman tien totaalisesti... Noooh, ehkä ei tällä kertaa.

Samin ratsastin pari kertaa menneellä viikolla ja se toimi varsin mukavasti. Stellan opeilla oli hyvä ratsastaa Samiakin. Työstettiin pitkästä aikaa laukanvaihtoja ja kummallakin ratsastuskerralla sain jotain melkein vaihtoja suoritettua. Nyt uskalsin olla itse rohkea ja käyttää raippaa apuna sarjapukeista huolimatta. Sieltä ne siis vielä löytyy kun vaan saa nopeutettua Samin takajalat ja saa sen ymmärtämään, mitä siltä toivotaan. :) Sami on myös ilmoitettu Ypäjän kansallisiin kuten myös toinen ruunikko kilpuri Tokaj. Jiihaa! Kauden viimeiset kilpailut ja sen jälkeen onkin sitten monta kuukautta pelkkää reeniä eikä lainkaan kilpailuita.

Aku, Ville ja Vilppu tuli myöskin ratsasteltua viime viikolla ja kaikki olivat varsin mukavalla mallilla. Jopa Vilppu muisti ajoittain, miten kantaa itsensä ja miten kuunnella ratsastajaa. :) Tosin siinä välissä oli paljon yritystä olla kuuntelemattakin... Akulla on tämän viikon lopulla tiedossa Heidi Huurinaisen valmennuksia, joita odotan innolla, sillä pääsee ratsastamaan sen VDC:n maneesiin ja se tekee meille hyvää, sillä tilaa tarvitaan, jotta saadaan Aku kunnolla liikkeelle ja pelittämään. Ville sen sijaan alkaa taas muistuttamaan omaa itseään ja oli viime viikolla pitkästä aikaa oikein mukava ratsastaa, hommat sujui niin kuin toiveissa oli ja hevonenkin vaikutti tyytyväiseltä. Hyvä niin!

Yritän saada kuvia valmennuksista lisäiltyä tännekin jonain lähipäivänä, sillä niitä on kyllä olemassa, ei vain vielä koneella... Tässä pikainen yhteenveto viikon antimista kun parempaan panostukseen ei ole ehtinyt, vaikka jokaisessa valmennuksessa olisi varmasti ollut aihetta ihan omalle postaukselleenkin!

maanantai 19. marraskuuta 2012

Moniponi seikkailee!

Moniponi sai vihdoin eilen uudet kengät jalkaansa ja niihin tuli nyt myös kaikki lisämausteet eli hokit ja tilsakumit myös mukaan. Moniponia kengitellessä kengittäjämme havaitsi, että ponilla on toisella etukaviossa ollut kohtuullisen mittava kaviopaise jossain vaiheessa. Pohdimme yhdessä asiaa ja vaikkei poni ole ollut askeltakaan epäpuhdas missään vaiheessa niin, että sen olisi huomannut, kaviopaise selittäisi sen haluttomuuden hypätä Kyvyt Esiin-finaalin aikaan. Keväällä karsinnassahan poni hyppäsi tolkuttomalla innolla ja hyvällä fiiliksellä ja syksyllä finaalin aikaan poni oli kuin varjo entisestään. Tämä on minua mietityttänyt todella paljon ja olen moneen kertaan pohtinut pääni puhki, että mikä muutoksen on saanut aikaan. Tämä paisehan sen selvittäisi hyvinkin ja se, miltä se nyt näytti voisi hyvinkin viitata sen olleen akuuteimmillaan juuri finaalin aikaan. Eihän näistä mitään varmuutta ole, mutta tämä hyvinkin selvittäisi ponin haluttomuuden liikkua verrattuna aikaisempaan. Jos näin nyt siis olisi, ei tarvitsekaan ehkä heittää hanskoja tiskiin ponin laadun tiimoilta. :)

Tänään Moniponi pääsi treenailemaan esteponin elämää pitkästä aikaa. Kesällähän poni "hyppäsi" pari kertaa kentällä ratsastajan kanssa ja suoriutui hypyistä helposti ja mallikkaasti. Silloin taisi olla joku ristikko ja pysty hollilla ja niitä ylitettiin sopivassa korkeudessa. Tällä kertaa suunnattiin Ratsutalli Kalliorinteen maneesille reenailemaan esteiden ylitystä. Moniponin estepilotti Heidi oli siis ensimmäistä kertaa retkellä ponin kanssa ja pääsi ihmettelemään, kuinka vaivatonta kaikki ponin kanssa oli, lastaukset, vermeiden vaihdot ja itse työskentelykin.

Moniponi oli taas vieraassa paikassa yhtä tsilli ja rento kuin kotonakin. Se ei turhia hötkyile eikä kyttäile, mennä puksuttelee vaan kaikessa rauhassa, vaikka välillä vähän turhankin innokkaasti. :) Ensin ihan perustyöskentelyä, sitten vähän puomikasan ylitystä, josta siirryttiin pienelle ristikolle. Ristikko pystyksi ja okseri myös mukaan kuvioon. Lopuksi kolmen esteen "rata" joka sujui ratsukolta kuin vettä vaan. Enemmän tästä päivästä kuvituksineen ja videomateriaaleineen voitte lukea Heidin blogista.

Moniponi on kyllä 3-vuotiaaksi ratsun aluksi varsin hyvin kehittynyt. Sen laukka on aika hienoa ja tasapainoista, mutta sitä se onkin itsenäisesti treenannut läpi elämänsä. Moniponi on aina tykännyt laukkailla tarhassa itsekseen. Sen ollessa isoissa mäkitarhoissa se on laukkaillut kymmenenkin minuuttia putkeen mäkiä ylös alas ihan omasta tahdostaan. Tasaisen maan tarhassa sillä on tapana suorittaa ympyräkahdeksikkoa ja tehdä laukanvaihto keskellä. Se on vielä superhuvittava, kun välillä laukanvaihto ei onnistukaan, se pukittaa vimmana ja vaihtaa sen laukan pukin kautta. :) Moniponi on siis ihan itsenäisesti reenannut itselleen hyvän kunnon ja tasapainon, jotka tulevat sillä toivottavasti säilymään aina!

Huomenna Moniponilla on taas vapaata käyskentelyä ohjelmassa, sillä se saa kerätä voimia tiistaita varten, jolloin suunnataan kolmanteen eri maneesiin viikon sisällä. Silloin siis Metsäniittyyn ja Seppo Laineen valmennukseen. Haluaisin sinne melkein mielummin kyllä Purden, mutta koska Purde taasen menee keskiviikkona Stellan valmennukseen Boeen ja viikonloppuna Pietille Vihtiin, ei sekään voi kaikkialla käydä.. Ehkä sitten taas seuraavalla kerralla se pääsee Sepon syyniin.

Murde on pari päivää puuhastellut ulkomailta palanneen Annin kanssa ja on ollut varsin onnellinen siitä. Perjantaina se otti muutamia hyppyjä kotipihassa ja oli niin rento ja reipas, että harvoin sitä sellaisena näkee. :) Tiistaina pääsen sillä ehkä itsekin ratsastelemaan taas! Jiihaaa!

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Yli odotusten...

Yleensä on ihan mahdottoman vaikea keksiä teksteille otsikoita, mutta tänään olisin kyllä keksinyt tsiljoonittain fiilikseen sopivia otsikoita.

Tänään oli siis yksi vuoden odotetuista päivistä: TKR:n seuramestaruuskilpailu. Tänä vuonna seuramestaruudessa oli yllättävän paljon lähtijöitä ja tasokin oli aika mukava. Seniorimestaruus kilpailtiin luokassa He A:1, jossa lähtöjä oli parisenkymmentä. Mestaruustaistossa ei ihan niin montaa ratsukkoa ollut, sillä osa osallistujista edusti muita seuroja.

Olin toki viime vuoden tapaan aikonut osallistua tähän kilpailuun Samilla, mutta sen kunto oli suuri kysymysmerkki, sillä sehän saikun jälkeen on vasta pikku hiljaa palaillut takaisin töihin. Onneksi se kuitenkin oli suoriutunut kotona kivan oloisesti radan tehtävistä, joten päätettiin, että se pääsee kilpailuun mukaan. Ilmoittauduin kilpailuun myös Tokajilla, sillä harjoitus olisi hyvästä senkin kanssa ennen joulukuun alun kansallisia Ypäjällä. Sami on kuitenkin omien kätösteni jälki, alusta asti itse tehty ratsu, jolla on liikettä enemmän kuin Tokajilla, joten sen kunnosta huolimatta päädyin valitsemaan mestaruusratsukseni Samin.

Tokajin startti oli ensimmäisenä vuorossa. Kiidin kotoa tallihommista Tuomarinkylään ja ehdin juuri ja juuri mukavasti verryttelemään. Tokaj oli edelleen hieman jäykkä kuten myös eilisessä viimeistelyssä, mutta vertyi ja pehmeni kivasti, kun laukkailtiin edes takaisin ja ympäri verryttelyä, myötälaukkaa ja vastalaukkaa vuorotellen. Sitten vielä siirtymisiä, pohkarit ja takaosakäännökset sekä peruutus tarkistellen kuntoon. Radalla Tokaj toimi varsin mukavasti. Jäi vielä hieman alavireisiä kohtia, kuten esim. takareissa Tokaj jäi hieman pohkeen taakse, mutta paljon oli oikein siistejäkin pätkiä. Tokaj palkittiin 63,7% ja johti pitkään luokkaa. Itsekin pohdin jo, että niinkö onnistuin kuitenkin yllättämään itseni ja Tokaj olisikin parempi kuin Sami. :)

Sitten Samin kyytiin hetkeksi verryttelemään ja fiilistelemään. Aloitin sen kanssa ravissa ja poni tuntui taivaallisen hyvältä. Tein väistöt kumpaankin suuntaan ja peilistä katsellessani väistöä pukkasi kylmät väreet! Wau! Sitten vähän laukkaa, yksi ravilisäys ja kävelemään. Meillä oli 3 ratsukon ajan odottelua, joten en halunnut väsyttää Samia, sillä itse ratakin oli vielä pitkä hieman puolikuntoiselle ratsulle. Ryhmän toisen ratsukon aikana tarkistelin takaosakäännökset kuntoon ja kolmannen aikana tein muutamat siirtymiset ja sitten radalle.

Taisimme suorittaa radan Samin kanssa jonkin sortin hurmiossa. Ravilisäykset toimivat, väistöt oli ok, ravivoltit olivat ihan jees. Pysähdykset ja peruutukset olivat vähän alavireisiä, muttei varsinaisesti huonoja. Takareissa jouduin vähän varmistelemaan, mutta parhaat ratatakarimme ne olivat. Laukassa homma oli kivasti kasassa eikä poni pahemmin ehtinyt väsähtämään, vaikka toisen ravilisäyksen jälkeen mua alkoi pikkusen hirvittämäänkin, että mahtaako väsymys pukata päälle ennen maalilinjaa. Olin niin onnellinen radan jälkeen, että melkein itketti. 4 kuukauden kilpailutauko ei ollut kadottanut taikaa ja edelleen homma sujui ja tuntui siltä miltä ennenkin. Sami oli onnellinen päästessään suorittamaan ja mä olin onnellinen päästessäni esittämään Samin osaamista. Fiilis oli mieletön ja kyllä se rata oli tainnut ihan hyvältä näyttääkin, sillä saimme 66,06% ja kiilasimme Toksun ohi kärkeen!

Sitten vielä muutaman ryhmän tulosten odottelu, jotta selviäisi olisiko haastajista ohittamaan tuo tulos. Odotellessa oli Kerma-ponin debyytin vuoro. Olin päättänyt, että se saa tulla mukaan ja startata He B:0-ohjelman, vaikkei ehkä ihan sillä tasolla vielä olekaan. Se tarvitsee kokemuksia ja erilaisia tilanteita, jotta oppii tsillaamaan, sillä pieni Kerma on aina niin tohkeissaan kaikesta. :) Kerma ylitti kaikki odotukset ja käyttäytyi verrattaen mallikkaasti. Radassa melkein joka kohtaan tuli joku tahtirikko tai muu "pieni" esteettinen virhe, joten prosentit jäivät alle hyväksytyn rajan, mutta ne pätkät, missä Kerma rentoutui muutamaksi askeleeksi, olivat ihan superhyviä ollakseen kuitenkin Kerma-ponin ensimmäinen koulukilpailu. Olimme todella tyytyväisiä Kerman suoritukseen ja myös siihen, että se sai hymyn todella monen ihmisen naamalle! Se taisi vetää katsomonkin täyteen ratansa ajaksi. :) On se vaan semmonen pieni hassu poni. Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia sen kanssa, kun tietää, ettei se ihan pöllö ole kilpailuissakaan ja kun alkaa rentoutumaan ja löytämään itseään, siitä tulee varmasti todella mainio pieni kouluponi!!! Siihen voi toki mennä vielä jokunen vuosi... *hih*

Samin ja Tokajin luokka loppui joku aika Kerman suorituksen jälkeen ja niinhän siinä vaan kävi, että Sami teki sen taas ja voitti luokkansa ja siten saimme myös seuramestaruuskultaa!!!! Tokaj piti myös paikkansa toisella sijalla eli ei pelkästään mun ja Samin tulosennätys ja seuramestaruus vaan myös elämäni ensimmäinen kaksoisvoitto! :) Fiilis oli ihan käsittämätön ja eniten olin onnellinen siitä, että Sami on taas kunnossa ja pääsin sen kanssa suorittamaan samalla tasolla kuin ennen taukoakin! Olin myös todella iloinen siitä, että olemme Tokajin kanssa nostaneet tuloskuntoamme läpi vuoden ja vakiinnuttaneet helpossa a:ssa reilun 60% tuloskunnon. Tästä on hyvä jatkaa näiden ratsujen kanssa kohti Ypäjän kansallisia. :)

copyright Maija Karhusaari

Kiitokset jälleen kaikille niille ihmisille, jotka ovat mahdollistaneet nämä hienot hetket! Olen niin onnekas, että minulla on näitä hienoja ratsuja ratsastettavanani ja ihania ihmisiä ympärilläni, jotka mahdollistavat kehitykseni ratsastajana ja joiden kanssa saan jakaa nämä hienot hetket!

Ensi vuoden tavoitteeksi täytynee ehkä ottaa osallistua seuramestaruuteen omalla hevosella. ;)

perjantai 16. marraskuuta 2012

Kiirettä pitää

Maanantaina loppui työputki, mutta olin kiinni riennoissa illan, joten Heidi liikutteli kummatkin hevoseni. Kiitos Heidille! Hepat olivat olleet asiallisia vapaista huolimatta ja toimineet varsin mallikkaasti. Hyvä niin.

Itse ratsastin maanantaina Akun, joka edelleen toimi kuin ajatus. Tai ainakin aika lähelle niin. :) Saimme selkeesti kummatkin kurinpalautuksen hommiin Marialta ja homma on ihan uusilla urilla ja huomattavasti järkevämmällä tolalla kuin ennen kurssia. Tein edelleen paljon siirtymisiä ja varmistin, että jokaisesta avusta pitää tapahtua jotakin. Posoteltiin myös isoa ravia ympäri kenttää niin, että annoin vaan mennä ja hölskyin mukana. Aku oli kyllä todella kiva. Jos vaan saataisi sen kanssa homma jatkumaan hyvällä mallilla, olisi ihan mahdollista saada se yli 60% tuloskuntoon he a-luokkiin ensi kesäksi. Se olisi ehdottomasti ainakin tavoitteena. Se on niin valtavan näyttävä hevonen ja liikkuukin aika kivasti, kun sitä siltä vaan pyydetään riittävän selkeästi.

Tiistaina vihdoin sain nukkua aamupäivän ja se teki todella hyvää! Sitten Tokaj ja Villen ratsastus, joista kumpikin toimi mallikkaasti. Tokaj on ollut hieman hidas ja "uninen", mutta kuitenkin oma mukava itsensä, kun vähän herättelee. Villen kanssa aletaan vihdoin ja viimein olla mukavilla raiteilla ja homma toimii taas niin kuin vanhoina hyvinä aikoina. Se oli muutaman kerran todella vaikea tässä syksyn aikana, mutta nyt oli taas oma itsensä ja toimi pienillä herkillä avuilla ja kulki kevyenä. Ennen aina fiilistelin sitä mun hyvän mielen ratsunani ja nyt aletaan pikkuhiljaa palaamaan niille linjoilla. Välissä oli kyllä hyvät mielet kaukana ja Villen omistajan kanssa on pohdittu päämme puhki, mikä pientä hevosta mahtaa vaivata. Toivottavasti nyt homma jatkuisi taas nousujohteisena eikä tarvitsisi enää hakata päätä seinään tämänkin ratsun kanssa.

Illalla ratsastin kotona vielä Murden ja se oli ihan supermukava. Se liikkui omin jaloin eteenpäin kevyenä ja teki vähän kuvioitakin. Hieno Purtsi!

Keskiviikkona suunnattiin ensimmäisenä Kerman kanssa Tuomarinkylään Nipsun tunnille. Kerma oli heti verryttelyssä jo aika hyvän tuntuinen ja jatkoi samaa hyvää fiilistä läpi tunnin. Nipsu kehui edistystä, jota ponissa on tapahtunut ja oli jopa yllättynyt, kuinka kivasti se nyt kulkee. Edelleen pitää korjata vinoutta ja etsiä taivutuksia, mutta se on jo huomattavasti helpompaa. Nyt saimme ohjeeksi ratsastaa avotaivutuksia ja sitä kautta ratkoa näitä ongelmia. Aiempi ohje oli tehdä pohkareita, mutta nyt pääsimme jo ongelmien ratkonnassa selkeästi seuraavalle tasolle. :) Pidätteet oli jo aika hyvin hallussa ja saimme myös nostettua nenää eteen jo paljon paremmin, jolloin ponin on huomattavasti helpompaa liikkua hyvin ja läpi kroppansa. Lopuksi teimme ravissa muutaman lisäyksen ja sai taas huomata, että kyllä tästä ponista lähtee, kun vaan hommat on kohdillaan! Tästä on hyvä jatkaa kohti viikonlopun debyyttiä.

Sitten suunta Vilpulle. Vilppu oli pitkästä aikaa todella hyvä. Päästiin tekemään laukkaa enemmän kuin vain vähän ja muutoinkin homma oli kohtuullisen järkiperäistä. :) Ravi oli rentoa, Vilppu ei ennakoinut laukannostoja vaan jäi pidätteisiin ja odotti. Tähän hevoseen toimii Laineen Sepon viime kerran opit kuin nenä päähän. Ne mielessä on jatkettava harjoituksia sen kanssa. Vaikka tällä kertaa meni hyvin ja oli kivaa, ei suinkaan tarkoita tämän hevosen kohdilla sitä, että seuraavalla kerralla näin olisi myös.. ;)

Vilpulta Akulle, joka sekin oli edelleen aivan mielettömän hyvä ratsastaa. Tehtiin siirtymisiä, voltteja ja väistöjä, jotka kaikki tuntui todella helpolta. Tein myös muutamia laukan kokoamisia, joissa Aku on yleensä jäänyt helposti pohkeen taakse ja on ollut vaikeata saada se kokoamisesta ulos isoon laukkaan. Nyt tämäkin tuntui kohtuullisen helpolta. Ei auttanut kuin taputtaa, kävelyttää ja viedä hevonen talliin, niin hyvä se oli.

Tässä vaiheessa alkoi jo taas olla vähän epätodellinen olo, kun kaikki ratsut toimi enemmän kuin mukavasti viime aikoihin verrattuna. Sai taas pohdiskella, että koskakohan se alamäki taas alkaa ja kuinka kovalla vauhdilla... Kotona vielä Murden juoksutus, sillä nyt meillä on ohjelmassa kerran viikossa juoksutusta niin, että minä juoksutan Murdea eikä päinvastoin! Tällä kertaa Murdella oli muistissa hieman paremmin reagoimisen abc kuin viimeksi. Se melkein jopa reagoi apuihin eikä tarvinnut ihan niin paljoa juosta perässä varmistelemassa, että asiat tapahtuu. :)

Tänään pakattiin sitten aamulla Moniponi kyytiin ja suoriuduttiin Tuomarinkylään Nipsun valmennukseen. Moni ei ollut vielä koskaan ollut ratsuna maneesissa eikä muutoinkaan ratsuna kodin ulkopuolella, joten vähän mietitytti, että mitenköhän homma mahtaa mennä. Onneksi Moniponi käyttäytyi moniponimaiseen tapaansa erittäin viisaasti eikä turhia stressaillut. Taluttelin ensin ponia hetken maneesissa. Siellä oli nelisen muuta hevosta, jotka toki olivat kiinnostavia pienen ponin mielestä. Sitten jonkun ajan päästä kyytiin ja taluttajan varmistamana eteenpäin. Ei Moniponia kuitenkaan hommat ihmetyttäneet sen enempää kuin kotonakaan ja homma jatkui aika normaaleissa merkeissä. Vähän verryteltiin ravissa ja laukassakin, muttei liikaa. Sitten vihdoin hommiin. Ravia, 3-kaarisia kiemurauria, vähän pidätteitä ravissa, jotta se ei olisi kiireistä, laukkaa kumpaankin suuntaan, siinäkin pidätteitä, jotta oppisi kantamaan itsensä, käyntiä ja vielä vähän säätelyä ravissa ja siinä se sitten olikin, pienen ponin ensimmäinen valmennustunti. Muuta ei voi sanoa kuin että kyllä se vaan on NIIN kiltti poni. Jäätiin siis kummatkin henkiin ja meillä oli ihan kivaakin! Ensi viikolla sitten Sepon valmennukseen Monin kanssa ja Murde taasen joutuu sekä Stellan että Pietin tarkkailtavaksi. Kummallakin on vaan ihan jäätävä määrä karvaa ja lämpötila lähentelee plus kymmentä eli hikistä hommaa tulee olemaan ensi viikolla. Pitää ehdottomasti kyllä harkita kummankin klippaamista, jos ilmat ei tästä viilene...











Illalla vielä viimeistelyt Kerman ja Samin kanssa lauantain ksioja varten. Kummatkin kulkivat ihan kivasti, vaikkeivät ihan ehkä kilpaterässä vielä olekaan! :) Hieman kyllä jännittää, mitä tuleman pitää. Mutta niinhän se aina, kun on kisat tuloillaan eikä ihan tiedä, mitä odottaa... Nyt on vielä ollut harvinaisen pitkä tauko kisojen välillä niin rutiinikin on jo jonkin verran päässyt katoamaan... Lisäksi seuramestaruus tuo aina pienen lisäviritteen näihin normiseurakisoihin! Mitalia jaossa ja silleen! :)

Kuvien copyright Pekka Pietikäinen

Kevyttä

Viime viikolla aloitettu tarinointi, jota kirjoittaessani taisin nukahtaa: 

Tällä viikolla on taas säät vaihdelleet puolesta metristä loskaa pakkasen kovettamiin koppuroihin. Maanantaina olisi ollut vielä ihan superhyvä sää harrasteluun, mutta olin itse viikonlopun jäljiltä vielä niin kuollut, että ponit saivat vapaata. Ne olivat kuitenkin koko viikonlopun tehneet duunia Annin kanssa. Tiistaina sitten pukkasi jäätävä loskakerros meidän koko pihaan niin, ettei siellä voinut oikeesti tehdä yhtään mitään. Keskiviikkona tilanne alkoi helpottamaan ja päädyin juoksuttamaan kummatkin ponit. Murden kanssa juoksuttaminen on ollut aina aika haastavaa ja niin se oli nytkin. Oli vielä pitkä juoksutustauko takana, joten se oli ehkä vielä normaaliakin haastavampaa. Lähinnä tuntui, että Murde juoksutti mua eikä päinvastoin. Lopuksi sain kuitenkin tolkkua hommaan ja päätin, että seuraavana päivänä jatketaan sivuohjien ja juoksutuspiiskan kera. Moniponin juoksuttaminen oli Murden jälkeen lähes terapeuttista, se toimii kuin ajatus eikä tarvitse yllytystä alkuunkaan.

Torstaina otin sitten revanssin kummankin juoksutuksesta lisäten sivuohjat peliin kun pohjakin näytti kohtuullisen hyvältä. Olin myös käynyt vihdoin ja viimein ostamassa juoksutusraipan, joka helpottikin huomattavasti Murden kanssa touhuilua. :) Ei vieläkään mennyt Murden juoksutus ihan niin kuin elokuvissa, mutta nyt sentään löytyi se kaasu, joka välillä siltä tuppaa olemaan hukassa ihan kokonaan, ainakin silloin kun sitä pyydetään. Kyllä se tuhmailikin, mutta myös lopuksi toimi paremmin kuin hyvin ja sellaisella herkkyydellä, mitä siihen on välillä vaikea löytää. Murden kanssa tämä juoksutusharjoittelu on ollut vaikeaa sellaisissa paikoissa, missä ei pääse työskentelemään yksin sen kanssa vaan on muita ympärillä koko ajan. Nyt on ihanaa, kun ei tarvitse välittää muista vaan voi keskittyä ihan vain oleelliseen eli omien hevosten kanssa puuhasteluun. Moniponi juoksi jälleen varsin innokkaasti ja sitä tarvitsi työstää huomattavasti Murdea vähemmän.

Jatkoa tarinaan tällä viikolla:

Loppuviikon ponit oikeastaan vain hengailivatkin, sillä isänpäiväriennot sun muut pitivät mut kiireisenä. Murde oli viikonloppuna jopa sen näköinen, että se haluaisi hommiin, mutta ikävä kyllä hommiin ei päästy. Tällä viikolla onneksi paremmalla onnella.

Kerma-poni oli viikon yllättäjä. Vihdoin ja viimein saimme kokeiltua sille KK-ultra kolmipalakuolainta ja se todentotisesti teki suuen muutoksen tähän pieneen poniin. Siitä tuli yhtäkkiä ihan eri lailla ratsastettava ja säädeltävä, jota on tässä jo jonkin aikaa toivottu ja odoteltukin. Ratsastin sitten läpi oppilaideni kanssa hinkkaaman helppo b:0-ohjelman kotikentällä ja koska tehtävät onnistuivat edes kohtuullisen järkevästi, päätettiin, että Kerma lähtee Samin seuraksi Tuomarinkylään 17.11. kisoihin ihmettelemään elämää. Tämän kauden virallinen tavoitekin saadaan sitä myöden täyttymään, kun pääsen vihdoin osallistumaan pikkuponilla kouluratsastuskilpailuihin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! ;)

Samin kanssa on nostettu kuntoa takaisin ja se on tuntunut liikkuvan edelleen mielellään. On nyt treenailtu helpon a:n juttuja vähän ja vaikka ne onkin Samille tehtävinä erittäin helppoja, pitää olla sen kanssa tarkkana, ettei pääse kisoissa yhtään väsähtämään. Kunto kun sillä ei ole vielä alkuunkaan normaalilla tasolla ja sen perustyöskentelyynkin kuluu aika paljon paukkuja, kun se liikkuu aina ihan täysillä.

Akun ratsastin viime viikolla kerran ja se tuntui muistavan Marian opit hyvin. Hommat tuntuivat helpoilta ja hevonen hyvältä. Hieno Aku!!

Sen ihmeempiä ei juuri viime viikkoon mahtunut. Enemmänkin vain töitä, töitä ja töitä!

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Oripäivillekö?

Olen viime viikkoina miettinyt pääni puhki Moniponin tulevaisuutta. Myydäkö vaiko eikö, pitääkö orina vaiko eikö, näyttääkö oripäivillä vaiko eikö, laittaako esteratsuttajalle hetkeksi vaiko eikö, laittaako ajo-opetukseen hetkeksi vai siis mitä ihmettä sen kanssa pitäisi tehdä...

Jossei kaikki olisi kiinni pennosista, joita ei ole, laittaisin ehdottomasti ponin jollekin pienikokoiselle esteammattilaiselle reeniin tähtäimessä kevään oripäivät, ulkoistaisin koko prosessin niin, ettei itse tarvitsisi olla ristitulessa kaikkien nähtävillä ja arvosteltavana. Kun kuitenkin hyvin pitkälti koko homma on juurikin niistä pennosista kiinni, ei tämä vaihtoehto ole ihan täysin mahdollinen. Yksi vaihtoehto olisi treenata sitä nyt itse minkä osaa ja pystyy, jotta se saisi taas hyvän kuntonsa takaisin ja menisi sitten "valmiimpana" estereeneihin. Estereeneissä ei siten tarvitsisi ehkä olla kuukausitolkulla ja vähän lyhyempään pätkään voisi jopa olla varaakin. En kuitenkaan haluaisi sitä antaa välttämättä pois kotoa ja toisaalta taas olisi myös kiva nähdä, pystyykö itse tällaista pientä, kilttiä oria valmistelemaan oripäiville. Sitä vartenhan se on alun perin osittain hankittukin.

Myös ponin myyminen on ajatuksen tasolla hyvä vaihtoehto, sillä talliimme mahtuisi sitten useampaan käyttötarkoitukseen sopivamman kokoinen ratsu. Tästä ponista luopuminen tuntuu kuitenkin jokseenkin mahdottomalta ajatukselta monesta syystä. Ihan ensimmäiseksi vaikeudeksi koituu se, että näin nuorelle näin lahjakkaalle ponille ei vaan ole maksukykyistä (tai -haluista) ostajakuntaa. Poniratsastajille sanat 3-vuotias sekä ori (etenkin yhdistettynä) ovat punaisia vaatteita (ja toki ihan syystäkin), harvempi aikuinen haluaa pientä lahjakasta esteponia ja sitten jäljelle jää vaan mahdollisesta jalostusarvosta kiinnostuneet kasvattajat, jotka taas eivät ole valmiita välttämättä maksamaan tai pihasta löytyy jo samaa sukua edustavia yksilöitä muutoinkin.

Toisen tyyppinen vaikeus on se, että tämän ponin kanssa on niin ilo työskennellä, ettei siitä raaskisi oikein luopua. Ponilla on hyvä asenne, se on kiltti ja viisas ja sen kanssa on aina hauskaa puuhastella. Miksi unelmahevosesta haluaisi luopua, kun kerran on sellaisen onnistunut talliinsa haalimaan?
Kolmas vaikeus on, että Moniponi on Murden oma purulelu ja ne tulevat keskenään niin hyvin toimeen, että olisi kamalaa joutua erottamaan ne toisistaan. Ne ovat toimiva parivaljakko, jota on ihana seurata.

Kaikista näistä syistä huolimatta, yritän pitää kuitenkin koko ajan itseni sellaisessa mielentilassa, että myytävänä tämä poni on, jos vaan sopiva ostajakandidaatti ilmaantuu paikalle. Joka kerta työskennellessäni tämän ponin kanssa, se on kuitenkin yhä vähemmän myytävänä... :)

Ruunauskin on toki vaihtoehtoinen tapahtumienkulku Moniponin elämässä, mutta en ole vielä kertaakaan harkinnut sitä vaihtoehtoa kovinkaan vakavissani. Moniponi on niin kiltti, viisas ja toimiva, ettei se ole ainakaan käytöksellään antanut pienintäkään merkkiä, että se pitäisi käytöksensä takia ruunata. Haluan siis vielä toistaiseksi pitää kiinni siitä mahdollisuudesta, että Moniponia voisi jalostukseen käyttää. Jos ponilla ei kuitenkaan minkäänlaista lisäarvoa ole oriina, on sen kohtalona kyllä ruunaus. Silloin siitä tulee kilparatsu ja kilparatsun elämä on huomattavasti mukavampaa ruunana kuin oriina.

Näitä ponin vaihtoehtoja paljon miettineenä, etenkin huonosti menneen Kyvyt Esiin-finaalin jälkeen, puhelin asiaa ääneen kun Heidi oli Moniponia kokeilemassa. Heidi palauttikin mieleeni toden teolla sen vaihtoehdon, että valmistelisin ponin itse oripäiville. Etenkin kun näki taas ponin ratsastettuna ja sai vahvistusta sen superluonteelle, tuli sellainen fiilis, että kyllä se on vaan pyrittävä oripäivillä näyttämään ja koska 4-vuotiaan tehtävät eivät vielä ole ihmeellisiä, se voisi hyvinkin olla mahdollista esittää itse. Eli tällä nyt suunnitellulla jaolla sileän työskentely jäisi minun kontolleni ja Heidi lähtisi valmistelemaan ponia estepuolen koitoksiin. Meillä on sopiva valmennusverkosto, jotta pääsemme näyttämään ponia asiantuntijoille ja kuulemaan heidän mielipiteitään ponista vielä syksyn aikana ja näemme, miten poni lähtee kehittymään kun sitä työstetään säännöllisesti ja ajatuksella. Jos näyttää siltä, että ponin laatu ei riitä, se ei kehity odotusten mukaisesti tai emme itse saa siitä riittävästi irti, voi ajatuksen oripäivistä unohtaa, mutta näillä näkymin lähdemme ponin kanssa sinne tähtäämään. Ponin heikoin kohta ollee sen rakenne, mutta sen suorituskyky ja luonne taas ovat minun uskoni mukaan erittäin hyvät. Tokihan sitä itse katson vaaleanpunaisten lasieni läpi, mutta ne ehtivät tässä vieäl kirkastumaan, jos toisenlaisia kokemuksia tarttuu matkalta mukaan. Säiden salliessa on tällä ja ensi viikolla treeniä tiedossa ihan kotosalla ja valmentautumisen aloitamme näillä näkymin Laineen Sepon tunnilla 20.11. Heidi tsekkailee sopivia estetreenejä, jotta päästäisi mahdollisimman pian myös selästä käsin hyppäämisen makuun.

Saa nähdä kuinka pitkälle nämä suunnitelmat kantavat, mutta on ihanaa kun on joku selkeä tavoite ja voi lähteä kulkemaan tietä kohti tavoitteen toteutumista! En vieläkään oikein usko, että olen oikeasti lähdössä tähän leikkiin mukaan, mutta ei kai tässä muukaan nyt auta...

Maria Burczykin valmennus

Viikonloppuna oli vuorossa seurani järjestämä saksalaisen Maria Burczykin valmennus Tuomarinkylässä. Olin alun perin ilmoittautunut mukaan ainoastaan Tokajilla, mutta erään peruutuksen vuoksi minulle tarjottiin toistakin paikkaa ja päätin ottaa mukaan kuvioon myös Akun, jonka kanssa ehdottomasti tarvitaan kaikki apu, mitä saatavilla vaan on.

Lauantaina suuntasin paikalle Tokajin kanssa ensimmäisenä enkä tiennyt yhtään mitä odottaa. Kerroin hieman osaamisestamme ja kilpailemisestamme ja ongelmastamme kankien kanssa. Maria teki vähän uusia säätöjä kankiin ja lähdimme niillä liikenteeseen. Alusta asti hän myös halusi, että ratsastan oikeastaan vain pelkästään nivelellä ja vielä niin, että kuolain ei jää juurikaan hetkeksikään paikalleen vaan, että se liikkuu suusa jatkuvasti. Kankiohjan piti roikkua löysänä koko ajan. Työstimme aluksi siirtymisiä ja taivutuksia, joiden kautta siirryimme ratsastamaan ensin ravissa avoja ja sulkuja ja sitten laukassa. Avoissa piti vahtia, että lapa tulee kunnolla pois seinältä ja sulussa taas piti taivuttaa riittävän rohkeasti. Myös ravin tahtia piti vahtia, jottei se pääse hiipuumaan näiden liikkeiden aikana.

Sitten lähdettiin työstämään vaihtoja. Ensin yksittäisiä vaihtoja, sitten pari pitkällä sivulla, sitten sarjassa diagonaalilla ensin joka neljännellä 3, sitten joka neljännellä 5, joka kolmannella 3 ja joka kolmannella 5. Tokaj yrittää usein ratkaista sarjat itse eikä jää odottamaan ratsastajaansa. Tähän Maria neuvoikin, että joka kerta kun se vaihtaa itse, pitää mielummin siirtyä käyntiin ja jatkaa haluamassaan laukassa ja tehdä itse vaihto kuin vaihtaa vain takaisin. Ratsastajan pitää päättää milloin vaihto tehdään ja hevosen tulee aina kunnioittaa päätöstä. Hyviä vinkkejä näihin! Lisäksi on aina hyvä tehdä näitä sarjoja silloinkin, kun hevonen ei tunnu juuri täydellisesltä, sillä ei se varmasti koskaan kilpailuissakaan tule tuntumaan täydelliseltä silloin kuin ne sarjat ovat edessä! Ehdottomasti pitää siis harjoitella ja saada hevonen kuuntelemaan ohjeita näissä sarjoissa paljon nykyistä paremmin.

Sarjojen harjoittelun jälkeen puoli tuntia olikin jo kulunut ja ensimmäinen tunti oli ohi. Tunti tuntui ihan hyvältä, mutta mitään wau-fiiliksiä tai ahaa-elämyksiä ei juurikaan ollut tarjolla. Tosin eipä niitä aina ihan perustyöskentelyssä voi tullakaan.

Myöhemmin illasta oli Akun vuoro. Aku oli jäisen kentän vuoksi ollut taas vähän kevyemmällä ja vasta palannut normaalimpiin töihin kaatumisesta johtuvien vaurioittensa jäljiltä. Hyppäsin Akun kyytiin vähän ennen tunnin alkua ja Aku tuntui erittäin jännittyneeltä ja hyvin epäluotettavalta, se oli hidas jalalle eikä meinannut juurikaan edetä. Maria halusi heti, että homma lähtee sujumaan eteen, yhtä lailla pelkällä nivelohjalla tuli ratsastaa ja jättää kankiohja aivan löysäksi. Ravissa sain jo jonkun verran hevosta liikkumaan kun tuli jo laukan vuoro. Laukassa piti mennä vain täysiä ympäri maneesia ja mua hirvitti ihan vimmana, sillä sen verran räjähdysalttiilta hevonen allani tuntui. Pikkuhiljaa uskalsin kuitenkin antaa vähän mennä ja saimmekin ajoittain ihan asiallista laukkaa aikaiseksi kun uskalsin päästää naruista ja potkaista ratsun eteenpäin. Sitten ravi-pysähdys-siirtymisiä, joissa hevosen tuli lähteä pysähdyksestä heti liikkeelle ja tulla pysähdykseen ilman käyntiaskeleita  nokka ylhäällä. Näissä alettiin pikkuhiljaa päästä ratsun kanssa yhteisymmärrykseen. Sitten vielä ravi-laukka-ravi-siirtymisiä niin, että hevosen tuli "ampaista" laukkaan eikä miettiä edes puolta askelta onko menossa vaiko eikö.

Vaikka mua hirvittikin enkä todellakaan esittänyt Akun kanssa kovinkaan vakuuttavaa ratsastusta, oli tunti todella hyödyllinen ja antoisa. Sain paljon ajateltavaa ja huomasin kuinka hakoteillä Akun kanssa edelleen ollaan, vaikka pitkä matka ollaan jo kuljettukin ihan alkuaikojen lähtökohdista. Melkein hävetti kuinka huonosti ratsastin ja kuinka avuton olin lähes koko tunnin ajan, mutta selvisinpä kuitenkin hengissä ja jäipähän paljon parannettavaa toiselle päivälle.

Tuntien jälkeen kotiin saunaan, syömään ja nukkumaan, jotta seuraavana päivänä olisi mahdollista parantaa tilannetta ja ratsastaa paremmin kummallakin ratsulla.

Sunnuntaina sitten paluu Tuomarinkylään ja Tokaj jälleen ensimmäisenä kehiin. Onneksi oli tämä turvaratsu mukana valmennuksessa, jotta ei tarvinnut näyttää ihan pelkästään idiootilta! ;) Verryttely ravissa ja laukassa ja sitten valvovien silmien alle. Aloiteltiin taas taivutuksilla ja siirtymisillä, lisättiin ja koottiin ja tarkistettiin, että hevonen on riittävän nopea avuille ja Toksu tuntuikin todella hyvältä siinä suhteessa. Kun laittoi jalan kiinni, se lähti eteenpäin ja kun istui satulaan, se kokosi. Itse sai vain olla tarkkana, että jalka pysyi riittävän takana eikä lähtenyt valumaan liian eteen. 

Näiden jälkeen tehtiin taas muutama avo ja sulku ravissa ja laukassa ja sitten työskentelypiruettia kumpaankin suuntaan. Työskentelypiruetit sujuivat yllättävänkin hyvin ja Maria pyysikin nopeasti tulemaan lävistäjälinjalle ja kääntämään piruetin puolikkaat kumpaankin suuntaan ja tekemään vaihdon lyhyen sivun keskellä. Vasen piruetti levähti alkuunsa pahasti, ei muuta kuin uudelleen ja jo vähän paremmin. Tässä oli ohjeena jatkaa aina loppuun asti eikä luovuttaa kesken, vaikkei ihan onnistuisikaan. Vaihdot tuli yllättävän terävästi ja oikea piruetin puolikaskin oli ihan tunnistettavissa! Lopulta saatiin kummastakin piruetin puolikkaasta ihan säädyllinen, vaikkakin iso ja sitten siirryttiin taas sarjavaihtoihin.

Neloset ja kolmoset sujui jo hyvin, sitten kakkosiin. Kakkosissa vielä helposti itse hätäännyn ja lähden tekemään liikaa. Joko taivutan liikaa tai yritän liikaa ja teen sillä asiasta vaikeampaa kuin se onkaan tai jotain muuta yhtä järkevää. Lopulta kuitenkin saatiin tehtyä 5 säädyllistä kakkosta peräkkäin ja se riitti tällä kertaa! Sitten vielä hetki ravityöskentelyä, lisäyksiä pitkillä sivuilla säilyttäen tahti ja muoto ja keskikropan jäntevyys. Ei ollutkaan enää ihan niin helppoa kuin mitä olen aina ajoittain kuvitellut sen olevan! :) Sitten loppuravit nenä edessä pitkällä kaulalla kumpaankin suuntaan. Loppuravissa piti olla tarkkana juurikin, että antaa riittävästi tilaa, jotta hevonen saa venyttää nenän pitkälle eteen ja sama homma myös loppukäynnissä, jotta hevonen pääsee astumaan pitkiä askeleita pitkällä kaulalla läpi kroppansa.

Sitten taputukset Toksulle ja alas selästä. Jäimme kuitenkin vielä maneesiin seuraamaan seuraavaa tuntia, sillä Sipe ratsasti mun jälkeeni hevosellaan, jolla voitti tänä vuonna pikkukierroksen ja tähtää ensi kaudella GP-radoille. Oli todella antoisaa seurata heidän valmennustaan ja nähdä, mitä he tekivät ja mihin kiinnitettiin huomiota ja mitä korjattiin ja miten korjattiin. Sen tasoista ratsastusta ja etenkään valmennusta ei kuitenkaan liian usein pääse näkemään. :) Tai siis Sipen kanssa usein kyllä ollaan samoihin aikoihin reenaamassa, joten kyllä sitä onneksi aika usein pääsee näkemään. On erittäin motivoivaa nähdä tällaista ratsastusta aina aika ajoin, niin pysyy itselläkin mielessä, että missä se tähtäin joskus aikanaan on! Sitten vielä ulkokävelyt ja Tokaj talliin.

Aikani kuluksi ennen Akun tuntia seurasin vielä paria muutakin ratsukkoa ja oli mielenkiintoista nähdä esimerkiksi yhden ratsukon vaihtotyöskentelyä. Silloin oli ikävä Sami-ponia, sillä sille olisi tärkeää päästä tekemään mahdollisimman paljon vaihtoihin valmistelevaa ja itse vaihtotyöskentelyä, jotta ne vaihdot joskus vielä sille löytyisivät!

Aku oli jälleen vuorossa viimeisenä ja jo verrytellessä se tuntui paljon paremmalta ja huomattavasti vähemmän epäluotettavalta kuin edellisenä päivänä. Pääsin ratsastamaan ihan eri fiiliksellä ja asenteenikin olin kunnostanut edellisen päivän jälkeen huolella. Aloitettiin taas ravissa ja laukassa eteen sekä siirtymisillä niiden välillä. Homma toimi huomattavasti paremmin kuin edellisenä päivänä ja Mariakin totesi, että päästää jo tekemään vähän tehtäviäkin. :) Teimmekin avoja ja sulkuja ravissa ja jopa vähän sulun kaltaista laukassa sekä myös vastalaukkaa kunnolla eteen. Sulut onnistuivat yllättävän hyvin, vaikka niistä meillä ei vielä juuri kokemusta olekaan. Sitten vielä uudelleen laukka-ravi-laukka-siirtymisiä räjähtävästi eteenpäin ja lopuksi vielä samalla lailla kuin edellisenä päivänä ravi-pysähdys-ravi-siirtymisiä. Niihin sain myös uuden raipankäyttövinkin, vaikken meinannutkaan sitä aluksi uskaltaa kokeilla. Uskalsin kuitenkin loppujen lopuksi ja hyvinhän se toimikin! Aku sai kehuja siitä, että oli ehdottomasti valmennusviikonlopun suurin muuttuja. Ensimmäisen ja toisen päivän välillä oli huima ero! Maria kehui Akun raamia ja oli sitä mieltä, että säännöllisellä hyvällä työskentelyllä siitä tulee varmaan huomattavasti mukavampi ja luotettavampi ratsu ja kerroinkin, että aika ajoin se onkin, mutta on vähän tuuliviiri ja jos jää vähemmälle työlle, sen motivaatio heti kärsii.

Sain myös paljon kehuja istunnasta ja tasapainostani, mikä lämmitti kyllä mieltä. Tämä kyllä taisi koskea enemmänkin Toksulla ratsastamista kuin Akun kyydissä killumista! Olin näiden kahden päivän jälkeen aivan loppu, jalat huusi hoosiannaa ja koko kropassa tuntui, että olin joutunut tekemään duunia. Paljon oli myös mielessä uusia ajatuksia ja vanhoja ajatuksia korostuneina uudelle tasolle. Töitä on joka tapauksessa tehtävä, jotta homma etenee ja opin paremmaksi ratsastajaksi.

Jälleen kerran oli aivan ihanaa valmentautua ja päästä ratsujen kanssa valvovan silmän alle. Liian harvoin sitä kuitenkin pääsee valmentautumaan ja siten on helppo turhautua ja jäädä junnaamaan paikoilleen. Onneksi nyt marraskuuhun on osunut vimmana valmennuksia ja pääsen lähes joka viikolla johonkin valmennukseen pyörimään jollakin ratsulla. Tämä viikko taitaa olla ainoa viikko, jolloin on tiedossa ihan vaan itsenäistä ratsastusta. Ensi viikolla onkin sitten Nipsun tunnit, seuraavalla Sepon, Stellan ja Pietin tunnit ja sitä rataa mennään eteenpäin! Valmennusraportteja on siis tännekin tiedossa...

maanantai 5. marraskuuta 2012

Vapaaviikon anteja

Vapaaviikkoni oli jälleen hyvin hevostäyteinen. Maanantaina toivuin vielä viikonlopun riennoista, mutta tiistaina pääsin taas tositoimiin. Ratsastin kevyesti Tokajin läpi aamulla, se tuntui ihan mukavalta ja oma ratsastuskin tuntui kohtuullisen kivalta. Pitkästä aikaa ratsastin omat superhyvät saappaani jalassa, jotka kävivät tehtaalla korjauksessa parin kuukauden käytön jälkeen ja huomasi taas heti eron kunnon saappaiden ja sinnepäin-saappaiden välillä. Kunnon saappailla on vaan niin paljon mukavampaa ratsastaa!

Tokajin jälkeen oli omien ponien vuoro. Tarkoituksena oli mennä maastoon Heidin ja kummankin ponin kanssa, mutta koska oli vielä jonkin verran jäistä, ei maastoon päästy. Ystäväni Heidi oli kuitenkin tullut paikan päälle meidän uutta kotia ihastelemaan, joten ehdotin, että josko hän maaston sijasta haluaisi kokeilla Moniponia "kentällä". Harvemmin pääsee näkemään omiaan "vieraan" ratsastajan alla ja kun Moniponilla vielä on ratsastajalla kokorajoite, niin ei niitä sopivia ratsastajakandidaatteja nyt niin kovin paljoa lähipiirissä olekaan. Heidi oli viime talvena kerran istunut ponin kyydissä, muttei sillä aiemmin ollut ratsastanut. Hehkuttelin Heidille etukäteen, että omasta mielestäni en ole kovinkaan usein päässyt istumaan näin helpon ja simppelin nuorukaisen selkään enkä turhaan. Heidi ratsasti Moniponilla erittäin hyvin ja poni näytti toimivan kuin ajatus. Ratsukko suoritti kaikki askellajit läpi ja lopuksi vielä laitettiin muutama ravipuomi ja laukassa puomikasa. Poni oli selkeästi innostunut tehtävistä ja näytti hyvältä. Nyt näyttäisi siltä, että Heidin oman hevosen majaillessa talven yli Hollannissa, Heidi aloittelisi estetyöskentelyn tämän lahjakkaan ponin kanssa, jotta se pääsisi tekemään sitä, missä oikeasti on erittäin lahjakas. Katsomme, miten homma lähtee sujumaan ja asetamme tarkempia tavoitteita sen mukaan. Oli kiva huomata, että poni ei ole vain minun mielestäni erittäin helppo, järkevä ja lahjakas, vaan myös muidenkin mielestä! Ponin selässähän ei mun, Annin ja Heidin lisäksi ole muita vielä käynyt.

Heidi ratsasti myös Murden ja sai Murdeenkin varsin hyvän otteen. Heidihän ratsasti Murdella 4- ja 5-vuotiaana aika paljonkin, muttei sittemmin ole enää ehtinyt, kun Heidin oma hevonen tuli ratsastusikään. Oli kiva nähdä kuinka Heidi ja Murde tekivät duunia yhdessä ja kummallekin tämä oli varsin positiivisen oloinen kokemus. Itselleni tekee kyllä hyvää nähdä omia hevosia muiden alla, sillä siitä oppii paljon omista hevosistaan ja näkee niiden virheet ja tavat ihan eri lailla kuin selästä käsin. Siksi onkin mukavaa kun on ihmisiä ympärillä, joiden kanssa voi tehdä yhteistyötä.

Tiistaina kävin myös poniterapiassa ja ratsastelin sekä Samin että Kerman. Sami oli oma ihana itsensä ja pikkuhiljaa alamme saada jo vähän tehdä asioita ja pääsemme tähtäämään kilparadoille taas kohtapuolin. Tehtiin mukavasti ravia ja laukkaa ja vähän väistöjä ja takaosakäännösharjoittelua. Tuli myös kokeiltua vastalaukat kumpaankin suuntaan, jotka olivat yhtä helppoja kuin aina ennenkin. :) Samin kanssa tuli kyllä taas hyvä mieli ja oli kiva huomata, että hommat on kohtuullisesti hanskassa loman jäljiltäkin.

Kermankin kanssa oltiin maanantaina mukavasti yhteisymmärryksessä, vaikka laukka olikin hieman taas huonompaa tällä kertaa. Kerma-poni on huvittava, sillä se ei aina hallitse kroppaansa ja etenkään raajojansa aivan sataprosenttisesti ja hieman suuttuu itselleen kun esimerkiksi menee välillä sekaisin jaloissaan... Sitten sille pitää vain yrittää viestittää, että ei hätää ja homma jatkuu. Kerma on kyllä menneen puolen vuoden aikana kehittynyt hurjasti, mutta välillä sen kanssa saa silti olla ihmeissään kun kehittyykin yhtäkkiä joku ihan uusi aiemmin kokematon ongelma... Sitten vaan sitä ratkomaan ja seuravaa odotellessa. :) Viikonloppuna Kerma olikin päässyt valjakkovalmennukseen Ypäjälle ja sieltä oli saanut paljon hyviä apuja jatkoon ja oli sielläkin todettu, että poni on hieman omituinen, mutta myös varsin mukava liikkuja... ;)

Keskiviikkona oli vuorossa Ville ja Aku. Ville oli ihan hurjan vahva ja olin sen kanssa ihan ihmeissäni, että mitä oikein tapahtuu. En mennyt kuin oikeastaan vartin verran ja sen jälkeen jouduin toteamaan, että tänään ei ole meidän päivämme. En saanut hevosta millään paranemaan, joten päädyin siihen, että on viisainta lopettaa. Sen vahvuudelle täytyy olla syy jossain muualla kuin vaan sen hetkisessä ratsastuksessa, sillä Ville ei koskaan ole ollut niin vahva ja vaikea. Se oli ehkä väsynyt edellisen päivän reeneistä tai jännityksestä tai muusta, mutta oma itsensä se ei ollut. Pyysinkin sen jälkeen, että Villellä olisi seuraavana päivänä irrottava juoksutus ja ratsastaisin perjantaina sen uudelleen ja kokeilisin, että joko tuntuu paremmalta.

Akun kanssa taasen jouduttiin reenaamaan hieman puolivaloilla, sillä kenttä oli jäässä. Käyntiväistöjä, takaosakäännöksiä, vähän siirtymisiä ja siinäpä se oikeastaan olikin. Aku tuntui kyllä ihan hyvältä ja oli yllättävän yhteistyöhaluinenkin. :)

Torstaina oli sitten pitkään ja hartaasti odotettu Sepon valmennus Murden kanssa. Ja sitä olikin kannattanut odottaa, sillä se oli juuri niin tehokasta työskentelyä kuin muistinkin. Viime kevään jälkeen emme ole Sepon silmien alle päässeet ja nyt sitten sai kyllä huomata, että ainakin oma pääkoppa on kehittynyt viimeisen puolen vuoden aikana. Olin heti kohtuullisen rentona Murden kanssa, vaikka se vähän katselikin taas ympärilleen ja oli hereillä. Aloiteltiin ensin ravissa ja laukassa itsenäisesti verrytellen ja Murde tuntui heti varsin eteenpäinpyrkivältä, mikä oli aivan ihanaa. Sitten suoriuduttiin pääty-ympyrälle ja lähdettiin kevyessä ravissa ympyrän aikana myötäämään ohjat puoleen kaulaan ja samalla jalalla säilytettiin hyvä eteenpäinpyrkimys. Palatessa takaisin normituntumalle, piti ajatella aina kevyempi tuntuma kuin ennen myötäystä. Tämä tehtävä sopi mulle ja Murdelle kuin nenä päähän. Ihan mielettömän hyvä tehtävä, sain Murden liikkumaan aktiivisesti omin jaloin eteenpäin, muoto tuli todella hyväksi ja oma mieleni oli kohtuurento. Kun juuri alkoi tuntua mukavalta, siirryimme laukkaan ja laukassa sama tehtävä. Lisäksi pikkuhiljaa piti lisätä lisäys jalasta samalla kuin myötäsi ohjalla. Tämä teki meille NIIN hyvää. Aluksi en uskaltanut aivan riittävästi, mutta pikkuhiljaa sain Murden jopa laukkaamaan aika kovaa. :) Tätä kumpaankin suuntaan ja tehokasta oli, hevonen laukkasi hyvää laukkaa ja mä en vetänyt. Jiihaa!

Sitten hetki kävelyä ja jatkettiin vastalaukassa. Murde ei aiemmin juuri ole pitkiä pätkiä vastalaukkaa tehnyt, mutta nyt päästiin tekemään vastalaukkaa sekä uralla että ympyrällä ja ihan paria pientä rikkoa lukuunottamatta laukka jatkui vastalaukkana monenmonta kierrosta ja ympyrää peräkkäin kumpaankin suuntaan. Wau! Tämä oli ihan superkivaa. Nythän oli juuri vastalaukkaa kotona harjoiteltu, mutta lähinnä vastalaukan nostoja, sillä meidän "kentällä" ei juuri hirveästi pidempää pätkää vastalaukkaa pääse ratsastamaan. Lopuksi vielä kevyessä ravissa loppuverryttelyt kumpaankin suuntaan kevyellä tuntumalla ja tarvittaessa edelleen jalasta eteen. Olin niin onnesta soikeana hyvin onnistuneen valmennuksen jäljiltä. Hommat sujui ja taas saatiin työkaluja työkalupakkiin ja itsevarmuutta Murdella ratsastamiseen! Nyt hovikuvaaja vaan unohti kameransa kotiin, joten joudutte tyytymään tähän sanalliseen selostukseen tapahtumista kuvamateriaalin sijaan.

Viikonloppuna Murde letkisteli Annin kanssa ja oli kuulemma vielä lauantaina varsin väsynyt torstain jäljiltä, sen verran rankat treenit oli! Sunnuntaina Murde ja Anni olivat pitkällä maastokävelyllä ja Murde oli nauttinut täysin siemauksin. 

Perjantaina oli taas poniterapia- sekä suomenhevospäivä. Kerma oli jälleen hieman vaikeampi, mutta tokeni loppua kohden mukavasti. Alussa oli käynnissä ihan ok, mutta ravissa tuntui omituisen vinolta ja sitä korjatessa aina pukitti. Pikkuhiljaa kuitenkin vetristyi ja lähti suoristumaan eikä enää pukittanutkaan suoristaessa. Reeni oli kuitenkin vain lyhykäinen, sillä edessä oli valmennusviikonloppu Ypäjällä. Samin kanssa tehtiin vähän lisäyksiä, sillä se halusi niitä tehdä ja myös himpun enemmän laukkatreeniä. Vähän enemmän vastalaukkaa ja pari vaihdon yritelmää. Sami tuntui koko ajan todella hyvältä, ravasi isosti ja laukkasi innokkaasti. Myös kaula pysyi ryhdikkäänä ja kuvio koko ajan kasassa. Vähän väistöjä ja takareita harjoiteltiin taas myös. Ponit oli siis jees.

Sitten suomenhevosten pariin. Ville oli PALJON parempi kuin keskiviikkona. Se oli oikeastaan kuin eri hevonen konsanaan. Se tuntui taas omalta kevyeltä itseltään ja ravasi sekä laukkasi hyvin ja pääsin jopa kumpaankin suuntaan kääntämään vastalaukkaan ja alaspäinsiirtymisetkään eivät olleet yhtään niin hukassa. Olin superhelpottunut, sillä olin jo varsin turhautunut, kun en osannut sanoa, missä vika on ja mikä meidän yhteistyössämme mättää. Mutta hyvä, että kyseessä oli ohimenevä tila ja kaikki oli taas paremmin! Täytyy ehdottomasti yrittää nyt ehtiä tälläkin viikolla Villen kanssa reenailemaan, jotta hyvä fiilis pysyy yllä. :)

Sitten vielä Vilpun työstöön. Sepon opit mielessä ratsastin Vilpun ja se oli ajoittain jopa aika kiva pitkästä aikaa. Harmillista vain, että päivän sateet olivat liejuttaneet kentän eikä siinä meinannut juurikaan pysyä pystyssä, joten en päässyt laukassa kokeilemaan homman toimivuutta, mutta ravissa myötäys ja jalka toimi erittäin hyvin. Vilpun ongelmien selvittelyn jälkeen aletaan taas pikkuhiljaa päästä töiden makuun. Tällä viikolla jatketaan taas!

Viikonloppuna olikin sitten ohjelmassa valmentautumista. Siitä oma postauksensa!