maanantai 20. elokuuta 2012

Pietin valmennuksissa...

Pitkästä aikaa oltiin Murden kanssa viikonloppuna Pietin valmennuksessa Dressage Centerissä. Tätä oli odotettu pitkään ja hartaasti ja kylläpä se oli taas ihan mielettömän ihanaa. Vaikka mä olinkin jälleen valmentautumassa työ-öiden välissä ja siten tein kuolemaa kumpanakin päivänä, oli vaan niin tehokasta ja hyödyllistä käydä taas Pietin ohjeistuksessa. Lisäksi meillä oli videokamera lainassa ja sain videolle kummatkin valmennukset kokonaan, joka on erittäin hyödyllistä. Lauantain valmennusta olenkin jo katsellut työyön hiljaisina hetkinä ja kyllähän se mun ja Murden puuhastelu alkaa pikkuhiljaa muistuttaa ratsastusta. :)







Lauantaina aloiteltiin ensin verrytellen kevyessä ravissa ja laukassa, muisteltiin myös ravi-käynti-ravi-siirtymisiä niin, että muoto ja eteenpäinpyrkimys säilyy koko ajan. Sitten pohkaria ja avoja. Vähän lisäyksiä tehtiin myös. Niitä tehtiin tällä kertaa jo niin, etten saanut antaa tilaa edestä vaan piti pitää ohjat kädessä ja ajatus enemmän takajaloista ylämäkeen. Ihan niin kuin aikuisten oikeeta lisäystä siis. :) Sitten laukassa eteen ja kokoon ja vaihdot kumpaankin suuntaan.


Hetken taisin saada kävellä ja sitten jatkui lisäyksillä ja käynti-laukka-käynti-siirtymisillä kumpaankin suuntaan. Ja lopuksi vielä muutama pysähdys ja peruutuskin. Pysähdykset ovat usein vielä vaikeita, mutta peruutukset tulevat ajoittain jopa todella hienosti! Se on huisin ilahduttavaa, sillä keväällähän meillä oli peruutukset välillä aivan totaalisen hukassa.





Koko päivän teemana oli nopeeksi jalalle (kuten aina Murden kanssa) ja korkeampi muoto sekä enemmän takajaloilleen. En saa enää kuulemma vaan ratsastaa pitkässä pötkössä vaan pitää vähän tehdä ja vaatiakin jotain. :) Huoh, tunnin jälkeen tiesin ratsastaneeni. Ilma oli todella kuuma ja mä olin aivan loppu, kun piti ihan oikeasti jo tehdä aika paljon kaikkea ja kun minkään tekeminen ei vielä varsinaisesti ole helppoa. Lauantaina tosin ensimmäisen kerran Murden kanssa tuli pari kertaa sellainen fiilis, että pystyi vaan jättämään sen tekemään sitä asiaa, mitä pyydetään eikä tarvinnutkaan joka askelta puskea menemään. Se oli ihan mielettömän hieno fiilis, sillä sellaista ei ole vielä aiemmin päässyt liian usein Murden kanssa kokemaan.


Sunnuntaina sitten takaisin Dressage Centeriin. Olin varautunut, että Murde olisi väsynyt edellisen päivän kovan duunin jäljiltä, mutta eipä se ollutkaan. Verryttelin itse käynnissä ja laukassa ja Murde tuntui todella hyvältä. Sen jälkeen aloitettiin taas hommat ja sain Murden heti alusta alkaen hyvälle lyhyelle kaulalle ja se toimikin muutaman pätkän sekä käynnissä että ravissa niin hienosti, että Pietkin oli ihmeissään. :) Fiilis oli upea sillä kyseisellä hetkellä, mutta eipä siihen jääty aikailemaan vaan hommat jatkui. 5-kaarisella kiemurauralla pohkeiden ympärille ja taipumaan, sitten taas lisäyksiä pitkillä sivuilla, pohkaria ja avotaivutuksia. Ja niin, mun piti vielä kaiken pahan lisäksi tehdä tää kaikki harjotusravissa! Ensin Purdea vähän ärsytti, että miks pitää kantaa hytkyvää mutsia, mut kyllä se sit taas tokeni ja lähti ravaamaan ihan asiallisesti, vaikka mä hytkyinkin perunasäkkinä kyydissä. Sainkin muutaman ihan mielettömän hyvän kaarteen pituushalkaisijalle ja siitä väistöön ratsastettua, kun ihan oikeesti ratsastin jokaisen askeleen enkä vaan matkustellut mukana ja toivonut parasta.

Laukassa myös lisäyksiä ja kokoamisia ja vaihdot kumpaankin suuntaan. Laukassa Purde tuntui ehkä hieman väsyneeltä, mutta teki kuitenkin työtä käskettyä. Vaikka olikin jo toinen päivä rankkaa reeniä Purdelle, se tuntui vaan paranevan ja liikkuvan paremmin koko ajan. Lopuksi vielä pysähdyksiä ja peruutuksia ja jopa pysähdykset onnistuivat tällä kertaa ihan todella hyvin. Ei mitään sen ihmeellisempää tehty tänäänkään, mutta perusasiat huolellisesti läpi niin, että kummallekin meistä jäi hyvä mieli. :) Tai ainakin mä uskon niin. Ja kyllä Purde näytti onnelliselta. Se tykkää käydä reenaamassa Dressage Centerissä. Siellä Purde on aina rento ja tyytyväinen...


Taas voi viikon olla hyvillä mielin kun on hyvä valmennus takana ennen kuin voikin sitten taas aloittaa pään hakkaamisen seinään, kun mikään ei suju. Onneksi toisaalta tällä viikolla alkaa Purden estehevosen elämä, joten siinä mun ei itse tartte ehkä niin paljoa hakata päätä seinään vaan se jää jonkun muun tehtäväksi! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti