Viime keskiviikkona piti viimeistellä Sami kauden pääkoitokseen eli Harjun finaaliin, mutta kesken viimeistelyn jouduin toteamaan, ettei poni ole aivan kunnossa. Se ei liikkunut ravissa aivan normaalisti ja jouduimme siten perumaan viikonlopun reissumme Harjuun. Sekä hieroja että kenkääjä katsoivat sen läpi vielä saman päivän aikana eivätkä löytäneet moitteen sanaa, joten jää eläinlääkärin selvitettäväksi mikä ponia vaivaa. Pirteä ja iloinen poni on kuitenkin, joten toivottavasti mistään sen kummemmasta ei ole kysymys.
Viime kaudella harjoittelin pettymysten käsittelyä kun silloiset ratsuni tuntuivat kärsivän loukkaantumisista. Suvi-Hermiinahan meni alkukaudesta pahasti esteen sekaan ja kesti pitkälle talveen ennen kuin se alkoi toipua siitä kunnolla, A.T. Jesperi poikkaisi puikkoluun tarhaillessaan potien sitä koko kesän ja Galma rikkoi itsensä karsinassaan ennen kuin kausi ehti alkaakaan. Tällä kaudella kaikki on tuntunut menevän aivan liian mukavasti ja jopa paljon yli odotusten, joten pitihän sen epäonnenkin nyt kuitenkin astua mukaan kuvioihin jälleen kerran. Onneksi kuitenkin kauden päätavoite eli 6vee-cupin finaalipaikka oli jo lunastettuna ja muutoinkin fiilis oman ratsastuksen suhteen on erittäin hyvä! Torstaina harmitti ihan tolkuttomasti ja harkitsin jo vaikka mitä ratkaisuja elämässäni, mutta onneksi on paljon ihania ihmisiä ympärillä ja paljon puuhastelua, joten pettymys ja harmistus muuttuivat loppujen lopuksi toiveikkuudeksi ajatellen vaikkapa ensi kautta! :)
Koska olin suunnitellut olevani perjantain ja lauantain Harjussa, en olllut ottanut loppuviikolle mitään ratsastettavaa enkä tilannetta muuttanutkaan vaan pidin vähän heppailulomaa. Ainakin yhden päivän verran! :) Lauantaina suuntasin sitten tieni kannustamaan Tokajin hoitajaa Iiristä Tuomarinkylän hoitajamestaruuksiin. Olen aina ajoittain koutsaillut Iiristä Tokajin kanssa ja meillä oli ollut torstaina reenit ja autoin Iiristä nyt sitten myös verryttelyssä kun pääsinkin paikalle alkuperäisistä suunnitelmista poiketen! Iiris ratsasti ihan mielettömän hienon radan saaden yli 63% ja päätyi kilpailussa pronssille eli kolmannelle sijalle! Onneksi olkoon vielä tätäkin kautta Iirikselle. Hän tekee paljon tärkeää työtä Tokajin kunnon ja hyvinvoinnin eteen, joten todella suon hänelle tämän menestyksen. Kuka ties hänet nähdään useamminkin Tokajin puikoissa. ;) Murden estepilotti Anni on myös käynyt Tokajilla hyppäämässä ja sekin on varmasti tehnyt hevoselle hyvää. Vaihtelu virkistää ja kun Tokaj on pääsääntöisesti aina vain kouluratsastushommissa, tekee välillä hyvää antaa sen tehdä ihan jotain muuta. Anni ja Tokaj nähdään ehkä yhdessä myös estekilpailuissa jossain vaiheessa!
Estefiiliksissä jatketaan, sillä Murde Murmeli oli tänään tiukan koitoksen edessä. Anu ja Anni olivat ilmoittautuneet estekisoihin Järvenpäähän toiveissa, että kilpailu käytäisiin kentällä. Sää oli kuitenkin vienyt esteet maneesiin ja koska kyseinen maneesi on ollut Purdelle ennenkin aika vaikea paikka, ei fiilikset olleet kovin luottavaiset siihen, mitä tarjolla tulisi olemaan. Anu meni ensin radalle ja puski Purtsin läpi koko radan, vaikka pari kieltoa matkan varrelle tulikin. Lähinnä lankkueste oli Purden mielestä hieman epäilyttävä ja sen lähelle ei ollut hyvä mennä. Pääsivät kuitenkin siitäkin yli ja sen jälkeen ei ongelmia juuri ollutkaan. Sitten Anni kyytiin ja verryttelyssä jo näki, että Anu oli virittänyt hevosen ihan supermoodiin. Radallekin mentäessä hevonen oli kuin eri hevonen kokonaan. Se meni reippain mielin radalle ja näytti jopa rennolta. Tässä mielen tilassaan se imi esteille ja meni miljoonaa. Ihanaa. Oli niin kiva nähdä, että hevonen rentoutui ihan silmissä ja se lähti suorittamaan tehtävää sen sijaan, että olisi vaan pelännyt kaikkea. Ehkä valoa on sittenkin tunnelin päässä näkyvissä ja Purdestakin tulee vielä jonain päivänä luottavainen ratsu. :)
Tällä viikolla Murden estetreenit jatkuvat ja sunnuntaina on samaisessa paikassa sitten aluekilpailut tiedossa... Anua jo vähän taisi hirvittää, että mihin on itsensä luvannut, mutta uskoisin, että sekin homma on selätettävissä! ;) Sen jälkeen täytyy sitten taas katsella, että miten jatketaan harjoituksia. Olisi nyt kiva saada pidettyä yllä tämä hyppääminen, sillä uskon, että se tekee hevoselle ihan mielettömän hyvää!
Alkavalla viikolla sitten suomenhevosten kuninkaalliset Ypäjällä! Siellä kaksi starttia Vilpurin kanssa... Ihan mielettömän hauskaa. Kunpa olisi toinenkin mukava suomenhevosratsu ottaa kilpailuihin, mutta kun ei niin ei, yhteen on tyytyminen. A.T. Jesperi tosin pitäisi sitten vielä esittää lauantain orikavalkadissa! Ohjelmaa riittää siis vaikka muille jakaa...
maanantai 27. elokuuta 2012
tiistai 21. elokuuta 2012
Kehityskulkuja...
Innostuin tsekkailemaan muidenkin hevosten kehitystä kuvista, kun katselin eilen Murden kehitystä ja laittelin ne parit valokuvat meidän ensimmäisestä Pietin valmennuksesta viime lokakuussa ja viimeisimmästä Pietin valmennuksesta viime viikonloppuna.
Tässä siis muutamia ratsuja ja niiden kehityskulkuja:
 |
| Ville tammikuussa 2011 |
 |
| Ville elokuussa 2012 |
 |
| Sami lokakuussa 2010 |
 | |
| Sami toukokuussa 2011 |
 |
| Sami helmikuussa 2012 |
 |
| Sami toukokuussa 2012 |
 |
| Murde huhtikuussa 2009 |
 |
| Murde kesäkuussa 2011 |
 | |
| Murde elokuussa 2012 |
 |
| Zorro maaliskuussa 2011 |
 |
| Zorro elokuussa 2011 |
 |
| Zorro heinäkuussa 2012 |
 |
| Aku heinäkuussa 2011 |
 |
| Aku maaliskuussa 2012 |
 | |
| Aku elokuussa 2012 |
 |
| Vilppu äitienpäiväviikonloppuna 2012 |
 |
| Vilppu juhannuksena 2012 |
maanantai 20. elokuuta 2012
Pietin valmennuksissa...
Pitkästä aikaa oltiin Murden kanssa viikonloppuna Pietin valmennuksessa Dressage Centerissä. Tätä oli odotettu pitkään ja hartaasti ja kylläpä se oli taas ihan mielettömän ihanaa. Vaikka mä olinkin jälleen valmentautumassa työ-öiden välissä ja siten tein kuolemaa kumpanakin päivänä, oli vaan niin tehokasta ja hyödyllistä käydä taas Pietin ohjeistuksessa. Lisäksi meillä oli videokamera lainassa ja sain videolle kummatkin valmennukset kokonaan, joka on erittäin hyödyllistä. Lauantain valmennusta olenkin jo katsellut työyön hiljaisina hetkinä ja kyllähän se mun ja Murden puuhastelu alkaa pikkuhiljaa muistuttaa ratsastusta. :)
Lauantaina aloiteltiin ensin verrytellen kevyessä ravissa ja laukassa, muisteltiin myös ravi-käynti-ravi-siirtymisiä niin, että muoto ja eteenpäinpyrkimys säilyy koko ajan. Sitten pohkaria ja avoja. Vähän lisäyksiä tehtiin myös. Niitä tehtiin tällä kertaa jo niin, etten saanut antaa tilaa edestä vaan piti pitää ohjat kädessä ja ajatus enemmän takajaloista ylämäkeen. Ihan niin kuin aikuisten oikeeta lisäystä siis. :) Sitten laukassa eteen ja kokoon ja vaihdot kumpaankin suuntaan.
Hetken taisin saada kävellä ja sitten jatkui lisäyksillä ja käynti-laukka-käynti-siirtymisillä kumpaankin suuntaan. Ja lopuksi vielä muutama pysähdys ja peruutuskin. Pysähdykset ovat usein vielä vaikeita, mutta peruutukset tulevat ajoittain jopa todella hienosti! Se on huisin ilahduttavaa, sillä keväällähän meillä oli peruutukset välillä aivan totaalisen hukassa.Koko päivän teemana oli nopeeksi jalalle (kuten aina Murden kanssa) ja korkeampi muoto sekä enemmän takajaloilleen. En saa enää kuulemma vaan ratsastaa pitkässä pötkössä vaan pitää vähän tehdä ja vaatiakin jotain. :) Huoh, tunnin jälkeen tiesin ratsastaneeni. Ilma oli todella kuuma ja mä olin aivan loppu, kun piti ihan oikeasti jo tehdä aika paljon kaikkea ja kun minkään tekeminen ei vielä varsinaisesti ole helppoa. Lauantaina tosin ensimmäisen kerran Murden kanssa tuli pari kertaa sellainen fiilis, että pystyi vaan jättämään sen tekemään sitä asiaa, mitä pyydetään eikä tarvinnutkaan joka askelta puskea menemään. Se oli ihan mielettömän hieno fiilis, sillä sellaista ei ole vielä aiemmin päässyt liian usein Murden kanssa kokemaan.
Sunnuntaina sitten takaisin Dressage Centeriin. Olin varautunut, että Murde olisi väsynyt edellisen päivän kovan duunin jäljiltä, mutta eipä se ollutkaan. Verryttelin itse käynnissä ja laukassa ja Murde tuntui todella hyvältä. Sen jälkeen aloitettiin taas hommat ja sain Murden heti alusta alkaen hyvälle lyhyelle kaulalle ja se toimikin muutaman pätkän sekä käynnissä että ravissa niin hienosti, että Pietkin oli ihmeissään. :) Fiilis oli upea sillä kyseisellä hetkellä, mutta eipä siihen jääty aikailemaan vaan hommat jatkui. 5-kaarisella kiemurauralla pohkeiden ympärille ja taipumaan, sitten taas lisäyksiä pitkillä sivuilla, pohkaria ja avotaivutuksia. Ja niin, mun piti vielä kaiken pahan lisäksi tehdä tää kaikki harjotusravissa! Ensin Purdea vähän ärsytti, että miks pitää kantaa hytkyvää mutsia, mut kyllä se sit taas tokeni ja lähti ravaamaan ihan asiallisesti, vaikka mä hytkyinkin perunasäkkinä kyydissä. Sainkin muutaman ihan mielettömän hyvän kaarteen pituushalkaisijalle ja siitä väistöön ratsastettua, kun ihan oikeesti ratsastin jokaisen askeleen enkä vaan matkustellut mukana ja toivonut parasta.
Laukassa myös lisäyksiä ja kokoamisia ja vaihdot kumpaankin suuntaan. Laukassa Purde tuntui ehkä hieman väsyneeltä, mutta teki kuitenkin työtä käskettyä. Vaikka olikin jo toinen päivä rankkaa reeniä Purdelle, se tuntui vaan paranevan ja liikkuvan paremmin koko ajan. Lopuksi vielä pysähdyksiä ja peruutuksia ja jopa pysähdykset onnistuivat tällä kertaa ihan todella hyvin. Ei mitään sen ihmeellisempää tehty tänäänkään, mutta perusasiat huolellisesti läpi niin, että kummallekin meistä jäi hyvä mieli. :) Tai ainakin mä uskon niin. Ja kyllä Purde näytti onnelliselta. Se tykkää käydä reenaamassa Dressage Centerissä. Siellä Purde on aina rento ja tyytyväinen...
Taas voi viikon olla hyvillä mielin kun on hyvä valmennus takana ennen kuin voikin sitten taas aloittaa pään hakkaamisen seinään, kun mikään ei suju. Onneksi toisaalta tällä viikolla alkaa Purden estehevosen elämä, joten siinä mun ei itse tartte ehkä niin paljoa hakata päätä seinään vaan se jää jonkun muun tehtäväksi! :)
sunnuntai 19. elokuuta 2012
Samille SM-pronssia!
S.W. Summer's Dream Prince ja omistajansa Leena Vähä-Erkkilä osallistuivat ensimmäistä kertaa valjakkoajon SM-kilpailuun ja samalla debytoivat vaikealla tasolla valjakkoajossa. Tuloksena kolmen päivän kilpailun jälkeen oli ponien valjakkoajon SM-pronssi!
Mielettömän suuret onnittelut Samille ja Leenalle!
Tänä vuonna kilpailussa ei toki ollut kuin kolme osallistujaa, mutta valjakkoajossa vaikean tason kilpailun suorittaminen sinänsä ei ole mikään läpihuutohomma, joten kaikesta huolimatta erittäin hieno suoritus ja sitä kautta mukava saavutus! Tästä on hyvä jatkaa kohti vielä tätäkin suurempia koitoksia... :)
Mielettömän suuret onnittelut Samille ja Leenalle!
Tänä vuonna kilpailussa ei toki ollut kuin kolme osallistujaa, mutta valjakkoajossa vaikean tason kilpailun suorittaminen sinänsä ei ole mikään läpihuutohomma, joten kaikesta huolimatta erittäin hieno suoritus ja sitä kautta mukava saavutus! Tästä on hyvä jatkaa kohti vielä tätäkin suurempia koitoksia... :)
lauantai 18. elokuuta 2012
Lihashuoltoa ja reenejä
Murdella ja Moniponilla oli vihdoin torstaina kauan odotettu päivä eli kaverini Heidi tuli hieromaan ne. Heidi opiskelee hevoshierojaksi ja on reenaillut sitten useilla hevosilla kyseistä toimenpidettä. Saimme vihdoin aikataulut sopimaan niin, että Heidi pääsi tsekkailemaan munkin pikkupokut.
Aloitettiin Murdesta ja alun jännityksen jälkeen Murde nautti toimenpiteestä täysin siemauksin. Huuli lurpallaan Murde fiilisteli käsittelyään. Murde olikin aika hyvässä kunnossa, mitään sen suurempia kireyksiä ei löytynyt. Pieni jäykkyys sekä kaulan yläosassa että takajalkojen sisäsyrjälläoli havaittavissa, mutta nekin lähti hyvin vetristymään hieronnan avulla. Oli kiva pitkästä aikaa päästä varmistumaan, ettei mitään isoja jäykkyyksiä tai kireyksiä ole havaittavissa.
Murden jälkeen oli Moniponin vuoro ja Monista ei löytynyt minkään sortin kireyttä yhtään mistään. Se oli aivan rento ja pehmeä. :) Se myös tuttuun tapaansa käyttäytyi äärettömän hyvin ja nautti myös hieronnasta. Lisäksi se on todella venyvää sorttia! ;) Nyt kun Monillakin oli juuri ratsastettu pari kertaa, oli kiva kuulla, ettei sille ollut siitä tullut mitään kireyksiä vaan on rento oma itsensä.
Iso kiitos Heidille ponien hieronnasta ja tervetuloa uudelleen! Heidistä tullee meidän pokujen hovihieroja, sillä mä arvostan kaikessa toiminnassa jatkuvuutta eli että samat ihmiset käy hoitamassa samaa asiaa pitkällä aikavälillä, sillä silloin asiaan tulee selkeä jatkumo ja edellistä kertaa voi aina verrata seuraavaan ja pystyy näkemään muutokset pitkälläkin aikavälillä. Esimerkiksi kengityksestä olen supertarkka, että poneja kengittää aina sama henkilö. Kun on pysytty samassa kengittäjässä aina, ei ole mitään ongelmia koskaan ilmaantunut sillä saralla. Toki kummatkin hevoseni ovat mestareita pudottamaan kenkiään tahtoessaan, mutta se taas ei ole kengittäjästä kiinni! ;)
Anni oli tänään sitten tsillaamassa pokujen kanssa. Murde oli tehnyt vähän duunia ja Moniponi oli päässyt ratakävelylle ilman satulaa. Kummatkin olivat toimineet asiallisesti ja Annilla oli hyvä mieli. Etenkin Moniponin ilman satulaa-kokeilusta. :)
Huomenna ja ylihuomenna pääsemme pitkästä aikaa Murden kanssa Pietin valmennukseen. Tai siis näin aamuyöstä kun kirjoittelen, niin kyseessä on tietysti tänään ja huomenna! Tämän valmennuksen jälkeen Murde muuntautuu pariksi viikoksi estehevoseksi. Ensin olisi tarjolla seurakisat ja sitten aluekilpailut. Ypäjän nuorten hevosten festarit ja Breeders Prize jää meiltä nyt kokonaan loppujen lopuksi väliin, sillä reissu olisi aivan liian kallis tämän hetkiselle budjetille, jos luokkina on vaan kaksi alueluokkaa ja Breeders Prizeen emme vaan yksinkertaisesti ole ratsukkona valmiita. Hyvänä päivänä kaikki vaaditut tehtävät kyllä onnistuu kotikentällä, mutta yleisen kunnon, jaksamisen ja kantamisen kanssa on vielä paljon tekemistä ennen vaativia luokkia. Lisäksi Murden jännittyminen radalla tekee siitä vielä toistaiseksi sen verran vielä normiakin hitaamman, että vaativan tehtävien suorittaminen radalla on silkka haavekuva tässä tilanteessa. Erittäin ikävää, sillä mieluusti olisin oman itse tehdyn hevoseni kanssa siihen etappiin päässyt, mutta nyt niin vaan ei ikävä kyllä käy. Siten siis estekisoja peliin ja lisäksi myös varmaankin osallistumme Järvenpään aluekoulukisoihin syyskuun alussa.
Samin kanssa reenattiin keskiviikkona ajatellen Harjun finaalia ja Sami oli ehkä paras koskaan ratsastaa. Olin analysoinut sunnuntaina otettua videota ja kuvia ja ratsastin ihan uudella fiiliksellä ja päättäväisyydellä. Ravi tuntui hyvältä, avot ja sulut ihan supereilta ja laukasta sain kerrankin kotiharjoituksissa samanlaista kuin joskus Nipsun tunnilla on saatu. Fiilis tämän ratsastuksen jälkeen oli ihan mieletön. Se toimi myös valmisteluna Samin toiseen suureen koitokseen eli SM-osallistumiseen tänä viikonloppuna. Eli Sami aloitti tänään urakkansa valjakkoajon SM-kilpailussa ja toivotankin Samille ja Leenalle hurjasti onnea tälle viikonlopulle! Pietin valmennuksesta johtuen en pääse Ypäjälle kilpailuja seuraamaan, mutta hengessä ollaan kovasti mukana!!
Kerma-ponikin on reenaillut jonkin verran ajoittain ja pikkuhiljaa voisi toivoa siitäkin tulevan jotain ratsua muistuttavaa. Vielä on paljon hiottavaa, mutta ajoittain löytyy jopa kaikki kolme askellajia ja vielä peräti ihan rauhallisessa tahdissakin. Ponilla riittää virtaa kuin pienessä kylässä, mutta välillä se silti on aivan hämillään, että mitä häneltä pyydetään... Tarkoituksena on kuitenkin vielä tämän vuoden puolella päästä johonkin kilpailuun kokeilemaan onnea eli duunia riittää pienelle ponille!
Myös Vilppu oli hommissa torstaina ja Vilppu toimi erittäin hyvin. Täytyy toivoa, että löydämme hyvän yhteisen sävelen Vilpun kanssa pikkuhiljaa ja myös Vilpun tavoitteena on päästä osallistumaan johonkin pienen pieneen kilpailuun vielä tämän syksyn aikana. Pitkän tähtäimen tavoitehan on ensi vuoden laatuarvostelu, joten pikkuhiljaa pitää Vilpunkin alkaa vähän käymään maailmalla näyttäytymässä. Sitä paitsi Vilppu tuntui ainakin Harjussa pitävän esiintymisestä...
Akulla on meneillään vähän kevyempi jakso, sillä se oli tehnyt pitkän putken paljon ja hyvin duunia ja käynyt myös aika paljon maailmalla. Kävin ratsastamassa sen kerran tällä viikolla ja se tuntui edelleen hyvältä viime viikon treenien jäljiltä. Se oli alkuviikon ollut hieman väsynyt, mutta nyt jo täynnä virtaa ja teki hyvin, mitä pyydettiin.
Tänään olisi myös Vermon Poninäyttely, johon Zorrokin oli ilmotettu, mutta aikataulullisista syistä sekä tuomarin vaihtumisen takia ei nyt sitten kuitenkaan sinne lähdetä. Mieli tekisi, mutta oma jaksaminen on yhtä lailla tärkeää, joten se nyt vaan täytyy jättää välistä. Haluan päästä nauttimaan Murden kanssa Pietin tunnista, sillä se saattaa jäädä viimeiseksemme tällä erää, jossei budjetti anna periksi myöhemmin syksyllä. Toivon toki, että sen verran olisi laittaa valmentautumiseemme, mutta nyt on sen verran muuta rahareikää, ettei varma voi olla. Tästä isosta rahareiästä ehkä myöhemmin lisää... :)
Aloitettiin Murdesta ja alun jännityksen jälkeen Murde nautti toimenpiteestä täysin siemauksin. Huuli lurpallaan Murde fiilisteli käsittelyään. Murde olikin aika hyvässä kunnossa, mitään sen suurempia kireyksiä ei löytynyt. Pieni jäykkyys sekä kaulan yläosassa että takajalkojen sisäsyrjälläoli havaittavissa, mutta nekin lähti hyvin vetristymään hieronnan avulla. Oli kiva pitkästä aikaa päästä varmistumaan, ettei mitään isoja jäykkyyksiä tai kireyksiä ole havaittavissa.
Murden jälkeen oli Moniponin vuoro ja Monista ei löytynyt minkään sortin kireyttä yhtään mistään. Se oli aivan rento ja pehmeä. :) Se myös tuttuun tapaansa käyttäytyi äärettömän hyvin ja nautti myös hieronnasta. Lisäksi se on todella venyvää sorttia! ;) Nyt kun Monillakin oli juuri ratsastettu pari kertaa, oli kiva kuulla, ettei sille ollut siitä tullut mitään kireyksiä vaan on rento oma itsensä.
Iso kiitos Heidille ponien hieronnasta ja tervetuloa uudelleen! Heidistä tullee meidän pokujen hovihieroja, sillä mä arvostan kaikessa toiminnassa jatkuvuutta eli että samat ihmiset käy hoitamassa samaa asiaa pitkällä aikavälillä, sillä silloin asiaan tulee selkeä jatkumo ja edellistä kertaa voi aina verrata seuraavaan ja pystyy näkemään muutokset pitkälläkin aikavälillä. Esimerkiksi kengityksestä olen supertarkka, että poneja kengittää aina sama henkilö. Kun on pysytty samassa kengittäjässä aina, ei ole mitään ongelmia koskaan ilmaantunut sillä saralla. Toki kummatkin hevoseni ovat mestareita pudottamaan kenkiään tahtoessaan, mutta se taas ei ole kengittäjästä kiinni! ;)
Anni oli tänään sitten tsillaamassa pokujen kanssa. Murde oli tehnyt vähän duunia ja Moniponi oli päässyt ratakävelylle ilman satulaa. Kummatkin olivat toimineet asiallisesti ja Annilla oli hyvä mieli. Etenkin Moniponin ilman satulaa-kokeilusta. :)
Huomenna ja ylihuomenna pääsemme pitkästä aikaa Murden kanssa Pietin valmennukseen. Tai siis näin aamuyöstä kun kirjoittelen, niin kyseessä on tietysti tänään ja huomenna! Tämän valmennuksen jälkeen Murde muuntautuu pariksi viikoksi estehevoseksi. Ensin olisi tarjolla seurakisat ja sitten aluekilpailut. Ypäjän nuorten hevosten festarit ja Breeders Prize jää meiltä nyt kokonaan loppujen lopuksi väliin, sillä reissu olisi aivan liian kallis tämän hetkiselle budjetille, jos luokkina on vaan kaksi alueluokkaa ja Breeders Prizeen emme vaan yksinkertaisesti ole ratsukkona valmiita. Hyvänä päivänä kaikki vaaditut tehtävät kyllä onnistuu kotikentällä, mutta yleisen kunnon, jaksamisen ja kantamisen kanssa on vielä paljon tekemistä ennen vaativia luokkia. Lisäksi Murden jännittyminen radalla tekee siitä vielä toistaiseksi sen verran vielä normiakin hitaamman, että vaativan tehtävien suorittaminen radalla on silkka haavekuva tässä tilanteessa. Erittäin ikävää, sillä mieluusti olisin oman itse tehdyn hevoseni kanssa siihen etappiin päässyt, mutta nyt niin vaan ei ikävä kyllä käy. Siten siis estekisoja peliin ja lisäksi myös varmaankin osallistumme Järvenpään aluekoulukisoihin syyskuun alussa.
Samin kanssa reenattiin keskiviikkona ajatellen Harjun finaalia ja Sami oli ehkä paras koskaan ratsastaa. Olin analysoinut sunnuntaina otettua videota ja kuvia ja ratsastin ihan uudella fiiliksellä ja päättäväisyydellä. Ravi tuntui hyvältä, avot ja sulut ihan supereilta ja laukasta sain kerrankin kotiharjoituksissa samanlaista kuin joskus Nipsun tunnilla on saatu. Fiilis tämän ratsastuksen jälkeen oli ihan mieletön. Se toimi myös valmisteluna Samin toiseen suureen koitokseen eli SM-osallistumiseen tänä viikonloppuna. Eli Sami aloitti tänään urakkansa valjakkoajon SM-kilpailussa ja toivotankin Samille ja Leenalle hurjasti onnea tälle viikonlopulle! Pietin valmennuksesta johtuen en pääse Ypäjälle kilpailuja seuraamaan, mutta hengessä ollaan kovasti mukana!!
Kerma-ponikin on reenaillut jonkin verran ajoittain ja pikkuhiljaa voisi toivoa siitäkin tulevan jotain ratsua muistuttavaa. Vielä on paljon hiottavaa, mutta ajoittain löytyy jopa kaikki kolme askellajia ja vielä peräti ihan rauhallisessa tahdissakin. Ponilla riittää virtaa kuin pienessä kylässä, mutta välillä se silti on aivan hämillään, että mitä häneltä pyydetään... Tarkoituksena on kuitenkin vielä tämän vuoden puolella päästä johonkin kilpailuun kokeilemaan onnea eli duunia riittää pienelle ponille!
Myös Vilppu oli hommissa torstaina ja Vilppu toimi erittäin hyvin. Täytyy toivoa, että löydämme hyvän yhteisen sävelen Vilpun kanssa pikkuhiljaa ja myös Vilpun tavoitteena on päästä osallistumaan johonkin pienen pieneen kilpailuun vielä tämän syksyn aikana. Pitkän tähtäimen tavoitehan on ensi vuoden laatuarvostelu, joten pikkuhiljaa pitää Vilpunkin alkaa vähän käymään maailmalla näyttäytymässä. Sitä paitsi Vilppu tuntui ainakin Harjussa pitävän esiintymisestä...
Akulla on meneillään vähän kevyempi jakso, sillä se oli tehnyt pitkän putken paljon ja hyvin duunia ja käynyt myös aika paljon maailmalla. Kävin ratsastamassa sen kerran tällä viikolla ja se tuntui edelleen hyvältä viime viikon treenien jäljiltä. Se oli alkuviikon ollut hieman väsynyt, mutta nyt jo täynnä virtaa ja teki hyvin, mitä pyydettiin.
Tänään olisi myös Vermon Poninäyttely, johon Zorrokin oli ilmotettu, mutta aikataulullisista syistä sekä tuomarin vaihtumisen takia ei nyt sitten kuitenkaan sinne lähdetä. Mieli tekisi, mutta oma jaksaminen on yhtä lailla tärkeää, joten se nyt vaan täytyy jättää välistä. Haluan päästä nauttimaan Murden kanssa Pietin tunnista, sillä se saattaa jäädä viimeiseksemme tällä erää, jossei budjetti anna periksi myöhemmin syksyllä. Toivon toki, että sen verran olisi laittaa valmentautumiseemme, mutta nyt on sen verran muuta rahareikää, ettei varma voi olla. Tästä isosta rahareiästä ehkä myöhemmin lisää... :)
keskiviikko 15. elokuuta 2012
Rataharjoitus Tuomarinkylässä
Tänään oli vuorossa rataharjoitus Tuomarinkylässä. Olin ilmoittautunut Tokajilla ratsastamaan Va B: Junioreiden esiohjelman, sillä tämä ohjelma ratsastetaan myös henkilökohtaisissa aluemestaruuksissa kuukauden päästä Porvoossa. Oli siis oivallinen tilaisuus harjoitella. Olen ratsastanut radan kaksi kertaa aiemminkin, kerran Vihdin kansallisissa toukokuussa sekä toisen kerran Vihdissä rataharjoituksessa. Rata alkaa siis olemaan jokseenkin tuttu ja tuntuu jopa jo ihan ratsastettavalta verrattuna ensimmäisiin kertoihin kun olin sitä esittämässä.
Radan rakennuksen jälkeen jätin itselleni noin puolisen tuntia aikaa verrytellä ennen tätä suoritusta. Tokaj oli hieman jäykkä, etenkin vasemmasta kyljestään, jonka kanssa sain tehdä oikein tosissani töitä, että sain sitä vetristymään ja pehmenemään. Aluksi käynnissä taivutuksia läpi ja sitten laukkatyöskentelyä. Lopuksi vielä ravissa avot ja sulut läpi, jotta hevonen olisi oikein pehmeä ja pyöreä. Sain kuin sainkin Toksun kohtuullisen hyvän tuntuiseksi verryttelyssä ja ihan hyvillä fiiliksin lähdin radalle. Nyt kun rata on vielä tuoreessa muistissa ja pöytäkirjakin nokan alla, on hyvä miettiä, mitä pitää muistaa ja mihin pitää kiinnittää vielä enemmän huomiota jatkossa.
Ohjelma alkaa raviosuudella vasemmalle, joka on meidän ehdottomasti heikoin osiomme, voltti oli jälleen kerran hyvin epämääräinen, sillä välillä Tokaj ei reagoi sisäjalkaan ja yhtäkkiä reagoikin siihen vimmana työntämällä koko takaosan ulos. Näitä voltteja pitää siis ehdottomasti harjoitella ja sitä kautta ehkä myöskin parantaa vasemmalle taipumista ja pehmeyttä. Avo alkoi hieman työläästi, mutta parani loppua kohden. Puolivoltilla vähän huojuntaa ja sitä kautta lähdimme myös sulkuun liialti takaosa edellä, ehdoton harjoittelun tarve myös tässä!
Raviosuus oikealle oli huomattavasti parempi, voltti oli vasempaan volttiin verrattuna jopa melko sujuva ja sekä avo että sulku olivat tunnistettavissa olevia liikkeitä. Avossa myös tähän suuntaan muistin alun jälkeen ratsastaa hieman eteen ja hevonen tuntui pehmeältä. Sulussa pääsin hieman hämmentymään, mutta en onneksi liialti.
Keskiravi oli kohtuullisen ok, käynti lähti ihan ok, mutta lisättyyn käyntiin en saanut raamia venymään vaan Toksu jäi kävelemään vähän löntystellen. Tällä kertaa kokoaminen lisätyn jälkeen onnistui kuitenkin siinä määrin, ettei rikkoja tullut. Laukannostossakaan ei tullut tällä kertaa mitään kiukutteluita.
Keskilaukka pitkällä sivulla oli Toksun mielestä sen verran hauskaa, ettei se meinannut antaa kiinni ollenkaan. :) Tämän takia valmistelu laukkasulkuun oli erittäin puutteellinen ja siten laukkasulkukin aika huono. Vastalaukka sulun jälkeen oli hyvä ja laukanvaihto käynnin kauttakin kohtuullisen ok. Vähän jouduin tulemaan käyntiin aiemmin kuin olisin toivonut, mutta siirtyminen oli ok, joten kompromisseillä mentiin jälleen tällä kertaa. Lisätyssä laukassa en keskilaukkaepisodin jälkeen uskaltanut päästää Toksua ihan yhtä valloilleen, joten se jäi hieman vaatimattomaksi. Valmistelu sulkuun kuitenkin onnistui hieman vasenta paremmin ja sulku oikealle oli ehkä tunnistettavissa. Vastalaukka sulun jälkeen oli jälleen tasapainoinen. Laukanvaihto käynnin kautta oli hieman liikaa kädellä, muutoin ok.
Sitten vielä laukanvaihdot, joihin tulin luottavaisena sisään, mutta Toksupa ei vaihtanutkaan ensimmäisessä vaihdossa kuin vasta kaarteessa. Grrrr. Luulin saaneeni avut hyvin läpi, mutta ei. Toinen vaihto sentään oli kohtuullisen sujuva vaikka saisi sekin olla ilmavampi.
Ja sitten pois. Ihan hyvä fiilis jäi, sillä moni asia meni paremmin kuin on mennyt aiemmin, mutta sitten taas tuli ihan uusia rikkeitä, joihin ei aiemmin olla törmätty. Oikein opettavainen harjoitus kuitenkin ja varmasti tarpeellinen treeni ennen aluemestaruuksia. :) Etenkin nyt sai hyvän fiiliksen, mitä verryttelyssä pitäisi tapahtua ja millainen fiilis pitäisi olla radalle mentäessä. Kyllä tämä vaativien tahkoaminen vaan on niin pirun opettavaista puuhaa.
Tätä ennen olin käynyt seurailemassa omien hevosteni estetreenejä. Moniponi otti muutaman hypyn mielen virkistykseksi ja Murde sai hypätä oikein isojakin esteitä. Murdea kokeili pitkästä aikaa taas Anu, jonka olisi tarkoitus hypätä Murdella Järvenpään aluekisoissa ja yhteistyö näytti sujuvan hyvin. Anun jälkeen Anni otti vielä muutaman hypyn verrytellyllä ratsulla ja hyvältä näytti sekin! Murdesta tulee vielä varsin pätevä yleisharrastehevonen... Oli kyllä kiva nähdä pitkästä aikaa sen hyppäävän. :)
Radan rakennuksen jälkeen jätin itselleni noin puolisen tuntia aikaa verrytellä ennen tätä suoritusta. Tokaj oli hieman jäykkä, etenkin vasemmasta kyljestään, jonka kanssa sain tehdä oikein tosissani töitä, että sain sitä vetristymään ja pehmenemään. Aluksi käynnissä taivutuksia läpi ja sitten laukkatyöskentelyä. Lopuksi vielä ravissa avot ja sulut läpi, jotta hevonen olisi oikein pehmeä ja pyöreä. Sain kuin sainkin Toksun kohtuullisen hyvän tuntuiseksi verryttelyssä ja ihan hyvillä fiiliksin lähdin radalle. Nyt kun rata on vielä tuoreessa muistissa ja pöytäkirjakin nokan alla, on hyvä miettiä, mitä pitää muistaa ja mihin pitää kiinnittää vielä enemmän huomiota jatkossa.
Ohjelma alkaa raviosuudella vasemmalle, joka on meidän ehdottomasti heikoin osiomme, voltti oli jälleen kerran hyvin epämääräinen, sillä välillä Tokaj ei reagoi sisäjalkaan ja yhtäkkiä reagoikin siihen vimmana työntämällä koko takaosan ulos. Näitä voltteja pitää siis ehdottomasti harjoitella ja sitä kautta ehkä myöskin parantaa vasemmalle taipumista ja pehmeyttä. Avo alkoi hieman työläästi, mutta parani loppua kohden. Puolivoltilla vähän huojuntaa ja sitä kautta lähdimme myös sulkuun liialti takaosa edellä, ehdoton harjoittelun tarve myös tässä!
Raviosuus oikealle oli huomattavasti parempi, voltti oli vasempaan volttiin verrattuna jopa melko sujuva ja sekä avo että sulku olivat tunnistettavissa olevia liikkeitä. Avossa myös tähän suuntaan muistin alun jälkeen ratsastaa hieman eteen ja hevonen tuntui pehmeältä. Sulussa pääsin hieman hämmentymään, mutta en onneksi liialti.
Keskiravi oli kohtuullisen ok, käynti lähti ihan ok, mutta lisättyyn käyntiin en saanut raamia venymään vaan Toksu jäi kävelemään vähän löntystellen. Tällä kertaa kokoaminen lisätyn jälkeen onnistui kuitenkin siinä määrin, ettei rikkoja tullut. Laukannostossakaan ei tullut tällä kertaa mitään kiukutteluita.
Keskilaukka pitkällä sivulla oli Toksun mielestä sen verran hauskaa, ettei se meinannut antaa kiinni ollenkaan. :) Tämän takia valmistelu laukkasulkuun oli erittäin puutteellinen ja siten laukkasulkukin aika huono. Vastalaukka sulun jälkeen oli hyvä ja laukanvaihto käynnin kauttakin kohtuullisen ok. Vähän jouduin tulemaan käyntiin aiemmin kuin olisin toivonut, mutta siirtyminen oli ok, joten kompromisseillä mentiin jälleen tällä kertaa. Lisätyssä laukassa en keskilaukkaepisodin jälkeen uskaltanut päästää Toksua ihan yhtä valloilleen, joten se jäi hieman vaatimattomaksi. Valmistelu sulkuun kuitenkin onnistui hieman vasenta paremmin ja sulku oikealle oli ehkä tunnistettavissa. Vastalaukka sulun jälkeen oli jälleen tasapainoinen. Laukanvaihto käynnin kautta oli hieman liikaa kädellä, muutoin ok.
Sitten vielä laukanvaihdot, joihin tulin luottavaisena sisään, mutta Toksupa ei vaihtanutkaan ensimmäisessä vaihdossa kuin vasta kaarteessa. Grrrr. Luulin saaneeni avut hyvin läpi, mutta ei. Toinen vaihto sentään oli kohtuullisen sujuva vaikka saisi sekin olla ilmavampi.
Ja sitten pois. Ihan hyvä fiilis jäi, sillä moni asia meni paremmin kuin on mennyt aiemmin, mutta sitten taas tuli ihan uusia rikkeitä, joihin ei aiemmin olla törmätty. Oikein opettavainen harjoitus kuitenkin ja varmasti tarpeellinen treeni ennen aluemestaruuksia. :) Etenkin nyt sai hyvän fiiliksen, mitä verryttelyssä pitäisi tapahtua ja millainen fiilis pitäisi olla radalle mentäessä. Kyllä tämä vaativien tahkoaminen vaan on niin pirun opettavaista puuhaa.
Tätä ennen olin käynyt seurailemassa omien hevosteni estetreenejä. Moniponi otti muutaman hypyn mielen virkistykseksi ja Murde sai hypätä oikein isojakin esteitä. Murdea kokeili pitkästä aikaa taas Anu, jonka olisi tarkoitus hypätä Murdella Järvenpään aluekisoissa ja yhteistyö näytti sujuvan hyvin. Anun jälkeen Anni otti vielä muutaman hypyn verrytellyllä ratsulla ja hyvältä näytti sekin! Murdesta tulee vielä varsin pätevä yleisharrastehevonen... Oli kyllä kiva nähdä pitkästä aikaa sen hyppäävän. :)
tiistai 14. elokuuta 2012
Porvoo 11.8. sekä valmistelevat treenit
Jouduin ikäväkseni jättämään Pin Rock's Esmeraldan tältä reissulta pois, mutta mukana Porvoon aluekisoissa olivat sekä Aku että Murde.
Akusti oli ollut ennen Porvoon kisoja kolme päivää Tuomarinkylässä, jossa olimme olleet Johannan tarkan silmän alla reenailemassa. Keskiviikkona aloiteltiin ensin ihan vaan niin että saimme Akua rentoutumaan käynnissä ja pikkuhiljaa uskaltamaan liikkua eteenpäin avojen ja sulkujen kautta. Ravissa jatkoimme avoja ja sulkuja ja myös laukkaan haimme voimaa avon ajatuksen kautta. Aku tuntui koko ajan paremmalta ja liikkui halukkaammin.
Torstaille oli ollut ajatuksena yrittää saada Sami Johannan katsottavaksi, mutta koska se ei järjestynyt, päätin ottaa Akun uudelleen hommiin. Aku aloitti heti huomattavasti edellispäivää paremmin, käynti sujui, jopa takaosakäännöksen ajatus onnistui ja ravikin oli huomattavasti jouhevampaa alusta asti kun vaan uskalsin antaa hevoselle tilaa ravata. Jatkettiin avojen ja sulkujen sekä pohkeenväistöjen kanssa, joilla saatiinkin jumpattua Aku varsin mukavaksi. Myös laukassa alkoi pikkuhiljaa tapahtua kun ratsastettiin pitkiä sivuja eteen ja lyhyillä sivuilla otettiin hieman takaisin. Päätimme kuitenkin pitää torstain reenin kevyenä ja ottaa vielä yhden reeenin perjantaina ennen kisoja, kun kerrankin oli apua tarjolla ja avusta tuntui olevan suunnaton hyöty.
Perjantaina Aku oli jo kohtuullisen latautunut. Se oli Tuomarinkylässä ollessaan minun ohjelmoiman liikunnan varassa eikä päässyt möllöttelemään koko päiväksi ulos kuten kotona, joten patoutunutta energiaa alkoi olemaan. Alusta asti Aku liikkui hyvin eteen ja siinä oli sitä pitkään kaivattuaa potkua jopa vähän liikaakin. :) Sieltä kuitenkin saatiin irti sellaiset keskiravit sekä keskilaukat, ettei ollut Aku tainnut näyttää vielä moisia koskaan aiemmin. Huoh, fiilis oli hieno, vaikka aika paljon hirvittikin massiivisen pommin päällä sinkoilla ympäri maneesia. Olimme kummatkin Johannan kanssa erittäin tyytyväisiä Akuun ja saattoi hyvillä mielin suunnata kohti lauantain kilpailuja.
Keskiviikkona ja perjantaina olin myöskin ratsastanut Johannan valvomana Tokajin. Sen kanssa oli tehty reenejä ajatellen kuukauden päästä olevia aluemestaruuksia. Tokajin kanssa tähdätään senioreiden aluemestaruuksiin osallistumiseen syyskuun puolessa välissä siis. Eli vaativaa pitäisi taas jälleen yrittää suorittaa. Onneksi tällä kertaa ohjelmana on meille jo vähän tutumpi Junioreiden Esiohjelma, joka sopii meille paljon Vaativa B:1:stä paremmin... Tai niin mä ainakin kuvittellen. Reenit sujui lupaavasti ja kyllä se Tokaj aina välillä väläyttää vähän enemmänkin osaamistaan kuin mitä meille on tähän asti näytetty. :) Porvoossa ei valitettavasti ollut meille mitään luokkaa, mutta tänään illalla suoritetaan rataharjoitus Tuomarinkylässä, jossa mennään juurikin tuo Junioreiden esiohjelma. Saa nähdä tuleeko siitä yhtään mitään...
Murde oli siis toinen ratsuni Porvoossa. Sen kanssa olin maanantaina tehnyt hyvän treenin radalla ja tiistaina todella hyvän treenin kentällä. Keskiviikkona oli tarkoitus myös ratsastaa, mutta olin niin kaikkeni antanut ratsastettuani tunnilla sekä Akun että Tokajin, etten millään enää pystynyt kapuamaan Murden selkään. Torstaina oltiin jälleen radalla, sillä kentällä oli estetreenit meneillään ja perjantaina taasen oli muita huolia mielen päällä, jolloin oman hevosen ratsastus oli se, mikä jäi tekemättä masennuksen kourissa.
Noooh, Porvooseen kuitenkin suunnattiin. Akun kanssa oli ensimmäinen startti ja sen kanssa piti olla tarkkana verryttelyssä, ettei se pääse väsähtämään. Kentän pohja oli raskas ja Akun kunto ei vielä ole paras mahdollinen. Onnistuttiin kuitenkin yllättävän hyvin ja radallakin oli vielä virtaa. Ensimmäisen kerran Akun kanssa päästiin radalla muutamassa kohdassa ihan fiilistelemään ja pääsin esittämään hevosta sen sijaan, että ajelehdittaisiin vain tehtävästä toiseen. Harmillisesti meidän takanamme nidottiin juuri tuloksia ilmoitustauluun kun olimme sen kohdilta lähdössä lisäykseen ja siinä tuli pieni sätkintä ja seuraavan kerran samaa kohtaa lähestyessä Aku oli hyvin epäileväinen, mutta muutoin kohtuurikkeetön ohjelma. Prosentteja ei tullut kuin 58 ja risat, mutta toinen tuomari oli sentään antanut 61% tuntumaan ja sijoittanut seitsemänneksi. Lopputuloksissa olimme kuitenkin vasta neljänsiätoista. Fiilis oli silti kuin voittajalla, sillä ensimmäistä kertaa Akun selässä radalla hymyilytti ja oli kivaa! Se on kuitenkin se, mihin tässä ennen kaikkea pyritään...
Murde oli yksi illan viimeisistä lähtijöistä ja omassa luokassaan ihan viimeinen. Se oli hieman pirteä ja sätkivä myös alkuunsa, mutta pohja sai senkin väsähtämään yllättävän nopeasti. Oli pakko mennä sen kanssa ajoissa verryttelyyn, jotta ehdin saada sen rauhoittumaan hieman yliaktiivisesta mielentilastaan, mutta pohja vei veronsa ja radalle päästyämme ei meinannut homma sujua enää alkuunkaan. Oli kyllä niin täi tervassa-fiilis, ettei ehkä ole koskaan ollut. Rata kesti kauan ja tuntui siltä, ettei se koskaan lopu. Loppui onneksi kuitenkin aikanaan ja saatiin peräti hyväksytty tuloskin, jopa yli 56%. Tyytyväinen en ollut missään nimessä mihinkään koko suorituksessa, mutta ehkä hieman mieltä lämmitti, että alussa hieman vireä Murde jaksoi kuitenkin keskittyä pääasiassa muhun ja teki vaaditut tehtävät, vaikkei se sille välttämättä helppoa ollutkaan. Tämän viikonloppuna on onneksi taas Pietin kurssi, joten pääsemme taas pitkästä aikaa tekemään jotain ihan oikeasti Murdenkin kanssa! :)
Seuraavat kisat onkin sitten Harjussa ja sitten parina viikonloppuna Ypäjällä! Näin se kausi vaan etenee hurjaa vauhtia kohti loppuhuipentumia. :)
Lisäilen Halikon kisaraporttiin myös ihan mielettömän hienoja kuvia, joita Liana Savela on Wiurilan kisoista jaksanut kuvailla. Kiitos hänelle hienosta työstä ja lukijoille suosittelen ehdottomasti, että käytte tsekkaamassa Halikon kisaraportin uudelleen näine mielettömän hienoine kuvineen!
Akusti oli ollut ennen Porvoon kisoja kolme päivää Tuomarinkylässä, jossa olimme olleet Johannan tarkan silmän alla reenailemassa. Keskiviikkona aloiteltiin ensin ihan vaan niin että saimme Akua rentoutumaan käynnissä ja pikkuhiljaa uskaltamaan liikkua eteenpäin avojen ja sulkujen kautta. Ravissa jatkoimme avoja ja sulkuja ja myös laukkaan haimme voimaa avon ajatuksen kautta. Aku tuntui koko ajan paremmalta ja liikkui halukkaammin.
Torstaille oli ollut ajatuksena yrittää saada Sami Johannan katsottavaksi, mutta koska se ei järjestynyt, päätin ottaa Akun uudelleen hommiin. Aku aloitti heti huomattavasti edellispäivää paremmin, käynti sujui, jopa takaosakäännöksen ajatus onnistui ja ravikin oli huomattavasti jouhevampaa alusta asti kun vaan uskalsin antaa hevoselle tilaa ravata. Jatkettiin avojen ja sulkujen sekä pohkeenväistöjen kanssa, joilla saatiinkin jumpattua Aku varsin mukavaksi. Myös laukassa alkoi pikkuhiljaa tapahtua kun ratsastettiin pitkiä sivuja eteen ja lyhyillä sivuilla otettiin hieman takaisin. Päätimme kuitenkin pitää torstain reenin kevyenä ja ottaa vielä yhden reeenin perjantaina ennen kisoja, kun kerrankin oli apua tarjolla ja avusta tuntui olevan suunnaton hyöty.
Perjantaina Aku oli jo kohtuullisen latautunut. Se oli Tuomarinkylässä ollessaan minun ohjelmoiman liikunnan varassa eikä päässyt möllöttelemään koko päiväksi ulos kuten kotona, joten patoutunutta energiaa alkoi olemaan. Alusta asti Aku liikkui hyvin eteen ja siinä oli sitä pitkään kaivattuaa potkua jopa vähän liikaakin. :) Sieltä kuitenkin saatiin irti sellaiset keskiravit sekä keskilaukat, ettei ollut Aku tainnut näyttää vielä moisia koskaan aiemmin. Huoh, fiilis oli hieno, vaikka aika paljon hirvittikin massiivisen pommin päällä sinkoilla ympäri maneesia. Olimme kummatkin Johannan kanssa erittäin tyytyväisiä Akuun ja saattoi hyvillä mielin suunnata kohti lauantain kilpailuja.
Keskiviikkona ja perjantaina olin myöskin ratsastanut Johannan valvomana Tokajin. Sen kanssa oli tehty reenejä ajatellen kuukauden päästä olevia aluemestaruuksia. Tokajin kanssa tähdätään senioreiden aluemestaruuksiin osallistumiseen syyskuun puolessa välissä siis. Eli vaativaa pitäisi taas jälleen yrittää suorittaa. Onneksi tällä kertaa ohjelmana on meille jo vähän tutumpi Junioreiden Esiohjelma, joka sopii meille paljon Vaativa B:1:stä paremmin... Tai niin mä ainakin kuvittellen. Reenit sujui lupaavasti ja kyllä se Tokaj aina välillä väläyttää vähän enemmänkin osaamistaan kuin mitä meille on tähän asti näytetty. :) Porvoossa ei valitettavasti ollut meille mitään luokkaa, mutta tänään illalla suoritetaan rataharjoitus Tuomarinkylässä, jossa mennään juurikin tuo Junioreiden esiohjelma. Saa nähdä tuleeko siitä yhtään mitään...
Murde oli siis toinen ratsuni Porvoossa. Sen kanssa olin maanantaina tehnyt hyvän treenin radalla ja tiistaina todella hyvän treenin kentällä. Keskiviikkona oli tarkoitus myös ratsastaa, mutta olin niin kaikkeni antanut ratsastettuani tunnilla sekä Akun että Tokajin, etten millään enää pystynyt kapuamaan Murden selkään. Torstaina oltiin jälleen radalla, sillä kentällä oli estetreenit meneillään ja perjantaina taasen oli muita huolia mielen päällä, jolloin oman hevosen ratsastus oli se, mikä jäi tekemättä masennuksen kourissa.
Noooh, Porvooseen kuitenkin suunnattiin. Akun kanssa oli ensimmäinen startti ja sen kanssa piti olla tarkkana verryttelyssä, ettei se pääse väsähtämään. Kentän pohja oli raskas ja Akun kunto ei vielä ole paras mahdollinen. Onnistuttiin kuitenkin yllättävän hyvin ja radallakin oli vielä virtaa. Ensimmäisen kerran Akun kanssa päästiin radalla muutamassa kohdassa ihan fiilistelemään ja pääsin esittämään hevosta sen sijaan, että ajelehdittaisiin vain tehtävästä toiseen. Harmillisesti meidän takanamme nidottiin juuri tuloksia ilmoitustauluun kun olimme sen kohdilta lähdössä lisäykseen ja siinä tuli pieni sätkintä ja seuraavan kerran samaa kohtaa lähestyessä Aku oli hyvin epäileväinen, mutta muutoin kohtuurikkeetön ohjelma. Prosentteja ei tullut kuin 58 ja risat, mutta toinen tuomari oli sentään antanut 61% tuntumaan ja sijoittanut seitsemänneksi. Lopputuloksissa olimme kuitenkin vasta neljänsiätoista. Fiilis oli silti kuin voittajalla, sillä ensimmäistä kertaa Akun selässä radalla hymyilytti ja oli kivaa! Se on kuitenkin se, mihin tässä ennen kaikkea pyritään...
Murde oli yksi illan viimeisistä lähtijöistä ja omassa luokassaan ihan viimeinen. Se oli hieman pirteä ja sätkivä myös alkuunsa, mutta pohja sai senkin väsähtämään yllättävän nopeasti. Oli pakko mennä sen kanssa ajoissa verryttelyyn, jotta ehdin saada sen rauhoittumaan hieman yliaktiivisesta mielentilastaan, mutta pohja vei veronsa ja radalle päästyämme ei meinannut homma sujua enää alkuunkaan. Oli kyllä niin täi tervassa-fiilis, ettei ehkä ole koskaan ollut. Rata kesti kauan ja tuntui siltä, ettei se koskaan lopu. Loppui onneksi kuitenkin aikanaan ja saatiin peräti hyväksytty tuloskin, jopa yli 56%. Tyytyväinen en ollut missään nimessä mihinkään koko suorituksessa, mutta ehkä hieman mieltä lämmitti, että alussa hieman vireä Murde jaksoi kuitenkin keskittyä pääasiassa muhun ja teki vaaditut tehtävät, vaikkei se sille välttämättä helppoa ollutkaan. Tämän viikonloppuna on onneksi taas Pietin kurssi, joten pääsemme taas pitkästä aikaa tekemään jotain ihan oikeasti Murdenkin kanssa! :)
Seuraavat kisat onkin sitten Harjussa ja sitten parina viikonloppuna Ypäjällä! Näin se kausi vaan etenee hurjaa vauhtia kohti loppuhuipentumia. :)
Lisäilen Halikon kisaraporttiin myös ihan mielettömän hienoja kuvia, joita Liana Savela on Wiurilan kisoista jaksanut kuvailla. Kiitos hänelle hienosta työstä ja lukijoille suosittelen ehdottomasti, että käytte tsekkaamassa Halikon kisaraportin uudelleen näine mielettömän hienoine kuvineen!
Samin treenejä
Samin kanssa ollaan reenailtu kohti kauden huipennusta Harjussa eli 6-vee cupin finaalia. Urjalan Baltic Cupin osakilpailun jälkeen käytiin Tuomarinkylässä Nipsun opissa parina päivänä.
Ekana päivänä Nipsun kanssa keskityttiin avoihin ja sulkuihin, sillä yritin väittää niiden olevan vaikeita ja selitin, etten osaa niitä ratsastaa. Nipsun kanssa ne tietenkin sitten onnistui helposti ja varmasti. Olivat kuulemma parantuneet roimasti edellisestä kerrasta kun niitä katsottiin kesäkuussa. Eli ei mennyt läpi mun väitteeni siitä, etten niitä osaa ratsastaa vaan sain ohjeeksi ratsastaa ne hyvin, sillä niistä pitäisi irrota helposti seiskojakin, jos saan säilytettyä linjan ja taivutuksen ja ravin. ;) Helppo homma siis...
Tokana päivänä tehtiin sitten taas vähän vaihtoja. Aloitettiin siedättämällä ponia raippaan ja takapuoli lensi jos jonkin kerran, sekä minun että ponin. :) Lopuksi saatiin jo joku puhdas vaihto ja paljon vaihtoja takajaloista. Tämä on jo jonkun sortin edistystä sillä aiemmin on laukka vaihtunut vain etujaloista. Eli kun niitä vaan työstää niin kyllä ne ehkä sieltä vielä jonain päivänä löytyy... Muutoin Samin kanssa sujui edelleen mukavasti. Nipsukin totesi, ettei edelleenkään ole mitään ongelmaa minkään asian tiimoilta.
Tällä viikolla ratsastin Samin pari kertaa ja pyrittiin työstämään Harjun finaalin radan asioita. Avot ja sulut tuntui nyt kotonakin ihan kohtuullisilta, vaikkei vieläkään ihan supereilta. Hyvä tuntuma ja tahti on jotenkin ravissa ensimmäisen kerran hukassa, mutta eletään toivossa, että ne vielä löytyvät ennen finaalia. Laukassa tehtävät tuntuvat kohtuuhelpoilta lukuun ottamatta laukanvaihtoja käynnin kautta, jotka onnistuvat joskus ja jouluna ja muutoin ovat kovin vaikeita.
Sunnuntaina mulla oli kuvaus- ja videointipalvelu mukana reeneissä ja videointi olikin aika luksuspalvelu. Tosin oli karua katsoa omaa reeniään. Aina sitä luulee, että hommat menee niiiiiin mukavasti, mut todellisuus voikin olla jotain ihan toista. Videolta oli hyvä havaita, että avot ja sulut vasemmalle ovat todella paljon heikompia kuin vastaavat oikealle. Tässä täytyy taas pohtia, onko kysymys oman vasemman jalan heikkoudesta taivutuksissa vai onko poninkin heikompi puoli vasen. Lisäyksissä näin yhä selvemmin "sukeltamisen" riskin. Poni ei vielä jaksa tulla läpi koko lävistäjän keskiravia vaan viimeisellä kolmanneksella yrittää sukeltaa pois takajalkojen päältä pitkäksi. Myös ihan perusmuodossa oli parantamisen varaa ajatellen, että Harjussa pitäisi taasen esittää koottuja askellajeja. Sain myös käyntiä videolle, mitä pitää analysoida vielä hieman lisää, sillä sitä en kameran ruudulta nähnyt vielä ihan tarpeeksi. Muutoinkin odotan vielä näkeväni koko reenin isolta ruudulta, sillä pieneltä kameran ruudulta saattoi osa tärkeistäkin asioista jäädä huomaamatta.
Tässä vielä kuvasatoa sunnuntain reeneistä:
Kuvien copyright Pekka Pietikäinen
Ekana päivänä Nipsun kanssa keskityttiin avoihin ja sulkuihin, sillä yritin väittää niiden olevan vaikeita ja selitin, etten osaa niitä ratsastaa. Nipsun kanssa ne tietenkin sitten onnistui helposti ja varmasti. Olivat kuulemma parantuneet roimasti edellisestä kerrasta kun niitä katsottiin kesäkuussa. Eli ei mennyt läpi mun väitteeni siitä, etten niitä osaa ratsastaa vaan sain ohjeeksi ratsastaa ne hyvin, sillä niistä pitäisi irrota helposti seiskojakin, jos saan säilytettyä linjan ja taivutuksen ja ravin. ;) Helppo homma siis...
Tokana päivänä tehtiin sitten taas vähän vaihtoja. Aloitettiin siedättämällä ponia raippaan ja takapuoli lensi jos jonkin kerran, sekä minun että ponin. :) Lopuksi saatiin jo joku puhdas vaihto ja paljon vaihtoja takajaloista. Tämä on jo jonkun sortin edistystä sillä aiemmin on laukka vaihtunut vain etujaloista. Eli kun niitä vaan työstää niin kyllä ne ehkä sieltä vielä jonain päivänä löytyy... Muutoin Samin kanssa sujui edelleen mukavasti. Nipsukin totesi, ettei edelleenkään ole mitään ongelmaa minkään asian tiimoilta.
Tällä viikolla ratsastin Samin pari kertaa ja pyrittiin työstämään Harjun finaalin radan asioita. Avot ja sulut tuntui nyt kotonakin ihan kohtuullisilta, vaikkei vieläkään ihan supereilta. Hyvä tuntuma ja tahti on jotenkin ravissa ensimmäisen kerran hukassa, mutta eletään toivossa, että ne vielä löytyvät ennen finaalia. Laukassa tehtävät tuntuvat kohtuuhelpoilta lukuun ottamatta laukanvaihtoja käynnin kautta, jotka onnistuvat joskus ja jouluna ja muutoin ovat kovin vaikeita.
Sunnuntaina mulla oli kuvaus- ja videointipalvelu mukana reeneissä ja videointi olikin aika luksuspalvelu. Tosin oli karua katsoa omaa reeniään. Aina sitä luulee, että hommat menee niiiiiin mukavasti, mut todellisuus voikin olla jotain ihan toista. Videolta oli hyvä havaita, että avot ja sulut vasemmalle ovat todella paljon heikompia kuin vastaavat oikealle. Tässä täytyy taas pohtia, onko kysymys oman vasemman jalan heikkoudesta taivutuksissa vai onko poninkin heikompi puoli vasen. Lisäyksissä näin yhä selvemmin "sukeltamisen" riskin. Poni ei vielä jaksa tulla läpi koko lävistäjän keskiravia vaan viimeisellä kolmanneksella yrittää sukeltaa pois takajalkojen päältä pitkäksi. Myös ihan perusmuodossa oli parantamisen varaa ajatellen, että Harjussa pitäisi taasen esittää koottuja askellajeja. Sain myös käyntiä videolle, mitä pitää analysoida vielä hieman lisää, sillä sitä en kameran ruudulta nähnyt vielä ihan tarpeeksi. Muutoinkin odotan vielä näkeväni koko reenin isolta ruudulta, sillä pieneltä kameran ruudulta saattoi osa tärkeistäkin asioista jäädä huomaamatta.
Tässä vielä kuvasatoa sunnuntain reeneistä:
 |
| Perusravi |
 |
| Laukkaa lisäten, jiiihaaa! |
 | |
| Sivuliirto |
 |
| Toiseen suuntaan kans! |
 |
| Säääääm <3 p="p"> |
Kuvien copyright Pekka Pietikäinen
tiistai 7. elokuuta 2012
maanantai 6. elokuuta 2012
Halikko 5.8.
Kisaraporttia jälleen peliin!
Tällä viikolla suuntasimme kohti Halikkoa, jossa järjestettiin mukavat aluekoulukilpailut. Savinjärven tapaan tämäkin on valjakkoajoareena, joten nurmipohjalla jatkettiin puuhastelua. Nurmipohjalla kilpaileminen on kyllä hauskaa vaihtelua hevosille. Ainakin omat ratsuni tuntuvat viihtyvän oikein hyvin nurmella.
Aamu alkoi Tokajin kanssa Vaativa B:1-radalla. Verkassa pienen alkukankeuden jälkeen Tokaj tuntui todella hyvältä ajoittain. Avot ja sulut onnistuivat jopa pelottavan hyvin. Laukanvaihdoissa oli edelleen pientä kireyttä toiseen suuntaan havaittavissa, mutta nekin onnistuivat jo paremmin kuin viimeistelyissä viikolla. Tokajin kanssa meillä on ollut ongelmia suun aukomisen kanssa. Se aukoo suutaan tapaluontoisesti ja kun sitä ärsyttää, kankien kanssa se tietenkin vielä korostuu. Nyt olen kuitenkin pari kertaa kokeillut antaa sille sokerin suuhun kangilla ratsastettaessa ja se on ollut varsin hyvä keksintö. Sokerin voimalla se nytkin tuli todella pehmeäksi verryttelyssä. Olin vaan niin tyhmä, että ennen radalle menoa kävelin Tokajin kanssa pitkin ohjin edellisen ratsukon ajan ja kun otin ohjat sen jälkeen käteen, sitä ei todellakaan enää huvittanut eikä sokeriakaan ollut enää jäljellä.
Rata Tokajin kanssa meni siis aika katastrofaalisissa merkeissä. Suu ammotti auki ja joka pidätteeseen se avasi sitä vielä vähän enemmän ja itse ratsastin sitä myötä koko ajan huonommin, koska hävetti se ratsastus niin paljon, etten osannut muuta kuin lamaantua. Ensimmäinen avo meni rikki, sulut eivät oikein onnistuneet, toinen laukanvaihto oli huono, lisätyn laukan loppuun tuli ylimääräinen vaihto ja sen semmoisia kivoja virheitä. Olin NIIN vihainen itselleni radan jälkeen, ratsastin huonosti enkä saanut enää hevosta puolelleni, kun sen pitkin ohjin kävellessä menetin. Tuloksena oli 56,8% ja suuri häpeä. Nooh, ei pisteet meidän normaalista vaativan tasosta paljoa jääneet ja siellä kuitenkin oli monia selkeitä rikkojakin. Eli hyvänä päivänä se 60% on kuitenkin todennäköisesti mahdollinen saavutettava tulos. Siihen ehdottomasti tähdätään! Ja nytkin taas opin todella paljon tästä ratsastuksesta. Ennen kaikkea sen, että juuri ennen rataa ei pitkin ohjin todellakaan kävellä!!! :)
Vaativan suorituksen jälkeen keräilin itseäni kasaan tulevia ratsuja varten. Seuraavana oli vuorossa suomenhevosprojektini Ville, joka oli ilmoitettu Prix de Agrimarketiin, jossa luokkana oli Helppo B:3. Ville on vielä kohtuullisen raaka ratsu ja sitäkin raaempi kilparatsu. Tänään Ville kuitenkin tsemppaili ihan kympillä ja tuntui hyvältä niin verryttelyssä kuin radallakin. Nurmipohjaakaan Ville ei ollut vielä koskaan nähnyt jalkojensa alla, mutta sekään ei menoa haitannut. Ville vaan mennä pörötteli!
Rata oli meille entuudestaan tuttu, sillä kaksi kertaa olemme samaisen radan käyneet starttaamassa aiemmin. Ville kurvaili raviohjelman läpi tasaisesti ja laukassakin tsemppaili oikein mainiosti. Alaspäinsiirtymiset ovat vielä vaikeita, mutta kyllä nekin ovat tulossa!
Ville jakoi tänään tuomarien mielipiteitä kovasti. Toinen tuomari antoi meille huimat 65,455% ja ihan mielettömän positiiviset arvostelut. Mulle antoi tämä kyseinen tuomari istunnasta ja apujen käytön moittettomuudesta peräti 7,5, josta olen huisin ylpeä! Toinen tuomari taasne näki asian hyvin eri lailla ja antoi meille vain 58,182%. Yhteensä siis 61,818%, joka riitti tänään kuudenteen sijaan! Oi sitä riemua!! Oltiin koko tiimi huisin onnellisia, sillä olemme kyllä tiedostaneet, että tässä hevosessa on sitä jotakin ja nyt se on vihdoin päästy näyttämään muillekin... Vilpuri on sellainen rehellinen työmyyrä, joka tekee duunia ihan niin pitkään kuin vaan koskaan jaksaa pyytää. Tästä on hyvä jatkaa ja seuraavaksi taitaa Villen osoitteena olla Suomenhevosten kuninkaalliset-tapahtuma Ypäjällä, jossa se voisi startata sekä torstaina että perjantaina helppo b-tasolla.
Päivän viimeinen ratsu oli Herra Tuuliviiri eli Akusti. Sää oli Akustin makuun hieman turhan aurinkoinen, mutta pohja taas oli Akun mieleen tällä kertaa. Verryttelyssä Aku ei tuntunut mitenkään erikoiselta, mutta harvemmin se siinä tuntuukaan, etenkään jos sää on siis kuuma. Verryttelin vain 15 minuuttia ja mietin hetken onko sekin liikaa tässä säässä, mutta hyvin Aku jaksoi. Ratana oli meille tuttu He A:2, joka on onneksi ihan ok ratsastettava vähän vetelälläkin hevosella.
Radalle ratsastettaessa minua hirvitti, mitä Aku mahtaa sanoa tuomarikopeista ja taustalla hengailevasta yleisöstä, mutta vastoin kaikkia ennakko-odotuksia, Aku ei kiinnittänyt niihin suurta huomiota. Sisäänratsastuksessa joku kiinnitti Akun huomiota hieman niin, että se meinasi poistua tuomaripäädystä takavasemmalle, mutta pääsimme kuitenkin jatkamaan matkaa ja saimme tästä jopa vähän energiaa ensimmäiseen lisäykseen. Raviohjelmassa tehtiin kohtuullisen tasaista kutosen ohjelmaa, viimeinen pohkeenväistö oli toisen tuomarin makuun jopa seiskan arvoinen. Laukassa oli tuomarien välillä hieman näkemyseroja, mutta muutama seiskakin sieltä tarttui matkaan. Käynti oli tänään lyhyttä ja jännittynyttä, mutta se onkin Akun askellajeista heikoin ja sitä pitänee ruveta harjoittelemaan ja miettimään, kunhan perusrutiini yleiseen suorittamiseen alkaa löytymään. Pisteitämme pudotti tänään yksi "väärinratsastus". Jouduin ottamaan Akun käyntiin reilusti ennen pistettä, kun se ei ollut menossa tuomaripäätyyn kovin innokkaasti ja tästä menetimme sitten 4 pistettä. Tuloksena 59,828% eli ilman väärinratsastusta olisi päästy piirun verran yli 60% tulokseen. Tämä näkyy olevan siis tämän hetkinen tasomme. :) Kummaltakin tuomarilta tuli kehuja ja taisi olla ensimmäinen kerta, kun missään ei puhuttu siitä, että hevonen olisi pohkeen takana, JIIHAA! Sijoituksiin on kuitenkin vielä pitkä matka Akun kanssa, mutta ehkä jonain päivänä... Komea ratsu se kyllä on, siitä ei pääse mihinkään! Kuvia innolla odottaessa.
Ei siis huono kisapäivä tämäkään! Vielä tarvitaan paljon harjoitusta ja rutiinia, jotta saadaan nämä suoritukset sellaiselle tasolle kuin toiveissa olisi, mutta onneksi näiden kaikkien ratsujen kanssa ollaan vasta alkutaipaleella, joten se ollee ihan sallittua, että pieniä erheita sattuu. Aku jatkaa hommiaan ensi viikolla Porvoossa. Sitä ennen Aku muuttaa kuitenkin muutamaksi päiväksi Tuomarinkylään työleirille! Ja Tokaj on myöskin mun huomassani ensi viikolla muutaman päivän. Hevostäyteinen viikko edessä siis, onneksi on töistä vapaata!
Kiitokset jälleen ihanalle tiimilleni, joka jaksaa tsemppailla mua ja tuo mulle näitä ihania hevosia ratsastettavaksi kilpailuihin! Hovikuvaaja oli paikalla myös Villen hovikuljettajan ominaisuudessa ja siten kuvamateriaaliakin on tulossa, mutta tähän hätään ei vielä ehtinyt niitä saamaan koneelle. Kiitokset myös kisajärjestäjille, joiden päivä oli pitkä, mutta suoriutuivat tehtävästään oikein kunniakkaasti!
Tällä viikolla suuntasimme kohti Halikkoa, jossa järjestettiin mukavat aluekoulukilpailut. Savinjärven tapaan tämäkin on valjakkoajoareena, joten nurmipohjalla jatkettiin puuhastelua. Nurmipohjalla kilpaileminen on kyllä hauskaa vaihtelua hevosille. Ainakin omat ratsuni tuntuvat viihtyvän oikein hyvin nurmella.
Aamu alkoi Tokajin kanssa Vaativa B:1-radalla. Verkassa pienen alkukankeuden jälkeen Tokaj tuntui todella hyvältä ajoittain. Avot ja sulut onnistuivat jopa pelottavan hyvin. Laukanvaihdoissa oli edelleen pientä kireyttä toiseen suuntaan havaittavissa, mutta nekin onnistuivat jo paremmin kuin viimeistelyissä viikolla. Tokajin kanssa meillä on ollut ongelmia suun aukomisen kanssa. Se aukoo suutaan tapaluontoisesti ja kun sitä ärsyttää, kankien kanssa se tietenkin vielä korostuu. Nyt olen kuitenkin pari kertaa kokeillut antaa sille sokerin suuhun kangilla ratsastettaessa ja se on ollut varsin hyvä keksintö. Sokerin voimalla se nytkin tuli todella pehmeäksi verryttelyssä. Olin vaan niin tyhmä, että ennen radalle menoa kävelin Tokajin kanssa pitkin ohjin edellisen ratsukon ajan ja kun otin ohjat sen jälkeen käteen, sitä ei todellakaan enää huvittanut eikä sokeriakaan ollut enää jäljellä.
Rata Tokajin kanssa meni siis aika katastrofaalisissa merkeissä. Suu ammotti auki ja joka pidätteeseen se avasi sitä vielä vähän enemmän ja itse ratsastin sitä myötä koko ajan huonommin, koska hävetti se ratsastus niin paljon, etten osannut muuta kuin lamaantua. Ensimmäinen avo meni rikki, sulut eivät oikein onnistuneet, toinen laukanvaihto oli huono, lisätyn laukan loppuun tuli ylimääräinen vaihto ja sen semmoisia kivoja virheitä. Olin NIIN vihainen itselleni radan jälkeen, ratsastin huonosti enkä saanut enää hevosta puolelleni, kun sen pitkin ohjin kävellessä menetin. Tuloksena oli 56,8% ja suuri häpeä. Nooh, ei pisteet meidän normaalista vaativan tasosta paljoa jääneet ja siellä kuitenkin oli monia selkeitä rikkojakin. Eli hyvänä päivänä se 60% on kuitenkin todennäköisesti mahdollinen saavutettava tulos. Siihen ehdottomasti tähdätään! Ja nytkin taas opin todella paljon tästä ratsastuksesta. Ennen kaikkea sen, että juuri ennen rataa ei pitkin ohjin todellakaan kävellä!!! :)
Vaativan suorituksen jälkeen keräilin itseäni kasaan tulevia ratsuja varten. Seuraavana oli vuorossa suomenhevosprojektini Ville, joka oli ilmoitettu Prix de Agrimarketiin, jossa luokkana oli Helppo B:3. Ville on vielä kohtuullisen raaka ratsu ja sitäkin raaempi kilparatsu. Tänään Ville kuitenkin tsemppaili ihan kympillä ja tuntui hyvältä niin verryttelyssä kuin radallakin. Nurmipohjaakaan Ville ei ollut vielä koskaan nähnyt jalkojensa alla, mutta sekään ei menoa haitannut. Ville vaan mennä pörötteli!
Rata oli meille entuudestaan tuttu, sillä kaksi kertaa olemme samaisen radan käyneet starttaamassa aiemmin. Ville kurvaili raviohjelman läpi tasaisesti ja laukassakin tsemppaili oikein mainiosti. Alaspäinsiirtymiset ovat vielä vaikeita, mutta kyllä nekin ovat tulossa!
Ville jakoi tänään tuomarien mielipiteitä kovasti. Toinen tuomari antoi meille huimat 65,455% ja ihan mielettömän positiiviset arvostelut. Mulle antoi tämä kyseinen tuomari istunnasta ja apujen käytön moittettomuudesta peräti 7,5, josta olen huisin ylpeä! Toinen tuomari taasne näki asian hyvin eri lailla ja antoi meille vain 58,182%. Yhteensä siis 61,818%, joka riitti tänään kuudenteen sijaan! Oi sitä riemua!! Oltiin koko tiimi huisin onnellisia, sillä olemme kyllä tiedostaneet, että tässä hevosessa on sitä jotakin ja nyt se on vihdoin päästy näyttämään muillekin... Vilpuri on sellainen rehellinen työmyyrä, joka tekee duunia ihan niin pitkään kuin vaan koskaan jaksaa pyytää. Tästä on hyvä jatkaa ja seuraavaksi taitaa Villen osoitteena olla Suomenhevosten kuninkaalliset-tapahtuma Ypäjällä, jossa se voisi startata sekä torstaina että perjantaina helppo b-tasolla.
Päivän viimeinen ratsu oli Herra Tuuliviiri eli Akusti. Sää oli Akustin makuun hieman turhan aurinkoinen, mutta pohja taas oli Akun mieleen tällä kertaa. Verryttelyssä Aku ei tuntunut mitenkään erikoiselta, mutta harvemmin se siinä tuntuukaan, etenkään jos sää on siis kuuma. Verryttelin vain 15 minuuttia ja mietin hetken onko sekin liikaa tässä säässä, mutta hyvin Aku jaksoi. Ratana oli meille tuttu He A:2, joka on onneksi ihan ok ratsastettava vähän vetelälläkin hevosella.
Radalle ratsastettaessa minua hirvitti, mitä Aku mahtaa sanoa tuomarikopeista ja taustalla hengailevasta yleisöstä, mutta vastoin kaikkia ennakko-odotuksia, Aku ei kiinnittänyt niihin suurta huomiota. Sisäänratsastuksessa joku kiinnitti Akun huomiota hieman niin, että se meinasi poistua tuomaripäädystä takavasemmalle, mutta pääsimme kuitenkin jatkamaan matkaa ja saimme tästä jopa vähän energiaa ensimmäiseen lisäykseen. Raviohjelmassa tehtiin kohtuullisen tasaista kutosen ohjelmaa, viimeinen pohkeenväistö oli toisen tuomarin makuun jopa seiskan arvoinen. Laukassa oli tuomarien välillä hieman näkemyseroja, mutta muutama seiskakin sieltä tarttui matkaan. Käynti oli tänään lyhyttä ja jännittynyttä, mutta se onkin Akun askellajeista heikoin ja sitä pitänee ruveta harjoittelemaan ja miettimään, kunhan perusrutiini yleiseen suorittamiseen alkaa löytymään. Pisteitämme pudotti tänään yksi "väärinratsastus". Jouduin ottamaan Akun käyntiin reilusti ennen pistettä, kun se ei ollut menossa tuomaripäätyyn kovin innokkaasti ja tästä menetimme sitten 4 pistettä. Tuloksena 59,828% eli ilman väärinratsastusta olisi päästy piirun verran yli 60% tulokseen. Tämä näkyy olevan siis tämän hetkinen tasomme. :) Kummaltakin tuomarilta tuli kehuja ja taisi olla ensimmäinen kerta, kun missään ei puhuttu siitä, että hevonen olisi pohkeen takana, JIIHAA! Sijoituksiin on kuitenkin vielä pitkä matka Akun kanssa, mutta ehkä jonain päivänä... Komea ratsu se kyllä on, siitä ei pääse mihinkään! Kuvia innolla odottaessa.
Ei siis huono kisapäivä tämäkään! Vielä tarvitaan paljon harjoitusta ja rutiinia, jotta saadaan nämä suoritukset sellaiselle tasolle kuin toiveissa olisi, mutta onneksi näiden kaikkien ratsujen kanssa ollaan vasta alkutaipaleella, joten se ollee ihan sallittua, että pieniä erheita sattuu. Aku jatkaa hommiaan ensi viikolla Porvoossa. Sitä ennen Aku muuttaa kuitenkin muutamaksi päiväksi Tuomarinkylään työleirille! Ja Tokaj on myöskin mun huomassani ensi viikolla muutaman päivän. Hevostäyteinen viikko edessä siis, onneksi on töistä vapaata!
Kiitokset jälleen ihanalle tiimilleni, joka jaksaa tsemppailla mua ja tuo mulle näitä ihania hevosia ratsastettavaksi kilpailuihin! Hovikuvaaja oli paikalla myös Villen hovikuljettajan ominaisuudessa ja siten kuvamateriaaliakin on tulossa, mutta tähän hätään ei vielä ehtinyt niitä saamaan koneelle. Kiitokset myös kisajärjestäjille, joiden päivä oli pitkä, mutta suoriutuivat tehtävästään oikein kunniakkaasti!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)