sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Pietin valmennus, osa 1

Pitkästä aikaa oltiin tänään Vihti Dressage Centerissä Pietin tunnilla Murden kanssa. Olin odottanut tätä päivää kuin kuuta nousevaa, sillä meille ei ole löytynyt sopivaa "kotivalmentajaa", joten olen pääasiassa ratsastelen vain itsekseni Murdella tällä hetkellä. Tekee siis todella hyvää päästä välillä kunnon reeniin ja joutua tekemään asioita, mitä en koskaan kotona saa aikaiseksi tehdä.

Heti verryttelyssä Murde tuntui todella hyvältä, kuten oikeastaan aina tässä kyseisessä maneesissa. Se meni ihan kivasti itsellään eteenpäin ja käynti oli niin hyvää, että Pietkin kesken edellisen tunnin pidon huomasi ja kommentoi sitä... :)


 Aloitettiin tunti perusverryttelyn jälkeen siirtymisillä ravi-käynti-ravi ja myös jonkin verran ravi-laukka-ravi-siirtymisiä. Pääasiana oli jälleen se, että Murde pysyy pyöreänä ja pehmeänä ja reagoi sekä pidätteisiin että eteenpäin vieviin apuihin.


Sen jälkeen tehtiin hommia laukassa. Aloitettiin keskilaukka-harjoituslaukka-siirtymisillä ja sitten siirryttiin tekemään siirtymisiä kootun laukan ja keskilaukan välillä. Piet halusi takajalat kunnolla alle ja ensimmäisen kerran tehtiin ihan kunnon kokoamisia eikä vaan kootun laukan suuntaista laukkaa. Pienennettiin ympyrää ihan minimaaliselle voltille ja yhtä lailla tehtiin myös isommalla ympyrällä. Murde oli aluksi todella nihkeä vasemmalle jalalle, mutta tämän laukkatyöskentelyn aikana tuntui pitkästä aikaa siltä, että ajoittain sain jopa vasemman pohkeen läpi, mikä näkyi sitten selkeästi myöhemmässäkin vaiheessa tunnin tehtäviä.



 Kokoamisharjoitusten jälkeen ratsastettiin muutamia laukanvaihtoja. Alkuunsa en saanut jotenkin omaa ratsastustani järjestykseen vaihdoissa, mutta heti kun oma ajatus löytyi, niin vaihdoista tuli puhtaita ja hyviä. Selkeästi pitäisi harjoitella niitä enemmän kotonakin, mutta aina jotenkin oon ihan hukassa kotikentällä normireeneissä, etten saa laukasta niin hyvää, että tekisi mieli vaihtoja edes kokeilla.

Sitten siirryttiin takaisin ravitreeniin, pohkeenväistöjä, keskiraveja ja lopuksi vielä avoja. Nämä kaikki meni yllättävän mukavasti. Pohkarit on ollut meille oikea kompastuskivi ja mä oon ollut varma, etten saa niitä ikinä sujumaan, mutta tänäänpä sujui kumpikin suunta oikein todella mallikkaasti. Ja helpompi niistä oli se yleensä lähes mahdottomalta tuntunut väistö oikealle! Tässä juuri tuntui siltä, että laukan kokoamisharjoituksissa läpi mennyt vasen pohje pystyi ensimmäisen kerran työstämään väistön alusta loppuun. Jiihaaa! Tehtiin vielä niin, että väistössä istuin alas ja heti väistön viimeisestä askeleesta lähdin kevyeen raviin ja kohti keskiravia. Se auttoi kyllä paljon, sillä Murde jää harjoitusravissa todella hitaaksi ja nihkeäksi kaikille avuille. Tässä on vielä paljon tekemistä... 


Lopun avotaivutuksetkin sujuivat yllättävän hyvin, pystyin säätelemään hevosen asentoa ja eteenpäinpyrkimyskin lähes säilyi. Ainakin aina ajoittain. ;) Ja mikä mukavinta, Murden selässä osasin tuntea, milloin avo on hyvää ja milloin ei, mikä mulla on usein esimerkiksi Tokajin kanssa aivan hukassa...

Sekä hevosella että mulla oli kyllä hiki tämän treenin jälkeen ja jouduttiin kyllä tekemään aika lailla hommia. Hyvä näin, tätä haettiinkin! Ja huomenna tai siis itse asiassa tänään jatkuu treenit ja odotan kyllä tuntia superinnolla. Toivottavasti Murde ei ole ihan superväsynyt ja maitohapoilla vaan jaksaisi vielä toisen päivän peräkkäin, vaikka onkin nyt ollut melkein kuukauden verran aika vähällä liikunnalla... Taidan uskaltaa taas pidentää jalustimia reiällä, sillä mun on helpompi istua, kun saan jalkaa pidemmälle, mutta turvallisuussyistä joudun aina välillä niitä lyhentämään, jotta pysyn kyydissä kaiken maailman meiningissä. Nyt Murde kyllä tuntuu olevan aika rauhallisella mallilla ja kiltti... Tosin VDC:n maneesissa se on ollut hyvä jo pitkään!


Hovikuvaaja ja -kuljettaja oli tietenkin taas mukana ja siksi heti ihanaa kuvamateriaalia ja pääosin tunti on videoitunakin. Katselin kotimatkalla videot ja Murdepurde näytti välillä jopa ihan hevoselta!!!! Aika ihanaa. Tätä kurssia kyllä niin tarvitsin taas tähän väliin, jotta usko tähän meidän toimintaan palaa taas... Tästä saan kyllä kiittää Mirvaa, joka alun perin houkutteli mut Pietin tunneille. Pietin zenimäinen tyyneys saa mut vaan ratsastamaan hevostani paljon paremmin kuin osaan sillä koskaaan muulloin ratsastaa!

Kuvien copyright Pekka Pietikäinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti