maanantai 28. toukokuuta 2012

Kermailua ja muita reenejä!

Tällä viikolla oli taas Nipsun valmennukset ja koska Samilla oli Jyväskylän viikonloppu takana ja Wiurilan valjakkoviikonloppu edessä, se ei ollut käytettävissä valmennukseen. Murde oli potenut kuukauden erinäisiä vaivojaan ja siten ei ollut valmis kahden päivän komennukselle, joten siitäkään ei ollut pelastajaksi. Akulle ei löytynyt kuljetusta ja Tokaj oli tuttuun tapaan omistajansa ratsuna, joten nekin olivat ulottumattomissani treeneihin. Olin hieman ihmeissäni, että mitäs nyt... Mutta ratkaisuksi löytyi iki-ihana Kerma-poni, joka pääsikin sitten retkelle Tuomarinkylään pariksi päiväksi Nipsun reeneihin.

Reenit tuli selkeästi meille tarpeeseen ja saatiin paljon uutta mietittävää Kerman kanssa. Kerman pääasiallinen ongelma on vinous, joka johtunee monista asioista, jotka sitä on vaivannut, kuten esimerkiksi pahat piikit hampaissa, jotka heti sen Suomeen saavuttua hoidetiinkin kuntoon. Mutta koska ne ovat sitä vaivanneet varmasti todella pitkään ennen raspaamista, kivut ovat varmasti tiukassa muistissa ja lisäksi sen lihaksisto on kehittynyt epäsymmetriseksi sen ehkä vältellessä kipua tms. Mutta siis ongelmana on ollut, että se on vahva oikeaan ohjaan ja vasemmalle lähes tyhjä ja taipuminen yleensäkään yhtään mihinkään on ollut sille myös hurjan vaikeaa. Näitä sitten työstettiin Nipsun kanssa tekemällä taivutuksia kumpaankin suuntaan ja hakemalla ponilta oikeita reaktioita apuihin. Pikku hiljaa saatiinkin ponille kerrottua, että se voi seurata ohjaa ja myös hidastaa ravia ja jopa pidentää kaulaa ja mahdollisesti jopa tehdä näitä kaikkia samanaikaisesti. Kaikissa askellajeissa tehtiin hommia ja pääasiassa Kerma toimi vallan mainiosti. Maneesissahan sitä ei ollut vielä Suomessa ollessaan ratsastettu ja tuskin juuri Tanskassakaan. Muutaman kerran sitä kuitenkin oli jo Suomessa asuessaan ajettu Ypäjällä Haimi-hallissa eli ei maneesi ihan tuntematon työareena sille ollut. Kermaa ei kuitenkaan maneesissa ihmetyttänyt sinänsä mikään, pieni huoli sille tuli ainoastaan kun se jäi maneesiin ypöyksin hommiin.

Toisena valmennuspäivänä Kerma oli hieman seesteisemmän oloinen, muttei tuntunut alkuunkaan väsyneeltä tai maitohapoilla olevalta. Päinvastoin, tuntui että poni vaan parantui toisena päivänä, vaikkei se tällaista kahden päivän treeniputkea ratsastaja selässä ollut vielä aiemmin kokeillutkaan. Jatkettiin samoilla taivutustreeneillä ja ajatuksella, että saataisi poni kahdelle ohjalle tasaiselle tuntumalle. Vasemmassa kierroksessa käsien piti olla useimmiten vähän sivuohjamaisesti alhaalla antamassa ponille tukea ja oikeassa kierroksessa taas hieman kumpikin käsi sään oikealla puolella. Näillä tuunauksilla alettiin saada ponia suoristumaan oikeampaan asentoon ja tuntumaa tasaisemmaksi. Tehtiin laukannostoja, jotka ovat vielä aivan hakusessa. Laukannosto oli helppo tehdä voltilta tullessa heittäen takajalat ulos ja nimenomaan ajatellen tässä huolellisesti kummatkin kädet vasemmassa laukassa oikealle ja oikeassa vasemmalle. Pieniä kikkoja, mutta erittäin toimivia.

Mitään mullistavaa ei siis tehty näiden kahden päivän aikana, mutta paljon hyvää perusratsastusta, jonka ansiosta on taas helpompi lähteä viemään ponia eteenpäin. Nyt on taas heikkoudet selkeästi mielessä ja tiedossa, että mitkä on ne asiat, joita pitää ensimmäisenä harjoitella kuntoon. Eli siis taipuminen ja tasainen tuntuma. Pikkuhiljaa pitää myös esitellä ponille väistöjä, sillä niillä pystyy tekemään ihmeitä tämän tyyppiselle ponille. Nipsukin melkein jopa piti Kermasta, joten voi olla, että Kerma vielä palaa jonain päivänä Nipsun silmien alle ihmeteltäväksi.

Perjantaina oli Nipsun ekstravalmennuspäivä, johon sain sitten ratsukseni Tokajin. Se tunti menikin sitten ihan fiilistellen. Ensin laukkatyöskentelyä, laukkasulkua ja piruetin poikasia sekä sarjavaihtoja nelosilla, kolmosilla ja lopuksi jopa kakkosilla, *hui*. Sitten ravia, sulkua, avoja ja lisäyksiä. Kaikki sujui mukavissa merkeissä ja meillä oli Toksun kanssa oikein hauskaa. :) Tokaj on kyllä ihan supermiellyttävä ratsu, jonka kanssa oppii koko ajan todella paljon. Olin ihan fiiliksissä, kun pääsin pitkästä aikaa tekemään vaihtoja kakkosilla. Se oli niin siisti fiilis, kun pääsi rytmistä kiinni ja onnistui tekemään niitä halutusti sarjassa... Tää on just tää, minkä takia tätä rumbaa jaksaa vuodesta toiseen, kun on olemassa näitä hetkiä, kun joku pieni juttu onnistuu ja pääsee nauttimaan siitä suunnattomasta onnistumisen tunteesta... Parin viikon päästä pääsen taas starttaamaan vaativaa Toksun kanssa ja odotan sitä tällä kertaa jo ihan innolla. :)

Viikon kohokohtiin on kuulunut myös 3-vuotiaan Santun ratsastus. Welsh cob-ruuna Santtu eli S.W. Summer Solstice on nyt siis ollut työn alla 3 kertaa ja joka kerralla on selkeästi edetty. Ensimmäisellä ratsastuskerralla Santtu oli myös ensimmäistä kertaa elämässään maneesilla, joten siinä oli jännitystä ilmassa ihan kerta kaikkiaan ilman ratsastuksiakin ja silti päästiin ihan ratsastuksenkin makuun. Toisella kerralla oli ohjelmassa jo ihan oikean oloista ratsastustakin ja moni asia sujui jo ihan mukavasti. Nyt kolmannella kerralla päästiin jo menemään kaikkia askellajeja kumpaankin suuntaan. Vielä meillä on Santun kanssa hakusessa tasainen eteenpäinpyrkimys, mutta vähitellen edistytään kun opitaan tuntemaan toinen toistamme. Santtu on kyllä 3-vuotiaaksi erittäin fiksu ja kiltti nuori poika. Santulla on hieno ryhti ja hyvät askellajit, ravi etenkin on erittäin ilmavaa ja kaunista. Tämä lahjakas nuori poika on myytävänä ja jos cobien ihmeellinen maailma kiinnostaa, niin tässä on ehdottomasti yksilö, jota kannattaa tulla katsomaan. Ratsastettavuudeltaan Santtu vaikuttaa todella kevyeltä ja herkältä.

Olen päässyt pari kertaa ratsastamaan myös Murden sen lomien jälkeen ja meillä on sen kanssa sujunut varsin mukavasti. Perjantaina tehtiin sen kanssa kulmatreeniä eli laukassa heitin takajalat ulos kulmissa ja se olikin varsin hyvä treeni meille. Tänään sitten aloitettiin meille vaikeilla pohkeenväistöillä käynnissä ja ravissa ja sitten vähän laukkaa ja vastalaukkaa. Ravityöskentelyä sen kanssa pitäisi jaksaa tehdä ihan vimmana, mutta kun Murden kanssa laukkaaminen on vaan niiiiiiin paljon helpompaa ja mukavampaa, että en millään malttaisi sitä ravia mennä... :) Tänään oli kuvaajakin mukana, joten ehkä jossain vaiheessa on tarjolla muutama tuore kuvakin Murdesta... Ensi viikonloppuna on Pietin kurssi, jota onkin tässä odoteltu kuin kuuta nousevaa. Ihanaa!

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Vilppu Harjussa

Tällä kertaa suuntasin yövuorojen välissä Harjuun esittämään Vilpun eli Hessin Näyttelijän suomenhevosten laatuarvostelukarsinnassa. Vilppu on siis 4-vuotias suomenhevostamma, jonka isä on varmasti monenkin tietämä Vahto ja emä Hessi-tallilla pitkään vaikuttanut Vinha-Liinu. Vilppu on iso, raamikas tamma, jonka kehittyminen on ollut kohtuullisen hidasta ja siten sitä on päästy työstämään ratsuksi oikeastaan vasta tänä keväänä.

Aloittelin Vilpun kanssa työt 2 kuukautta sitten, jolloin se oli kyllä jo sisäänratsastettu ja osasi suorittaa kaikki askellajit ratsastaja selässään. Kuitenkin harjoitukset ovat olleet ihan perusratsastusta, on opeteltu reagoimaan avusta eteenpäin ja pidätteeseen ja vähän ymmärtämään, että jalka voi myös tarkoittaa sivullepäin eikä ainoastaan eteenpäin. Vilppu on pikkuhiljaa ymmärtänyt ratsuna olemisen saloja ja oppinut vähitellen hieman kantamaan itseään ja olemaan säädeltävissä. Käynnissä ja ravissa Vilppu osaa jo edetä varsin mukavastikin, mutta laukka tuottaa vielä päänvaivaa voimattomuutensa takia. Eli se on sellainen, mitä ehdottomasti pitää jatkossa työstää, jotta työskentely helpottuu ja Vilppu voimistuu.

2 kuukauteen ei ole mahtunut hirvittävän montaa ratsastuskertaa ja kun siitä vielä pari viikkoa meni lumisohjossa ratsastamiseen ja kentän sulettua pari viikkoa kaviopaiseen paranteluun, on treenit tosiaan olleet aika vähissä. Odotukset Vilpun suorittamisesta eivät olleet siis mitkään huiman korkeat, sillä mikä tahansa olisi ollut mahdollista tänään Harjussa... Vilppu on myös lisäksi hyvin persoonallinen tamma, jolla on aina mielipiteitä, jotka täytyy ottaa huomioon sitä työstäessään. :) Eri asia onkin, riittääkö omat taidot aina niitä mielipiteitä tulkitsemaan ja niiden kanssa elämään. Mutta ainakin Vilppu on erinomainen opettaja tammojen sielunelämään... :) Väitän nimittäin ymmärtäväni tammoja paljon paremmin nyt kuin 2 kuukautta sitten! ;) Minulla kun ei noita tammoja ole hirvittävän monia ratsastettavana ollut, ainakaan noita tammamaisia tammoja...

Tälle päivälle ei siis ollut mitään tolkuttomia odotuksia vaan lähinnä toiveita siitä, että kaikki toivotut asiat tulisi suoritettua ja Vilppu olisi hevosiksi. Irtohypytyksessä Vilppu oli suoriutunut oikein mainiosti, korjannut virheensä ja osoittanut suurta kapasiteettia. Sen jälkeen olin luottavainen, että Vilpulla on hyvä päivä menossa ja Vilppu olisi siten suosiollinen myös askellajikokeessa. ;)

Verryttelyssä Vilppu tuntui todella hyvältä ja toimivalta. Käytiin kaikki askellajit läpi ja Vilppu kulki ryhdikkäänä ympäriinsä kuin olisi aina ollut kyseisessä paikassa. Itse askellajikokeessa kaikki askellajit tuli näytettyä ja vielä ihan mallikkaasti. Laukka on siis vielä erittäin raakaa, mutta käynti ja ravi sujuivat asiallisesti. Arvosanat olivat 6.5 ja 6.75 välillä eikä mitään kovin pahaa kritiikkiä satanut. Olin supertyytyväinen Vilpun suoritukseen ja ylpeä siitä, miten hienosti Vilppu toimi tässä koitoksessa! Vilpusta voi vahingossa vielä kuoriutua varsin mukava ratsu, kuten seuraavista kuvista voi päätellä...




 


lauantai 26. toukokuuta 2012

Kisaraporttia peliin...

Viikko sitten perjantaina koitti vihdoin ja viimein suuri päivä. Pakkasimme kesäkotimme lähtökuntoon, Samin kyytiin ja suuntasimme kohti Jyväskylää.

Jyväskylän kilpailujen järjestäjille pitää sen verran esittää kritiikkiä, että kutsun voisi julkaista hieman aikaisemmin ja samoin myös lähtölistat. Perjantaina klo 14 tuli lähtölistat kipaan, kun oli reilusti alle 24h aikaa starttiin. Siinä piti sitten järjestää kaikki mahdolliset asiat niin, että päästiin vielä perjantaina lähtemään, jottei tarvitse aamuyöstä ajella perille ja hevonenkin saa hengähtää pitkähkön matkan jäljiltä...

Matka sujui onneksi mitä mukavimmin ja pääsimme kohtuuhyvissä ajoin perille viikonlopun majapaikkaamme Jääskelään. Sami pääsi majoittumaan mukavaan karsinaansa ja me Leenan kanssa saatiin nautittua grillin antimista ja valmistauduttua henkisesti seuraavien päivien koitoksiin. Ennen kotoa lähtöä oli Sami myös "hyvän mielen ratsastettu", jotta se olisi tikissä aamun koitoksessa.

Lauantaiaamuna suuntasimme sitten Killerille. Viime hetken viimeistelyt kisapaikalla ja ei muuta kuin kyytiin. Kisat olivat hieman myöhässä, joten ajallisesti olin kohtuullisen pitkään Samin kyydissä ennen starttiani, mutta suurin osa ajasta vaan käveltiin ja katseltiin maisemia. Välillä vähän myös letkisteltiin ravissa ja laukassa. Edellisen vuorokauden sateiden jäljiltä pohja oli hieman limainen ja Sami ei oikein tykännyt siinä liikkua vaan tuntui etenkin laukassa "jäävän kiinni" pohjaan. Eipä siinä mitään, piti vaan yrittää ratsastaa vähän vahvemmin ja tomerammin.

Lauantain luokka oli helppo A:10, jossa on vielä paljon meille haastavia tehtäviä kuten takaosakäännökset ja hieman haastavat vastalaukkakuviot. Niitä sitten verkassakin yritin vielä käydä läpi, jotta ne olisivat radallakin hallussa... Niin ei kuitenkaan tällä kertaa käynyt. ;)

Radalle päästyämme Sami oli edelleen ihan freesin tuntuinen ja raviohjelma sujuikin omaan mieleeni aivan taivaallisen tuntuisesti. Sami venyi ja tuli takaisin, väisti ja suoristui ja kääntyi. Käynnissä tuli yksi pieni tahtirikko ja takarit meni ihan miten sattuu. Itse asiassa selkään ne tuntui ihan hyvältä, mutta videolta näin selkeästi, että takajalat astui ristiin sen sijaan, että olisivat polkeneet paikallaan. Niistä tulikin sitten toiselta tuomarilta arvosanoiksi 2 ja 4. Laukassa oli paljon hyvää ja varsinkin lisäykset onnistuivat, mutta toinen vastalaukka meni rikki. Jäin itse miettimään, miten ratsastan tien, jotta siitä tulisi sujuva ja siinä vaiheessa Sami ehtikin jo pudottaa laukan raville eikä korjauskaan onnistunut tällä kertaa. Eli rikkeetön rata ei ollut missään nimessä... Prosentteja kuitenkin tuli 64% ja kasejakin oli papereissa yllättävän monta!!

Prosentit riittivät viidenteen sijaan ja siten ensimmäiseen sijoitukseeni kansallisella tasolla!!! Olin käsittämättömän onnellinen ratsastaessani palkintojenjakoon. Tätä päivää olin odottanut ja sitä varten olin tehnyt töitä vuositolkulla. Ja viimein kun se sijoitus tällä tasolla tuli, oli se ratsastettu kaiken lisäksi sillä itse tehdyllä ponilla, johon kovin moni muu ei vielä vuosi sitten uskonut. :)

Palkintojenjaon jälkeen taas poni kesäkodin kyytiin ja takaisin iki-ihanaan majapaikkaamme grillailemaan ja tsillailemaan. Sami sai viihdyttää itseään vapaana kentällä ja lisäksi nautiskella annoksen vihreää sillä aikaa kun mä sain nukkua hyvin ansaitut päiväunet...

Sunnuntaina oli vuorossa 6vee-cupin ensimmäinen osakilpailu heti aamusta. Sami oli luokan toisena lähtövuorossa ja kisapaikalla piti olla kukonlaulun aikaan... Nooh, siellähän oltiin ja otin taas Samin ihan kohtuullisissa ajoin verryttelemään. Ratana oli meille jo varsin tuttu Helppo A:2, joka sopii Samille ihan mukavasti. Verkassa Sami tuntui edellistä päivää paremmalta, sillä pohja oli kuivunut eikä poni jäänyt siihen enää alkuunkaan kiinni.


Radalla Sami oli hieman vaisu, lisäykset eivät lähteneet ihan niin hyvin suorilla kuin ne lähtevät diagonaalilla, väistössä oikealle tuli pieni rikko kun Sami yritti lähteä takaosa edellä ja jouduin korjaamaan sen vähän "isosti". Käynnissä tuli myös pieni tahtirikko, mutta muutoin oli kohtuupuhdasta suorittamista. Pisteitä tuli tällä kertaa 63 ja risat prosentin verran, joka kolmen ensimmäisen ratsukon jälkeen riitti johtoon. Siinä sitä sitten piti jännittää kaikkien loppujen ratsukoiden ajan, että miten tässä käykään... Pikkuhiljaa yksi kerrallaan tuli tuloksia ja kaikki tuntuivat jäävän meidän taaksemme. Luokassa sijoittui ainoastaan 2, joten viimeistä edelliseen asti jouduttiin odottelemaan tietoa, että päästään edes palkintojenjakoon ja kun pisteet tulivat, niin sinnehän me olimme suuntaamassa.





Kun lopulta tajusin, että olemme voittaneet luokan ja meidät kutsuttiin palkintojenjakoon, oli fiilis ihan mieletön. Edellisenä päivänä elämäni ensimmäinen kansallinen sijoitus ja heti seuraavana päivänä kansallinen voitto ja vielä nimenomaan siinä 6vee-cupin osakilpailussa, jossa en olisi ikipäivänä uskonut edes sijoittuvani pienen pienellä Samilla kaikkien hienojen isojen puoliveristen joukossa... :)

Kyllä kelpasi lähteä kurvailemaan kotimatkalle kun reissu oli sujunut täysin yli odotusten ja taskussa oli maksimimäärä cup-pisteitä ja kyydissä ehkä maailman hienoin poni!!!! <3 <3 <3 <3

Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia koitoksia... Kiitokset Leenalle, joka antaa minun toteuttaa itseäni tämän hienonhienon ponin kanssa ja jaksaa uskoa meihin päivästä toiseen ja kiitokset Nipsulle, joka on valmentanut meidät tähän tuloskuntoon! Tämä viikonloppu oli niitä hetkiä elämässä, jotka eivät unohdu ihan äkkiä... Ja tuskin toista samanlaista on luvassa ihan hetkeen... Mutta näihin toki tähdätään!

Kuvien copyright Karoliina Savolainen

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Kotimatkalla



Tässä tämän päivän fiilikset Jyväskylän kansallisista. 6vee-cupin ensimmäinen osakilpailu ja voitto kotiin! Ei ihan huonosti siis sujunut tämä reissu. Lisää reissusta ajan kanssa jonain päivänä...

Kuvien copyright Leena Vähä-Erkkilä

lauantai 19. toukokuuta 2012

Terveiset Jyväskylästä!



Pieni Sami näytti, mistä ponit on tehty ja täräytti meille ensimmäisen kansallisen sijoituksen! Keltainen rusetti ja viides sija kruunasi tämän päivän... :) Rata oli kaukana täydellisestä suorituksesta, mutta raviohjelmaan olen erittäin tyytyväinen ja lisäyksistä sekä laukassa että ravissa saatiin pisteitä 7,5-8. :)

Ponista ja nimenomaan welsh cobista on siis hyvinkin aikuisen kouluratsuksi avoimissakin luokissa!!!

perjantai 18. toukokuuta 2012

Poni aikuisen kouluratsuna?


Ylpeä poniratsastaja ja aluekilpailun voitto!
Huomasin kävijäryntäyksen keskiviikkona blogissani ja kun lähdin tutkailemaan, mistä moinen johtuu, löysin tieni hevostalli.netin keskusteluun "Welsh cob kouluratsastukseen?". Sinne oli sitten joku linkittänyt minunkin blogini ja ihmiset olivat eksyneet tutkailemaan Samia.. Hyvä näin, sillä Sami on oivallinen esimerkki siitä, että welsh cob-poni voi olla aikuisen kouluratsuna ja toimia siinä roolissa vielä erittäin menestyksekkäästi.

Usein syntyy keskustelua siitä, voiko aikuinen ratsastaja kilpailla ponilla kouluratsastuksessa ja onko ponilla mahdollista menestyä kouluratsastuksessa ja omasta mielestäni vastaus kumpaankin kysymykseen on ehdoton KYLLÄ.

Pin Rock's Esmeralda
Suomessa kasvatetaan erittäin hienoja poneja, jotka ovat liikkeiltään riittävän laadukkaita kilpailemaan puoliverisiä vastaan jopa kansallisella tasolla. Itse olen ratsastanut Tiina Ristimäen kasvattamalla welsh part bred-tamma Pin Rock's Esmeraldalla sekä Silja Vihavaisen kasvattamalla welsh cob-ruuna S.W. Summer's Dream Princellä. Kumpikin ovat kouluratsastuksen osilta oman käteni jälkiä ja olen ollut niiden ratsukoulutuksessa mukana alusta asti. Sami on nyt 6-vuotiaana vahvalla helppo a-tasolla ja starttaankin sen kanssa juuri viikonloppuna sekä avoimessa kansallisessa luokassa että 6-vuotiscupissa puoliverisiä vastaan. Pin Rock's Esmeralda on koulutustasoltaan vaativa b-tasolla, jossa mahdollisesti vielä tulen sen kanssa kilpailemaan. Kumpikin näistä poneista on erittäin vahva liikkuja, kummallakin on erittäin hyvä ravi ja laukka sekä kummankin vahvuus on nimenomaan laajat, näyttävät keskiaskellajit, joissa ne pärjää varmasti monille puoliverisille mennen tullen. Lisäksi kumpikin näistä poneista on ollut erittäin helppo koulutettava. Sami on lisäksi koulutettu valjakkoajossa ikäisekseen kohtuullisen pitkälle ja starttaakin vielä tässä kuussa ensimmäisen vaativan valjakkoluokkansa.

S.W. Summer's Dream Prince
Lahjakas, laadukas poni on pienikokoiselle aikuiselle monella tapaa isoa puoliveristä "helpompi" ratsu. Poni on pieni ja mahtuu esimerkiksi lyhyelle kouluradalle isoa hevosta helpommin, se on "yhtenäisempi" kokonaisuus, joka on helpommin ratsastettavissa "läpi kropan", kuin vaikkapa 170cm korkea iso puoliveriratsu, lisäksi ponin ravissa ja laukassa saattaa "tädinkin" olla helpompi opetella ensin istumaan. Nämä siis kaikki karuina yleistyksinä, tietenkin jokainen ratsastaja ja jokainen poni on yksilö eikä voi vaan ihan yksinomaan sanoa, että homma menee aina juuri näin.

En suinkaan ole ainoa, joka aikuisena kilpailee ponilla vaan muita loistavia esimerkkejä ovat mm. Ira Ristimäki, joka on startannut pikkuponiorilla Hunsingo's Twister ja Marjaana Ilola, joka on startannut hienolla welsh cob-ruunalla Misskärrs Gibson. Heidän poninsa riittävät yhtä lailla kansallisella tasolla sijoille ja jopa voittoon.
Pin Rock's Esmeralda
Pienikokoisen hevosenostoaikeissa olevan aikuisenkin kannattaa siis ehdottomasti katsastaa tarjolla oleva ponivalikoima ja kokeilla myös poneja siinä missä hevosiakin, ties kuinka paljon sitä ihastuu johonkin nappisilmäiseen poniin, jolla on kujeita mielessä. Itsekin olen ihastunut poneihin siinä määrin, että on se omakin poni kasvamassa tulevaisuuden kilparatsuksi.

Lahjakkaita poneja etsivälle suosittelen nimenomaan Tiina Ristimäen Pin Rock's-kasvatteja ja Silja Vihavaisen S.W.-poneja. Kummatkin tähtäävät poneissaan laatuun ja ovat tähtäimessään vielä hyvin onnistuneet usean ponin kohdalla. Kumpikin heistä myös mielellään vastailee kysymyksiin koskien ponejaan ja niiden käyttöominaisuuksia. Jos jotain poniaiheista kysyttävää ilmenee, toki minuunkin voi olla yhteydessä tai laittaa vaikka kysymystä tänne blogiin.

Poneista on moneksi ja itse en enää halua tilanteeseen, jossa elämässäni ei olisi yhtään ponia! :)

Zorro SA

maanantai 14. toukokuuta 2012

Poniratsastusta!


Tässä ponien äitienpäivätreenit!
Copyright Pekka Pietikäinen

Jiihaa!

Vähän ilmaa olis tossa laukassa...

Vielä jaksaa ravata.

Oho, joku menee show-ravia.

Lopun hölkkää

Kerman kans hauskaillaan.

Kerma sanoo, et "Osaan mäki!"

Lauggaa, kiltit ponit saa laukata.

Oikeakin laukka löytyi!

Jonain päivänä Kerma haastaa vielä Samin lisäyksissä...

Arjen normia.

Viime viikosta on toki muutakin kirjoitettavaaa kuin pelkkiä kisajuttuja. Murden kanssa jatkui epäonni. Olin ratsastamassa sillä tiistaina ja kaikki sujui varsin mukavasti. Se oli todella kiva ratsastaa ja muutoinkin todella chilli. Käytiin radalla kävelemässä ennen ja jälkeen kentällä työskentelyn ja se mennä taapersi kaikessa rauhassa. Vietyäni sen talliin, se kuitenkin puuskutti todella paljon ja olin aivan ihmeissäni. Vähän ajan päästä puuskutus loppui ja vein sen tarhaan normaalisti. Jäin kuitenkin pohtimaan, että ihan normaalia käytöstä tämä ei ollut.

Seuraavana päivänä piti olla lähtö Boeen Stellan valmennukseen, mutta edellisestä päivästä varautuneena mittailin kuumeen ennen lähtöä ja sitä olikin 39.9. Olin ihmeissäni ja soitin eläinlääkärin tilannetta tsekkailemaan ja peruin lähdön valmennukseen. Illalla eläinlääkärin saapuessa paikalle oli kuume laskenut jo reilun asteen verran ja Murde näytti kaikin puolin terveeltä. Sain sille kuitenkin varuiksi kipulääkettä ja ell otti verikokeet, jotta voitaisiin tarkistaa, ettei kyseessä ole mitään vakavaa. Viikon lomalle Murde joutui myös, sillä suosituksena on, että viikko lomaa per kuumepäivä... Verikokeiden tulokset tuli pari päivää myöhemmin eikä niissä näkynyt mitään sen ihmeempää, myös kuume on pysytellyt pois keskiviikon jälkeen. Eli ilmeisesti pelkällä säikähdyksellä päästiin tästä. Pitihän sitä jotain harmia tullakin, kun oli juuri tullut vähän menestystäkin, että pysyy keskiarvo kohdillaan eikä liikaa positiivista tule kerralla elämään, ainakaan elämään Murden kanssa. :)

Nyt Murde on siis saanut lomailla ja nauttia kevätauringosta. Anni on sen kanssa käynyt radalla tsillailemassa ilman satulaa ja syöttelemässä. Tässä pari kuvaa keväiseltä äitienpäivältä:





Vilppu on toiminut varsin mainiosti, laukannostot alkavat löytyä mukavasti ja muutoinkin ajoittain Vilppu tuntuu jo ihan ratsulta, vaikka vielä onkin pitkä matka kuljettavana. Ville toimii varsin mukavasti, sen laukka alkaa olemaan jo hyvää ja tasapainoista ja sitä pystyy ratsastamaan jo suorillakin. Ravissa se on mukavan pehmeä ja taipuisa ja siirtymisetkin alkavat olla helpompia. Pysähdykset ovat edelleen jatkuva harjoitteemme. Aku oli alkuviikosta aivan super, mutta loppuviikosta vähän väsyneen oloinen. Sitä taisi ötökät kiusata silloin oikein tosissaan. Sami ja Kerma viettivät vapaaviikkoa ja Tokajin kuulumiset onkin jo kerrottuna...

Kuvien copyright Pekka Pietikäinen

Vihti 12.5.

Suuri päivä koitti vihdoin ja viimein. Suoraan töistä suuntasin tallille, jossa Viivu oli jo virittelemässä Tokajia kisakuntoon. Pakkailtiin tavarat ja siloteltiin Toksua. Viivun laittaessa kuljetussuojia, Tokaj hermostui ja päätti karata karsinastaan... Siinä rytäkässä Viivun käsi jäi hevosen, riimunnarun lukon ja karsinan oven reunuksen väliin. Pyydystettyäni irrallaan juosseen Tokajin, todettiin, että Viivun on lähdettävä päivystykseen tikkauttamaan kämmentänsä kuntoon. Kämmenselästä oli lähtenyt nahka rullalle niin, että sisustat näkyi.

Eipä siinä sitten muuta kuin soitto kotona nukkumassa olleelle Pekalle, että nyt kuskiksi ja äkkiä ja sillä aikaa tsekaten, että kaikki on varmasti valmiina. Pekka pääsi paikalle onneksi nopeasti ja sitten vaan Toksu koppiin ja menoksi. Toksu yritti vielä hankaloittaa elämää yrittämällä jallittaa meitä kopituksessa, mutta onneksi tällä(kin) kertaa olimme sitä ovelampia ja pian päästiin tien päälle tasan puoli tuntia myöhässä alkuperäisestä aikataulusta.

Vihtiin pääsimme noin 40 minuuttia ennen starttia. Siinä ei sitten kauaa ehtinyt mietiskelemään vaan äkkiä poni ulos kopista, ilmoittautumaan, varusteet niskaan ja kyytiin. Mun käydessä ilmoittautumassa Pekka kiltisti talutteli Toksua, joten se pääsi vähän jopa kävelemään ennen verryttelyä. :)

Verryttelyä varten mulla oli selkeä ajatus, mitä pitäisi tehdä, mutta nyt se meni sitten enemmän fiiliksen hakemiseen. Toksu oli hieman kireä ja jännittynyt, joten alkuunsa vaan laukkasin pitkät pätkät, jotta sain sitä liikkumaan ja rentoutumaan. Tokajin ollessa sopivan pirteä ulkokentällä, tein myös muutaman vaihdon, jotka onnistuivatkin yllättävän hyvin.


Sitten vähän kevyttä ravia ja avot ja sulut läpi kevyessä ravissa niin, että vähitellen saisi Tokajia vähän vetristymään kropastaan.





Sen jälkeen pääsikin jo maneesiin verryttelemään seuraavaksi kymmeneksi minuutiksi ennen starttia. Siellä sitten vähän siirtymisiä ja harjoitusravia sekä vielä voltit, avot ja sulut läpi.



Ja hyvin pian tulikin sitten radan vuoro... Olin ajatellut, että ehdin vielä käymään radan läpi aamulla ja tekemään kunnon mielikuvaharjoitukset ja verryttelyssäkin vielä käymään radan asiat läpi, mutta toisin kävi. Aamun muutokset kyllä vaikuttivat paljonkin keskittymiseen ja valmistautumiseen, mutta varmasti yhtä lailla myös positiivisesti kuin negatiivisesti. Vaikka jäikin monta suunniteltua välivaihetta välistä, en myöskään ehtinyt stressata turhista tai pohtimaan mitään liikaa.

Rata olikin edellisessä postauksessa nähtävillä videon muodossa ja ehdin sitä jo jonkun verran analysoimaankin. Vaikka itsessään olen tyytyväinen siihen, mitä radalla sain aikaiseksi, on myös kiva tietää, että lähes jokaisessa liikkeessä on vähintään pisteen verran parantamisen varaa. Mikään radalla ei mennyt ihan nappiin, vaikka paljon oli ihan hyvääkin. Ensi kerralle tiedän monta asiaa, mitä pitää tehdä vähän toisin ja muistan varmasti ajatella montaa asiaa enemmän radan aikanakin. Toivottavasti siihen mennessä myös moni radalla vaadituista asioista on minulle enemmän rutiinia.

Radan jälkeen mua ensin harmitti ihan mielettömästi, sillä tein paljon virheitä ja sorruin sellaisiin virheisiin, joihin paremmalla ratsastuksella olisin helposti pystynyt puuttumaan ja tekemään paljon paremmin. Kun sitten kuulin pisteeni 57,308%, olin kuitenkin hurjan tyytyväinen. Tämä oli meidän ensimmäinen yhteinen vaativan starttimme oikeissa kilpailuissa sekä minun ensimmäinen kansallinen vaativan tason rata. Lisäksi ratsastan Tokajilla kunnolla vain kerran viikossa ja sen lisäksi kerran pari viikossa verryttelen sen Viivulle, jotta se pysyy mukavana ja herkkänä avuille. Eli ei niitä ratsastus- ja reenikertojakaan niin hirvittävän paljon ole vielä.. Eli näin jälkeenpäin päälimmäisenä on erittäin hyvä fiilis siitä, että olimme kuitenkin selkeästi tuolla tasolla ja hyvällä ratsastuksella saattaisimme päästä jopa tällaisen luokan puolivälin tiimoille.

Harjoitukset siis jatkuvat ja Viivun ollessa osittaisella sairauslomalla ensi viikon, pääsen Johannan tunnille kahdesti ja lisäksi ratsastan myös kerran itse Tokajin... Hyvää harjoitusta myös viikonlopun kansallisia ajatellen, joihin olen menossa Samin kanssa. :)

Ilmoittauduin myös Järvenpään aluekisoihin Tokajin kanssa Va B:0-luokkaan, jolloin jatkamme uraamme vaativissa luokissa. Ihanaa! Nyt on niin hyvä fiilis päällä ja hirveä himo päästä ratsastamaan lisää vaativia ratoja, jotta löytyy puuttuva rutiini...

Kiitokset tästä päivästä Johannalle, joka on meitä luotsannut kohti tätä tavoitetta, Viivulle, joka lainaa minulle tätä ihanaa ratsuaan, Pekalle, joka kaikesta väsymyksestä huolimatta jaksoi mahdollistaa tämän päivän ja Marille, joka tuli paikan päälle tsekkailemaan menoa! Tämä ei tuntuisi miltään, jossei olisi ihania ihmisiä ympärillä jakamassa tätä iloa minun kanssani! :) Ja kiitos myös mukana eläneille blogini lukijoille, jotka saavat minut aina yrittämään enemmän ja suorittamaan paremmin!!!

Kuvien copyright Pekka Pietikäinen

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Näin se sitten sujui...


Tästä näkee nyt sitten lauantain suorituksen koko kokonaisuudessaan. Virheitä oli paljon ja selkeä rutiinin puute on havaittavissa joka paikassa.

Harjoituksissa osasin tulla hienosti suoraan pituushalkaisijalle laukassa ajatellen avotaivutusta, nyt en. Avot jäivät vaisuiksi ja vähän "seinälle", suluissa pääsi takaosa johtamaan etenkin vasemmalle mennessä, vaikka harjoituksissa se oli ongelmana nimenomaan oikealle. Keskiravissa jäin ookailemaan ja tuli tahtihäiriöitä. Käynnin ratsastin väärään pisteeseen. Laukannosto vasemmalle oli pöyristyttävän huono. Vastalaukassa en uskaltanut ratsastaa riittävästi eteen. Käynnin kautta vaihdot olivat mulle henkisesti liian vaikeita. :) Että näin.

Mikä kuitenkin videolta oli kiva nähdä, oli että hevonen liikkuu tasaisessa ryhdissä ja muodossa läpi ohjelman ja itsekin istun kohtuullisen hyvin kyydissä. Vaikka paljon on tekemistä, niin on ihan kiva huomata, että tämä taso ei ole meille alkuunkaan mahdoton.

Ja eilen tajusin, että tää on mun elämäni ensimmäinen vaativa startti ihan oikeissa kilpailuissa. :) Tähän mennessä olen vaativia suorittanut vain rataharjoituksissa.

Kirjoittelen vielä kisaraportin kuvineenkin, sillä kyseessä oli erittäin tapahtumarikas aamu, mutta tässä nyt harvinaista herkkua ja ihan oikea videokin kaikille utelialle näytille! 

lauantai 12. toukokuuta 2012

Vaativaa harjoittelua!

Ihanaa, blogini on löytänyt pari uutta lukijaa, tervetuloa joukkoon! Aina kun on uusia lukijoita ja kävijämäärät lisääntyvät, sitä itsekin motivoituu kirjoittamaan enemmän ja paremmin. :) Vaikka tämä pitkälti treeenipäiväkirja onkin ja saan tästä itse todella paljon irti, on kiva jos tällä voi ilahduttaa joskus muitakin...

Tänään oltiin Tokajin kanssa viimeistelemässä kisakuntoa Johannan tunnilla heti aamusta. Eli siis lauantaina on edessä suuri koitos, kansallinen vaativa b-startti, elämäni ensimmäinen sellainen. *hui* Tokajin kanssa hommat on kuitenkin hyvällä mallilla, joten hirvitys on ihan vähän laantunut ja tilalle tullut ihan kohtuullisen hyvä mieli asian tiimoilta. Nyt tuoreeltaan tunnin jälkeen onkin hyvä tehdä mielikuvaharjoitus lauantain radasta.

Verryttelyssä pitää yrittää letkistellä Tokaj veträksi ja notkeaksi, ensin kevyessä ravissa avoja ja sulkuja, laukkaa kunnolla eteen ja takaisin ja vähän vastalaukkaakin. Sitten kävely ja sen jälkeen vähän kokoon, avot ja sulut vielä läpi, muutama laukkalennätys ja tsekkailu, että on hyvin avuilla. Ehkä pari laukka-käynti-siirtymistä ja laukanvaihtoa myös.

Vaativa B FEI Junioreiden esiohjelma 2009

1 A Radalle kootussa laukassa
   X Pysähdys - liikkumatta - tervehdys
   XC Liikkeelle kootussa ravissa
   Koottua ravia

Ennen pituushalkaisijalle tähtäämistä pitää ensin saada laukka pyöriväksi ja sopivasti kokoon sekä tuntuma kevyeksi ja pehmeäksi, vaikka voltin ja taivutuksen kautta. Vasemmassa laukassa sisään, suora linja, ajatus avotaivutuksesta, katse peiliin, säilyttäen jalan lähellä ja laukan koottuna. Sopivasti puolipidätteitä ennen pysähdystä, jotta pysähdykseen pääsisi päästämään edestä, mutta saisi jalan säilytettyä lähellä hevosta. Oikea pohje vähän enemmän tukena pysähdykseen, jottei takajalat putoa oikealle. Kunnon pysähdys, näyttävä tervehdys ja siitä sujuvassa kootussa ravissa eteen valmistellen huolellisesti tulevat kaksi kulmaa. Vasen pohje valmiina taivuttamaan, ulkoavut kääntää.

2 C Vasemmalle
   S Voltti vasemmalle, 10m

Kulmissa jo huolellinen taivutus, sillä tämä on Tokajin kireämpi puoli, johon saa taivuttaa sitä oikein tosissaan ja koska vasen on mun heikompi jalkani, niin mun pitää olla todella tomera jalkani kanssa, että saan sen hyvin läpi jo kulmissa ja siten valmistelu voltille on helpompaa. Voltilla huolella taivuttaen koko Tokaj sisäpohkeen ympärille ja ulkopohje vahtii, ettei takaosa pääse valumaan ulos, vaan että hevonen säilyy taipuneena koko kropastaan.

3 SV Avotaivutus vasemmalle

Voltilta jää hyvä taivutus ja asento päälle avotaivutukseen. Täytyy olla tarkkana, että vasen pohje säilyy lähellä ja tomerana, jotta taivutus sen ympärille on mahdollisimman pehmeä. Täytyy olla myös tarkka siitä, että lapa tulee kunnolla irti urasta eikä jää vähän "kiinni seinään". Käden kanssa pitää olla pehmeä ja joustava ja avoon lähtiessä pitää muistaa ajatella kummallakin jalalla eteen, isolle askeleelle, ettei taivutus vie kaikkea voimaa ja kantoa ravista.

4 VL Puolivoltti vasemmalle, 10m
   LS Sulkutaivutus vasemmalle
   H Oikealle

Avo valmistelee hyvin voltille, mutta voltille lähdössä pitää tarkistaa vasemmalla jalalla, että hevonen on sisäpohkeen ympärillä ja jää voltille sisäpohkeen ympärille eikä saa notkahtaa "lapa edellä alas" vaab säilyttää ryhdin. Voltilla vasen pohje kunnolla läpi ja siitä sulussa selkeästi etuosa johtaen kohti S:ää. Vasen pohje avustaa läpi sulun, jottei hyvä taivutus pääse karkaamaan, jos siis sellainen on saavutettu tähän mennessä. ;) Sulun jälkeen huolellinen suoristus, tarkistus, että takajalat on mukana, huolellinen kulma H:n ja ajatusta vähän eteen, jotta HM-linjalla pääsee vähän ajattelemaan kokoamista ja takajalkoja alle ja hevosta vielä parempaan ryhtiin tuomareiden edessä.

5 M Oikealle
   R Voltti oikealle, 10m

Kulmassa jälleen huolellinen taivutus ja sisäpohje läpi kunnolla, jotta on helppo lähteä voltille sen ympärille. Ennen volttia ajatus avosta ja sitten ulkoavut kääntämään voltille. Sisäpohje jälleen kunnolla läpi, jotta sisäkylki ei pääse romahtamaan ja samalla tarkkana ulkopohkeen kanssa, että takaosa ei pääse liirautumaan ulos vaan hevonen jää taipuneeksi sisäpohkeen ympärille kauniilla kaarevalla uralla. Voltti oikealle on huomattavasti helpompi kuin voltti vasemmalle, muttei saa mitään siinäkään jättää tekemättä eikä pisteitä ottamatta.

6 RP Avotaivutus oikealle

Voltilta taivutus jää päälle, täytyy jälleen tarkistaa, ettei lapa jää seinälle vaan etuosa irtoaa urasta ja hevonen taipuu sisäpohkeen ympärille. Sisäpohje vahtii linjaa, ettei Tokaj pääse myöskään kaatumaan sisäänpäin vähän lapa edellä vaan jää kantamaan itsensä taivutuksessa. Ravia pitää muistaa taas kasvattaa kummallakin jalalla isoksi, ettei se jää töpötykseksi, kun jään miettimään liikaa pelkkää taivutusta ja asentoa.

7 PL Puolivoltti oikealle, 10m
   LR Sulkutaivutus oikealle

Avosta säilyttäen taivutus taas puolivoltille kunnolla sisäpohkeen ympärillä. Puolivoltilla jo valmistelu sulkuun, oikea lapa vasemmalle ja koko kroppa taipumaan. Takajalat pitää myös heittää melkein ulos, jotta saan etuosan kunnolla edelle sulkuun. Tähän kierrokseen helposti lähdetään sulkuun vähän takajalat edellä, joten sitä pitää vahtia ja tarkkailla, jottei niin vaan pääsisi käymään. Oikealle pohkeella pitää melkein "väistättää" keskikroppa askeleen verran vasemmalle, jotta saa hyvän linjan ja hyvän taivutuksen. Sitten kun on hyvä taivutus ja linja, ei tarvitse kuin nautiskella, pitää tuntuma pehmeänä ja kevyenä ja suuntailla kohti R:ää.

8 RMCH Koottua ravia
   HP Keskiravia
   PF Koottua ravia

Sulun jälkeen jälleen hyvä suoristus ja pieni tarkistus eteenpäin, jotta hevonen on pyrkimässä eteen ja jalka lähellä, kulmassa on hyvä tarkistaa sekä sisäpohje että eteenpäinpyrkimys. Lyhyen sivun ajan ajatus kokoamisesta niin, että melkein ajattelee käyntiin siirtymistä, mutta jalat säilyttää takajalat alla ja ravin tahdin. Niskaremmi kohoaa korkeammalle ja hevosessa säilyy hyvä voima. Kulmaan kunnolla takajalat "ulos" ja pisteestä keskiravilinjalle. Selkeä kokoaminen vielä juuri ennen keskiravia ja sitten ei muuta kuin menoksi. Keskiravissa ei ole suurta ongelmaa, jos vaan Tokaj on rento ja suora. Takaisin huolella jalka lähellä ja melkein vain istunnalla. Kootussa ravissa pitää yrittää saada taas niskaremmi ylös ja hevonen kunnolla takajaloilleen, jotta seuraava siirtyminen helpottuu.

9 Siirtymiset H:ssa ja P:ssä

Kunnon kokoaminen ennen lisäystä niin että hevonen on takajaloillaan ja sen on helppo lähteä askeltaan venyttämään. Ja erityisen huolellinen tulee olla siirtymisessä takaisin, jossa jalan pitää olla heti mukana kokoamassa eikä saa jättää hevosta askeleeksikaan yksin. Istunnalla pidätteet ja käsi pysyy pehmeänä ja joustavana läpi kummankin siirtymisen.

10 FAK Keskikäyntiä

Siirtymisen keskikäyntiin tulisi olla pehmeä ja melkein vain istunnalla niin, että Tokaj jää edestä tyytyväiseksi ja kävelemään rentoa hyvää keskikäyntiä. Jos keskiravin jälkeen on ollut hyvä kokoaminen, niin tämä on helppoa, mutta jos Tokaj on päässyt siirtymisessä nokalleen, tämä on hieman haastavampaa. Silloin pitää jalalla saada etuosa ylös ilman, että tahti rikkoontuu.

11 KR Lisättyä käyntiä

Heti linjalle päästyä täytyy pyrkiä antamaan Tokajille mahdollisimman paljon tilaa edestä lähteä venyttämään käyntiään. Käyntiä pitäisi saada pidennettyä liikuttamalla sitä eteenpäin lantiolla, jalka tulee olla hiljaa, jotta käynti säilyy käyntinä eikä tahti muutu. Tokajin kanssa käynnissä on vaikeaa löytää lapojen rentous ja irtonaisuus, mutta jos se on vertynyt hyvin, on varsin kelvollinen lisätty käynti mahdollista. 

12 RMC Koottua käyntiä

Kokoamisessa tulee olla tarkkana jalan ja istunnan kanssa, jotta käynnin tahti ei muutu vaan pikku hiljaa lisätystä käynnistä siirrytäänkin koottuun käyntiin, jossa niskaremmi nousee taas korkealle. Pohje on lähellä läpi siirtymisen ja tarkistaa, että suu pysyy kiinni. Kokoamisesta huolimatta tuntuman pitää pysyä pehmeänä ja kevyenä, mutta samalla käynnin terävänä, jotta edessä oleva laukan nosto on helppo tehdä.

13 C Koottua laukkaa, vasen
     CS Koottua laukkaa

Laukka täytyy valmistella asettamalla huolellisesti vasemmalle ja terävöittämällä vasen takajalka. Kun laukka nousee, voi vaan jäädä kulman ajaksi nautiskelemaan kootusta laukasta, taivuttaen kuitenkin huolella ja tarkistamalla suorituksessa, ettei takajalat valu ulos ajattelemalla hieman avotaivutusta.

14  SK Keskilaukkaa
      KA Koottua laukkaa

Ennen keskilaukkaa on tarkistettava, että Tokaj on suora, ajattelemalla edelleen hieman avotaivutusta, sitten ei muuta kuin menoksi. Kunnolla eteen ja antaa laukan venyä ja kantaa. Tämä on Tokajin ehdoton osaamisalue, jos vaan onnistutaan tämän näyttämisessä. Kootusta laukasta saa hyvän eron kekskilaukkaan ja myös toisinpäin. Pidätteitä on tehtävä jo ennen K:ta niin, että K:ssa pystyy näyttämään hyvän siirtymisen koottuun laukkaan ja niin, että ehtii ratsastamaan läpi kulmien kootussa laukassa eikä jossain juoksevassa välimuodossa. Kulmissa on myös taivutettava huolella ja melkein jopa potkaistava vasen jalka läpi niin, että Tokaj on kuulolla ja valmiina sulkutaivutukseen. 

15 A Pituushalkaisijalle
     DE Sulkutaivutus vasemmalle

Pehmeästi taivuttaen käännös pituushalkaisijalle, selkeä suoristuksenkaltainen ajatus ja sitten valmiina sulkuun ratsastamalla vasen pohje melko vahvasti läpi niin, että Tokaj pyöristyy sen vasemman eli sisäpohkeen ympärille. Sitten vaan hyvä linja ja ei muuta kuin menoksi. Säilyttää vain hevosen koottuna ja taipuneena, niin kaikki on helppoa.

16 ESHC Vastalaukkaa

Sulkutaivutuksesta siirtyessä uralle täytyy olla tarkkana, ettei Tokajille tule vaihdot mieleen, vaan jää selkeästi ratsastamaan vastalaukkaa niskaremmi ylhäällä ja hevonen kivasti koossa. Jo kulmassa täytyy valmistella siirtyminen käyntiin istunnalla ja ulko-ohjalla, mutta laukka pitää pitää yllä mahdollisimman pitkään, etten vaan tule alas käyntiin liian aikaisin ennen pistettä. Pohje aktivoi laukkaa loppuun asti.

17 C Laukanvaihto käynnin kautta

Hyvän valmistelun jälkeen varsinainen siirtyminen käyntiin istunnalla ja ulko-ohjalla mahdollisimman lähellä C:tä. Pari askelta käyntiä ja taas huolellinen oikean laukan nosto terävällä avulla ja asetuksella valmistelemalla.

18 MF Lisättyä laukkaa
     FA Koottua laukkaa

Heti ensimmäisestä pisteestä kunnon kootusta laukasta kunnon lisättyyn laukkaan hieman avotaivutusta kuitenkin ajatellen, urku auki ja antaa mennä läpi pitkän sivun aika haipakkaa. Askel venyy ja nousee ja hevonen kantaa läpi näiden askelten. Lopussa kiinni pääasiassa istunnalla, sisäpohje lähellä varoen, ettei ota liikaa kiinni edestä ja siten saa hevosta aukomaan suutaan. 

19 Siirtymiset M:ssä ja F:ssä

Ensin kunnon kokoaminen, josta voi näyttää kunnon siirtymisen lisättyyn ja loppuun myös kunnon kokoaminen, muttei liian aikaisin eikä liian myöhään. Pidätteet istunnalla, ohjasote vahvistaa istunnan pidätteitä ja jalka jää lähelle, jollei jopa huomauta hieman enemmänkin kiinni otettaessa. Tässä nimittäin Tokaj saattaa hieman suuttua... :)

20 A Pituushalkaisijalle
     DB Sulkutaivutus oikealle

Pehmeästi taivuttaen käännös pituushalkaisijalle ja tarkistus, että laukka on saatu koottua. Selkeä suoristuksenkaltainen ajatus, jopa melkein "väistätys" askeleen verran kohti ulkoapuja ja siten valmiina sulkuun hevonen oikean eli sisäpohkeen ympärillä. Tällä myös tarkistetaan, että lapa ei pääse valahtamaan vaan säilyy ryhdissä. Sitten vaan hyvä linja ja ei muuta kuin nautiskellen. Pitää muistaa vain säilyttää hevosen koottuna ja taipuneena, niin kaikki on jälleen helppoa.


21 BRMC Vastalaukkaa

Sulkutaivutuksesta siirtyessä uralle täytyy olla tarkkana, ettei Tokajille tule vaihdot mieleen, vaan jää selkeästi ratsastamaan vastalaukkaa niskaremmi ylhäällä ja hevonen kivasti koossa. Jo kulmassa täytyy valmistella siirtyminen käyntiin istunnalla ja ulko-ohjalla, mutta laukka pitää pitää yllä mahdollisimman pitkään, etten vaan tule alas käyntiin liian aikaisin ennen pistettä. 

22 C Laukanvaihto käynnin kautta

Pohje aktivoi laukkaa loppuun asti, ulko-ohjasta pidäte ja istunta tuo hevosen käyntiin ja vahtii, ettei Toksu jää töpöttelemään vaan kävelee pari askelta käyntiä töpötyksen sijaan. Käynnistä huolellinen uusi nosto niin, että Tokaj tietää, että kyseessä on juurikin vasen laukka, sillä harjoituksissa se tässä kohdassa mielellään mua jallitti menemään ja nostikin takaisin vastalaukan. :)

23 HB Koottua laukkaa, laukanvaihto I:ssä

Kulmasta huolellinen linja, huolellinen kokoaminen ja vaihtoon selkeä ratsastus eteen ja melkein ajatus väistöstä kohti uutta ulkopohjetta ja siitä vaihto. Sen jälkeen laukka sujuvaksi mutta kootuksi ja huolellinen tie/linja loppuun. 

24 BK Koottua laukkaa, laukanvaihto L:ssä

Kaarteesta vasen pohje huolella läpi, askel eteen ja ajatus väistöstä kohti uutta ulkopohjetta ja siitä taasen vaihto. Ja sitten taas laukka kuntoon ja nautiskellen. Nämä vaihdot ovat harjoituksissa olleet oikea kompastuskivi viime aikoina, mutta toivottavasti Toksu nyt malttaa suorittaa ne, sillä se kyllä osaa ne varsin hyvin, jos vaan haluaa ja jos mä vaan osaan ratsastaa ne siitä ulos. Nyt kun on mielikuvaharjoitellut ne mukavasti, ne tuntuvat ajatuksena aika helpoilta, mutta todellisuudessa ne saattavat olla kaikkea muuta kuin helppoja.

25 A Pituushalkaisijalle
     X Pysähdys - liikkumatta - tervehdys

Ja kuten alussakin, suora linja, ajatus avotaivutuksesta, katse peiliin, säilyttäen jalan lähellä ja laukan koottuna. Sopivasti puolipidätteitä ennen pysähdystä, jotta pysähdykseen pääsisi päästämään edestä, mutta saisi jalan säilytettyä lähellä hevosta. Oikea pohje vähän enemmän tukena pysähdykseen, jottei takajalat putoa oikealle. Kunnon pysähdys, näyttävä tervehdys ja homma on selvä! :)

Radalta vapaassa käynnissä

Tässäpä tämä siis... Teksti jäi kesken torstaina tunnin jälkeen, mutta on nyt viimeistelty juuri ennen itse koitosta. Ainakin pitäisi olla tuoreessa muistissa siis! Saa nähdä kuinka lopulta käy...

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Best in Show

Murde valittiin RJL-päivän Match Shown Best in Show:ksi 6.5. Savijärvellä!

Murde poseeraa!

Ravaillaan

Parin voitto!

BIS I

Kertomus koko retkestä tulossa myöhemmin... Hieno ja tapahtumarikas päivä!

Kuvien copyright Pekka Pietikäinen

lauantai 5. toukokuuta 2012

Tilannepäivitys

Taas on työviikonloppu käsillä ja aikaa kirjoitella blogipäivityksiä. Heti kun on enemmän vapaita, ei ehdi saman lailla pitämään huolta päivittelystä kun on aina niin kiire heppailujen ja sen semmosten kanssa. Nyt kun istun taas koko yön koneen ääressä, voisin vaikka ihan ratsu kerrallaan tehdä pienen tilannekatsauksen...


Murde eli iki-ihana, mutta niin äärimmäisen raivostuttava oma hevoseni, on ihan ok mallilla tällä hetkellä. Meillä oli tuossa hieman huonompi jakso menossa pari edellistä viikkoa, mutta jospa tänään olisi vihdoin onni kääntynyt ja hevonen taas suoriutumassa paremmalle mallille. Murdella oli jonkun sortin paha uhma menossa ja oli jotenkin ihan mahdoton ja ylienerginen. Ajattelin sen käyvän vähän ylikierroksilla kun oli ollut niin paljon valmennuksia ja kisoja ja kaikkea ja se sai siis muutaman päivän lomailla ja tsillata kaikessa rauhassa. Sen jälkeen olikin ohjelmassa juoksutusta ja Anni oli estetunnilla ja Murde oli ollut superhyvä eli pieni loma tuntui tehneen tehtävänsä. Itsekin sitten ratsastelin sen jälkeisenä päivänä, mutta Murde oli silloinkin vielä vähän uhmakas ja ärsyttävä... Nooh, parani kuitenkin loppua kohden ja oli jopa ihan kivakin. Seuraavaksi oli vuorossa kengitys ja sinä päivänä huomasin Murden vasemmassa etusessa pienen turvotuksen, joka ei näyttänyt kenenkään silmään kovin vaaralliselta, mutta ihan minimaalinen turvotus siinä silti oli. Ratsastin kuitenkin samana päivänä eikä Murde tuntunut mitenkään ihmeelliseltä vaan päinvastoin oli ihan mukavakin ratsastaa. Seuraavana päivänä kuitenkin Anni tuli Murdea ratsastamaan ja se oli selkeästi epäpuhdas. Pikainen konsultointi eläinlääkäriltä tuotti ohjeen, että loppuviikko lepoa ja maanantaina kokeilu, miltä näyttää. Kyseessä oli silloin torstaipäivä. Eli Murde sai toiset 3 päivää vapaata ja maanantaina se olikin taas puhdas liikkeessä ja turvotus oli laskenut. Tiistaina oli tarkoitus se ratsastaa ja ottaa kuviakin kotitreeneistä pitkästä aikaa, mutta Riihimäen kisojen jälkeen olin niin masentunut, ettei tehnyt mieli nähdä yhtään nelijalkaista saati sitten ratsastaa yhdelläkään...

Keskiviikkona oli sitten taas otettava itseään niskasta kiinni ja tehtävä jotain lähes kaksi viikkoa seisoneen hevoseni kanssa ja päätin juoksuttaa sen, jotta näkisin, miten se liikkuu ja onko epäpuhtaudesta mitään jäljellä. Murde oli TODELLA ärsyttävä, karkaili ja juoksi vapaana ja käyttäytyi huonosti. Nooh, itseäni saan syyttää, kun se oli ollut heitteillä. :) Sama jatkui vielä seuraavanakin päivänä, kun Anni oli ottamassa muutaman hypyn ajatellen viikonlopun kilpailuita. Murdella oli menoa ja meininkiä vaikka muille jakaa. Nooh, hengissä selvittiin ja motivaatio hyppäämiseen oli kohdillaan, joten siinä mielessä oli varsin hyvä hyppysessio, vaikka muilla mittareilla mitattuna ei ehkä ollutkaan niin kovinkaan hyvä treeni... Mutta treeni selkeästi vaikutti hyvin hevoseen, sillä tänään se oli ihan käsittämättömän hyvä ratsastaa pitkästä aikaan ja sen lisäksi, että se antoi ratsastaa ja korjata, se ei kyttäillyt mitään ja oli muutoinkin oikein rento ja hyväntuulinen. Ehkä siis nyt alettaisi vihdoin päästä taas siihen hyvään vaiheeseen, jossa hevonen ei ole ylivirittynyt eikä ylienerginen vaan rento ja tyytyväinen. Tämä tasapainottelu liikunnan, kodin ulkopuolisten aktiviteettien ja vapaiden kanssa on kyllä Murden kanssa aina yhtä haastavaa, mutta josko pikkuhiljaa opittaisi, että miten Murden kanssa tulee elää. :) Viikonloppuna onkin sitten vuorossa elämämme ensimmäiset ulkokisat Savijärvellä. Siellä on siis jokavuotinen RJL-päivä ja starttaamme siellä yhden koululuokan, yhden esteluokan ja sen lisäksi Murde saa käydä Match Show:ssa näyttäytymässä. Lauantaina Murdella on Annin kanssa ohjelmassa radalla tsillailua kentällä puurtamisen sijaan.

Murden ruokintaa on tässä vähän myöskin jouduttu uusimaan, mutta perusainesosat ovat edelleen samat. Nyt vain tuntuu siltä, ettei Murde tarvitse enää ihan yhtä paljon ruokaa kuin tuossa aiemmin keväällä. Jos taas treenin määrä lisääntyy ja tuntuu siltä, että Murde tarvitsee taas enemmän ruokaa, niin sitä toki lisätään jälleen.


Toinen omani eli Zorro on saanut nauttia keväästä täysin siemauksin ilman takkia ja ilman töitä. Ehkäpä ensi viikolla saadaan poni taas enemmän hommiin. Eikä enää kauan, kun pokut pääsee laitumellekin!!! Kaikkialla jo vähän vihertää ja pikkuhiljaa pitänee ruveta kummankin pokun saamaan vihreää ruohoakin... Kyllä kesä vaan on ihanaa.


Tähtiratsuni Sami on tänä viikonloppuna Ypäjällä korkkaamassa kansallisen valjakkokauden avatuksi ja osallistuu siis ensimmäiseen kansalliseen valjakkoajoluokkaansa. Samin kanssa reenailtiin viikolla pariin kertaan ja se tuntui ihan kohtuullisen hyvältä. Etenkin keskiviikkona, kun tehtiin sen kanssa oikein kunnon reeni, se oli hyvä ja teki paljon vaikeita asioita. Torstaina saattoi olla tuon treenin jälkeen hieman maitohapoilla ja sitten vaan tsillailtiin tehtiin hauskoja juttuja, jotta lihaksisto olisi valmis viikonlopun koitoksia varten. Nyt siis ensin jännitellään ja sitten odotellaan kuulumisia ja tuloksia viikonlopulta... Ratsupuolenkuvioista seuraavana näyttäisi olevan kalenterissa Jyväskylän kansalliset. Ypäjän kisojen jälkeen päätetään, että mitä siellä Jyväskylässä mennään ja minä päivinä. Ainakin siis sunnuntain 6-vee cuppiin osallistutaan. Siellä on ohjelmassa jo Poni-Haastakin tuttu Helppo A:2, joka taidetaan osata Samin kanssa ulkoa kummatkin. Lauantaina olisi myös avoin He A:10, joka myöskin on varsin houkutteleva vaihtoehto. Sekin on kerran Samin kanssa suoritettu ja sillähän kuitattiin seuramestaruushopeaa... :) Jossain vaiheessa pitäisi kokeilla Samin kanssa jotain helppo a-luokkia, joissa tulee avot ja sulut mukaan ohjelmaan. Saattaa olla, että esimerkiksi heinäkuussa järjestettävissä Dressage Centerin harjoituskilpailuissa voitaisi sellainen rata kokeilla suorittaa, jossei silloin juuri satu olemaan mitään valjakkoilua tai Nipsun valmennuksia hollilla. Nyt vasta tuli mieleen tämä, joten en ole valmiiksi mitään tsekkaillut, mutta täytynee vähitellen tsekkailla sitäkin, sillä edettävä on koko ajan, jotta homma pysyy mielenkiintoisena. Vaihtoja ei ole nyt juurikaan työstetty, mutta ne ovat muhimassa Samin aivoissa, josko ne sieltä joskus vaikka löytäisivät tiensä jalkoihin asti. ;)

 
Samin tyttöystävä Kerma alkaa jo muistuttamaan etäisesti ratsua. Päästään jo lähes aina toivottuun suuntaan toivotussa askellajissa. Lisäksi aina ajoittain saadaan myös säädeltyä vauhtia ja vähän joskus silmäkulman ja sieraimen osoittamaa suuntaakin. Eli vähitellen ollaan hyvällä mallilla, tätä hyvää mallia on edeltänyt erinäiset kevätjuhlakuviot, kentän poikki peruuttamiset ja totaaliset paikalleen jähmettymiset, mutta nyt ne näyttäisivät olevan jo pääasiassa menneen talven lumia. Kerma on viimeisimpänä myös opetellut vähän pohkeenväistöä sekä ajatusta taivutusväistöistä. Toistaiseksi kylläkin ihan vaan käynnissä. Tämä fysioterapeutin käskystä, sillä Kerman lihaksistoa pitää pikkuhiljaa vahvistaa niilläkin, jotta sitä saadaan suoristumaan ja käyttämään itseään oikeammin... Yhtenä päivänä Kermalla laukkaillessani rupesi jo siintämään mielessä kouluradatkin, kun se tuntui oikeasti todella hyvältä. Mutta siihen nyt vielä hetki menee ennen kuin ollaan ihan oikeasti kouluratakuosissa! Mukavaa kuitenkin oli, että tuli jo sellainen fiilis, että sen kanssa varmasti on hauskaa kouluradalla, kun sinne jonain päivänä vihdoin päästään. Tavoite on vielä tämän kauden aikana, kuten alkuvuonna asetetuista tavoitteista voidaan muistaa!


Suomenhevoskategoriassa voidaan aloitta Villestä. Olen nyt ratsastanut Villellä vähintään kerran viikossa ja se on tuntunut ajoittain todella hyvältä. Laukka alkaa löytymään ja sitä pystyy jo kaarevilla urilla hidastamaan aika kivasti. Suorat urat menee vielä aika haipakkaa, mutta eiköhän niihinkin aleta saamaan jotain tolkkua vähitellen. Laukannostot ovat jo mukavan rauhallisia ja maltillisia eikä aina vain ampaisuja täyteen menoon, kuten vielä viime syksynä. Ville myöskin taipuu mukavasti kumpaankin suuntaan ja paljon ollaan tehty volttikahdeksikoilla pyörittelyä, joka on tuntunut todella hyvältä. Lisäksi ollaan harjoiteltu loputtomasti pysähdyksiä, sillä se on Villen mielestä ihan maailman hankalinta. :) Pysähtyä Ville kyllä malttaa, mutta paikallaan seisominen yli sekunnin ajan sen jälkeen onkin sitten jo pitkälti Mission Impossible, ainakaan jos ohjista yhtään myödätään tai vähänkään liikutaan satulassa mihinkään suuntaan! Eli paljon on työtä, mutta onneksi aihio on niin valtavan hieno, että työtä jaksaa tehdä ja tekee sitä mielellään. Ville tulee olemaan vielä kova peli suomenhevosluokissa kunhan vaan saadaan homma kuosiin...


Jöpön kanssa on puuhasteltu kaikkea hauskaa ja se on erittäin pirtsakka vanha vaari. Keskiviikkona ratsastelin vakavamielisemmin kentällä ja torstaina sitten hömpöteltiin ilman satulaa ja lopuksi annoin vielä Jöpön juosta ja piehtaroida kentällä ja sillä oli kyllä aivan superhauskaa. Mennä pörötteli miljoonaa ja kävi piehtaroimassa noin 4 kertaa. Ja Jöpön varsa meni vähintään yhtä kovaa kentän viereisessä tarhassa. Jöpön varsa eli Tukkilan Rinsessa on kyllä ihan superherttainen pieni hevosenalku. Sen lisäksi näyttää olevan myös erittäin notkea ja liikkuu kevyesti sekä ilmavasti. Sen täyssisarustahan odotellaan Tukkilaan syntyväksi taas tänä kesänä... Kyseessähän on siis samainen yhdistelmä kuin A.T. Ukko-Myrskyn takana eli emänä Portteriina ja isänä A.T. Jesperi.


Kolmas suomenhevosratsuni on siis Vilppu. Vilpulla oli maanantain kuvaussession jälkeen tänään sitten vuorostaan tammapäivä. Mikään ei ollut hyvin eikä mikään olisi huvittanut. :) Nooh, päädyttiin sitten vaan tekemään laukkatreeniä, jota pitääkin tehdä paljon ja se nyt oli Vilpunkin mielestä edes jotenkin suotavaa (ja vasempaan kierrokseen jopa aika kivaa)... Vilppu alkaa pikkuhiljaa olemaan ihan mukavalla mallilla, mutta olisihan se kiva, jos olisi päässyt paljon aikaisemmin aloittamaan reenit sen kanssa. Vilppu on kuitenkin niitä hevosia, jotka ovat kehittyneet paljon vielä todella myöhään, mikä ei ole mahdollistanut sen työstöä hirvittävästi aiemmin... Eli kuten kaikissa muissakin tapauksissa, hevosen ehdoilla on menty ja siksi vasta myöhään liikkeellä työskentelyn kanssa... On kuitenkin kiva kaikesta huolimatta kiva viedä Vilppu näytille ja saada kuulla, miltä se tässä vaiheessa oikein näyttääkään. Vilppu on kuitenkin varsin raamikas peli ja kun sen kanssa pääsee vaan samalle aaltopituudelle ja alamme ymmärtää toinen toisiamme, niin eiköhän siitä tule aika kivakin ratsu!

 
Puoliveriosastossa onkin sitten ihanat Aku ja Tokaj. Aku siis kävi surullisen kuuluisissa aluekisoissa vappuna ja tulos ei ollut häävi. Tästä kuitenkin aiotaan oppia ja jatkaa harjoituksia. Lisää vaan rutiinia ja ratoja niin kyllä se siitä vähitellen varmasti lähtee sujumaan. Ratsastin torstaina Akun kotona ja se oli oikeastaan todella mukava ratsastaa. Harjoiteltiin takaosakäännöksiä, jotka sujuivatkin ajoittain ihan mielettömän hienosti. Vähän aikaa sittenhän ne olivat Akun mielestä lähes mahdottomia tehtäviä eli eteenpäin mennään. Lisäksi pääsin nyt jopa kotikentällä ratsastamaan laukkaa kunnolla eteen ja Aku uskalsi laukata isosti. Koko talven kun on mennyt epävarmalla pohjalla, kestää hetken aikaa näköjään saada luotto pohjaan ja uskallus liikkua isosti. Nyt Aku alkaa vihdoin uskaltaa ja siltä voi hyvällä omalla tunnolla sitä myöskin pyytää. Aivan ihanaa, sillä sitä isosti liikkumista pitää nyt todella harjoitella, sillä se ei ole mikään itsestäänselvyys Akun kanssa, vaikka tiedänkin, että se iso liike siellä syvällä jossain asustelee ja odottelee vapautusta. ;) Paljon on tehty ravi-laukka-ravi-siirtymisiä ja askellajien sisällä siirtymisiä, jotta iso liike ja eteenpäinpyrkimys löytyisivät... Akun kanssa työskentely on varsin palkitsevaa, sillä siinä näkee koko ajan oman työnsä jäljen ja kun jotain on harjoiteltu niin se selkeästi näkyy ja tuntuu seuraavilla kerroilla.


Tokaj on tämän hetken ajankohtaisin ratsu. Sen kanssa ollaan käyty Johannan tunnilla ja Johannan kannustamana on ilmoittauduttu Vihdin kansallisiin starttaamaan Junioreiden Esiohjelmaa eli vaativaa beetä ja hirvittää kyllä ihan tosissaan. Tämä onkin sitten ensimmäinen kerta koskaan kun starttaan vaativaa harjoituskisojen ulkopuolella. Olisi tietenkin voinut aloittaa vaikkapa sieltä aluekisoista tän vaativien koluamisen, mutta mikä siinä, kerran se kai vaan kirpaisee, vaikkei ihan putkeen nyt sitten menisikään tällä kertaa. Hevonen on hieno, hyvässä kunnossa ja tehtävien tasalla, ratsastaja sitten vaan yrittää olla häiritsemättä hevosta liialti. Nyt on tärkeää tehdä selkeä suunnitelma verryttelyyn, että mitä pitää tehdä ja mitkä asiat pitää saada läpi ja miten, jotten mene radalle soitellen sotaan vaan hyvin valmistautuneena ja lisäksi täytyy olla radan kaikki kohdat hyvin mielessä ja hallussa, jottei missään kohdassa joudu jäädä arpomaan, et mitä mä nyt teen, kun tää meneekin näin vaan on selkeä suunnitelma radan kulusta. Täytynee tehdä oikein ajatuksen kanssa taas kunnollinen mielikuvaharjoitus radasta, jotta muistan edes jotain järkevää siellä radalla panikoidessani... :) Jos edes semmosen 55% saisi kansallisesta vaativasta ensimmäisellä yrittämällä niin olisin ihan tyytyväinen. Toki voi olla, että jäämme kauas tästä, sillä edellisessä vaativan been rataharjoituksessa saimme 53% ja rata oli katastrofaalinen, mutta siitä olemme oppineet hurjan paljon ja uskon kyllä kykenevämme parantamaan tästä paljonkin. Onneksi on vielä yksi Johannan tunti ennen tätä ja pääsemme hiomaan näitä radan asioita viimeisen päälle kuntoon! Tai ainakin niin viimeisen päälle kuin vaan tähän hätään kykenemme. On ihan mieletöntä, että olen saanut käyttööni tällaisen opetusmestarin ja pääsen edistämään omaa osaamistani sen kanssa. Suuret kiitokset tästä kuuluu Viivulle, jonka oma oppimestari Tokaj on yhtä lailla. Jos vaan hyväksytysti saadaan tämä kansallinen debyytti suoritettua, niin takuuvarmasti korkkaan jonkun hyvän pullon Tokajia!!!!! Mutta siihen on vielä pitkä tie ja paljon lähes unettomia öitä sitten lähempänä kisapäivää...

Ensi viikolla pitäisi käydä myös kokeilemassa uutta ratsua eli S.W. Santtua. :) Se on ihan melkein Samin näköinen ja oloinen, mutta ei ihan niin hieno! ;) Kiva kuitenkin kokeilla toistakin nuorta cobia ja nähdä onko se yhtä kiva kuin Sami... Tuskin kuitenkaan!

Vihdoin päivitän myös Villen ja Murden kuvat Järvenpään kisojen kohdille eli tekstiin 37%.