tiistai 27. maaliskuuta 2012

Vuosipäivä

Tein ostopäätöksen Murdesta tasan neljä vuotta sitten, 27.3.2008 ja siitä asti on yhteiselomme kestänyt saumattomana. Tämän kunniaksi ajattelinkin kertoa hieman tarinoita yhteiselostamme kera kuvien.


Tässä ensimmäinen virallinen yhteiskuvamme 28.3.2008 Lahassa. Ylpeä uusi hevosenomistaja pienen nuoren oriinsa kanssa. Katjalle kiitos tästä kännykällä otetusta kuvasta, joka on ihana muisto tuosta päivästä, jolloin mulla oli ensi kertaa elämässäni oma hevonen. Siitä oli haaveiltu vuodesta 1993 asti ja vihdoin 15 vuotta myöhemmin se oli totisinta totta. 

 

Tässä Purde on letitettynä ja valmiina lähtemään Boeen Kyvyt Esiin-karkeloihin 2-vuotiskeväällä vähän sen jälkeen kun olin sen ostanut. Tähän tilaisuuteen osallistuminen oli sovittu jo ennen kuin Muru Murmelin ostin, joten satuin olemaan töissä tuolla ensimmäisellä kerralla enkä siten päässyt mukaan geimeihin. Kävin itse vaan Murden pesemässä ja letittämässä etukäteen ja kasvattajat hoitivat esittämisen. Toisella kerralla pääsin itsekin mukaan todistamaan hevoseni suoritusta ja kuuntelemaan hienoja arvioita siitä. :) Murde kvaalautui finaaliin askellajipuolella oli siellä 
muistaakseni 7/10. Kasvattajapäivillä Murde sai 37p ja II palkinnon. Sain leikkiä siellä kukkahattutätiä ja ihastella omaa hevostani ja hakkua tuomareita puusilmiksi, kun eivät ymmärtäneet antaa hevoselleni suupempaa määrää pisteitä. ;) Tämä kaikki oli minulle aivan uutta ja erittäin hienoja kokemuksia-

 

Tammikuussa 2009 olin ensimmäisiä kertoja Murden selässä. Kuvan otti Laura kännykkäkamerallaan, mutta on tämäkin ihana muisto olla olemassa. Luottoavustajani ensimmäisissä selkäännousuissa oli Kirsi. Murde oli ehkä maailman simppelein selkään noustava ja sisäänratsastettava hevonen. Se toimi alusta alkaen erittäin mallikelpoisesti eikä sillä ollut ollenkaan mitään halua erkaannuttaa ratsastajaansa näissä alkuvaiheissa. Murde oli ensimmäinen sisäänratsastamani hevonen ja koen edelleenkin suoriutuneeni noista alkuvaiheista vallan mainiosti. Myöhemmistä vaiheista voidaankin sitten olla hieman eri mieltä...


Tässä poseerausta Sipoon kotona helmikuussa 2009. Murde on aina ollut kova poika poseeraamaan nätin läsinsä kanssa. Tuossa vaiheessa Murde tarhaili kaveriporukassa ja riimuja tuntui rikkoutuvan noin yksi viikossa, joskus jopa ensimmäisellä käyttökerralla. Päätin sitten ostaa hieman kestävämmän riimun ja tuo kuvassa näkyvä Wahlstenin nahkariimu on edelleen meillä jokapäiväisessä tarhakäytössä. Pari kertaa se on käynyt suutarilla korjattavana, mutta on edelleen erittäin toimiva riimu, vaikka Purden paras kaveri Moniponi sitä päivittäin pureskeleekin.. :)

 

Murde huhtikuussa 2009 laukkailemassa kotikentällään. Suitset on päässä ja suojatkin saatu jalkaan! Kevättä kohti ollaan menossa kovasti. Myös 3-vuotiskeväällä Murde kävi Kyvyt Esiin-karkeloissa ja suorittikin ensimmäisellä kerralla todella hyvin, mutta toisella kerralla sitä todennäköisesti vaivasi jo sen arat kavionpohjat, sillä sillä ei vielä 3-vuotiskeväällä ollut kenkiä jalassa ja hypyt alkoivat kuitenkin jo olemaan aika isoja sen irtohypytyksissä. Seuraavana talvena vasta huomattiin tosissaan ne arat kavionpohjat ja laitettiin poni kenkään ja aluksi taisi olla pohjallisetkin. 

  

Kuvassa toimitetaan ratsun uran alkuvaiheita juuri ennen laidunkautta toukokuussa 2009. Kesän Murde vietti laitumella parhaiden frendiensä kanssa. Murde ruunattiin syksyllä 2009 Viikissä ja toipui siitä kuukauden verran, jonka jälkeen aloitteli ratsun uraansa ilman avustajia. Vuoden vaihteessa Murde meni kuukaudeksi Tuomarinkylään työskentelyjaksolle, jolloin Nipsu totesi, että se osaa kaiken tarvittavan, mutta on niin raa'an oloinen, että ei muuta kuin kevääksi vaan taas maalle kasvamaan. Kevään aikana tehtiin vähän töitä, mutta pääasiassa annettiin ponin kasvaa.

  
Kesäkuun alussa 2010 Murde muutti Tuomarinkylään tarkoituksenaan aloittaa oikeat ratsun työt. Vähitellen niitä alettiinkin tekemään ja samalla myös käytiin kävelyillä ympäri Tuomarinkylän maisemia ja nautittiin kesän vihreydestä. Loppukesästä aloitettiin hyppyharjoitukset sekä Heidin kanssa että pari kertaa myös Marika Immosen kanssa. Kuvassa Murde hyppää ensimmäisiä kertoja Nevalan Karin silmän alla ratsastajanaan Heidi, joka Tuomarinkylässä asumisen ajan autteli Murden kanssa todella paljon, sillä tein itse paljon töitä, jotta saisin hevoseni pidettyä. Heidi tutustutti Murden maastoilun maailmaan sekä teki paljon töitä Murden esteratsastuspuolen eteen. 

 

Syksyllä 2010 Murde pääsi myös tutustumaan maailman matkailuun, kun Murde ja Jöpö vaihtoivat viikonlopuksi asuinpaikkoja. Hevosauto oli aika pelottava, mutta kyllä sinne loppujen lopuksi päästiin. Kuvien laadusta päätellen voi huomata, että tässä vaiheessa Murden elämään oli ilmaantunut myös hovikuvaaja, joka on ikuistanut näitä Murden hassuja ilmeitä enemmältikin!


Ja Murde huomasi loppujen lopuksi, että maallahan olikin aika kivaa, kun pääsi laukkailemaan vapaana kentälle ja kaverin kanssa isoon tarhaan hengailemaan. Paluu arkeen ja kaupunkiin kuitenkin koitti viikonlopun päätteeksi. Ei makeaa mahan täydeltä Murdelle. Syksyn aikana Murde kävi näyttäytymässä yhdessä koulurataharjoituksessa sekä parissa esteseurakilpailuissa. Kratsin kisoista Murde ja Heidi saivat jopa rusetin matkaansa!

 

Helmikuussa 2011 tallivuokran noustessa huimaaviin summiin oli pakko etsiä apua asiaan ja niin Anni aloitti työskentelyn Murden kanssa. Tässä helmikuun fiiliksiä Domin kentällä, jossa oli juuri sopivasti lunta mukavaan ratsasteluun. Murde oli jo 5-vuotias, HUI. Tosin vielä niin raaka ja kehittymätön ikäisekseen, että eteneminen sen kanssa piti tehdä harkiten ja varovasti.


Huhtikuussa 2011 Murden kanssa tehtiin ratkaiseva muutos elämään ja muutettiin maalle. Murde alkoi olla vähän liian tylsistynyt pieniin postimerkkitarhoihin ja lyhyeen ulkoiluaikaan ja tuntui kaipaavan ihan jonkun muunlaista elämää. Lisäksi Murde tuntui edelleen olevan kasvunsa kanssa aika vaiheessa, joten halusin, että se pääsee maastoon ja mahdollisesti vähän kesällä laiduntamaankin. Murden kasvattajakin pääsi maalla heti Murden kyytiin sitä tyyppailemaan ja kävikin kesällä jonkun verran Murden kanssa puuhastelemassa ja maastoilemassa. Murden äiti Bambi on Katjan ja Lauran ensimmäinen siitostamma ja siten Murde onkin heille varsin tärkeä pieni hevonen. Ja Katja ja Laurahan omistavat siis puolet Murdesta edelleen.  

 

 Toukokuussa reenailtiin välillä maastoilun ohessa ja etsittiin eteenpäinpyrkimystä, mikä ei Murdella aina ole ollut ihan itsestäänselvyys. Kesän mittaan kuitenkin tuli mukavasti lisää energiaa ja ajatusta omasta halusta liikkua eteenpäin. Sitä taisi Murdelle opettaa myös frendinsä Moniponi, jolta eteenpäinpyrkimystä taas ei puutu.


Anni jatkoi maallakin Murden kanssa puuhastelua ja hyppääminen oli säännöllisesti mukana kuvioissa läpi kevään ja kesän. Henna kävi pitämässä tunteja ja homma sujui. Pari ylitti jopa niin isoja esteitä, että mua rupesi ihan hirvittämään! Syksyllä sitten tuli valitettava tauko hyppäämiseen ja Murde pääsi hieman huonolle tolalle asian tiimoilta, mutta onneksi nyt ollaan päästy taas uuteen nousuun ja esteet on taas enemmän Murden mieleen. 


Kesän vihreydestä nautittiin maalla ja syyskuussa oli aika etsiytyä talvikotiin. Löysimmekin ihanan paikan Järvenpäästä, johon ponit muuttivat ja teimme myös päätöksen ostaa traileri, jotta pääsisimme liikkumaan ponien kanssa vapaammin ja saisimme vihdoin alkaa työstämään Murdesta ihkaoikeaa kouluratsua. ;) 

 

Ensimmäinen askel kohti kouluratsuuntumista oli Pietin kurssi Dressage Centerissä lokakuussa. Siellä Piet laittoi Purden ruotuun ja sain paljon vinkkejä sen ratsastamiseen. Tämä oli ehdottoman tärkeä etappi edistymisellemme ratsukkona. 

 

Talven kylmyydessä Murde ja Anni kävivät paljon radalla hengailemassa ja mä vääntelin sitten kentällä siinä sivussa. 

 

Ohjelmassa oli Kari Nevalan valmennuksia, Hennan tunti, kisoja Enjalassa ja Kratsilla, Seppo Laineen valmennuksia ja myös Pietin tunnilla käytiin kun vaan päästiin. Kerran jäi valitettavasti välistä Murden jalkoja riivanneiden rivien takia. Onneksi nekin saatiin lumen tulon myötä pikkuhiljaa kuriin.


Keväällä käytiin myös yhden viikonlopun verran Karkkolaisen Tiinan valmennuksessa, joka oli aivan ihanaa ja saatiin siitä todella paljon irti ja saatiin myös todella paljon lisää uskoa itseemme!

Tässä pääasiallinen tarinamme Murden kanssa, vaikka toki paljon muutakin hauskaa ja vähemmän hauskaa on tapahtunut matkamme varrella. Toivotaan, että näitä yhteisiä vuosia tulee vielä paljon lisää ja että niistä olisi vielä enemmän kerrottavaa mukavien tapahtumien kera! Osahan tästä tarinasta löytyy tuolta Murden esittelysivultakin, mutta tässä nyt vielä vähän tällainen kattavampi kooste meidän yhteiselostamme.

Yhteiselostamme Murden kanssa on kiittäminen Katjaa ja Lauraa, jotka ovat tämän hauskan persoonan kasvattaneet ja jotka ovat myös mahdollistaneet sen, että Murde on minun hevoseni. Kiitokset myös Heidille ja Annille, jotka ovat auttaneet Murden kanssa todella paljon!

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Valmennusviikonloppu á la Piet

Mä olin onnistunut hankkimaan itselleni koko viikonlopuksi vimmana ohjelmaa ja siten mun aikatauluni oli kohtuukaoottinen ja kaikki tuntui tapahtuvan hieman puolivaloilla, mutta tärkeintä oli, että kaikkiin haluttuihin juttuihin pääsi mukaan ja velvollisuudetkin tuli hoidettua siinä ohessa.

LAUANTAI

Lauantaiaamuna suoraan töistä sitten suunnattiin hakemaan traileri ja sen jälkeen hevonen ja ei muuta kuin Dressage Centeriin ja Pietin komentoon. Saavuttiin hyvissä ajoin paikalle, mutta silti tuntui tulevan kiire loppujen lopuksi saada poni ja itsensä kuntoon ja valmiiksi hommiin. Saatiin kuitenkin itsemme kuosiin ja puuttuvasta kengästäkin huolimatta jo verryttely sujui kohtuullisissa merkeissä. 

Aloitettiin ravissa ja muutamilla siirtymisillä ja keventämällä Murdea edestä, sillä olin taas saanut siitä vähän vahvan jäämällä liikaa kiinni ohjaan. Kun perusravi alkoi sujumaan, tehtiin pohkeenväistöjä ja avoja, jotka onnistuivat aina hyvin jos väistätettiin/taivutettiin oikealla pohkeella, mutta vasemman pohkeen läpi saamisessa oli edelleen suuria haasteita. Yritettiin kuitenkin ja aina välillä vähän onnistuikin. Tehtiin myös muutama pysähdys, jotka onnistuivat vaihtelevasti. Jotenkin mulla on niissä semmonen fiilis, etten saa Murdea säilymään pohkeen edessä loppuun asti enkä siten pehmeänä edestä eli en saa tavallaan istunnalla pidätteitä riittävästi läpi, joten joudun olemaan vähän liian vahva kädellä ja siten taas menetän sen vähäisenkin eteenpäinpyrkimyksen tai ainakin jotain tän kaltaista olin huomaavinani.





Laukassa työstettiin kokoamisia ja lisäyksiä kokoamisista ja vähän volttejakin. Vasempaan kierrokseen mun piti olla tarkkana, että sain sen taivutettua hyvin läpi vasemmalle, oikeaan kierrokseen saatiin paljon kehuja laukasta, joka rullailikin kivasti! Vasemmassa kierroksessa näki hyvin peilistä, kuinka Purde mennä pötkötti takajalat vasemmalla koko ajan, jossei itse ollut tarkkana, mutta laukassa sitä pääsi kivasti korjaamaan ajatuksella avosta.



Laukan sisällä siirtymisten jälkeen tehtiin vaihdot kumpaankin suuntaan samoin tein puhtaasti. Pietkin oli hieman yllättynyt kuinka helposti ja siististi Purde vaihtoi kumpaankin suuntaan. Ei jääty niitä sitten jyystämään vaan jatkettiin vielä työskentelyä, vähän keskilaukkaa ja siirtymisiä ja sitten taas ravihommia, vaikka mä ehdin jo hetken luulla, että työt oli jo tehtynä.



Ravissa tehtiin vielä voltteja ja voltilta sulkuja. Vasemmalle sulut onnistui taasen erittäin hyvin, sillä Purdella on jo valmiiksi helposti ne takajalat siellä vasemmalla, mutta oikealle ei taidettu saada yhtään hyvää pätkää, paitsi ehkä jonkun kerran pari askelta lopuksi. Sitten vielä ravilisäyksiä ja nyt niitä myös niin, ettei vaan antanut Purden pidentyä kuin nälkävuosi vaan myös niin, että piti sen kaulan lyhyemäpänä ja ylempänä. Ne suoritettua, saatiin vihdoin lopettaa. :) Pietin mielestä Purde on parantunut jälleen paljon ja nyt se Pietin mukaan ensimmäistä kertaa pyöristyi kunnolla selästään ja oli ajoittain jopa rennon letkeä ja sai kunnolla  homman pelaamaan takaa eteen. Kritiikkiä tuli lähinnä toispuoleisuudesta, mikä onkin ollut tiedossa ja mihin on puututtava jatkossa vielä enemmän.


Kotiuduttuamme lauantain treeneistä super-kenkääjämme tuli vielä laittamaan kengänkin kiinni, jotta pääsimme jatkamaan reenejä sunnuntaina kera kengän joka jalassa! Mieletöntä palvelua.


SUNNUNTAI

Sunnuntaina edellisillan häiden juhlistamisen jälkeen oli aika kuolemaa tekevä fiilis, mutta selvittiin kuin selvittiinkin yhdeksitoista Dressage Centeriin kellojen siirtämisestäkin huolimatta. Murde oli alusta asti väsyneen oloinen. En verrytellyt sitä loputtomasti, sillä tiesin, että muutoin loppuu paukut hyvin lyhyeen.

Aloitettiin ravissa, vähän siirtymisiä ja pari pysähdystä, sitten pohkeenväistöjä ja avoja kumpaankin suuntaan, edelleen niin, että pohkeenväistö vasemmalle ja avo oikealle oli vaikeaa ja taas pohkari oikealle ja avo vasemmalle aika helppoa, tai ainakin paljon helpompaa! Ravin eteenpäinpyrkimyksen ylläpitämisessä oli ajoittain ongelmaa, mutta välillä saatiin aikaiseksi oikein hyviäkin askeleita.







Laukassa haettiin taas laatua laukkaan kumpaankin suuntaan ja vasemmalle tuli löytää se hyvä taivutus, mitä oli jo eilen harjoiteltu etsimään. Tehtiin vähän voltteja ja sitten taas vaihdot kumpaankin suuntaan ekalla yrittämällä puhtaasti ja helposti. Sen jälkeen jatkettiinkin vastalaukoilla, mitkä on vielä aika vieras juttu Purdelle, koska aiemmassa paikassa pienellä kentällä ei sitä uskaltanut hirveästi harjoitella ja uudessa kodissa ei oo päästy harjoittelemaan oikein mitään muuta kuin käyttäytymistä, kun mun ja Purden yhteistyö ei ihan ole pelittänyt toivotulla tavalla. Mutta nyt sitten Pietin kanssa tehtiin vastalaukkoja ja yllättävän hyvin nekin sujuivat, kunhan ratsasti siirtymisen myötälaukasa huolellisesti säilyttäen taivutuksen myötälaukan suuntaan riittävän hyvin. Kumpaankin suuntaan päästiin jopa läpi lyhyiden sivujen vastalaukassa, mikä oli aika yllättävää, muttei ollenkaan huono asia. Kyllä siis toivoa vielä on. :)







Laukan jälkeen tehtiin vielä muutama pysähdys ja peruutuksen yrityskin. Peruutukset ovat nyt olleet hukassa ellei Purde itse omasta tahdostaan peruuta, sillä silloin ne toki sujuu, vaikka puolen maneesin verran, jos siltä tuntuu. Sen jälkeen Purdea alkoi ahdistamaan ja meinasi mennä kuppi nurin, kun selkeästi väsytti ja pyydettiin silti vaan kamalan vaikeita asioita! Sitten vielä ravissa eteen ja vähän ravin pidennyksiä ja jätettiin siihen, sillä paljon oli jo ehditty tekemäänkin ja mäkin olin olotilani johdosta erittäin valmis lopettamaan..!



Vaikka paljon tehtiin vaikeita asioita ja aika hyvin vielä, niin mitään wau-fiilistä ei tänään syntynyt, mutta näin jälkeen päin miettien saa kuitenkin olla ihan tyytyväinen työskentelysessioon, sillä väsymyksestä huolimatta tehtiin paljon Purdelle vaikeita asioita ja vielä ihan aika uusiakin, kuten vaihdot ja vastalaukat.

Jälleen siis erittäin tehokas viikonloppu takanapäin ja paljon mietittävää jatkoon:

* Pysähdysket pitää saada pehmeiksi, hevonen säilymään loppuun asti pyöreänä ja pehmeänä sekä paremmin pohkeen edessä
* Peruutukset pitää opettaa hevoselle uudelleen, sillä se on päässyt unohtamaan ne aivan totaalisesti ja lähinnä vaan suuttuu kun niitä yrittää siltä pyytää
* Vasemmalle pitää jumpata hevosta taipuisammaksi ja vasen pohje pitää saada paljon paremmin läpi, harjoituksina pohkeenväistö, avot ja sulut
* Vastalaukkaa pitää alkaa työstää, sillä se olisi hyvä työkalu juuri notkeuteen ja suoristamiseen
* Ravissa pyydän hevosen liian syvään muotoon ja jään liian helposti joko vetämään tai kannattelemaan, pitää antaa hevoselle tilaa, pyytää sitä kantamaan itse itsensä ja miettiä vieläkin "suorempaa" kaulaa, laukassa muoto pysyy helpommin oikeana

Näillä mennään ja toivotaan, että yhteiselomme jatkuisi taas suopeammissa merkeissä viime viikon sotimisen jälkeen ja elämä olisi siten helpompaa. :)

Kuvien copyright Pekka Pietikäinen 

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Suosikkivarusteita

Ajattelinpa aikani kuluksi kirjailla muutamat suosikkivarusteeni:

Iki-ihana koulusatulani on Anky Salinero, joka on aika perus satula, mutta siinä on erittäin mukava istua. Lisäksi siinä on paljon mukavia ominaisuuksia ja se on tuntunut sopivan Murdelle hyvin. Toinen suosikkini on Wintecin Isabell Werth, mikä oli Murdellakin aiemmin ja jota käytin myös aiemmilla hevosillani Nuipalla ja Nädellä.


Loimista suosikkini ovat Daslön sisätoppaloimi, joka istuu kummallekin hevoselleni kuin tehty. Niissä on hyvät säätömahdollisuudet, lapalaskos ja häntäläppä.


Ulkotoppaloimista tähän mennessä paras ja kestävin on ollut Tattinin kaulakappaleellinen 330g vanutäytteinen loimi. Tänä talvena on tullut kokeiltua noiden loimien kestävyyttä, kun on kaksi pientä riehakasta hevosta ollut yhdessä tarhailemassa. Tämä loimi on edelleen yhtenä kappaleena, vaikka on sekin jo jonkun verran osumaa saanut! :)


Suitsissa olen tykästynyt W-profilen suitsiin, mutta omistan vain ruskeat W-profilen suitset enkä enää yhtään saman ruskeaa satulaa, joten olen sittemmin siirtynyt käyttämään Daslön suitsia, joihin on lisätty W-Profilen blingbling-otsapanta korostamaan Murden aina yhtä nättiä läsiä! :) Alakuvassa nämä mustat suitset ja otsapanta. Murden ratsastusloimi on myös yksi suosikkivarusteistani, se on Tattinin fleece-ratsastusloimi, joka istuu hyvin ja pysyy paikallaan ja on lisäksi kivan näköinenkin!


Satulahuovissa olen ehdoton Eskadron-fani. Sekä este- että kouluhuovista parhaimmat ovat Eskadronin huopia. Nyt on taas kauden uudet värit tyrkyllä, joista olisi ihanaa saada turkoosi huopa sekä mikä ettei pintelitkin... :) Alakuvassa ihana oranssi Eskadronin huopani!


Kuolaimissa olen ehdoton Sprengerin KK-ultra-fani. Lähes kaikilla ratsastamillani hevosilla on tuo kyseinen KK-ultra käytössä. Murdelle ostin nyt vielä hienosäädöksi siitä Dynamic RS-version, joka tuntuu olevan ainakin juuri Murdelle vielä normi-KK-ultraakin parempi. En vielä ole törmännyt hevoseen, joka ei olisi KK-ultralla toiminut... :) Tai ehkä se vaan sopii mun käteeni, mutta jotain taikaa siinä ehdottomasti on.


Suojia Murde käyttää oikeastaan vain hypätessä ja suojissakin olen aika ehdoton, sillä Veredukset niiden olla pitää.


Olisikohan tässä pääasiassa kaikki tärkeimmät suosikkini..?

Kevät!

Kevät on vihdoin täällä! Tänään oli aivan ihanaa talleilla mielettömän hyvässä säässä, aurinko paistoi ja oli todella lämmin. Katselin ensin kentällä Murden ja Annin puuhasteluita, jotka näyttivät todella hyviltä ja sen jälkeen käytiin vielä kentällä ja maastossa kera Villen, Lihiksen ja Annin. :) Olipa kerrassaan ihanaa! Pikkuhiljaa kenttä ja maastot alkavat olemaan sulat ja pääsee työstämään hevosia entistäkin monipuolisemmin. Kyllä kevät vaan on niin ihanaa aikaa...

Murden kanssa ollaan hakattu päätä seinään taas tällä viikolla. Tiistaina sillä oli ihan vaan vapaapäivä ja keskiviikkona käytiin ekaa kertaa selästä käsin kentällä ja vielä pimeässä ja pohjakin oli vielä jäinen... Siinä sitä sitten oli ihmeteltävää. Mentiin vähän käyntiä ja ravattiin muutama kierros ja jäätiin kuin jäätiinkin henkiin! Mä taas yritin tehdä asiasta paljon vaikeampaa kuin se olikaan. Niin kuin aina Murden kanssa... Torstaina suunnattiin sitten maneesille tekemään kunnon treeni kun alkuviikko oli mennyt ihan hömpötellessä. Aluksi hommat sujuivat ihan superisti, kevyttä ravia kevyellä tuntumalla ympyröillä ja sitten vähitellen laukkaa. Murde tuntui hyvältä ja olin jo ihan fiiliksissä, että asennemuutokseni tuottaa tulosta ja hevonen on kiva. Kuitenkin mukavuus loppui aikanaan ja yhtäkkiä hevonen taas poistui altani kirjaimellisesti takavasemmalle. Nooh, lisää hommia ja taas sujui hetken, kunnes jälleen meni kuppi nurin. Työstettiin sitten siirtymisiä ja ravia ja suunnan muutoksia, kunnes päästiin yhteisymmärrykseen suunnasta ja askellajista. Lopuksi taas sain hevosen jota kuinkin kuulolle ja tuntumaan hyvältä, kunnes sitten loppuraveissa jotain mukamas vielä tapahtui ja koko poni lähti käsistä... Nooh, killuessani jossain siellä vasemmalla puolella hevosta, päätin et kapuan kyytiin ja toivon parasta ja niin emme sitten kuitenkaan onnistuneet erkaantumaan toisistamme! :) Ei muuta kuin vielä ravia ja vähän laukkaakin, jottei hevoselle jää mitään vääriä luuloja tilanteesta. Ja sitten vielä loppuravit ja selvisin voittajana tältä maneesireissulta! Mutta nyt kun Murdella meni kuppi nurin, se sätki ja otti vielä lähdötkin, niin mulla on taas vahvempi olo sen kanssa, kun tiedän, että kyllä mä aika pitkään pysyn kuitenkin kyydissä kaikesta huolimatta! :)

Murde on kyllä maailman hassuin hevonen. Se lukee mua kuin avointa kirjaa. Heti kun mä jännityn, niin se jännittyy, heti kun mä vedän, sillä menee kuppi nurin, heti kun mä oon rento, sekin on rento! Se on siis ihan täydellisesti mun peilini ja tiedän tasan tarkkaan, että mitä ongelmia meillä onkaan, ne on mun pääni sisällä vain ja ainoastaan... Ja tästähän pitäisi olla helppo sitten päästä eteenpäin, joo-o. Hmmmm. Nooh, viikonlopuksi Pietin valvovan silmän alle ja ensi viikon keskiviikkona Boeen FWB-valmennukseen, niin ehkä mulla ei ole aikaa pohtia sen tuhmailuita ja jännitellä niin hirveästi, kun pitää keskittyä ihan vaan työntekoon! :) Näin mä ainakin toivon, sillä viikon päästä olis myös se rataharjoitus, johon meillä olisi tarkoitus mennä elämää ihmettelemään ja itseään kiusaamaan.

Tällä viikolla on tullut ratsastettua kaikkia ratsuja melkein vaan kerran. Akun ratsastin torstaina ja kenttä oli vielä aika vaiheessa, mutta harjoiteltiin meille niin vaikeita takareita ja ne alkoi ehkä pikkuhiljaa löytymään. Samin kanssa fiilisteltiin keskiviikkona ja yritettiin etsiskellä koottua ravia, sillä sitä ei vielä hirveästi olla treenailtu. Kerman kanssa pohdittiin laukan nostoja, sillä käynti, ravi ja pysähdykset alkoivat olla jo melko siivoja. Villen kanssa tänään pyörittiin volteilla ja käänneltiin suuntaan jos toiseen.

Lisäksi viime viikosta alkaen on kuvioihin tullut uusi projekti, 4-vuotias suomenhevostamma Vilppu, jonka kanssa harjoitellaan ratsun elon perusjuttuja ja toivotaan pääsevämme laatuarvostelukarsintaan niitä esittämään. Vilppu on vielä hyvin raaka ratsu, mutta oppii koko ajan lisää. Vielä kun Vilpunkin kenttä sulaisi, niin päästäisi harjoittelemaan laukkaamistakin. Niin pitkälle ei olla vielä päästy, mutta ehkä jo ensi viikolla!

Huomista Pietin tuntia odotan ihan vimmana. Toivottavasti se on yhtä hyvä kuin aina ennenkin! :)

torstai 22. maaliskuuta 2012

Reenit Toksun kanssa

Eilen vihdoin päästiin Tokajin kanssa Johannan tunnille ihmettelemään, miltä vaativan juttujen pitäisi tuntua ja näyttää. Aloitettiin käynnissä harjoittelemalla käyntien eroja, keskikäyntiä ja lisättyä käyntiä vuoron perään. Tähän sain ihan konkreettisia hyviä vinkkejä ja kaikki käynnit oli hyvinkin mahdollisia esitettäviä. :) Tokaj oli toki vielä aluksi jäykkä, mutta kuitenkin suoriutui mukavasti käyntitehtävistä, vaikkeivät käynnit ihan parasta Toksua vielä olleetkaan.

Sitten siirryttiin raviin ja harjoiteltiin ravissa avot ja sulut uralla läpi. Sekä avot että sulut uralla on Tokajille erittäin helppoja, mutta mun täytyy uskaltaa ratsastaa paljon enemmän ravia niihin eikä vaan hipsutella menemään mukamas oikeassa asennossa. :) Siitä jatkettiin keski- ja lisättyihin raveihin. Ensin keskiravia pitkä diagonaali yhteen suuntaan ja takaisin pitkä diagonaali toiseen suuntaan lisätyssä ravissa. Jostain syystä nämä onnistuivat yllättävän hyvin ja niissä tuntui helpolta istua. Tokaj oli siis hyvin läpi ja pyöreänä selästään, sillä muutoin näihin tulee ikävää töksähtävää fiilistä, mistä tietää, ettei homma ole niin hyvin hallussa kuin pitäisi...

Sitten pysähdykset ja peruutukset, jotka sujuivat yllättävän helposti ja kivuttomasti. Ja sen jälkeen laukkaa.  Laukassa keskilaukkaa keskiympyrällä ja harjoituslaukkaa muutoin. Ja myös vaihdot, vaihtoihin pitää saada hevonen pohkeen eteen ja tuleva sisäpohje hyvin läpi niin ettei Tokaj jää nojailemaan siihen, jolloin vaihtaminen on vaan mahdotonta.

Kaikki Vaativa B:0:n tehtävät oli siten käyty läpi eikä mikään osoittautunut mahdottomaksi. Aika hienoa. :)

Sitten mentiin radat läpi sekä vaativa B:0 että aika paljon vaikeampi vaativa B:2. Ja fiilis oli niiden jälkeen aika hyvä. :) Ei tietenkään kaikki vielä suju läheskään täydellisesti, mutta tehtävistä suoriutuminen on kuin onkin mahdollista. Jiiiihaaaa! :) Nyt siis ensin Vihdissä B:0 ja sitten mahdollisesti Domissa B:2 ja sitten ehkä Vihdissä 12.5. kansallisissa Junioreiden esiohjelma.... Vaativat radat, here I come! :)

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Kalenteripäivitys

Maaliskuu

4.3. Enjalassa seuraestekisat Anni ja Murde, ristikko 0-0, 60cm 4vp
8.3. Sepon valmennus Murden kanssa
10.3. Kalliorinteessä seuraestekisat Anni ja Murde, 50cm 0 ja 70cm 0-4
16.3. Ypäjällä aluekoulukisat Tokajilla, He A:2, 60,667%
18.3. Haarajoella kilpailuharjoitus Samilla 63,45% ja Akulla 54,48%, kummallakin He A:2
21.3. Johannan tunti Tokajilla
24.-25.3. Pietin valmennus Murdella
28.-29.3. Nipsun valmennus Samilla
28.3. FWB-valmennus Boessa Murdella, valmentajana Stella Hagelstam
31.3. Haarajoella kilpailuharjoitus Murdella, He B: Nuorten hevosten kenttäkilpailuohjelma, 52,29% ja Akulla Helppo A:2, 61,72%, 5/13

Huhtikuu

1.4. Seurakilpailut Savijärvellä Tokaj, He A:10, 68,7%, 1/4
3.4. Sepon kouluvalmennus Murden kanssa
4.4. Johannan tunti Tokajilla
6.4. Kilpailuharjoitus Vihti Dressage Centerissä Murdella, Kenttäkilpailuohjelma poneille 1993, 58,9% ja Tokajilla, Vaativa B:0, 59,5%
8.4. Kilpailuharjoitus Kumpumäellä Murdella, C-merkin kouluohjelma, 57,22% 
14.4. Tiinan tunti Akulla
15.4. Seurakoulukilpailut Järvenpäässä He B:3 Ville 55,4% ja Murde 37,4%
17.4. Johannan tunti Tokajilla
18.-19.4. Nipsun valmennus Samilla
20.4. Kyvyt Esiin Lohjalla / Moni-Poni
21.4. Rataharjoitus Tuomarinkylässä Tokajilla, Vaativa B:2, seurakilpailu A-merkin kouluohjelma Akulla
22.4. Poni-Haan kansalliset, Sami He A:2 6vee
27.4. Kyvyt Esiin Lohjalla / Moni-Poni 

Toukokuu

1.5. Aluekisat Riihimäellä Akulla He A: CCI/CIC* A-kenttäkilpailuohjelma
6.5. RJL-päivä Savijärvellä, Murde Tutustumisluokan kouluohjelma, 70-80 cm ja Match Show
9.5. FWB-valmennus Boessa Murdella
12.5. Vihdin kansalliset, Tokaj Vaativa B: Junioreiden esiohjelma
26.5. Harju, Laatuarvostelukarsinta, Vilppu
27.5. Seurakoulukilpailut Järvenpäässä, Murde ja Ville


maanantai 19. maaliskuuta 2012

Sami teki sen taas...

Eilen oli sitten vihdoin kilpailuharjoitukset Samin ja Akun kanssa Haarajoella. Kummallakin oli tehtävänä Helppo A:2. Samille se oli jo tuttu rata, sillä Ypäjällä ratsastimme tämän kyseisen ohjelman jo kertaalleen, mutta nyt se tuli hyvänä harjoituksena uudelleen, sillä se on ohjelmana Poni-Haan kansallisissa melkein tasan kuukauden päästä 6-vuotiaiden luokassa ja sinne olemme toki Samin kanssa tähtäämässä.

Sami oli vuorossa ensimmäisenä näistä kahdesta. Verryttelimme sen kanssa normiverryttelyn isosti eteenpäin ja vähän sivullekin. Muutamat siirtymiset ja vähän vastalaukkaa. Aika nopeasti ponille tuli kuuma lämpimänä päivänä sisätilassa, joten lopettelin ennen varsinaisen verryttelyn loppumista ja poni sai sitten huilia neljän edeltävän ratsukon ajan ja sitten taas kyytiin.

Ratsastaessani pari kierrosta hallissa ennen radan alkua, poni tuntui ihan taivaallisen hyvältä. Se eteni hienossa tempossa ilmavassa ravissa ja oli avuilla. Sisäänratsastus onnistui hienosti, ravilisäykset ja väistöt olivat perus-tasoa, ei vielä ihan sitä parasta Samia. Laukat onnistui muutoin ok, mutta kummassakin laukkalisäyksen lopussa tuli ikävä rikko. Ensimmäisessä niistä Sami jäi tsekkailemaan tilannetta katsomossa, vaihtoi laukan edestä ja jouduin sitten korjaamaan ravin kautta tilanteen. Toisessa annoin ponin mennä, mutta vahingossa päästin sen levähtämään niin pitkäksi, etten saanutkaan sitä takaisin vaan se putosi raviin ja kun pyrin nostamaan uuden laukan, niin Sami olisikin vain halunnut lisätä ravia. ;) Nooh, laukka nousi ja saatiin suoritettua vastalaukka kelvolliseen malliin. Sitten hyvät siirtymiset raviin ja käyntiin. Vapaa käynti pitkin ohjin oli parasta käyntiä, mitä Sami on koskaan esittänyt radalla. Lisäksi myös keskikäynnit mennen tullen olivat hyvät. Sitten vielä raviin ja lopputervehdykseen jälleen erittäin hyvin! Hieno Sami. Rikkeistä huolimatta saa olla tyytyväinen ponin esitykseen, sillä se oli läpi radan hyvin eteenpäinpyrkivä, mutta silti kuulolla. Muoto oli hyvä ja Samia oli ilo ratsastaa.

Näistä kahdesta isosta rikosta huolimatta paperista löytyi mielettömän hyvät arvostelut ja prosentteja 63,45! Taidettiin tehdä paras tulos koskaan tällä radalla, mutta kyllä se olikin paras yhteinen ratamme koskaan!

copyright Mona Kandelin
Samin hyvän suorituksen jälkeen oli vuoro siirtyä tuplasti isomman hevosen kyytiin. Akulle oli valittu helppo A:2 sillä perusteella, että sillä saa olla kanget päässä ja se silti pystyy suoriutumaan annetuista tehtävistä. :) Aku oli jo verryttelyssä erittäin jännittynyt ja huuteli ja ihmetteli paikkoja. Sen kanssa en saanut mitään kovin ihmeellistä verryttelyssä aikaiseksi, mutta vähän siirtymisiä, vähän laukkaa, vähän ravia, vähän väistöä ja vähän käyntiä. Se tuntui lähinnä siltä, että olisi kiva päästä halliin yksin, jotta saisi tilaa itselleen eikä tarvitsisi pohtia niin paljon muiden tekemisiä, siis mun eikä hevosen kummankaan tarvitsisi niitä pohtia. :) Verryttelyn jälkeen ulos jäähylle hetkeksi kävelemään kentälle ja sitten takaisin radalle.

Palattuamme maneesiin, Aku ryhdistäytyi oikein isoksi ja hienoksi ja tuntui periaatteessa aika hyvältä. Pääsimme näyttävästi sisään radalle ja kaikki oli vielä ihan mukavasti. Ensimmäinen keskiravi ei ihan lähtenyt venymään johtuen jännittyneisyydestä. Pohkeenväistö oikealle sujui ok, mutta lopuksi tuli pieni loikka, kun Aku ihmetteli jotain portin kohdalla. Sitten taas keskiravia ei niin hyvin ja vähän huudellen kavereille. Ja sitten radan kohokohtana pohkeenväistö vasemmalle, josta kuitattiin peräti 7,5!!!!! Laukka saatiin nostettua, mutta sitten taas iski pelko ja jännitys eikä laukka säilynyt läpi ympyrän. Matka kuitenkin jatkui, keskilaukkaa en uskaltanut ratsastaa kun juuri olimme neuvotelleet, että laukkaammeko vai pompimmeko vaan paikallaan. Lopuksi laukka vielä tippui uudelleen ja huuto jatkui. Ulkona oli vielä nuori suomenhevosori, jonka kanssa Aku jaksoi huudella kilpaa. Vastalaukka sujui yllättävän ok ja laukanvaihto käynnin kautta myös tapahtui, vaikka takaosa pääsikin jälleen putoamaan vasemmalle. Ympyrällä piti taas kysellä, onko kaverit vielä jossain odottamassa ja keskilaukkakin jäi vaisuksi, kun piti vaan yrittää saada ylläpidettyä edes normilaukkaa... Sen jälkeen kuitenkin homma alkoi jo hieman muistuttamaan ratsastusta. Siirtymiset raviin ja käyntiin olivat ok, käynti pysyi koko ajan käyntinä, vaikka olikin jännittynyttä. Siirtyminen raviin ja päästiin maaliin! Kaikesta huolimatta olin erittäin tyytyväinen ratsastukseeni ja suoritukseemme. Tämä oli ensimmäinen yhteinen kertamme geimeissä ja Akun ensimmäinen koulustartti piiiiiiiiiiiiiitkään aikaan. Prosentteja saimme 54,48 ja jokaiseen niistä erikseen olemme tyytyväisiä, sillä helpolla ne eivät tulleet! Odotan innolla, että päästään esille uudelleenkin, sillä harjoitusta todellakin tarvitaan... :)

Kun viimeisetkin radat oli suoritettuna, oli päivän voittaja kukas muukaan kuin Sam the Pony. Eli radat oli jaettu yli helppo a-tasoisiin ja alle helppo a-tasoisiin ja Samipa nappasi ykkössijan yli helppo a-tasoisissa! Sami sai aivan ihanan rusetin ja loimen ja kiittääkin niistä järjestäjää, joka on panostanut palkintoihin, muutoinkin ihanat kilpailut ja hyvä meininki! Meidän tallin menestystä lisäsi myös kakkoseksi tullut Anu ja Rolle, tiukka kisa oli, sillä heidän tuloksensa oli 63,1% eli olivat aivan kannoilllamme..!

Kisojen jälkeen vielä jatkoin matkaa omalle tallille, jossa mentiin maneesille porukalla. Ratsastin ensin Villen, joka toimi kuin ajatus ja sitten vielä Murden, joka alkujäykkyydestään selvittyään oli sekin aika kiva. Murde teki puhtaat vaihdot kumpaankin suuntaan ja ravasikin lopuksi ihan lennokkaasti. Kunpa vaan aina uskaltaisin ratsastaa sitä niin! :)

Tänään sitten Anun ehdotuksesta suoriuduimme Järvenpään maastoihin. Käytiin tsekkailemassa uimarannat, purjehdusseurat ja rantakahvilatkin terasseineen. Murde oli ihan maailman kiltein eikä tuhmaillut koko matkan aikana yhtään kertaa. Sen mielestä oli kiva köpötellä Anun Rollen perässä ja tsekkailla maisemia. Lumisade sitä vähän ärsytti, muttei sekään loputtoman paha asia sit kuitenkaan ollut! Oltiinpa me rohkeita. :) Huomenna meen tallille työvuorojen välissä pienoisessa kiireessä, joten taidetaan joutua tyytymään kentällä ratsasteluun tällä kertaa... Saa nähdä, mitä Murdella on siihen sanottavana. Kentällä se on käynyt vasta kerran juoksutettavana. Silloin se vaikutti kyllä ihan tsilliltä siellä..

Että tällaisia fiiliksiä tällä kertaa. Sunnuntaina oli kyllä niin todellinen voittaja-olo, ettei mitään rajaa, vaikka vain seurakisat olikin kyseessä! Jostain sitä on taas aloiteltava tämäkin kausi... :)

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Vapaaviikon rientoja

Onpas taas ollut menoa ja meininkiä vapaaviikon riemuksi.  Murde on aiheuttanut suuria tunteita pitkin viikkoa. Tiistaina menin sen kanssa maneesille aikeena ratsastaa se kunnolla läpi vapaiden jäljiltä. Murdella oli kuitenkin muuta mielessä, se ei jostain syystä millään meinannut keskittyä muhun vaan ihan kaikkeen muuhun ja jos muuta vaan löytyi, niin oli myös syytä poistua suuntaan X ja olla hirvittävän kauhuissaan. Aikamme pyörittyämme saimme kuitenkin aikaiseksi ihan kelvollisia siirtymisiä ja vähän pohkaria ja sen semmoisia. Jotenkin olin vaan ihan liian väsynyt, jotta olisin uskaltanut olla rento ja viisas Murden kyydissä ja se käytti taas tilanteen hyväkseen ihan kympillä. Mutta jos jotain hyvää tästä ratsastuskerrasta on löydettävä, suoritimme käynnissä puomiradan ja lanaava mönkkärikään ei ollut enää alkuunkaan pelottava!!! Nooh, fiilis tämän ratsastuksen jälkeen oli kuitenkin surkea. Mulla oli semmonen olo, että mulla ei ole mitään kontrollia mun omaan hevoseeni enkä pysty sillä edes ratsastamaan maneesia ympäri kaikissa askellajeissa... Huoh.

Keskiviikkona päädyin sitten laittamaan Murdelle kanget pääähän ja suuntaamaan maneesiin kokeilemaan onneani. Tähdet olivatkin kohdillaan ja sain kuin sainkin Murden ratsastettua ilman sen kummempia jännitystiloja ja tehtiin ihan oikeita hommiakin. Yritin suoristella sen vinoutta ja taivutella sen jäykempää puolta ja tehtiin vähän väistöjä ja siirtymisiä ja kaikenlaista hauskaa. Homma sujui huomattavasti paremmin kaikin puolin ja kummallekin meistä jäi ehkä hieman parempi mieli.

Torstaina olikin sitten Annin vuoro murdeilla. Päädyttiin estehommiin ja tehtiin maneesilla oikein perusestetyöskentelyä aloittaen puomikasoista ja lopettaen 75cm esteisiin. Sekä Murdella että Annilla oli hyvä asenne ja homma sujui mutkattomasti. Nyt ollaan pikkuhiljaa päästy estehommassa siihen, missä jo kerran ollaan oltu ennen kuin Murde päätti väliaikaisesti olla hyppäämättä esteitä... :)

PerjantainaYpäjän reissun jäljiltä hurjistuin ja päädyin Murden kanssa radalle keventelemään... Jäin henkiin kaikesta huolimatta. Ja oikeastaan Murdehan oli ihan maailman kiltein ja kuljetti mua radalla eteenpäin mukavasti pörötellen eli meillä oli jopa aika kivaa. Tämän kevyen päivän jälkeen olikin sitten hyvä jättää Murde vapaapäivälle pohtimaan viikon tapahtumia, jotta ensi viikolla voidaan taas hakata lisää päätä seinään. :)

Moni-Poni oli myöskin torstaina maastoponi. Annin kanssa tulivat mun ja Villen perässä radalla onnellisina kaikissa askellajeissa toivotusti:




Tokajin kanssa oltiin tulilla perjantaina kun suuntasimme kohti Ypäjää ja kauden ensimmäisiä aluekilpailuita. Koska sääntöjä rukattiin jonkun verran tälle kaudelle, oli tavoitteena saada 58% ylittävä tulos, jotta saisimme jatkossa osallistua halutessamme myös kansallisiin kilpailuihin.

Matka Ypäjälle sujui letkeissä merkeissä ja hyvässä aikataulussa. Verryttelyyn pääsimme noin puolta tuntia ennen suoritusta ja se oli Tokajille oikein hyvä verryttelyaika. Tokajin kanssa on tärkeää, että se vertyy kunnolla, sillä se on hieman kireä lihaksistostaan ollessaan aika täysveripainotteinen hevonen. Verryttelyssä se tuntui kuitenkin todella jännittyneeltä, joten yritin vaan saada sitä rennoksi ja tyytyväiseksi, mikä osoittautui hyvinkin vaikeaksi tehtäväksi. :)

Rata sujui ihan kohtalaisesti. Alun raviohjelma oli hyvin jännittynyttä, mutta parani kuitenkin pikkuhiljaa. Ensimmäinen ravilisäys oli huono, toisessa oli jo yritystä. Ensimmäinen väistö oli ihan ok, toisessa takaosa pääsi hieman johtamaan, vaikka kuinka yritin valmistautua siihen, että asian kanssa saa olla tarkkana. Laukkaohjelma oli jo aika hyvä ja siitä meidät palkittiinkin lukuisilla seiskoilla. Omasta mielestäni lisäykset, etenkin toinen, lähtivät ja loppuivat ihan kivasti, mutta ilmeisesti täytyy ratsastaa niitä silti vieläkin rohkeammin... Vastalaukat olivat ok, käynnin kautta vaihto lupaili hyvää, mutta lässähti vähän. Käynnin ratsastin rauhallisesti, ettei menisi rikki, mutta keskikäynnin ratsastukseeni olin erittäin tyytyväinen sekä ennen että jälkeen pitkien ohjien. Ja mikä parasta, Tokajin kanssa aina yhtä vaikeat alku- ja lopputervehdykset tuottivat meille 3/4 seiskaa! Eli jossain kyllä onnistuttiinkin oikein tosissaan.

Tuomarit palkitsivat meidät tästä suorituksesta prosentein 60,776%. Ratsastuksen sanottiin olevan hieman varovainen, mutta erittäin huolellinen ja täsmällinen. Sain myös kiitosta hienoista siirtymisistäni, johon olen erittäin tyytyväinen, sillä siirtymisten kanssa työskentelen paljon joka hevosen kanssa koko ajan, jotta ne olisivat nopeita ja mukavia avuille... Eli ei ollenkaan huono aloitus kaudelle. Parantamisen varaa on vielä paljon ja silti ollaan kuitenkin jo ihan ok-tasolla pisteiden suhteen. :)

Sekä Aku että Sami ovat treenailleet kohti sunnuntain kilpailuharjoitusta. Sami on ruvennut ravilisäysten sijaan tsemppailemaan laukkalisäysten kanssa niin että pilottia melkein huimaa. Aku on kärsinyt jäisestä kentästä, mutta on kuitenkin reenaillut jonkun verran eli toivottavasti riittävästi!

Kerman ratsastin aiemmin tällä viikolla kerran ja toisen kerran tänään. Tänään ensimmäistä kertaa menin "vapaana" koko ratsastuksen ajan ja ratsastuksessa alkaa olemaan jo jotain järkeäkin. Poni suoritti kaikki askellajit tunnistettavasti ja alkoi pikkuhiljaa hyväksymään tuntuman aika kivasti. Eli eteenpäin mennään senkin kanssa!

Tänään oli myös uusi ratsu kokeilun alla, mutta lisää siitä myöhemmin, kun hieman tutustutaan enemmän! :)

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Vapaaviikko häämöttää


Vielä kun tämän yön jaksaisi aherrella töissä, niin olisi vuorossa viikon vapaat eli siis heppailua aivan olan takaa. Perjantaina varsinainen kauden korkkaus Ypäjällä Tokajin kanssa Helppo A:2 luokassa ja sunnuntaina kilpailuharjoitus Haarajoella sekä Samilla että Akulla.

Huomenna aion pitää Tokajia lukuun ottamatta hevosettoman päivän ja tavoitteena olisi saada kämppä siivottua asuttavaan kuntoon, sillä se on viime aikojen kiireiden keskellä päässyt aivan pöyristyttävään kuntoon. Siinä sitä siis päivälle riittää ohjelmaa, jos sellaisessa kuosissa on vähäunisen viikonlopun jäljiltä, että saa edes mitään aikaiseksi... Toivossa kuitenkin elellään, että huomenna vihdoin jaksaisi tsemppailla. Murdella oli tänään kevyt juoksuttelu- ja kävelytyspäivä viime viikon tsemppailujen jäljiltä ja siten se voi huomenna olla vallan mainiosti kokovapaalla.

Alkavalla viikolla pitäisi Murdenkin kanssa aloittaa ahkerat reenit kohti edessä häämöttäviä kilpailuita. Suunnitelmana on ratsastaa se itse kunnolla läpi tiistaina ja keskiviikkona maneesilla ja torstaina onkin sitten Annin vuoro. Perjantai on näillä näkymin Murden vapaapäivä, sillä päivä menee varmaan hyvinkin pitkälti Ypäjän reissussa. Viikonloppuna sitten täytyy jälleen työstää sitä varmaankin lauantaina kentällä ja sunnuntaina taas maneesilla. Zorrolle pitäisi myös saada järjestettyä irtohypytystä viikonlopun aikana.

Viikon kilpurit Aku, Sami ja Tokaj pitäisi myöskin viritellä kilpakuosiin. Aku ja Sami varmaankin viimeistellään tiistai/lauantai-akselilla ja Tokaj keskiviikkona ja torstaina. Tokajin kanssa otetaan keskiviikkona kunnollisempi reeni ja torstaina vaan vähän fiilistellään, jotta oltaisiin kummatkin mahdollisimman letkeitä perjantaina. Sami ja Aku varmaan työstetään kunnolla alkuviikosta myöskin ja lauantaina otetaan niin kutsuttu "hyvän mielen ratsastus".

Kisavermeet pitäisi myös tsekkailla kuntoon. Onneksi kaikki kisavermeet on ihan hyvässä hapessa, ainoastaan kokopaikkaiset kisahousut ovat pakkohankinnan alla hyvinkin pikaisesti. Mun iki-ihana Tattinin Softshell-kisatakkini roikkunee mun parven reunallani ja se pitäisi varmaankin tsekata läpi, ettei ole minkään sortin kohennuksen tarpeessa. Mun kypäräni on hieman reissussa rähjääntynyt, joten se pitää siistiä fiksun näköiseksi, kun tästä kaudesta alkaen ei saa sitä silinteriäkään enää juuri käyttää. Kisapaidat on ihan hyvällä mallilla, mutta kauluksien läsnäolo pitää ehdottomasti todentaa ennen torstaita, sillä en voivat olla ihan missä vain. Mun viimeisiä vetelevät valkoiset Roecklin hanskat ovat kerrankin tietopaikassa, josta nekin pitää pakata kisatavaroihin ja sitten vielä housut, jotka ovat pestyt ja puhtaat sekä saappaat, jotka jalassa levitin tänään Murden ja Zorron tarhapolkua niin, että siinä mahtuu kunnolla kävelemään eli toivottavasti niistä on vielä jotain jäljellä. Uudet kunnolliset saappaat olisi ihana asia, mutta sellaisiin ei taida olla varaa koskaan. Täytyy harkita, josko sellaiset pyytäisi kesällä syntymäpäivälahjaksi, sillä ehkä mä olisin vihdoin sellaiset ansainnut, kun tätä lajia tulee kuitenkin harrasteltua kohtuullisen tosissaan.

Akun kanssa oltiin tänään maneesilla reenailemassa ensi viikon kilpailuja silmällä pitäen ja onhan meno vielä varsin keskeneräistä, mutta kuitenkin yllättävän siivoa. Ne asiat, mitä jäisellä kentällä talven aikana ei ole juurikaan pystynyt harjoittelemaan, ovat aivan hukassa, mutta perussiirtymiset ja väistöt esimerkiksi olivat ihan kelvollisia. Aku on vielä niin hurjan hienon näköinen hevonen, kun on iso, musta ja raamikas. Täytyy toivoa, että kyettäisiin esiintymään eduksemme viikonloppuna. :)

Tässä hommat kuvina:





  





Havainto

Murdesta on tullut PAKSU. :)


Ensimmäisen Pietin kurssillle osallistumisen jälkeenhän olin hieman hirvittynyt kun katselin kuvista Murden slimmiä ja timmiä ulkomuotoa. Silloin se oli todella silakassa kunnossa, vaikkakin hyvässä lihaksessa. Sen jälkeen olenkin sen ruokintaa pohtinut ja muutellut uuteen parempaan uskoon ja näistä kuvista voi havaita, että Murdella on jo ihan maha.

Murde saa tällä hetkellä 3,5 litraa kauraa, 3 litraa Racing Progressia ja desin verran öljyä päivässä. Lisäksi ruokavalioon kuuluu Aminoralia, e-vitamiinia, b-vitamiinia ja tarvittaessa elektrolyyttejä. Tämä on selkeästi ollut sille erittäin hyvä ruokamäärä. Olen myös huomannut nyt sen muutettua uusimpaan kotiinsa, että kaura imeytyy siihen huomattavasti paremmin. Aiemmin kaura tuntui tulevan kokonaisena läpi, mutta nyt näyttäisi siltä, että Murde käyttää senkin paremmin. Kyllä tämä puoliveristen ruokinta on vaan sellaista taidetta verrattuna esimerkiksi suomenhevosiin, jotka tuntuvat oleva luonnostaan aika hyviä rehun käyttäjiä. Ainakin minulla olleet suomenhevoset ovat olleet sellaisia, kuten myös ponipoikani Zorro... Eihän tossa Murdenkaan ruokinnassa varsinaisesti mitään ihmeellistä ole, mutta kyllähän noi määrät ovat erilaisia näihin suomenhevosiin tai poneihin verrattuna. Tosin Murde onkin kokopäivän ulkona touhukkaan poniystävänsä kanssa ja lisäksi vielä tekee kohtuullisissa määrin hommia, joten kyllähän se energiaa kuluttaakin.

Vähän ehkä voisi Murdessa vielä olla enemmän energiaa, joten saa nähdä josko joutuu vielä vähän lisäämään sille ruokaa jossain vaiheessa! Tosin ei siitä mitään pullaa saa tulla. :)

Kykyjä esiin

Huoh. Jostain syystä kahtena viimeisenä päivänä ei ole yhtään huvittanut kirjoittaa eikä huvita juuri vieläkään, mutta kyllä täytyy taas saada laittaa vähän ajatuksia ja fiiliksiä sanoiksi, niin että pysyy itsellä mielessä, että missä mennään. Jonkun sortin Writer's Block siis meneillään... Tuntuu, että aina kirjoittelee näitä samoja juttuja, jotka eivät ketään kiinnosta, mutta välillä pitää muistaa, että ihan äitseään varten tämän blogin kirjoittelu on aloitettu alun perin, joten itsekkäästi on välillä vain kirjoiteltava samoja tylsiä juttuja, jos ne nyt sitten ovat ainoat viime aikaiset kerrottavan arvoiset asiat.

Aloitellaan jälleen omien hevosten kuulumisilla. Purden kanssa siis kahden maneesipäivän jälkeen mentiin torstaina Sepon tunnille. Purde oli aavistuksen väsyneen oloinen jo alkuunsa, jolloin se tulee helposti hieman sitkeäksi ja matalaksi edestä, kuten kuvistakin huomaa. Pikkuhiljaa sen kuntoa on kuitenkin nostettava, joten muutaman päivän treeniputket välillä tekevät erittäin hyvää. Varsinkin kun sitten omien kiireiden takia niitä vapaampiakin viikkoja aina välillä sattuu joukkoon.

Tunnilla tehtiin jälleen ihan perusduunia, Seppo halusi, että Purde kulkee mahdollisimman pitkällä avoimella kaulalla ja liikkuu koko ajan eteenpäin, ihan niin kuin pitääkin siis. Alussa kevyttä ravia ja isoa laukkaa kumpaankin suuntaan. Sitten pohkeenväistöjä ensin käynnissä ja sen  jälkeen ravissa. Meidän pohkeenväistötyöskentely alkaa pikkuhiljaa muistuttamaan oikeasti pohkeenväistötyöskentelyä ja se kyllä ilostuttaa mua kovasti, muistaen, miten vaikeeta se oli vielä reilu kuukausi sitten Pietin tunnilla. Jos vaan saan annettua riittävästi tilaa Purdelle edestä väistöön, se pystyy kuin pystyykin laittamaan etujalat nätisti ristiin ja suoriutumaan myös samaan aikaan eteenpäin. Toistaiseksi se tarvitsee mun makuun vielä vähän liialti jalkaa tähän suoriutumiseen, mutta parempi niin kuin ei ollenkaan. :) Lopuksi vielä tehtiin pohkeenväistön jälkeen laukannosto, joka pääasiassa onnistui aika hyvin. Vasempaan kierroksen sekä väistö että nosto olivat vaikeampia, mutta oikealle sujui välillä jopa todella hyvinkin.




 



Tunti oli kokonaisuudessaan vähän vaisu kuten hevonenkin. Ei mitään suuria tunteita herättävää tapahtumaa tunnin aikana, mutta tärkeää perusjumputusta kylläkin tuli suoritettua! Purde oli koko ajan yllättävän rento ja järkevä. Tänään se ei juurikaan enää muistanut kyttäillä maisemia reunoilla ollenkaan, vaikka kyseisen maneesin reunoilla tuijotettavaa onkin.

Perjantaina oli Annin vuoro viimeistellä ennen lauantain kisoja Kalliorinteessä. Mentiin maneesille ja tehtiin siellä kevyehkö treeni. Murde oli jo taas astetta relampi ja vaikka toisella puolella maneesia oli ratsukoita, se ei häiriintynyt niistä juurikaan, mistä olin ollut etukäteen vähän huolissaan, mutta turhaan. Tehtiin kevyttä ravia ja laukkaa, suoralla ja ympyröillä. Yksi pyydetty ja puhdas laukanvaihtokin mahtui mukaan kuvioon. Oltiin kaikki kolme tyytyväisiä työskentelyyn ja sit vaan kotiin ja kamat valmiiksi lauantain kisoja varten!

Purde, Anni ja Pekka saivat suoriutua Kalliorinteelle keskenään, sillä itse en päässyt paikalle tällä kertaa ollenkaan, mutta hyvin olivat suoriutuneet ilman muakin! Purde oli ollut varsin viisas koko reissun ajan ja soiteltuani kuulumiset kisan jälkeen, oli vain onnellisia ääniä kuultavana. Murden siedätystä esteratsuksi jatkettiin luokilla 50cm ja 70cm ja se oli tänään selvinnyt kummastakin radasta alusta loppuun ilman minkään sortin ongelmia. 70cm luokan viimeisellä linjalla oli tullut pieni virhe ja pudotus, mutta väsymyskin alkoi ehkä siinä vaiheessa vaivaamaan pientä hevosta. Murdehan oli tällä viikolla käynyt peräti kolmessa eri maneesissa ihan vain sillä ajatuksella, että sen on jonain päivänä vaan totuttava suureen pahaan maailmaan... Tänään se oli Kalliorinteessä ollutkin jo todella rento ja edennyt hyvällä draivilla! Eli tästä on hyvä jatkaa...






Huomenna täytynee vähän vaan vaikka juoksutella Purdea ja sitten maanantaina se saa varmaan olla ihan kokovapaalla rankan viikon jäljiltä ja tiistaina voidaankin sitten aloittaa uusi rankka viikko! Pietin kurssiinkin on enää 2 viikkoa aikaa, ihanaa!

Moniponi sai tsillailla alkuviikon kaikessa rauhassa uudessa kodossa ja vasta perjantaina Annin ollessa maisemissa, pääsi ponikin hommiin. Sitä ei olleet vapaat haitanneet alkuunkaan. Talutettiin poni läheiselle kentälle, kokeilin liinassa, että kuinka paljon virtaa ponilla piisaa, mutta se oli kaikkien odotusten vastaisesti oikeastaan jopa rauhallinen. Ei siinä sitten muuta kuin Anni taasen kyytiin ja tekivät kentällä käynti- ja ravihommia, kaarteita ja opettelivat vähän taivuttamisen ja asettamisen alkeita. Moniponi toimi kuin olisi ikänsä ollut ratsuna. Laukkaa ei tällä kertaa päästy ottamaan, koska kentän pohja oli sen verran jäinen. Liinassa poni kyllä pystyi laukkaamaankin, mutta sen verran on vielä ratsastajan kanssa liikkuminen sille uutta, ettei lähdetty mitään riskeeraamaan, kun ei sen kanssa mihinkään ole kiire ja se osaa jo oikeastaan kaiken, mitä 3-vuotiaan ponin ratsastajan kanssa tulee osatakin... :) Työskentelytuokion jälkeen Anni ratsasti ponin tietä pitkin kotiin ja pari autoakin meni ohitse ilman sen kummempaa draamaa. Moniponi ei korvaansakaan lotkauttanut millekään koko matkan aikana. On se vaan aika viisas pieni poni!

Viisas pieni poni on myös ilmoitettu Kyvyt Esiin-tapahtumiin Lohjalle. Oli melkohankalaa löytää sellaiset tapahtumat, joiden kummatkin päivämäärät olisi olleet kaikille osapuolille, kuljettajalle, esittäjälle ja minulle, sopivat, mutta Lohja näytti nyt sellaiselta. Tuomarit eivät olleet ykkössuosikkejani sen suhteen, joiden arviot ponista olisin todella mieluusti halunnut kuulla, mutta aina niin ei voi ollakaan. Nyt sitten pitäisi vaan pari kertaa päästä hypyttämään ja muistuttamaan ponia siitä, miten sen tuleekaan hypyissä suorittaa! :) Ja toivottavasti Leena sen suostuisi esittämään askellajiosiossa ja vaikka vähän sen askellajeja taas treenaamaankin ohjasajaen, sillä viime vuoden Vermon valmistelut onnistuivat siltä osin ainakin todella hyvin. Innolla odotan, että miten poni näissä kesteissä tulee esiintymään, lahjoja sillä ainakin riittää, mutta eri asia on, huvittaako sitä niitä lahjojaan esittää. :)

Torstaina oli myös Sami-Ponin reeni, joka sujui varsin mainiosti. Olemme harjoitelleet keskilinjalla laukasta pysähdyksiä sekä suoraan siitä laukannostoja, jotka ovat onnistuneet yllättävänkin hyvin. Kenttä on ollut sen verran liukkaanoloinen, ettei olla vaihtoharjoituksia nyt jatkettu, mutta eiköhän nekin taas kohtapuolin jatku. Lisäksi väistöt ja ravilisäykset ovat olleet työn alla, kuten yleensä aina. Ne ovat Samille hyvää irrottelua ja verryttelyä, sillä niissä se pääsee liikuttamaan itseään aika laajasti. Samilla oli reenin jälkeen vielä mittaus ja se mitattiin kuin mitattiinkin edelleen poniksi! Eli se pääsee alkavalla kaudella starttailemaan valjakkogeimeissä edelleen poniluokissa...

Perjantaina reenailtiin myös Akun kanssa. Se ei ollut ihan niin hyvä kuin mitä on ollut, mutta taas jotkut asiat ovat parantuneet hurjasti ja nopeasti, kuten esimerkiksi peruutukset. Sen kanssa pääasiassa on harjoiteltu ensi viikon rataharjoitukseen liittyviä asioita ja huomenna päästäänkin maneesille kokeilemaan, miten homma ihan oikeasti toimii... Odotan innolla, sillä hevosessa on kyllä kapasiteettia kunhan saadaan kaikki yksityiskohdat yhteistyön tiimoilta kohdilleen. :)

Viime kerran vaativien ratojen hirvityksen hoitamiseksi katsoin youtubesta lukuisan määrän videoita va b-tasoisista radoista ja lisäksi kyselin koulutuomaritutultani, josko hän voisi jonain päivänä vähän tsekkailla meidän menoamme ja kertoa, että mitä siellä vaativan radalla tulisi oikeastaan näyttää. :) Nyt juuri ei siis hirvitä ihan niin paljoa, mutta vähän ehkä kuitenkin... Lisäksi kun katsoo perjantain Ypäjän alue helpon been osallistujalistaa, voi miettiä, että onkohan sieltä millään tapaa realistista odottaa edes sitä 58%. Huoh. Nooh, mutta itseensä ja omaan tekemiseensä on luotettava ja onneksi Tokaj on mitä mainioin ja toimivin ratsu, joten toivotaan, että homma olisi perjantaina meillä hyvin hallussa ja saataisi kisakausi aloitettua kunnialla. Harmittaa vain pirusti, etten saanut Samia mukaan sinne, sillä sekin olisi tahtonut päästä tupsujaan heiluttelemaan jälleen ihan oikeille kilparadoille.

Tällaisia tällä kertaa.