lauantai 24. syyskuuta 2011

Paluu arkeen

Auvoisa elo voittajana alkaa olla ohitse ja arkeen on palattu rytinällä. Nooh, niinhän se usein tuppaa menemään hevosihmisen elämässä. Murde oli kengitetty reilu viikko sitten ja koska edellisen kengän irtoamisen jäljiltä toisessa etukaviossa oli vähän röpelöä, lyhennettiin kumpaakin vähän normaalia enemmän. Vielä tämän jälkeen Murde liikkui iloisesti ja jopa erittäin hyvin, mutta sitten viikon aikana vasemman etujalan kenkä irtosi pariin otteeseen ja loppupeleissä tuloksena oli, että Murde arkoi etusiaan. Nooh, palattiin sitten pienempään kenkään ja toivotaan, että se pysyisi paremmin jalassa ja sitä myötä kavio saisi kasvaa ja arkominen loppuisi. Onneksi ei kuitenkaan näyttäisi olevan mistään muusta sen kummemmasta kysymys. Vanhat tutut herkät anturat vaan kummittelee. Murde oli tätä ennen liikkunut pari kertaa vuokraajansa Annin kanssa niin hienosti, että jouduin ihan itsekin suu auki ihmettelemään, että onko kyseessä todella minun hevoseni. :) Se on aina ajoittain aika kiva fiilis... Murde alkaa siis ehkä kasvunsa puolesta vihdoin olemaan jo suhteellisen lähellä täyskasvuisuutta, tai niin mä ainakin toivon pikku hiljaa. Tämä viikko on siis oltu hyvin rauhallisella ja varovaisella fiiliksellä ja huomenna menen ihmettelemään, että jokohan poni alkaisi vihdoin kävelemään taas normaalisti. Jottei kuitenkaan ihan ongelmatonta ole, niin Lihikseltä vuorostaan puuttuu kenkä jalasta...

Lihis ohjasajettiin keskiviikkona harjoitusradalla ja sillä tuntui olevan homma hyvin hallussa ja muistissa, vaikka ohjasajot ovatkin olleet muutaman viikon tauolla. Se oli varsin toimiva ja reagoi kivasti niin eteenpäin kuin taaksekinpäin. Se on vaan niin kovin taitava pieni poni. :) Olen nyt yrittänyt miettiä, että miten sen kanssa edetään ja tähdätäänkö kohti kevään oripäiviä vaiko eikö. Vermossa Zorro sai siis hyvät arviot sekä alkuperämaan tuomarilta Wendy Burtsilta sekä Hippoksen kehästäkin. Nyt kuitenkin laatuarvostelussa rakennearvostelun pisteet olivat erittäin nihkeät ja arviot kokonaisuudesta huonot. Siellä taasen toisaalta esiin tuli Zorron upeat hyppylahjat, joissa voisi olla jotain, mitä jalostaa eteenpäinkin. Lisäksi ori on luonteeltaan erittäin miellyttävä. 3-vuotiaiden ponien tulee hypätä irtohypytyksessä 110cm maksimissaan ja sen Zorro on jo esittänytkin harjoituksissa, joten se tuskin tulee olemaan ongelma. Täytynee yrittää keksiä joku hyvä tapa saada vielä joku kolmas arvio ponista joltain asialta ymmärtävältä taholta. Kunhan vain keksisi, että mikä se asiasta ymmärtävä taho voisi olla... Kunnes toisin päätän, toimin kuitenkin Zorron kanssa siinä ajatuksessa, että se olisi keväällä menossa oripäiville esiintymään.

Sami on saanut huilia tämän viikon vapaiden ja letkeiden ajeluiden parissa. Ensi viikolla onkin sitten tiistaina ja keskiviikkona taas Nipsun valmennukset ja sunnuntaina kauden viimeiset aluekilpailut Järvenpäässä. Starttaamme siellä He B:3. Se on hauska päätös kaudelle, sillä ensimmäinen kansallinen startti toukokuussa oli samainen rata ja nyt sitten voi vähän verrata, että mihin niistä silloisista tunnelmista on päästy. Sitten seuraavana tavoitteena saattaakin olla TKR:n seuramestaruus, jossa ratana on He A:10. Siinä sitä onkin tavoitetta pienelle ponille kerrassaan.

Suvi on myöskin ollut pari kertaa viikossa työn alla. Sen kanssa on menty vähän ravia ja laukkaa, mutta pääasiassa edelleen vaan kävelty. Se menee Kangasalalle kontrollikäynnille 3.10. ja siellä toivottavasti selviää, onko parantuminen edennyt ja joko Suvi olisi niin hyvässä kunnossa, että voitaisi vähitellen aloittaa treenit kohti ensi kautta. Suvi on nyt ainakin ollut varsin pirteä ja sillä on ollut menohaluja vaikka muille jakaa. Tämä ollee hyvä merkki, sillä huonoimmassa vaiheessahan sillä ei juuri ollut menohaluja. Peukut on nyt siis pystyssä, että tämä lahjakas hevonen olisi nyt vihdoin toennut toukokuisesta tärskystään ja olisi valmis palaamaan työnteon maailmaan.

Suvin tallikaveri Aku on ollut mulla säännöllisen epäsäännöllisesti työn alla jo viime alkukeväästä. Aluksi menin sillä vaan ajoittain, maksimissaan kerran viikosssa, mutta nyt olen sitäkin pitänyt työn alla 2 kertaa vikossa ja se on vihdoin lähtenyt edistymään todella kivasti. Aku on valtava musta FWB-ruuna, iältään muistaakseni 8. Se ei ole ihan helppo kaveri, mutta nyt vihdoin ja viimein alamme löytää vähitellen yhteistä säveltä. On kyllä välillä kiva huomata, että saa aika monia aivan erityyppisiä hevosia kulkemaan aika kivasti ja saa niitä etenemään ja pystyy myös ratkomaan niiden mahdollisia ongelmia. Akun tyyppistä ratsua mulla ei aiemmin juuri ole ollutkaan, mutta niin sekin vaan tuntuu vihdoin rupeavan ymmärtämään mua, vaikkei ihan se sopusuhtaisin pari ollakaan.

Ensi viikko onkin taasen jännittävä viikko, kun kaksi oppilastani suuntaavat seurakilpailuihin ja lisäksi itse kilpailen sekä samaisisssa seurakilpailuissa Tokajilla että Samin kanssa aluekilpailuissa. Olen taas pitkästä aikaa opettanut viime aikoina enemmän ja huomannut kuinka paljon pidän siitä, että on mukavia oppilaita ja että oppilaat edistyvät... Se on todella antoisaa.

Mutta ei kai tässä sen ihmeempiä. Laitetaan nyt vielä viihteeksi linkki videoon viime viikonlopun tähtisuorituksesta: http://www.youtube.com/watch?v=s1YW0r1RzxM
(paitsi etten saanut sitä näkymään linkkinä, eli kopipeistiä vaan käyttämään)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti