lauantai 21. toukokuuta 2011

Kansalliset Hämeenlinnassa ja epäonni jatkuu!

Vesilahden jälkeen suunnattiin nokka kohti Hämeenlinnaa, treenit sujuivat vaihtelevalla menestyksellä ja mietittiin, että mikä Suvi-Hermiinaa mahtaa vaivata. Mutta koska harjoituksissa kulki pääasiassa aika hyvin, päätettiin kuitenkin laittaa poni koppiin ja ottaa suunnat Hämeenlinnaan. Hämeenlinnassa verryttely sujui yllättävänkin mukavissa merkeissä, hevonen kulki hienosti ja vain välillä jalkaa käytettäessä reagoi hieman kiukkuisesti. Sekin vain lähinnä pientä kiemurtelua. Olin siis luottavaisin mielin ja saimme verryttelyssä positiivista palautettakin. Radalla kuitenkin alkoi taas yhteistyökatkomme ja homma meni aivan penkin alle. Aloitettiin raviohjelma aika alavireisesti, mutta papereissa oli avoista jopa seiskaa. Ensimmäisen laukannoston jälkeen tuomaripäädyssä jäimme taas paikalle pomppimaan ja kokonainen vastalaukkakaari meni laukannoston merkeissä. Sain kuitenkin tamman vielä tokenemaan ja pääsimme radan loppuun ja olipa loppupaperissa taas niitä seiskojakin tyrkyllä, mutta eipä se enää tilannetta auttanut, kun ykköset oli jo jaettu radan puolivälillä. Tulokset kertoivat karun totuuden, vähän yli 53% ja luokan viimeiset.

Maanantaina ratsastaessani Suvi-Hermiinaa kotona, huomasin selkeästi, että jotain on vialla. Se ei kotonakaan ollut alkuunkaan yhteistyöhaluinen. Ratsastuksen jälkeen huomasimme, että sillä oli kyljet pitkältä alueelta arkana ja reagoi ihan pelkkään kosketukseen aika voimakkaasti. Tämä ei ole tammalle alkuunkaan normaalia ja voi vaan kuvitella, että jos sormilla kosketus on jo ikävää, niin jalan käyttö tuskin on ainakaan yhtään sen mukavamman tuntuista. Tämä selitti pitkälti, miksi tamma toimii ilman jalkaa ratsastettaessa kuin unelma, mutta jalan mukaan ottaessa rupesi vastustelemaan välittömästi. Lisäksi sille ei ole mitenkään vaikeaa liikkua erittäin hyvinkin tai vaikkapa hypätä yli esteiden. Suvi on nyt tutkittu kotosalla erinäisin keinoin eikä mitään vikaa siitä ole vielä löytynyt ja siten se suuntaa ensi viikolla vähän tarkempiin tutkimuksiin josko syy tälle omituiselle kipuilulle vihdoin löytyisi. Koko tiimiä harmittaa ihan loputtomasti, sillä tamma on ollut ihan mielettömässä iskussa ja tuntunut todella hyvältä harjoituksissa. Mutta tätähän tämä elämä hevosten kanssa on, pettymyksestä kohti seuraavaa pettymystä...

Sami-poni debytoi myöskin kansallisella tasolla Hämeenlinnassa. Luokkana oli 5-vuotis Cupin osakilpailu ja He B:3. Verkassa poni oli hieman jännittynyt eikä siten ihan niin ryhdikäs ja ihan niin hyvin avuilla kuin kotosalla, mutta toimi kuitenkin erittäin järkevästi ja oli hevosiksi, vaikka muut siellä vähän sinkoilivatkin sinne tänne. Radalla ponia taas jännitti. Aidat olivat huisin pelottavat ja melkein ei uskaltanut aitojen sisäpuolella nostaa laukkaakaan, kun oli niin jännittävää. Pienimuotoisen rohkaisun jälkeen Sami kuitenkin kasasi itsensä ja suostui menemään aidan viereen suorittamaan rataa. Suoritimme kaikki kuviot ihan kohtuuonnistuneesti, isompia rikkeitä ei ollut, mutta muodon kanssa tuttuun tapaan oli vähän hakemista, kun Sami jännittyessään tuppaa painumaan vähän kuolaimen alle ja sen nostaminen sieltä ei ole aina ihan itsestäänselvää. Viimeinen laukka meni jo aika mukavissa merkeissä ja käyntikin esitettiin ihan käyntinä eikä pelkkänä töpöttelynä. :) Tulos oli 59,091% ja sija 11/19. Ei ihan huonosti pieneltä ponilta suurten puoliveristen joukossa. Luokka oli kaikenlisäksi todella tasainen ja ihan muutamalla lisäpisteellä olisi kavunnut jo monta porrasta ylöspäin sijoitustaulukosta. Samin koko tiimi oli todella tyytyväinen ja totesimme, että tästä on todella hyvä jatkaa!

Tällä viikolla Nipsu oli taas Suomessa valmentamassa ja pääsin nauttimaan siitä ilosta peräti 5 kertaa. Maanantaina sain lainata kaverini ihanaa lipizza-tammaa Maestoso Madamia ensimmäiselle tunnilleni. Oli todella kiva päästä tunnille hyvinkoulutetulla ja toimivalla ratsulla. Ei tehty silti mitään erikoisia temppuja vaan ihan perusratsastusta. Siirtymiset taisi olla pääasiassa ja ne tuntuivatkin sujuvan mukavasti. Hevonen liikkui hyvin ja tuntui jopa vähän siltä, että osasin sitä ratsastaa. Heti tämän jälkeen tuli kuvioihin Sami-poni, joka liikkui myös hyvin, tosin siellä oli hieman teiniangstipäivä ja tuntui siten vähän juoksevalta ja vahvalta ajoittain. Saatiin kuitenkin hyviä pätkiä joukkoon ja hyviä vinkkejä, mitä taas työstää ja myös palautetta, että on menty eteenpäin.

Keskiviikkona tunnilla oli vain Pin Rock's Esmeralda, joka on siirtynyt uusille omistajilleen. Tehtiin ihan perussuoristuksia ja siirtymisiä ja ratsastettiin ponia pyöreämmäksi ja pidemmäksi. Se sai myös vähän muistella taas, kuinka kannetaan kroppa takaosalla ja maltetaan odottaa edestä... :) Poni tuntui oikein hyvältä ja liikkui mielellään.

Torstaina olikin sitten ponipäivä kerrassaan, sillä sain tunnille peräkkäin sekä Esmeraldan että Samin. Ensin Esmeraldan kanssa urakoitiin pohkareita, avoja ja sulkuja erittäin onnistuneesti ja lopuksi väläytettiin pari ihan mielettömän upeaa lisäystä. WAU!!! Tuntui siltä kun poni olisi lähtenyt lentoon niissä parissa lisäyksessä. Muutoinkin tuntui kivalta tehdä temppuja ponilla, jonka koulutuksen takana on oikeastaan vain minä itse. :) Toki sen edellisen omistaja Salma on sen kanssa myös työskennellyt paljon, mutta pääasiallisesta kouluttamisesta olen vastannut minä. Ehkä siis jotain on tullut opittua näiden vuosien aikana, kun olen lajin parissa hengaillut.
Esmeraldan jälkeen Nipsun silmien alle pääsi Sami. Samilla oli edelleen pienimuotoinen kouluratsastusangsti menossa, kun tehtiin sille aika vaikeita juttuja, mutta hienosti se selvitti tehtävät. Esiteltiin sille esimerkiksi avojen alkeita, jotka sujuivat hienosti vasemmalle, mutta oikealle oli hieman hakemista. Kyllä aina siihenkin suuntaan askeleittain homma löytyi ja onnistuttiin menemään mutkalla suoraan. :) Nipsu antoikin meille kotiläksyksi paljon väistöjä, jotta saan sen rehellisesti kummankin pohkeen ympärille ja etuosan pois oikealta! Näiden tuntien jälkeen sain omasta ratsastuksestani Nipsulta erittäin positiivista palautetta ja siitä kyllä tuli hyvä mieli pitkäksi aikaa!

Tänään sitten kävin kääntymässä Tuomarinkylässä seurakisoissa! Maanantain tunnin jälkeen päädyttiin Maukan omistajan kanssa sellaiseen ratkaisuun, että ratsastan sillä seurakisoissa He A/ Kenttä 6-radan ja niinhän sitten tehtiin. Olikohan tämä nyt sitten mun 5. kerta Maukan selässä ja käytiin suorittamassa ihan kelpo rata. Prosentteja tuli 60 ja sijoitus oi 4/12. Rusetti jäi puolen pisteen päähän... Nooh, ei auta kuin siis pyrkiä ratsastamaan jatkossa vieläkin paremmin, ettei rusetit jää tolla lailla saamatta! :) Mutta pääasia oli, että hauskaa pidettiin Maukan kanssa ja selvittiin radasta ihan kunnialla. Lahjattomat siis näköjään harjoittelevat! Ties vaikka Maukan kanssa päästäisiin tositoimiin joskus toistekin. Ainakin sillä on kiva ajoittian fiilistellä, kun on niin toimiva ja osaava ratsu.

Zorrolla on ollut tällä viikolla ihan vapaaviikko ja sen tärkein tarkoitus on ollut näyttää nätiltä tarhassa. :) Huomenna pitää ehkä vapaapäivän kunniaksi harjata se, sillä se tuntuu vihdoin ja viimein pudottavan pitkän talvikarvansa pois. Siitähän saattaa tulla jopa ihan kohtuullisen näköinen, kun löytää jostain mukavan lyhyen kesäkarvan. Pitänee vähän kuvata sitä jonain päivänä, jotta siitäkin on sitten eri vaiheista erinäisiä kuvia... Tulevalla viikolla jatkuu sen reenit Leenan kanssa ja eiköhän pikkuhiljaa aleta sitten metsästää sille niitä kärryjä ja valjaitakin! Ehkä myös reissu Samin peesissä käsihevosena on tiedossa lähiaikoina.

Murde väänsi viime viikolla kenkänsä ja reenit oli taas hetken vähän jäissä, mutta tällä viikolla päästiin taas reenin makuun. Kasvattajansa Katja oli kengän suoristamisen jälkeen tiistaina mun silmien alla ratsastamassa ja Murde kulki todella kivan oloisesti. Olin tyytyväinen näkemääni ja pitkästä aikaa muistin, että kyllä mulla on ihan kiva pieni hevonen. Keskiviikkona ratsastin sen itse oikein kunnolla ja yritin sitä taas suoristella niin, ettei olisi aina takaosa vähän sisällä, etenkin laukassa ja se tuntui saaneen aika paljon lisää omaa ajatusta eteenpäin. Se oli huomattavasti aiempaa mielummin menossa eteenpäin ja vaikeatkin kohdat selvitettiin kohtuullisen vähällä neuvottelulla. Murde oli aivan vaahdossa ja kävin vielä maastotaluttelullakin. Torstai oli Murden maastopäivä, joka sekin sujui ihan kunnialla, vaikka Sami-poni shetlanninponiystäviensä kanssa laitumella aiheuttikin sille vähän päänvaivaa. :) Perjantaina Anni pääsi pitkästä aikaa paikalle ja viriteltiin Murdelle esteitä. Muutaman yhteistyökatkoksen jälkeen hommat sujuivat hienosti ja Murde teki hyviä hyppyjä ja ohjautui mukavasti. Anni on varannut maanantaille Henna Kanniston tunnin ja sitä odotellaan nyt innolla. On ihan kiva taas saada jonkun ulkopuolisen ihmisen arvio Murdesta. :)

Jöpö on tehnyt vaihtelevasti hommia tällä viikolla ja huomenna toivottavasti pääsen taas ratsastamaan sen oikein kunnolla. Yhden kerran tällä viikolla tehtiin töitä oikein kunnolla kentällä ja sujui varsin mukavasti. Katsotaan, josko tällekin herralle saataisi jotkut kisat kohta puolin alle... Se on toiminut myös urhoollisesti Murden maastoseurana ja nauttinut siitä! Ja Sari jopa yksi päivä otti muutaman hypynkin sen kanssa kentällä! :) Galma kuntoutuu pikkuhiljaa ja sen kanssa on jo tehty pitkiä maastokävelyitä. Se on myös itsenäisesti kentällä suorittanut erinäisiä keävtjuhlakuvioita eli ehkäpä se vielä siitä. Sille on myös suunnitteilla tilausvarsa, saa nähdä, miten sen asian kanssa käy... Eli tiinehtyykö vaikö eikö, jännityksellä jäämme odottamaan ja toivomaan parasta!!!

Tällaisia fiiliksiä tällä kertaa ja laitanpa vielä sitten kuvia mukaan...





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti