tiistai 20. heinäkuuta 2010

Kuuma, kuumempi, kuumin...

Viimeinen kuukausi on sujunut lämpimissä merkeissä. Helteet ovat hemmotelleet lomalaisia ja hevoset ovat sitä myöten olleet läkähtymäisillään (kuten myös ratsastajat)...

Oma iki-ihana Murdeni alkaa vihdoin vähitellen muistuttaa vähän ratsua. Se alkaa ymmärtää pohkeiden merkityksen ja myös sen, että pitää juosta kovaa, kun käsketään. :) Se on vähän hitaanpuoleinen ja sen mielestä turha ahdistelu ei ole hyvästä. Välillä se sentään jo muistaa esittää varsin hyviä askeleita ihan jotain oikeita askellajeja muistuttavia asioita. Sen kanssa ei kyllä saa olla mihinkään kiire, mutta kun sitä vähiten odottaa, niin se yllättää toimivuudellaan. Muutoinkin se on kyllä varsinainen Muru, sillä se rakastaa ihmisten kanssa hengailua, rapsuttelua ja halimista. <3 Parin viimeisen päivän jälkeen en millään malta odottaa, että pääsen taas sen kyytin, kun se on ollut niin mukava... Sääli vain, että alkukuun Nipsun tunnit meni siltä ohi suun, kun poti jalassa ollutta haavansa. Onneksi sekin on jo parantunut ja treenit päässeet hyvään vauhtiin. Seuraavia tunteja innolla odotellessa siis!

Pin Rock's Esmeralda pääsi Murden sijasta Nipsun tunnille ja menikin todella mukavasti. Siinä ponissa on vaan hurjan paljon laatua ja sen kanssa on kiva tehdä hommia. Tällä kertaa oli kanget päässä ja nekin se hyväksyi ihan täysin mukisematta suuhunsa ja toimii niillä oikein hienosti! :) Ehkä ensi talvena sitten kilparadalle ne päässä...

Jesperin kanssa on kuumuuden vuoksi oltu aika hiljaiselolla, pidetty lähinnä kuntoa yllä, tehty siirtymisiä ja vetristelty. Kuumuus tuntuu vaikuttavan siihen aika paljon ja siten se vähän hyytyy näillä menneiden päivien säillä... Heti, jos on ollut viileämpi päivä tai hetki, niin on sujunut entiseen malliin, kuumina hetkinä taas päin vastoin. Sen kanssa pitäisi sitten elo-syyskuussa urakoida kilparadoilla: 14.8. Porvoon aluekisat, 28.9. Pienhevosten mestaruudet Loimihaassa sekä suomenhevosten kuninkaalliset Ypäjällä 3.-4.9.

Toinen omani eli Rannikon Kaisla on myöskin palannut lomilta remmiin ja alkaa toimia kuin parempikin luottoratsu. Sen kanssa on työskennelty niin sileällä, esteillä kuin maastossakin. Sen laukka alkaa löytymään ja kunto kasvamaan... Se on kyllä todella miellyttävä hevonen ratsastaa ja oppii koko ajan enemmän ja enemmän. On mukavaa, kun on niin kivat omat hevoset, joiden kanssa saa puuhastella. :)

Eli eipä mitään kovin ihmeellisiä kuulumisia, lähinnä ahdistavaa kuumuutta ja hikoilua viimeisen kuukauden ajalta.... Mutta ehkä ensi kuussa on taas enemmälti kerrottavaa!