perjantai 22. tammikuuta 2010

Omat ponit on pop!

Muru on nyt ollut kaksi viikkoa Tuomarinkylässä ja siitähän on melkein jo tullut kokenut cityratsu. Se ei kummastele maastotalutteluilla juuri mitään ja on jo oppinut, että umpihangen sijasta voi yrittää kävellä polulla taluttajan takana (GRRRRRRR). Maneesissa voi kytätä katsomoa, mutta muutoin voi liikkua mukavasti kaikissa askellajeissa. Myös esteitä (esteen) voi ylittää ratsastaja selässä, mutta vain tarkan harkinnan jälkeen...

Muru vaikuttaa mitä miellyttävimmältä ratsulta ja tykästyn siihen päivittäin yhä enemmän ja enemmän. Saa nähdä voiko siitä ikinä luopuakaan, kun se on niin oman tuntuinen ja toimii kuin ajatus. Näin fiksun nuoren hevosen kanssa on kyllä ilo työskennellä! Eihän hevosen omistaminen ihan joka päivä ole tällaista ylistystä, mutta just nyt on kyllä hyvä fiilis omien hevosten tiimoilta.

Nuippa Nuudelman ansaitsee toki hehkutusta ihan yhtä lailla toimivuudestaan, vaikka toki onkin ollut vaan lomailemassa. Toimiva lomaileva hevonen on myös mukava asia. Etenkin kun se näyttää nauttineen lomailustaan ja sillä on pyöreä maha ja takapuoli. :) Kävin Nuippaa keskiviikkona ihmettelemässä ja se näytti kookkaalta ja ryhdikkäältä. Toki pörrökarva voi hämätä aika paljon... Innolla odotellaankin ja rikoskumppanini Kirsin kanssa tämän herran paluuta työelämään ja toki myös kilparadoille!

Tällä hetkellä omat hevoset ovat siis suosiossa ja elämä ruusunpunaisien lasien takaa näyttää mitä mallikkaimmalta. On kiva omistaa kaksi fiksua ja täyspäistä hevosta, joiden kanssa harrastaminen on kivaa!

tiistai 12. tammikuuta 2010

Uusi vuosi, uudet jutut...

Viimeinen kuukausi on mennyt pakkasia pidellessä ja poneja parannellessa, joten eipä ole ollut tännekään juuri päiviteltävää. Nyt onkin kyllä paras aika vuodesta antaa ponien olla vuosihuollossa ja lomilla...

Miro-Muru muutti vajaa viikko sitten tutustumiskäynnille kaupungin vilskeeseen eli Tuomarinkylään opettelemaan ratsuhevosen elämään. Ensimmäiset päivät meni rennon letkeästi paikkaan ja rutiineihin tutustuessa ja nyt sitten on ratsastusharjoituksetkin vähitellen alkaneet.

Mirollahan todettiin joulukuun alun klinikkakäynnillä olevan arkuutta kavionpohjissa ja se saikin sitten heti etusiin kengät ja pohjalliset ja myöhemmin myös takajalkoihinkin elämänsä ensimmäiset kengät. Olisi pitänyt ymmärtää laittaa kenkään jo paljon aiemmin, mutta jotenkin kimppatarhaelämään on sopineet paremmin paljaat jalat... Kavioita kuitenkin paranneltiin jonkun viikon verran ja nyt sitten breikin jälkeen on vähitellen taas palattu työn makuun. Sipoossa ehdittiin ottaa kerran juoksutusta ja kerran ratsastusta ja tänään sitten päästiin ensimmäistä kertaa maneesissa ratsastamisen makuun. Hieno fiilishän se oli istua oman fiksun nuorensa kyydissä maneesissa ravaillessa... Kenkien ja pohjallisten virittelyn jälkeen Miro on liikkunut jälleen varsin lupaavasti ja väläytellyt muun muassa mieltä piristäviä ravilisäyksiä ihan huviksensa. Huomenna olisi tarkoitus sitten taas jatkaa työskentelyä myös estepilotin eli Kirsin kanssa ja pian hypätä ihkaoikea estekin ratsastaja selässä.

Kunto Murulla on lomien jäljiltä vähän huonohko, mutta toivottavasti se pääsee pian kunnollisille lumikävelyille ja maastoilun pariin kuntoa kohottamaan.

Nuippa Nuudelman pääsi viettämään totaalilomaa Sipooseen sillä aikaa kun Miro-Muru on työleirillä. Nuippa nauttii päivistään kera ruuan ja naisseuran. Mitä muuta hevonen voisikaan elämältään vaatia..? Nuippa palautettanen töiden pariin loppukuusta ja sitten saakin jatkaa kovaa vauhtia kohti kesän koitoksia... Odotukset ovat tietenkin korkealla tämän puten suhteen, mutta hevosen (ja ehkä vähän pilottienkin) ehdoilla mennään ja katsotaan, mihin asti päästään!

Ratsut ovat olleet lähiviikkoina vähissä, mutta yksi vakioratsuni Pin Rock's Esmeralda on edistynyt valtavasti ja siitä on tullut jopa todella toimiva ja miellyttävä ratsu. Tällä hetkellä odottelen, että se muuttaa myöskin Tuomarinkylään ja pääsen senkin kanssa valmentautumaan. Siinä ponissa on paljon laatua ja se on varsin lahjakas tekemään ihan vaikka mitä temppuja.

En malta odottaa, että pakkaset laantuu ja ponit ovat taas kaikki kunnossa ja iskussa ja että pääsen niiden kanssa valmentautumaan... Kuun lopussa pääsen pitkästä aikaa pitkäaikaisen vlamentajani silmän alle ja sitä onkin kyllä odotettu. Nyt vaan peukut pystyssä, että ratsut pysyy kunnossa ja tunnille toden tosiaan päästään. Ja onpahan tässä taas muutama ratsuprojektikin viritteillä eli ei taas tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ratsurintamalla...