maanantai 25. heinäkuuta 2016

Hetki onnea

Vuosittainen kisareissu Lappeenrantaan tuli taas tehtyä. Kuten kaikkina muinakin vuosina, oli draamaa jälleen ilmassa osallistumisen suhteen. Tällä kertaa Eemeli joutui jäämään kotiin loukkaantumisen takia ja olin aivan maani myynyt. Meidän oli tarkoitus Eemelin kanssa debytoida Lappeenrannsassa VaB-tasolla, mutta toisin nyt kuitenkin kävi. Mukaan lähti Eemelin sijasta Tokaj. 

Kisat sujuivat mukavissa merkeissä. Ensimmäisenä päivänä sekä Murde että Toksu menivät HeA:n ihan perussiististi. 

Toisena päivänä oli vuorossa täydellinen yllätys. Murden kanssa startattiin VaB:0 ja Murde oli aivan taivaallinen ratsastaa. Koko radan ajan Murde pysyi pohkeen edessä ja polki kohti tuntumaa, se oli aivan täydellisesti avuilla ja ratsastus oli lähes silkkaa nautintoa. Mulla ei varmasti koskaan ole ollut noin hyvä fiilis Murden selässä. Radalta ulos ratsastaessani totesin, että ihan sama, mitä pisteitä tulee, mut nyt fiilis oli niin mieletön, että se riittää mulle. 

Pisteet olivat kyllä fiiliksen mukaiset, sillä saatiin yhteensä reilu 64%, toiselta tuomarilta jopa yli 67%. Olin aivan äimän käkenä. Ollaan kuitenki vasta aloteltu vaativissa luokissa ja tää oli vasta meidän kolmas yhteinen kansallinen startti. Mä olin tullut paikan päälle vaan vähän harjottelemaan ja keräämään kokemusta Murdelle ja yhtäkkiä se onkin ihan superhieno! 

Siinä sitten odoteltiin ja ihmeteltiin, että riittääkö tulos ihan sijoille asti ja riittihän se. 38 ratsukon luokassa Murde sijoittui sijalle 8 ja sai vihreän rusetin, laittoipa toinen tuomari sen omissa kirjoissaan sijalle 2.

Fiilis oli ihan mieletön. Mun heppa, jonka ei ikinä pitänyt riittää mihinkään, sijoittuikin yhtäkkiä kovatasoisessa kansallisessa VaB-luokassa ja mikä parasta, mun hölmö hevoseni oli ekan kerran aivan mielettömän upea ratsastaa radalla. Olin kyllä onneni kukkuloilla. Tää oli myös mun ensimmäinen sijoitukseni tällä tasolla ja se tuli vielä tolla mun omalla hevosellani, jonka kanssa on lähdetty sieltä HeB 37% tuloksesta... :) 

Tällä jaksaa taas puksutella jonkun aikaa sateessa ja tuulessa, rämpiä loskassa ja hikoilla valmennuksissa... Tämä oli se päivä, jonka kaikessa rehellisyydessä en ikinä uskonut tulevan. Mut nyt kun se on tehtynä, täytynee yrittää tehdä se uudelleen... Ihmeiden aika kun selkeästikään ei siis ole ohi. :)

Nurmella on niin siistii....
Ilmeet aina kohdillaan...
Yhtä hymyä

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Kisakatsaus

Kevät on ollut kiireinen. Yrittäjälle tämä on varsin positiivinen asia, mutta bloggaajalle ikävämpi. Blogi on ollut mielessä koko ajan ja ehkä hieman stressannutkin jossain pääkopan syövereissä. Blogin kirjoittaminen on ollut sen koko olemassaolon ajan todella rakas harrastus, mutta nyt(kään) siihen ei ole ollut aikaa. On pyörinyt jälleen mielessä, että pitäisikö vaan luopua koko bloggaamisesta, mutta sekään ajatus ei lämmitä mieltä.

Eli bloggailu jatkuu juurikin tällaisena kuin nytkin. Aina inspiraation vallatessa mielen, bloggailen ja muina aikoina blogi eläköön historiallaan. :)

Kevät ja kesä ovat olleet siis kiireisiä, mutta omien hevostenkin kanssa on ehditty puuhastelemaan vaikka mitä. On kilpailtu enemmän ja vähemmän tosissaan ja yritetty kehittää niitä entisestään.

Eemelin kisakausi alkoi Ypäjän kisoista, joissa kokeiltiin onnea HeA:4 ohjelmassa. Ihan mukavasti sujuikin ja väärin ratsastuksesta huolimatta 62.143% ja 18/38. Ei siis mikään nappisuoritus, mutta ihan hyvä veto kauden alkuun. Olin varsin tyytyväinen tähän. Ennen kisoja oli juuri treenattu Williamin opissa ja saatu hyvät vinkit radan ratsastukseen. Meille on harvinaista herkkua päästä ratsastamaan rata läpi ennen kisoja ja jälleen kerran huomasi kyllä, miten hyvää se tekee, että rata on harjoiteltuna. Tiesi kivasti, mitä tulee tehdä missäkin kohdassa ja milloin pitää valmistella mikäkin tehtävä. Oli myös kiva huomata, ettei tällainen haastavampi HeA-ohjelma ole meille mikään mahdottomuus vaan oikeastaan on vaan kiva, että on paljon tekemistä.






Toukokuun alussa käytiin Laaksolla harjoituskilpailuissa sekä Eemelin että Murden kanssa. Edeltävänä päivänä oli treenattu Eemelin kanssa Vihti Dressage Centerissä Peter Storrin silmien alla ja siitä saadulla innolla yllettin 68% tulokseen He A:2-radalla. Fiilis olikin ihan mieletön. Kunpa tuo fiilis löytyisi taas pian. Pitää ehkä ruveta rummuttamaan uuden Peter Storrin valmennuksen puolesta. :)

Murden kanssa sössin ihan huolella. Murde oli todella kiva ratsastaa verkassa ja kaikki tuntui olevan hyvin hallussa kunnes huomasin edeltävän ratsukon suorittavan eri rataa kuin olin itse opetellut. Noooh, eipä siinä auttanut kuin tankata toinen rata haltuun ja lähteä soitellen sotaan. Sepä ei tietenkään onnistunut, sillä ohjelmassa oli niin paljon kaikkea, mitä ei oltu yhtään harjoiteltu. Oma moka ja vielä hevosenikin laitoin ihan liian vaikeaan paikkaan. Nooh, eipä siinä, selvittiin radalta kuitenkin osittain ihan kunnialla ja saatiin hyväksytty tuloskin, vaikka rata olikin vaikein, mitä ollaan Murden kanssa koskaan menty. Murdelle siis 10+ kaikesta tähän päivään liittyvästä, kuten toki myös ihanalla Eemelille.



Toukokuun puolivälissä suunnattiin Kellokoskelle Horsy Teamin kisoihin, joissa on aina hyvä meininki ja ne ovat vielä meitä lähelläkin. Olin hyvillä mielin menossa suorittamaan kummankin oman ratsuni kanssa, mutta hyvä mieli oli kyllä kisasta kaukana. Murde heittäytyi vaikeammaksi kuin koskaan. Poksuvat kaiuttimet saivat Murden aivan hermoraunioksi heti alkuunsa ja se oli aivan räjähdysaltis sekä verryttelyssä että radalle päästyäänkin. Hommasta oli hupi kaukana ja jossain vaiheessa rataa päädyin keskeyttämään, sillä siinä ei ollut enää mitään järkeä kenenkään kannalta katsottuna. Onpahan sitten sekin tullut koettua, kouluradan keskeyttäminen...

Eemeli oli verryttelyssä normaali oma itsensä ja niin myös radalla. Vähän sekin jännitti kaiutinta, mutta pääsi siitä nopeasti yli. Rata meni mukavissa merkeissä, yhtä vastalaukkarikkoa lukuun ottamatta kaikki sujui ihan niin kuin ennenkin ja odotin meille ihan normaalia tulosta 60% pintaan. Noooh, toisin kävi ja aivan täysin ilman mitään selitystä saimme 56% ja teimme siis kisauramme pohjanoteerauksen... Olin aivan äimänä, että mikä meni vikaan. Papereistakaan tämä ei oikein selvinnyt eikä videota katsomallakaan. Teki mieli mennä tuomarien kanssa jutustelemaan, mutta koska olin väsynyt ja pettynyt, koin parhaaksi olla menemättä.

Kellokosken rata tuloksineen sai minut kyllä varpailleen ja jäin ihmeelliseen tilaan pohtimaan, enkö sittenkään ymmärrä mistään mitään enkä näe enkä tunne enää oman hevoseni tai ratsastukseni heikkouksia. Eipä siinä auttanut kuin odotella seuraavaa koitosta ja yrittää parhaansa niin kuin aina tähänkin asti.

Seuraavana olikin vuorossa startit Laaksolla aluekisassa. Eemeli starttasi He A:2 ja varovaisen ratsastuksen myötä palasi omalle tasolleen saaden 61.9% ollen 18/31. Murden kanssa startattiin ensimmäinen aluetason VaB ja se sujui erittäin väsyneissä merkeissä. Edellisen viikon katastrofin jäljiltä olin varannut pitkän verryttelyajan ja kun Murde olikin aivan rentoreimana, olisikin riittänyt pikainen verkka. Noooh, näistä toivottavasti taas opitaan ja tullaan paremmiksi jatkossa. Radalla siis Murde putosi laukasta vaan yhtäkkiä raviin ja vaihdotkin menivät ihan plörinäksi kun Murde ei enää vaan jaksanut... Joku 55% ja toisiksiviimeisiä oltiin, mutta fiilis oli silti hyvä, sillä hevonen oli rento ja ne pätkät missä onnistuttiin olivat kuitenkin 6,5 arvoisiakin... Toivoa siis on. :)

Heti Laakson jälkeen oli vuorossa hömppäpäivä Savijärvellä. Kummatkin ratsut menivät koulua, hyppäsivät ja osallistuivat mätsäriin. :) Murde sai kouluratsastusrusetin, Eemeli oli mätsärin BIS II ja Pekka palkittiin mätsärin parhaana senioriesittäjänä. Lisäksi kummatkin ratsut tekivät hienon suorituksen esteradalla, vaikkeivät esteratsastusta ole juuri päässeet harrastamaan viime aikoina. Savijärven kuvista kiitos kuvaajalle Sallis Lindqvist.





Savijärven jälkeen olikin vuorossa Eemelin ja Murden kisatauko. Sopivia kisoja ei oikein ollut hollilla ja ulkoilutin niissä vähäisissä sopivissakin asiakkaiden hevosia. Murde ja Eemeli olivat varmasti oikein tyytyväisiä taukoon. :)

Viikko sitten viikonloppuna jatkettiin kisailua ja suunnattiin kohti Kaarina Dressage Weekendiä. Murden oli aika aloittaa kansallinen kisaura ja Eemelin taas kokeilla jälleen vähän vaikeampaa ohjelmaa He A:5.

Päivä oli pitkä sillä klo 7 pakkasimme hevoset traileriin ja lähdimme suuntaamaan kohti Kaarinaa. Ensimmäinen startti oli klo 10.30 Murden kanssa vaativassa. Ohjelmana oli Va B Junioreiden esiohjelma. Murde on Laakson aluekisoista lähtien kilpaillut äänieristävä huppu päässään ja niin tälläkin kertaa. Äänien vaimentuminen on selkeästi auttanut Murden kisajännitykseen ja siksi se saa olla sillä päässä jatkossakin. :)

Verryttely oli maneesissa ja Murde toimi siellä taas ihan superhyvin. Se tuntui vetreältä ja elastiselta ja liikkui hyvin. Kisaradan puolelle päästyään se jännittyi jälleen ja oli huomattavasti vaikeampi ratsastaa, mutta kuitenkin ratsastettavissa. Koko rata meni yllättävän hyvin jännityksestä huolimatta, mutta loppua kohden Murde selkeästi väsähti ja viimeiseen vaihtoon se ei enää jaksanut tsemppailla. Siitä kolmoset, mutta muutoin koko rata hyväksytyissä merkeissä. Prosentit 57 ja risat ja taas oltiin toisiksiviimeisiä, mutta jälleen positiivinen fiilis. Vaikkei monikaan olisi koskaan uskonut, ollaan kuitenkin päästy kilpailemaan kansallisella vaativalla tasolla ja vielä hyväksytystikin. ;)

Nyt on hyvä fiilis jatkaa treenejä Murden kanssa kun tietää, että on mahdollista suorittaa sen kanssa tälläkin tasolla. Juuri nyt täytyy kohottaa sen kuntoa, jotta se jaksaa jatkossa paremmin ja jotta nämä vaativan tehtävät tuntuisivat siitä helpoilta. :)


Murden startin jälkeen pakattiin Eemeli takaisin koppiin ja suunnattiin ihanan Miran luokse Turkuun, jossa ponit saivat vetää henkeä tallissa päivän ajan, sillä Eemelin startti oli vasta 18.41. Itse kävimme lounastamassa Turussa ja nautimme kesäisestä retkipäivästä.

Sitten ponit taas koppiin ja takaisin kisapaikalle. Eemeli oli verryttelyssä varsin mukavan oloinen ja verryttelyn kesto osui jotakuinkin kohdilleen. Radalla Eemeli oli hyvin kuulolla ja toimi pääosin kuin ajatus. Yksi pieni liukastuminen laukkaohjelmassa tuli, mutta muutoin rata oli varsin ehjä kokonaisuus. Saimme paljon kiitosta tuomareilta siististä yleisilmeestä ja laukkatyöskentelystä. Ravissa ja käynnissä saisi olla enemmän venyvyyttä ja vähemmän kiirettä, kuten toki tiesimme jo etukäteenkin. :) Prosentit 63.6% ja 3/11, ensimmäinen kansallinen sijoitus tälle kaudelle, wooohooo!




Tässäpä nämä viimeisimmät kisakuulumiset omien ihanien hevosten kanssa. Kyllä ne vaan ovat niin kovin taitavia yksilöitä. Kun vaan itse muistaisi aina niitä ratsastaa hyvin. :)

Freejump Collier

Helsinki Horse Fair-messuilla sain kunnian osallistua Freejump Collier-apuohjademoon Roy Jonesin kanssa. En ollut koskaan aiemmin kuullutkaan moisesta apuvälineestä, mutta onnekseni pääsin siihen tutustumaan, sillä tänä päivänä käytän apuohjaa jatkuvasti tiettyjen hevosten treeneissä.

Freejump Collier on apuohja, joka on kehitetty auttamaan ratsastajaa häiritsemättä millään lailla hevosta. Tämä on omasta mielestäni varsin hyvä keksintö, sillä useimmiten apuohjat ovat suunniteltu nimenomaan hevosen asennon säätelyyn ja ovat siten helposti käytettävissä väärin.

Freejump Collier on hevoselle kuin tavallinen rintaremmi. Ratsastajalle siihen on kuitenkin lisätty kumiset remmit, jotka tulevat rintaremmistä ratsastajan käteen. Niiden avulla pystyy vakauttamaan käden ja tuntuman suuhun sekä saa tukea myös koko keskivartalon hallintaan.


Messujen ensimmäisen päivän demossa sain siis tämän apuohjan ensimmäistä kertaa elämässäni käyttööni ja olin aivan kauhuissani, sillä en meinannut päästä yhtään kiinni siihen, mitä sillä haettiin.

Roy Jones on hevonen, joka ei siedä yhtään vetoa suuhunsa. Sillä on kuitenkin todella iso ravi, jossa istuminen ei ole aivan helppoa. Tämän takia tulee helposti otettua ihan huomaamattakin tukea istumiseen suusta ja siitähän Roy Jones toki huomauttaa rullaamalla itsensä syvälle tuntumaa pakoon ja se vaikeuttaa istumista entisestään. Pikku hiljaa tämän collierin käytön avulla pääsin kuitenkin siirtämään tuen ottamista suusta tuen ottamiseen collierista ja siten pääsin ratsastamaan enemmän jalalla ja vakaammalla istunnalla. Huomasin myös, että esimerkiksi taivutuksissa muistin käyttää jalan paremmin kun käsi oli kiinni collierissa. Vähitellen siis hevonen allani alkoi toimimaan paremmin ja paremmin.

Collierin vaikutuksen huomasin parhaiten seuraavana päivänä kun olin saanut itse sulatella asiaa yön yli ja pääsin aamulla uudelleen Roy Jonesin selkään. Jo aamun Dressage Knockout-kilpailussa minun ja Roy Jonesin yhteistyö oli ihan uudella tasolla, kun olin huomannut kuinka paljon jalkaa tarvitsen ja kuinka kevyt tuntuman täytyy todella olla, vaikkei silloin collieria käytössä ollutkaan. Iltapäivän demossa väsymyksestä huolimatta Roy Jones toimi todella hyvin ja siitä huokui tyytyväisyys, etten tukeudu yhtään sen suuhun vaan istun satulassa ja otan tarvittaessa tukea collierista.


Todella silmiä avaavien kokemusten johdosta päätin hankkia collierin myös itselleni omiin treeneihini, sillä ongelmat Roy Jonesin kanssa ovat hyvinkin samanlaisia kuin ongelmat oman Murdeni kanssa. Murdehan on superherkkäsuinen ja sen ravissa on ihan äärettömän vaikeaa istua. Kun se vielä on hidas hevonen, se ei ainakaan yhtään auta, ettei pääse istumaan ravissa mitenkään järkevästi ja ottaa vielä tukea suusta siinä samalla... :)


Messuista lähtien olen ratsastanut Murdella kaikki treenit collierin kanssa, yleensä koko treenin, välillä vain osittain. Ainoastaan kilpailuissa olen ratsastanut kokonaan ilman sitä. Tämä on tehnyt ihan huiman eron Murden ratsastettavuuteen, notkeuteen ja eteenpäinpyrkimykseen. Vaikka collierin kanssa ratsastus ei aina olekaan ihan hillitöntä herkkua, sillä apujen täsmällisyys ei ole aina ihan sitä mitä toivoisi, on tunne ihan mieletön kun sitten ratsastaa vaikkapa treenin lopuksi hetken ilman sitä. Käteen tulevat remmithän voi irrotta helposti, joten vaihtelu apuremmien käytön ja käyttömättömyyden välillä on helppoa.


Olen kokeillut collieria useilla ratsastamillani hevosilla ja suurimmalla osalla se tekee ainakin jonkun sortin muutoksen tekemiseen. Esimerkiksi Samin kanssa collierista on ollut hyötyä vaihtojen ratsastamiseen, sillä Samihan heittää mut aina irti vaihtaessaan isosti ja silloin ongelmana on jälleen tuen ottaminen suusta ja collierilla tämä veto taas siirtyy ohjista collieriin. Näin Sami ei koe vaihtoja silloinkaan epämiellyttäväksi.

Myös useat oppilaani ovat collieria testanneet ja moni heistä onkin päätynyt ostamaan moisen itselleen. Esimerkiksi harjoitusravissa istumista ja keskivartalon hallintaa pystyy kehittämään todella kätevästi collierin kanssa. Suosittelen kyllä kokeilemaan tätä apuohjaa, mutta kokeilu kannattaa tehdä avoimin mielin sillä se ensimmäinen fiilis ei välttämättä ole kovinkaan mairitteleva. Nimimerkillä "Kokemusta on".

Jos tulee mieleen jotain kyseltävää tai vaikka käyttökokemuksia tästä collierista niin ei muuta kuin viestiä kommenttiboksiin ja ihmetellään asiaa yhdessä. :)

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Hangessa

Nyt kun kevätaurinko paistaa, maa on sula ja ensimmäiset vihreät kasvustotkin alkavat jo nostamaan päänsä maan uumenista, voi muistella menneen talven lumia. Vaikka lumisia päiviä riittikin, ei jostain syystä ehditty hirveästi hankikuvia ottamaan. Onneksi kuitenkin ihan tuossa viime hetkillä maaliskuussa ehdittiin yhtenä kaunina sunnuntaiaamuna vähän poneja kuvailemaan hangilla.

Hankihauskailussa oli ensin vuorossa tamma Suvihurma, joka on blogissa vieraillut joskus aiemminkin. Tämä minimaalinen suomenhevostamma oli mulla maaliskuun ajan treenissä ja tässä vähän treenifiiliksiä... Hangessa oli senkin kanssa varsin hauska tönötellä menemään. :)






Sitten vuoroon ihana Eemeli. On se vaan niin ihana. Ei siitä mihinkään pääse...






Nämä hankitreenit menivät melkokivasti, ratsut olivat kuulolla ja tekivät työtä käskettyä. Ihan yhtä hyvin ei mennyt hankitreenit Nelmo-ponin kanssa... Eräänä talvisena maanantaina oli ajatus ottaa Nelmosta hankiratsastuskuvia, mutta tulikin sitten vähän toisenlainen reissu. ;)

Aluksi kaikki sujui niin kuin ajatus oli...
Mä naureskelin, et ettiiks tää alkuponi ruokaa maasta..?
Oho, no ei ettiny!!!
"Ei oo todellista!!!"
Pelastaudun uppoavasta laivasta...
Hmmmmm. 
Epätoivoinen ponin ylösnosto-operaatio, jottei menis ympäri satula selässään... 
Loppu hyvin, kaikki hyvin. 
Elämä ponien kanssa on joskus hieman jännittävämpää... Mutta siis hangessa tuli reenailtua talven aikana useaan otteeseen ja kivaa oli, vaikkei aina mennytkään ihan niin ku Strömsöööös. :)

Nelmo-kuvien copyright Sallis Lidqvist

torstai 10. maaliskuuta 2016

Tavoitteita kaudelle 2016

Ennen kauden alkua on blogissani ollut aina tapana asettaa tavoitteita. Tavoitteiden asettelu on varsin antoisaa puuhaa ja etenkin jälkikäteen niiden läpikäyminen on varsin viihteellistä puuhaa. :) Joskus on mennyt just eikä melkein niin kuin on toivonut ja joskus taas ei sinnepäinkään.

Mitäs sitten olisikaan toiveissa kaudelle 2016?

Gallops Jamiro

Murden tavoite olisi edelleen säilyä ratsastettavana radalla ja parantaa toki tulostasoaankin. Alkukaudesta varmaankin HeA on edelleen se oikea taso ja siitä sitten lähdetään jälleen kapuamaan kohti VaB-ratoja. HeA-radoilta pitäisi kyetä saamaan vihdoin ja viimein tasaisesti yli 60% tuloksia ja loppukaudesta toivottavasti päästäisi melkokelvollisiin tuloksiin myös aluetason VaB-radoilla. Siinä on kyllä tekemistä kerrassaan, mutta näillä mennään! :)


S.W. Red Charm

Eemelin tavoitteena on nousta vähitellen VaB-tasolle. Vaikea sanoa, missä vaiheessa kautta sinne päästään, mutta toivossa kuitenkin eletään, että kauden 2016 aikana se VaB-debyytti saataisi tehtyä. HeA-tasolla pitäisi kyetä hätyyttelemään 65% tulostasoa aluetason kisoissa ja kansallisiakin startteja olisi toki toiveissa.


Zorro SA

Ponde keskittyy jälleen uraansa esteponina, mutta koitetaan jokunen HeA-startti saada mahtumaan mukaan kuvioihin aina silloin tällöin. HeA-tasolla Ponden pitäisi myös vähitellen yltää siihen 60% tulostasoon. Estepuolella Pondella olisi tavoitteena nousta 110-tasolle. :)


Asiakkaiden hevosista ja tavoitteista onkin vaikeampi taas mitään sanoa. Josko nyt vihdoin tällä kaudella päästäisi Tokajin kanssa starttaamaan edes se yksi Va A-rata jossain harjoituksissa, edelliset kaksi vuotta ovatkin menneet sairastellessa. Pin Rock's Esmeraldan ja S.W. Summer's Dream Princen kanssa yritetään vakiinnuttaa yli 60% tulostaso VaB-radoilla, jos sinne asti vaan joskus päästäisi. Hessin Näyttelijän tavoite tälle kaudelle on jalostusarvosteluun osallistuminen. Muille en äkkiseltään kyllä taida osata tavoitteta asettaakaan, kunhan pysyisivät terveinä ja etenisivät urallaan... :)