perjantai 9. joulukuuta 2016

Luukku 9: Eemeli Ypäjällä lokakuussa

Lokakuussa uskaltauduimme Ypäjälle nuorten hevosten geimeihin starttailemaan vaativaa beetä. Ajattelin, että olisi kiva kokeilla tuota Va B:0 ohjelmaa toisen kerran "oikeissa" kisoissa vielä tällä kaudella ja niinpä siis suuntailimme Ypäjälle. 

Kun sitten luin Equipesta, että toisena tuomarina oli suuresti arvostamani Christoph Hess, meinasin saada slaagin. Jotenkin olen sellainen auktoriteettijännittäjä ja kun oli tuon tasoinen tuomari katsomassa menoani, jäädyin aivan totaalisesti. Koko radan mietin vaan, että mitäköhän sekin mahtaa miettiä, kun tällainen tunari ponillaan saapuu areenalle, jossa laadukkaita nuoria hevosia olisi tarkoitus olla esillä... ;)

Ihan samalla lailla olivat kummatkin tuomarit kuitenkin tuota jäätävää menoani katselleet ja ihan positiivisiakin kommentteja oli kuitenkin tarjolla. Pitääpä tsekata, josko tästä olisi joku video olemassa, kuvia en ole ainakaan nähnyt. 






Juuri täällä Ypäjällä valmentajakoulutuksessa hengaillaan, joten voi olla, että huomisenkin luukun päivittäminen on vielä hieman hätäistä. Sitten onneksi taas kotisohvalle luukkuja kirjoittelemaan... :)

torstai 8. joulukuuta 2016

Luukku 8: Murde Rengossa 2015

Jatketaan hyväksi havaitulla videolinjalla tänäänkin. Valitettavasti näitä videoita ei ole hirvittävästi määrin tarjolla, mutta onneksi edes joitakin. :)

Murde oli siis ollut saikulla lähes koko kesän 2015 ja ihan loppukaudesta päästiin taas takaisin kuvioihin ja starttailemaan. Koska Murde oli ollut kesän lähinnä vain kotipihassa, oli hieman jännitystä ilmassa, että miten oikein selvitään kilvanajoista hengissä. Vielä kun minulle selvisi, että luokka ratsastetaan hallissa, olin jo hieman kauhuissani, että mitenköhän tässä mahtaa käydä. 


Kyllähän se raviohjelma olikin melkoisen vaisua ja jännittynyttä menoa, mutta sitten vähitellen alkoi helpottamaan ja laukassa oli havaittavissa jo ihan hyviäkin pätkiä. Oma fiilis oli lähinnä vain onnellinen siitä, että hevonen oli taas kunnossa ja sen kanssa pääsi ylipäätään taas treenaamaan ja jopa kilpailemaankin. 

Radasta jäi myös hyvä fiilis siitä, että maneesikilpailut eivät olleetkaan ihan poissuljettuja Murden ohjelmasta vaan niistäkin oli mahdollista selvitä hengissä. Tällä radalla Murdella oli kuolaimena suora kielentilallinen jännä härpäke eikä alaturparemmiä laisinkaan. Silti se näyttää melkorauhalliselta suun kanssa. Pitää ehkä taas pitkästä aikaa kokeilla tuotakin kuolainta. Nyt pitkään on työskennelty ainoastaan kumisilla tai kumipäällysteisillä kuolaimilla. Ja mikä parasta, pikkulinnut ovat laulaneet, että ensi kaudella saa mennä vaativaa nivelsuitsituksella... Taidanpa kokeilla sitä myös Murden kanssa, sillä kankisuitsitus ei aina ole se mun ja Murden suosikki, vaikka siitä tietyllä tapaa hyötyä varmasti onkin!


Luukku 7: Murde Savijärvellä 2012

Äärettömän röyhkeästi tämän päivän luukku on myöhässä eli siis eilisen. Juuri pääsin ovesta sisään työpäivän jäljiltä ja nyt sitten pikaisesti luukun kimppuun. 

Vuorossa video ja siihen liittyvä palaute. :)

Tämä ratahan on siis se samainen He B:3 kuin aiemmin sinä keväänä, jolloin prosentit olivat huimat 37%. Ja toinen tuomareista on se samainen tuomarikin kaiken lisäksi... :)




tiistai 6. joulukuuta 2016

Luukku 6: Eemeli ja Korpilahti

Tälle päivälle piti olla tulossa tämän päiväinen rata videolla ja siihen liittyvä pöytäkirja, mutta koska kuvaaja ei niitä saanutkaan mulle asti, täytyykin tyytyä varavaihtoehtoon. 

Eemeli kävi 6-vuotiskaudella osallistumassa pariin 6-vuotiscupin osakilpailuun ja näissä kuvissa ollaan Korpilahdella, jossa ratsastettiin nuorten hevosten ohjelma kollegiaalisella arvostelulla. 

Verrytelystä




Ja radalta

Alkutervehdys
Perusravi
Peruslaukka
Ravilisäys
Ravilisäys
Kohti vastalaukkaa
Vastalaukkaa
Lopputervehdys

Ja tätä arvostelua lähdettiin hakemaan Korpilahdelta asti... ;) Kommentti "korrekti perushevonen" on jäänyt tuosta paperista elämään. Usein Eemelistä puhuttaessa todetaan vaan, että "no se on semmonen korrekti perushevonen"... 

Ihan viimeiseksi emme jääneet tuolla kerralla, mutta melkein. Hyvä kokemus kuitenkin ja olimme iloisia, että näihin karkeloihin päästiin ylipäätään osallistumaan. :)

maanantai 5. joulukuuta 2016

Luukku 5: Senioriderby 2014


Kesällä 2014 Tokaj oli Tuomarinkylän remonttia paossa Ratsutila Rusthollissa ja olin treenaillut sillä itse melko paljon sen kevään ja kesän aikana. Kisakalenteria katsellessani ihmettelin, josko voisin osallistua Senioriderbyyn Tokajin kanssa. 

Olin haaveillut osallistumisesta Senioriderbyyn jo vuosia ja kun siihen soveltuva ratsu oli olemassa, olisi ollut silkkaa tyhmyyttä jättää menemättä. Perustelin itselleni, että kokemus se on sekin, vaikka saisin sen perus 55%.. Ja ennen kaikkea perustelin, että nyt pitää mennä, kun on hevonen on ehjä ja melko hienossa kunnossa. Onneksi meninkin, sillä tämän kilpailun jälkeen ei Tokaj juuri tervettä päivää nähnyt kahteen vuoteen. 

Verryttelyssä Tokaj oli aivan super, olin ihan fiilareissa, kuinka isosti se liikkui ja kuinka hyvällä tuntumalla se oli ja polki läpi kropan kohti tuntumaa. Verryttelin ehkä kuitenkin hieman turhan pitkään ja paras terä ehti jäädä sinne verryttelyyn. 

Senioriderbyn ratana oli FEI VaB Junioreiden joukkueohjelma 2009, vaikein ohjelma, mitä olen koskaan kilpailuissa ratsastanut. Olin kauhusta kankeana, kuinka koko homma tulisi menemään, sillä tehtävät olivat melko vaikeita enkä ollut päässyt rataa harjoittelemaan pitkälle areenalle silloinkaan kertaakaan. 

Raviohjelma sujui mukavasti yhtä ravisulun rikkoa laukalle lukuun ottamatta. Käyntiosuudet olivat vaihtelevia ja laukassa meinasi koko hevonen sammua. Uskomattoman hyvän verryttelyn jälkeen radan kulku oli suuri pettymys ja olin todella tyytymätön omaan ratsastukseeni. 

Kuulutuksista kuulin saaneeni radasta 50,338% ja olin vihainen ja pettynyt itseeni. Kiukuttelin, että mitä enemmän treenaan ja teen, sitä vähemmän pisteitä saan. Olin jo lopettamassa ratsastuksen ja siirtymässä postimerkkeilyyn. 

Hetken hengähdettyäni ja käytyäni ihastelemassa kumiankkariimuja jollain myyntikojulla (jossa ei tietenkään ollut niitä oikean kokoisena), tallustelin kansliaan hakemaan paperit, jotta voisin vajota vielä syvemmälle itsesääliini, kuinka en osaa ratsastaa ja mikään ei suju. Yllätyksekseni kuitenkin papereissa oleva prosenttiluku olikin 60,338%, joka olikin tulosennätyksemme tuolla tasolla. ;) Siinä sitten muuttuikin hieman ääni kellossa. 

Vaikka oma fiilis radasta oli kammottava, oli kuitenkin hevosen perusmeno ilmeisesti näyttänyt ihan tuolle tasolle kuuluvalta ja hyviäkin kohtia oli osunut matkaan. Ei se kaikki treeni ollutkaan mennyt ihan hukkaan eikä mun tarvinnutkaan lopettaa koko ratsastusta vielä...